Moottorisahauksen SM-kisat 2009 Lustossa: Suosikit kompuroivat ketjunvaihdossa

Näitä urhoja ei pidättele tuuli eikä vesisade, kun he moottorisahan kahvoihin tarttuvat. SM-kisojen parhaat vasemmalta oikealle: Esa Tumelius (2.), mestari Jarmo Laatikainen, Jukka Kylliäinen (3.) ja Aulis Janhunen (4.) 

Esa Tumeliuksen kaatopuu iskeytyy kohta merkkikepin vinoutetuun yläpäähän. Kun osumakohta on rungon keskiviivasta mitaten vain 45 mm sivussa, tolppa ja merkkipaalu joutuvat keskenään törmäyskurssille. Keppi joutuu väistämään vahveempaansa. Vielä keskemmälle täräytti Jukka Perämäki (20 mm). 

Karsintapuu on telineessä samalla korkeudella kilpailijoiden pituudesta riippumatta. Ratkaisuerässä Esa Tumeliuksen meno pariansa lyhyempänä näytti jalkojen ja käsien liikkeissä paljon puuhakkaammalta kuin toisella linjalla samanaikaisesti kaahanneella, pitkäraajaisella Jarmo Laatikaisella. Silti oksat tippuivat alussa tasatahtiin. Lopussa Esan kiri tuotti yhden virheen ja Jarmo vei mestaruuden hitaammalla ajalla, mutta puhtaalla karsinnalla. 

Tänä vuonna moottorisahauksen SM-tittelistä otteli pienin ammattilaisten joukko miesmuistiin. Lukumäärä putosi kahdella, kun jo ilmoittautuneet Rauno Javarus ja Jaakko Rikkola eivät ilmestyneet kilpailupaikalle Lustoon. Viime vuoden nimistä puuttuivat lisäksi Alpo Lehikoinen ja Olli Kilpeläinen.

Ensimmäistä kertaansa mestaruustasolla kilpaillut Pentti Paananen pärjäsi konkareiden joukossa hyvin. Vaikka terävin kärkikaarti on vielä miehuusiässä, nuorista on jatkossa vakava puute. Kypsyminen mitalitasolle vie vuosia. Kilpailuhermot karaistuvat vain kilpailemalla.

Metsämuseo Luston henkilökunta sai järjestelytoimikunnalta ansaitut kiitokset mutkattomasta yhteistyöstä. Kaksi köyhää ovat löytäneet yhteisen sävelen. Kummallakin on halu elää ja menestyä, muttei toistensa kustannuksella.

Ennakkojärjestelyt ja tuomarointi sujuvat nykyisin mallikkaasti. Ainut huoli on, miten kauan entiset aktiivikilpailijat ja opettajat jaksavat homman hoitaa. Kaatopuut nosteli maahan kaivettuihin putkijalkoihin jälleen paikallinen Metsänkorjuu Pulkkinen Oy. Isolla JD 1470 -harvesterilla pystytys sujuu nopeasti ja turvallisesti.

Yksipäiväisen kisan iltapäivää haittasi ajoittainen sade. Sade vaikutti enemmän katsojomäärään kuin kilpailijoiden suorituksiin.

Karsittu, latvukseton tolppa on vähemmän herkkä tuulen vaikutukselle kuin luonnonkuusi. Toki lipputankokin heiluu, jos tarpeeksi tuulee. Lustossa tolpat seisovat rivissä aina vakiopaikallaan. Ympäristö ei pääse vaikuttamaan tuulivaihteluihin samalla tavoin kuin metsän ympäröimän kaatoaukean eri osissa.

Viime vuodesta opittiin kaksi asiaa. Tramboliiniksi osoittautut lastukko kaatuvien puitten osuma-alueella oli korvattu ohuella hiekalla. Nyt tolppa jäi paikalleen iskeytymiskohtaan. Harmittava poikkeus oli Pasi Parviaisen puu. Luontainen kaatosuunta hiukan vinoon jääneelle tolpalle olisi ollut nurmikko hiekkapatjan ulkopuolella. Kun sinne ei puuta saanut kaataa, pakkosuuntaus hiekalle sai rungon pyörähtämään keskosistaan kuin napakelkan (ohi 76 cm). Pasi oli liian kiltti, kun ei vaatinut tolpan oikaisua ennen tehtävän aloitusta. Ongelma poistuu jatkossa, jos kenttää levennetään.

Kun osumatarkkuus merkkikeppiin on parantunut, kepin yläpäät oli viistetty, jotta keppi kaatuu sivulle puuta siirtämättä. Kaatopoikkeama mitataan mitataan kauemmas pystytetystä apupaalusta.

Kaatosahaukselle asetettavat vaatimukset ovat pysyneet ennallaan. Suurimmat pistemenetykset syntyivät kantovirheistä. Jukka Perämäen 658 pistettä tarkoittavat, että kanto oli virheetön ja puu osui kahden sentin päähän merkin keskikohdasta. Kuusi parasta tekivät käytännössä huippukaadon. Yli 610 pistettä saavuttaneilla oli vielä kohtuullinen mahdollisuus menestykseen kokonaiskilpailussa.

Teräketjun vaihto muodostui kohtalokkaaksi kahdelle kokeneelle huippumiehelle.

