Syntymäpäivälahjaksi omatekoinen Job Deere -pihakuormain – kone syntyi autoista puretuista osista

Koneen rakentaja Timo Sivula ja pihakuormain Job Deere.  Kuva: Heikki Haapakoski

Tämän koneen syntytarina alkaa vuosien takaa ja liittyy silloiseen suomalaiseen konevalmistukseen. "Hitsasin Valtorille Valmetin pikavaihteen rumpuja. Siellä piti pakettiauton kyydistä purkaa kuormia. Ajattelin valmiita trukkeja, mutta niiden pienet renkaat ja huono etenemiskyky lumessa eivät vakuuttaneet", kertoo koneen rakentanut Timo Sivula.

Tuolloin hän päätti heti aluksi, että koneen olisi oltava runko-ohjattava ja nelivetoinen. Rakentamisen nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi siitä tuli avomalli.

Ohjauksen ensimmäinen versio oli toteutettu Mercedes-Benz W123:n simpukalla, mutta myöhemmin sen tilalle tuli orbitrol-ohjaus. Keskinivelen Timo rakensi kokonaan itse, ja siinä on kuusi laakeria sekä niille rasvanipat. Ohjausta varten on yksi hydraulisylinteri.

Aikoinaan tällä koneella sai hyvin nosteltua trukkipiikeillä osia ja vietyä niitä sisälle halliin, kertoo Timo silloisesta koneestaan ja painottaa, että neliveto oli tärkeä ominaisuus. "Heti aluksi jo totesin, että teen nelivedon. Ihan vaan mustasta raudasta tyhjästä aloin tekemään."

Koneen alkulähtökohtana oli Timo Sivulan aikoinaan työpaikalleen rakentama pihakuormain nimeltä Härveli. Se oli hytitön ja tarkoitettu valmisteiden siirtelyyn pihalla. Kuva: Heikki Haapakoski

Ohjaus oli ensimmäisessä versiossa toteutettu Mercedes-Benz W123:n simpukalla. Sen tilalle tuli myöhemmin käytännöllisempi orbitrol-ohjaus. Kuva: Heikki Haapakoski

Koneen uuden version koeajo. Tässä vaiheessa suojapellitys oli vielä tekemättä. Sopivat renkaat olivat löytyneet kylvökoneesta. Kuva: Heikki Haapakoski

Koneen runko on juuri saanut maalin päälleen. Timo valmisti rungon kokonaisuudessaan itse teräsprofiileista. Kuva: Heikki Haapakoski

Job Deeren hytti on tuoreessa maalissa. Lasit hyttiin tulivat keskussairaalan vanhoista ikkunoista. Kuva: Heikki Haapakoski

Koneen moottoriksi tuli Nissan Cherrystä otettu 1,2-litrainen bensiinimoottori, ja akselit tulivat Ford Escortista. Myös jarrut ovat Ford Escortista. Vaihdelaatikko on Nissanin ja kytkin nestetoiminen.

Kuormaajassa moottori on asennettu pitkittäin, kun alun perin Nissanissa se on ollut poikittain. Tasauspyörästö, josta lähtee voima akseleille, on hitsattu jumiin, joten kumpikin akseli vetää kokoaikaisesti.

"Hydrauliikkapumpun ostin ihan uuden ja se on hyvin pienituottoinen. Kun se on kampiakselin etupäässä, niin kierroksia on tyhjäkäynnilläkin melkein tuhat. Olisko se tuotto ollut noin 20 litraa minuutissa 3000 kierroksella. Aika vaikea se oli mitoittaa, että pieni moottori jaksaa nostaa paineet 150 baariin tyhjäkäynnillä, eikä moottori sammu," Timo selostaa hydrauliikan toimintaa.

Koneen akselistot ja jarrut ovat Ford Escortista. Kuvassa näkyy myös takana oleva yhdistetty hydrauliöljy- ja polttoainesäiliö. Kuva: Heikki Haapakoski

"Lopetin ne hitsaushommat 2004 ja toin sen raadon sitten kotiin pihalle. Ajattelin myöhemmin vuonna 2014, kun se seisoi vähän kuin hylättynä, että alan jatkojalostamaan sitä."

Timo tuumasi, että hän tekee pojalleen Juhanille siitä syntymäpäivälahjan. Koneen mallimerkintä JTS14 tulee Juhanin ja Timon etukirjaimista, sukunimestä sekä valmistumisvuodesta.

"Kopin tein romuraudasta ja särmäsin pellit siihen," Timo muistelee. Rakenteiden valmistuttua Timo hiekkapuhalsi koko koneen ja maalasi sen. Jos kone oli jo aikaisemminkin kooste eri lähteistä saatuja osia, kasvoi osien luovuttajien määrä edelleen hytin rakentamisen yhteydessä.

