"Iso-Nalle" BM-Volvo SM661 oli onnistunut ja luotettava maastokelpoinen metsätraktori – loppuvarustelu tehtiin rovaniemeläisellä konepajalla

BM-Volvo SM661. 1966–69, Eskilstuna ja Alfta, Ruotsi. Valmistettu yhteensä 558 kpl. Kuva: Kimmo Kotta

Metsätehon talvella 1969 tekemän laskennan mukaan metsissämme ajeli tuolloin 4 363 konetta, joista 3 471 oli juontovinssillä tai muulla yksinkertaisella laitteella varustettuja maataloustraktoreita. Seuraavaksi eniten oli kuormaa kantavia koneita 437 kappaleella. Kolmostilaa pitivät perävaunulla tai järeällä reellä varustetut maataloustraktorit, joita oli 253 kappaletta, neljännellä sijalla oli 202 runko-ohjattua juontotraktoria. Korkein käyttöaste, 1 975 tuntia vuodessa, oli kuormatraktoreilla.

Varsinaisista metsätraktoreista puuyhtiöiden hallussa oli enää 15 prosenttia. Kuormaa kantavien traktoreiden omistajat ajelivat uusimmalla kalustolla, 2/3:aa koneista oli alle 2 vuotta vanhoja. Niitä oli ollut saatavilla vajaan viiden vuoden ajan. Kuormatraktoreista nykytyyppisten pyöräkoneiden osuus oli kolmannes, ylipitkillä teloilla varustettuja Countyja oli 8 %, puolitelakoneita 30 % ja runko-ohjattuja 3/4-telaisia traktoreita 29 %. Tämän viimeksi mainitun konetyypin edustajista halutuimpia olivat ruotsalaiset Nallet.

Alftalainen Östbergin konepaja (lyh. ÖSA) oli vuodesta 1952 lähtien varustanut Volvoja ja muitakin merkkejä metsäajoon. Alfta-puolitelat varmensivat traktoreiden liikkumista, mutta oikein hankalista paikoista niillä ei selvitty. Vetämällä telat etupyörien yli saatiin niin sanotut 3/4-telat, jotka paransivat traktorin maasto-ominaisuuksia, mutta ongelmaksi nousi ohjaus. Traktori kääntyi ohjausjarruilla, mutta ne kuluivat nopeasti loppuun. Vaiva korjaantui, kun vetoakseleihin lisättiin telatraktorityyppiset irrotuskytkimet. Tällä systeemillä toteutettu Pohjoismaiden ensimmäinen metsätraktori BM-Bamse esiteltiin vuonna 1957.

Bamsen seuraajaksi tuli vuonna 1964 Boxer-
Volvosta muunneltu BM-Volvo SM360 Nalle, jossa oli telat, turvaohjaamo ja sen katolla hydraulinen kourakuormaaja. Sauvaohjauksesta oli luovuttu, Nallea ohjattiin hydraulisesti traktorin ja perävaunun väliin asennetulla nivelellä. Uusi metsäkone vaikutti pätevältä ja herätti laajempaakin kiinnostusta. Valtiovierailulla ollut Nikita Hruštšov osti yhden Nallen varaosineen, mutta jatkotilausta ei kuitenkaan kuulunut, vaikka sitä Alftassa innolla odotettiin.

Boxerin taka-akselisto osoittautui heti liian heikoksi, ja se vaihdettiin järeämpään Bison-Volvon perään, minkä seurauksena uudeksi tyyppinimeksi tuli SM660 Nalle. Tämäkin versio jäi lyhytikäiseksi: akselit alkoivat kestää kunnolla telojen ja raskaiden kuormien rasitukset, vasta kun napoihin lisättiin planeettavaihteet. Nallen lopulliseksi tyypiksi tuli näiden parannusten myötä SM661.

Samaan aikaan saatiin markkinoille kevyempi, mutta vähintään yhtä pätevästi tehty SM460, jonka peruskoneena oli Buster-Volvo. Uuden mallin lempinimeksi tuli tietenkin Pikku-Nalle, aiempaa tyyppiä alettiin kutsua Isoksi-Nalleksi. Päinvastoin kuin useimmat muut tuon ajan maataloustraktoreista muunnellut metsäkoneet, molemmat Nallet olivat hyvin onnistuneita. Hytissä risteili metreittäin hydrauliikkaputkia ja -letkuja, traktorin ja sen lisälaitteiden hallintaan tarvittiin vajaata kolmeakymmentä vipua, eikä tilaakaan ollut kovin runsaasti, mutta sen ajan metsäkoneohjaamoksi se oli ylivertainen. Asiakkaat pitivät luotettavuutta ja maastokelpoisuutta mukavuutta tärkeämpinä seikkoina, eikä Nalle tuottanut niiden suhteen pettymystä.

Nallen kanssa samoille apajille olivat tulleet niin ikään ruotsalaiset telakoneet MF-Robur, VMV-Stalo ja Ford Teg, mutta ykköstilaa ne eivät uhanneet. Viimeiset Nallet valmistuivat vuoden 1969 aikana, minkä jälkeen ÖSA ja BM-Volvo keskittyivät voimalla pyöräkoneisiin. Yhteistyö päättyi monenlaisiin näkemyseroihin vuonna 1974.

Volvon maataloustraktoreilla ei Suomessa ollut kovin merkittäviä markkinaosuuksia, mutta metsäkoneista oltiin sitäkin kiinnostuneempia. Mainoksissa ”Korpihirmuiksi” mainitut Nallet olivat vuonna 1969 toiseksi yleisimpiä kuormatraktoreita 18 prosentin osuudella (70 kpl). Ykkönen oli 2 % paremmalla sijoituksella Valmet Terra -pyöräkone. Nalletkin olivat ainakin osittain suomalaisia, niiden loppuvarustelu kun tehtiin Rovaniemellä Marttiinin Konepajalla. Lapissa arvostettiin lumiominaisuuksia, siinä Nalle näytti kyntensä.

Metsätehon lumikokeissa Iso-Nalle tuli kakkoseksi heti syöksypyörä-Countyn jälkeen. 107-senttisessä hangessa 5 prosentin nousulla 100 metrin matka taittui aikaan 4 minuutissa 15 sekunnissa. Jumbosijalle jäänyt Terra-Valmet nujusi samalla taipaleella toista tuntia, eikä päässyt edes perille. Hinnaltaan Iso-Nalle oli noin 20 000 markkaa muita vastaavia telakoneita kalliimpi, mutta varmasti myös yhtä paljon parempi. Jatkuvasti hajoavia protoasteen koneita oli myyty asiakkaille siinä määrin, että monelta meni usko koko alaan, mutta Volvo oli toista maata.