Jukka Perämäen aika oli ylivoimaisen nopea, mutta Husqvarnasta jäi kasaamisvaiheessa toinen terämutteri löysälle. Se oli putoamaisillaan seuraavan tehtävän aikana. Sääntöjen mukaan se on seuraus virheellisestä asennuksesta, jonka vuoksi sen tehtävän pisteet menevät nollille. Virheen saa korjata seuraavan tehtävän aikana, mutta sen aikapisteet (50 p) menetetään. Jukan moka johtui siitä, että teräavaimen pää kopsahti pöytään ennen kuin mutteri oli riittävässä tiukkuudessa. Kun tehtäviä on tarpeeksi monta takana, kierre venyy, eikä vakioasennosta aloitettu kiristys tuota enää tulosta. Sen Jukka varmasti muistaa jatkossa.

Vesa Kurjen ongelmat johtuivat siitä, ettei teräketju sattunut kauttaaltaan laipan uraan ennen kopan kiristystä. Korjaaminen maksoi 50 rangaistuspistettä.

Ajanotto kaikissa tehtävissä tapahtuu vielä toistaiseksi sekundaattorilla. Sähköiset ajanottolaitteet puuttuvat mittavälineistä niukan budjetin vuoksi.

Nimimiesten kommellukset sähköistivät kilpailun jatkoa. Tuttuja harmitti. Mitalit näyttivät menevän uusjakoon.

Kaikkein tasapaksuimmaksi tehtäväksi jäi tänä vuonna alta–päältäsahaus. Osansa asiaan saattoi olla uudella asetelmalla alkupään tapahtumista johtuen.

Poikkeuksen tekee vain Heikki Lehtosen huipputulos. Laji on pitkään ollut hänen vahvuuksiaan.

Laji on nopeutunut, kun apuvälineisiin on saatu kulmaohjurilla varustettu saha pöllin pään oikaisuun. Kilpailija voi vaatia oikaisua, jos edellinen on sahannut pään vinoksi. Käsivaralta oikaisu saattoi aikaisemmin vain pahentaa tilannetta, ja toistot mittauksineen venyttivät kilpailuaikaa.

Tarkkuuskatkaisun taso oli kova. Sahaamattomat millit pöllin ja aluslevyn välissä näyttävät vähenevän vuosi vuodelta. Lajin voittanut Esa Tumelius sahasi toisen kiekkonsa käytännössä irti ilman naarmua levyyn. Taisi säikähtää itsekin, kun kiekko heilahti.

Tehtävän luonne on muuttunut alkuperäisestä. Tehtävän oli tarkoitus ilmentää tukin katkaisua kiven päällä, kun jakomerkki osuu pahimmilleen. Nyt useimmat kilpailijat ovat älynneet kansainvälisten sääntöjen lepsuuden pöllin päätä peittävän stopparin mitoissa. Sen ohi yltää sivukautta kurkkimaan terälevyn kärjen etenemistä. Tarkkailu helpottuu entisestään, kun purumatto päättyy pöllin pään kohdalle. Ketjun ilmavirta nakertaa siitä osan. Banaanilaipat vähentävät kärjen raapaisuriskiä.

En väitä, etteikö tehtävä olisi edelleen vaikea, kun pelataan ykkösmilleistä, joilla ero kanssakilpailijoihin tehdään. Mielestäni työtaitokilpailun pitäisi ilmentää moottorisahauksen arkea. Ei tukkiakaan näe kuin korkeintaan yläkautta. Tyvelle on liian pitkä matka.

Yhtään lankkusahuria ei SM-kisassa nimitetty.

Ennen viimeistä lajia, oksien karsintaa, näytti mitalien jako olevan viiden kilpailijan käsissä. Esa Tumelius johti 3 pisteellä Jarmo Laatikaista ja 15 pisteellä Jukka Kylliäistä. Jukan takana kärkkyivät hänestä 16 pisteen päässä Aulis Janhunen ja hänen takanaan 2 pisteen erolla Heikki Lehtonen. Kolme parasta muodostaisivat Suomen virallisen joukkueen seuraavan päivän PM-kisoissa. Seuraavat kolme parasta pääsisivät mukaan II-joukkueeseen.

Ensimmäisen pommin pudotti Vesa Kurki hirmuisella karsinnallaan. Hän pudotti puhtaalla suorituksellaan seuraavassa parissa kaksi virhettä tehneen Klaus Oinosen II-joukkueesta.

Aulis Janhunen teki parhaan suorituksensa ja piti Jukka Kylliäisen karsintaparina Heikki Lehtosen takanaan. Kyyti oli kovaa. Jukan vähintään kolmas sija oli varma.

Viimeisessä parissa käytiin henkien taistelu. Jarmo Laatikaisen olisi pitänyt voittaa Esa Tumelius sekunnilla voittaakseen mestaruuden. Niin näytti puolivälissä käyvänkin, mutta sitten Esa sai uuden vaihteen päälle ja tyrkkäsi sahansa maalilinjan ohi 2,27 sekuntia kilpakumppaniaan aikaisemmin. Kului piinaavia minuutteja, kun karsinnan ajan erityisen tarkkaa työtä tehnyt tuomariryhmä mittasi molempien karsintapuut oksa oksalta. Lisätarkkuus oli tarpeen, sillä kisassa käytettiin vanhoja karsintapuita, joihin oli tapitettu uudet keino-oksat. Menettelystä kuului ennen kilpailun alkua napinaa, mutta huonompiakin ratkaisuja on nähty ja laatu oli kaikille sama.

Tuomaristo löysi Esan puusta yhden virheen, joka osoitettiin hänelle havainnollisesti mittavälinein.

Hitaammalla ajalla, mutta puhtaalla karsinnalla SM-kullan otti toistamiseen Jarmo Laatikainen Ilomantsista. Mestaruutensa lisäksi hän sahasi itselleen neljä lajimitalia viiden tehtävän kilpailussa. n

Avaa artikkelin PDF