Hytin katossa on Finlandia-kattoluukku, joita aikoinaan oli monissa autoissa. Lasit hyttiin Timo leikkasi keskussairaalan vanhoista ikkunoista. Ratti on 96 Saabista. "Se on sitä hyötykäyttöä," Timo toteaa. "Siinä, kun on 15 tuuman renkaat, niin katselin, että mistähän löytyisi tuollaisella traktorikuviolla ja kylvökoneessa oli sopivat," hän lisää.

Etukuormaaja on täysin omaa valmistetta ja sen rakentaminen vaati aivotyöskentelyä, sillä se on varustettu kauhan asennon vakaajalla, kuten nykyajan etukuormaimissa on tapana olla. "Tein apujuttuja, joilla mitoitin, milloin kauha nousee vaateriin. Puomissa on myös ulkopuolinen hydrauliikan ulostulo työvälineille. Työlaitteet ovat pikalukituksella kiinni. Talvikäyttöä varten on dieselwebasto. Moottori on lämmin ja hytissä lasit sulana ajoon lähtiessä. Toki koneessa on myös lämmityslaite," luettelee Timo koneen varusteita.

Konehuoneessa on Nissan Cherryn 1,2 litran bensiinimoottori. Asennussuunta on pitkittäin, kun se alkuperäisessä henkilöautossa on ollut poikittain. Kuva: Heikki Haapakoski

Hytti on sen kokoinen, että ihan aikuinen mies sopii hyvin kyytiin. Apumiehelle on myös penkki. Lisäksi kuljettajan viihtyvyydestä huolehtii stereot.

Koneeseen on olemassa kattavasti varusteita: hiekoitin, lumiaura, trukkipiikit, kauha ja pitkä nostopuomi. Kauhaan saa vetokoukun kiinni, niin voi peräkärryjä liikutella. Kone jaksaa nostaa 600 kg.

Koneesta tuli käyttökelpoisempi, mitä Timo projektin alussa oli osannut kuvitella. "Iso apu se on monessa hommassa ollut. Koneiden korjaushommissa aivan ehdoton apu nostella raskaampia osia. Koneesta tuli niin mieluinen, että suurin osa pihan lumitöistä tulee tehtyä Job Deerellä. Rappusten edestäkin on niin hyvä ottaa tällä lunta, kun kone on sopivan kokoinen ja ketterä. Hytti antaa selkeän esteettömän näkymän työskentelyyn."

Näkyvyys ohjaamosta kuormaimelle on erinomaisen hyvä, koska kuormaimen runko ja kiinnitys eturunkoon on tehty neliöputkesta. Kuva: Heikki Haapakoski

Kuormaimen ohjaus tapahtuu yhdellä vivulla. Sivupaneelissa on valojen kytkimet, lämpötila- sekä volttimittarit. Kuva: Heikki Haapakoski

Aivan täydellinen Job Deerestä ei Timon mielestä tullut. "Se on jäänyt harmittamaan, kun ei tullut laitettua dieselmoottoria alun perin. Toisaalta bensamoottorin saa käyntiin kelillä kuin kelillä, vaikka ei olisi ollut moottori lämpenemässä. On kyllä hommattuna Toyotan dieselmoottori, mutta siinä on sitten oma hommansa muuttaa, ja toimii niin hyvin nykyisellä koneella, että ei senkään vuoksi haluaisi alkaa muuttamaan. Peräpää täytyisi sitten rakentaa täysin uusiksi moottorin muutoksessa."

Hytissä on tilaa kahdelle hengelle, ja se on muutenkin avarampi kuin tämän kokoluokan koneissa on tapana. Kuva: Heikki Haapakoski

Yksinkertainen perustekniikka on toiminut hyvin tässä koneessa. "Täytyy koputtaa puuta, että kymmenessä vuodessa ei ole ollut isoja remontteja. 500 tuntia tullut ajettua koneella. Sytytystulppia ja öljyjä on tullut vaihdettua. Kytkin on kestänyt hyvin ja jarrut pelanneet kiitettävästi."

"Siihen olen tyytyväinen, että tein kopista tarpeeksi suuren. Apumiehellekin mahtui tekemään oman penkin. Tämä on kyllä talon koneista kaikista mukavin", Timo kertoo.

Toimittajalla oli mahdollisuus lyhyeen koeajoon, ja se antoi tuntuman, että Job Deere toimii, kuten tavalliset pienkuormaajat toimivat. Päävirta päälle, ryyppy päälle ja kääntö avaimesta, niin kone käynnistyy heti. Moottorin hyrinä kuuluu koppiin vaimeasti. Konetta kokeillessa huomaa, että kuormaajan liikkeistä Timo on saanut hyvin tarkat ja miellyttävät käyttää. Kone kulkee 50 km/h. Täysin kotimaista suunnittelua ja toteutusta oleva kone on toimiva laite.

Tämä itse tehty pihakuormain toimii lähes kuin tehdastekoiset vastineensa. Se on nelivetoinen, ja etukuormaaja on varustettu kauhan asennon vakaajalla sekä pikakiinnikkeellä. Kuva: Heikki Haapakoski

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje