Lukijoiden lähettämää postia: Siivotessa löytyy

Vuosia sitten julkaisi Lapin Kansa tämän vuonna 1961 otetun valokuvan maataloustraktorilla vedetystä kuormasta.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Yllä oleva mainos liittyy edellisessä Koneklassikoissa julkaistuun artikkeliin, jossa kerrottiin Scoopmobilesta sekä sen maahantuonnin aloittamisesta vuonna 1953. Olemme saaneet kahdelta henkilöltä täydentäviä tietoja, jotka osoittavat maahantuonnin käynnistyneen jo aikaisemmin. Janne Riikanen oli löytänyt oheisen mainoksen vuoden 1951 Tehostaja-lehdestä. Sen lisäksi Marja Vehkala tiesi Oy Hans Palsbo Ab:n esitteessä mainitun, että ensimmäinen Scoopmobile oli tuotu maahan 1949.
Yllä oleva mainos liittyy edellisessä Koneklassikoissa julkaistuun artikkeliin, jossa kerrottiin Scoopmobilesta sekä sen maahantuonnin aloittamisesta vuonna 1953. Olemme saaneet kahdelta henkilöltä täydentäviä tietoja, jotka osoittavat maahantuonnin käynnistyneen jo aikaisemmin. Janne Riikanen oli löytänyt oheisen mainoksen vuoden 1951 Tehostaja-lehdestä. Sen lisäksi Marja Vehkala tiesi Oy Hans Palsbo Ab:n esitteessä mainitun, että ensimmäinen Scoopmobile oli tuotu maahan 1949. Kuva: Tehostaja
Lukijamme Seppo Heikkinen muisti meitä oheisella kuvalla Pikku-Jussi -kaivinkoneestaan. Kone on tietojemme mukaan valmistettu vuonna 1956.
Lukijamme Seppo Heikkinen muisti meitä oheisella kuvalla Pikku-Jussi -kaivinkoneestaan. Kone on tietojemme mukaan valmistettu vuonna 1956. Kuva: Seppo Heikkinen

Tervehdys! Aloin tässä joutessani siivota kirjoituspöydän laatikoita ja löysin sieltä kuoren, johon olin sujauttanut vanhoja minua kiinnostavia kuvia ja lehtileikkeitä.

Tässä esimerkki kuinka tavallisella maataloustraktorilla vedetään älyttömiä kuormia. Kuva vuodelta 1961 on vuosia ja vuosia sitten julkaistu Lapin Kansassa.

Kuvan taustoihin liittyy henkilökohtaisia muistoja. Isoisäni eli ”äiji” oli seppä ja tätä työtä toisessa polvessa jatkoi enoni Erkki samassa pajassa mummolani pihapiirissä Muoniossa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Minulla oli tapana mennä heti koulun jälkeen mummolaan, jonka pihassa aina sattui ja tapahtui. Pihassa saattoi samaan aikaan olla useampia traktoreita ja kuorma-autoja samaan aikaankin. Näitä sitten varusteltiin asiakkaiden ajotehtäviin vuodenaikojen mukaan. Traktoreihin värkkäiltiin kärryjä ja talveksi tukkirekiä.

Kesäksi kuorma-autoihin tehtiin ja korjattiin lavoja tietöitä varten ja talveksi autoja varusteltiin pöllin ja halkojen ajoon. Rakenneltiin myös tukkiperävaunuja, joihin akselit saatiin vanhoista kuorma-autoista unohtamatta tietenkään Joutsalaisten ja muidenkin kuormaajien asentelua. Itse olen pojannaskalina ollut pulttaamassa moneen lavaan lavanpohjia ja laitoja. Kuvan ottohetkellä taisin olla ensimmäisellä luokalla. Siihen aikaan rakenneltiin traktoreihin vetäviä kärryjä kuorma-autojen alustoista. Traktorin ulosoton kautta saatiin kärry vetäväksi, tarvittaessa voimaa ja joskus myös vauhtia kun ajettiin kärryn työntämänä.

Naapurimaa Ruotsi oli vain joen takana ja tavaksi tulikin hankkia kärryaineksia sieltä.

Kuvan kärry taisi olla ensimmäisiä vetäviä telikärryjä. Sekä omistaja että tuolloinen kuljettaja olivat mummolani naapureita, tuttuja miehiä. Tämänkin kärryn alusta oli rajan takaa Ruotsista, jossa siihen aikaan jo saatavilla käytöstä poistuneita telialustoja. Muistan hyvin tuon kärryn rakentamisen ja myös ne kuormat joita sillä ajettiin lanssiin Muoniojärven jäälle mummolani rantaan.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kuvan kuormahan on aivan älytön tuon vehkeen ominaisuuksiin nähden. Tuonkin kuorman ajomatkalle sattui pitkä ja tiukka ns. Oloksen nousu ja kohta sen jälkeen parin kilometrin yhtämittainen myötämäki. Tiekin oli siihen aikaan kapea ja jota pidettiin auki sen aikaisilla kärkiauroilla. Traktorin ketjut varmistivat liikkumista ja lisää pitoa saatiin laittamalla ketjut myös kärryn vetäviin pyöriin. Kuljettajan on täytynyt olla melko reipasluonteinen – eihän yhdistelmän jarruihin ole oikein voinut luottaa, tokkopa vauhdissa uskalsi kokeillakaan.

Tähän liittyy myös omakohtainen muisto halkokuorman hakemisesta Pallastunturin kupeessa olevasta Pallasselästä. Isäni hakkaamat koivuhalot haettiin raivatulta tielinjalta suoraan metsästä tuolla samaisella yhdistelmällä. Paluumatkalla jyrättiin ylös Sammaltunturin kuvetta ns. vanhaa Pallaksen tietä. Toisella puolella olikin jyrkkä ja pitkä myötämäki. Olimme isäni kanssa halkokuorman päällä pitäen käsillä kiinni kuormaa sitovasta kettingistä. Myötämäessä vauhti kiihtyi eikä kuljettaja saanut yhdistelmää hillityksi jyrkän mäen ja raskaan kuorman vuoksi. Isäni naama valkoisena ehdotti jo kyydistä hyppäämistä. Vauhtia oli kuitenkin hyppäämiseen aivan liikaa. Mäen alla odotti vielä tiukka kaarre.

Mutkan jälkeen olimme varmoja, että päivästä tulee viimeisemme. Traktori kärryineen hoippui vesipurojen syömää hiekkatietä laidasta laitaan.

Onneksi siitäkin selvittiin, luulenpa että housunpuntit kuitenkin tutisivat meillä kaikilla vielä tovin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Tuohon samaan traktoriin vielä liittyy mieluinen muistikuva. Sain ajaa sillä ensimmäisen kerran yksikseni mummolan heinäpellolla heiniä kootessamme. Homma luonnisti mielestäni hyvin. Toisella kerralla sattuikin jo vahinko. Keräsimme pellolta heinäseipäät etukuormaajan aisojen päälle poikittain.

Kuormaajan merkinkin olen muistavinani - taisi olla harvinaisempi suora-aisainen SkopOLift tai ainakin jotakin sinnepäin.

Minun piti ohjata traktori ladon ovelle pituussuuntaisesti. Taisi sattua pieni arviointivirhe ja traktori kulki hieman liian läheltä ladon nurkkaa. Seurauksena ainakin viisikymmentä heinäseivästä joiden kaikkien kärjestä puuttui 5-10 senttiä. Enolla menikin loppupäivä seipäitä teroitellessa ja minun ajourakkani päättyi siltä kesältä siihen.

Kaikkea se tämä Koronaeristys teettääkin...

Tapani Yliniemi