Jakoavainta kutsutaan Suomessa yksinkertaisesti jakoavaimeksi. Monessa muussa maassa tämä meille kaikkein tutuin jakoavainmalli tunnetaan nimellä ruotsalainen jakoavain – näin esimerkiksi Tanskassa, Puolassa ja Venäjällä.
Sen sijaan Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Turkissa jakoavaimesta käytetään nimitystä englantilainen avain. Näihin maihin ensimmäiset jakoavaimet tulivat alkujaan Englannista, missä oli tehty useita keksintöjä säädettävistä avaimista jo varhain 1840-luvulla. Englantia voidaankin pitää jakoavaimen syntypaikkana, mutta nämä varhaiset avaimet olivat aika erilaisia verrattuna nykyisiin jakoavaimiin.
Ehkä juuri siksi, että jakoavain oli lähtöisin Englannista, käytetään englantia puhuvissa maissa yksinkertaista nimitystä jakoavain, eikä siihen liitetä mitään maan nimeä. Asiaan liittyy kuitenkin pieni nyanssi: Englannissa ja monissa sen entisissä alusmaissa käytetään jakoavaimesta nimitystä adjustable spanner, kun taas USA:ssa ja Kanadassa jakoavain on adjustable wrench.
Nykyisin meille kaikkein tutuin jakoavaintyyppi on hyvin erinäköinen kuin varhainen englantilainen jakoavain ja sitä voi aivan perustellusti kutsua ruotsalaiseksi jakoavaimeksi, koska tällä avaimella on ruotsalaiset sukujuuret. Tarinaan tosin liittyy myös Suomi.
Jakoavaimen keksijä on Johan Petter eli JP Johansson. Hän syntyi vuonna 1853 Länsi-Göötanmaalla, pienessä maatalousvaltaisessa Vårgårdassa. Nuoresta pitäen hän osallistui, silloisen tavan mukaan, maatalon töihin. JP osoittautui kekseliääksi apuriksi, sillä jo 13-vuotiaana hän teki ensimmäisen keksintönsä rakentaen maatilalla käytetyn maissinpuintikoneen käyttökelpoisemmaksi.
19-vuotiaana hän siirtyi työelämään ja pestautui ensin rautatien rakentajaksi, seuraavana oli vuorossa Eskilstuna ja siellä Munktells Mekaniska Verkstad. Hän muutti tiheään paikkakunnalta toiselle ja kokeili monia työpaikkoja. Lopulta hän valitsi Enköpingin, jonne hän asettui ja perusti oman verstaan vuonna 1886.
Jo vuodessa yritys oli kasvanut niin, että hän sai ostettua parin kilometrin päästä Fannasta tontin, johon kuului pieni vesiputous, josta hän sai verstaalleen käyttövoiman. Tänne hän perusti uuden yrityksensä Enköpings Mekaniska Verkstad. Jo vuoden kuluttua verstastyö oli muuttunut pienteollisuudeksi, hänellä oli 14 työntekijää ja yritys menestyi hyvin.
JP oli innovatiivinen. Hän teki valtavasti keksintöjä, joista hän patentoi 110 kappaletta. Vuonna 1888 hän sai patentin putkipihdeille, joista tuli yrityksen ensimmäinen suuria määriä valmistettu teollinen menestys. Kolmen vuoden kuluttua hän sai patentin jakoavaimelle, ja vuonna 1892 sen parannetulle versiolle. JP:n jakoavaimesta tuli lopulta ympäri maailman tunnettu perustyökalu. Siihen tosin tarvittiin avuksi Suomesta Ruotsiin muuttanut teknisen alan liikemies Bernt August eli BA Hjorth.
Bernt Hjorth oli syntynyt Taalintehtaalla vuonna 1862. Isä Nils August Hjorth oli kotoisin Norrköpingistä ja suomalainen äiti, Hedvig Sofia Hellström oli syntynyt Turussa, mutta hänen vanhempiensa suku oli asunut useiden sukupolvien ajan naapurikunnassa Koskella. Isä oli masinisti ja muuttanut perheensä kanssa työn perässä Taalintehtaalle. Perhe muutti kuitenkin pian Berntin syntymän jälkeen takaisin Tukholmaan isän saatua sieltä paremman työn.
Hjorthit palasivat myöhemmin työn perässä Turkuun, ja myös 15-vuotias Bernt sai töitä. Tuohon aikaan ripille päässyt 15–16-vuotias katsottiin aikuiseksi, joka joutui tienaamaan oman leipänsä. Hän oli eteenpäin pyrkivä nuorimies ja työskenteli useassa yrityksessä, mm. Chrighton & Co:n tehtailla ja suoritti työn ohessa teknisen iltakoulun opintoja.
Jo neljän vuoden kuluttua hän kuitenkin palasi takaisin Ruotsiin, sillä hänelle tarjottiin sieltä alan töitä. Hjorth työskenteli Ruotsissa usealla verstaalla, myös myynti- ja korjaustöissä sekä opiskeli edelleen työn ohessa tekniikkaa.
Ensimmäisen Tukholmaan perustamansa verstaan mentyä nurin hän sai vuonna 1889 perustetuksi pienen työkaluja maahantuovan ja myyvän liikkeen nimeltään B.A. Hjorth & Co. Tästä sai alkunsa kukoistava, suurisuuntainen liiketoiminta, joka kuuluu tärkeänä osana Ruotsin teolliseen historiaan.
Kun Hjorth tutustui JP Johanssonin jakoavaimiin ja putkipihteihin hän tajusi heti niiden valtavat mahdollisuudet. Niinpä hän neuvotteli yritykselleen keksintöjen maailmanlaajuiset yksinmyyntioikeudet.
Hjorth oli taitava markkinointi- ja myyntimies ja siksi hän halusi työkaluille nasevan nimen, pitkä yritysnimi ei ollut hänestä tarpeeksi myyvä. Mutta Bahco oli. Se tuli tietenkin hänen oman yrityksensä nimestä B.A. Hjorth & Co. Vuonna 1916 JP Johansson myi koko yritysryppäänsä Hjorthille ja pääsi näin keskittymään uusiin keksintöihinsä.
