Allgaier AP17 -traktorissa oli kevyt alumiinirunko, turbiinikytkin ja korkea maavara – Suomessa traktorin myynti pysyi vaatimattomissa lukemissa

Sitten 50-luvun on traktorivalmistajien parissa käynyt melkoinen kato. Osa tehtaista on lopetettu yritysfuusioiden yhteydessä, mutta monta yritystä on ”kuollut länkiinsä”. Jatkuvuus ei aina ole ollut kiinni laadusta, tekniikasta, eikä edes hinnasta.
Allgaier AP17 Allgaier Maschinenbau G.M.B.H. 1949–53, Uhingen, Länsi-Saksa Valmistettu yhteensä 9452 kpl
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Hyvänä esimerkkinä länsisaksalainen Allgaier / Porsche, jolla joskus näytti olevan edessään loistava tulevaisuus.

Teknistä etumatkaa

George Allgaierin v. 1906 Hattenhofeniin perustama yritys teki aluksi yksinkertaisia työstövälineitä, I maailmansodan aikaan mm. kanuunoita. Vuonna 1918 firma muutti Uhingeniin, missä alkoi järeämmän kaluston tuotanto. Kauppoja saatiin Ranskaan ja Belgiaan, myös Saksan 30-luvulla kasvanut autoteollisuus tarvitsi työstökoneita. II maailmansodan jälkeen asiat mutkistuivat, sillä voittajavaltiot eivät olleet suopeita metalliteollisuudelle, poikkeuksena maatalouskonetehtaat. Allgaierin pojat Erwin ja Oskar Allgaier halusivat kokeilla traktoriteollisuutta. Hanketta auttoi alkuun Erwinin appi Carl Kaelble, joka oli vuodesta 1908 lähtien tehnyt Kaelble-kuorma-autoja ja tienrakennuskoneita, myöhemmin traktoreitakin. Kaelble antoi vävylleen 1-sylinterisen dieselmoottorinsa ja traktorisuunnittelijaksi insinööri Paul Strohhäckerin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Proto valmistui v. 1946, sen palkkirungolle oli asennettu makaavasylinterinen, kiehutusjäähdytteinen etukammiodiesel, teholtaan 18 hv. Moottorin takana oli poikittainen vaihteisto, jolle voima siirtyi kiilahihnoilla. Traktorin merkiksi tuli Allgaier 18R (robust=vankka). Vuonna 1948 tehtiin 80 traktoria, seuraavan vuoden aikana jo 500. Pian R18:n jatkoksi tuli tehokkaampi R22. Vuonna 1950 valmistui kokonainen mallisto; A22, A30 ja A40, tehot vastasivat mallinumerointia. Kahdessa suurimmassa oli 2-sylinterinen Allgaier-diesel normaalilla nestejäähdytyksellä sekä pitkittäinen vaihteisto, pienin malli oli vanhaa tyyppiä. Myyntiluvut eivät kuitenkaan kasvaneet, Allgaier tarvitsi jotain uutta.

Tilanteen pelasti Ferdinand Porsche, joka etsi valmistajaa Volksshlepper:illeen (kansantraktori). Porsche oli 30-luvun puolivälissä Hitlerin pyynnöstä kehittänyt Volkswagenin (kansanauto), projektin jatkoksi Porsche ehdotti myös halvan ja hyvän kansantraktorin valmistusta. Johtajahan innostui: Waldbröl:iin piti rakentaa tehdas, joka tuottaisi alussa 100 000, myöhemmin 300 000 traktoria vuodessa. Tehdasta ei koskaan tehty, mutta traktorisuunnitelma valmistui. Pro-

toissa käytettiin monia rakenne- ja moottorivaihtoehtoja, parhaiten toimi 2-sylinterisellä ilmajäähdytteisellä etukammiodieselillä varustettu perinteinen versio. Monelta uudelta traktorimieheltä paloi kytkimiä, tämän takia traktorin suunnittelusta vastannut Ferdinand Porsche jr. lisäsi vauhtipyörän yhteyteen turbiinikytkimen, joka suojasi levykytkintä.

Sodan jälkeen Porsche olisi ryhtynyt traktoritehtailijaksi, mutta valvojat suosivat raaka-aine- ja toimintalisenssejä myöntäessään ennen vuotta 1939 aloittaneita tehtaita, näin estettiin liiallinen innokkuus traktoritehtailuun. Porsche pääsi v. -49 Allgaierin kanssa sopimukseen traktorinsa valmistuksesta, myöhemmin vastaava paperi tehtiin itävaltalaisen Hofherr-Schrantz AG:n kanssa.Uusi Allgaier AP17 esiteltiin vuoden 1950 DLG-näyttelyssä, seuraavalla viikolla tuli 5 000 tilausta, eli enemmän kuin siihenastinen tuotanto.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Traktorissa riitti hyviä puolia; bloki, vaihteisto- ja akselikotelot olivat kevyttä erikoisalumiinia, traktori pyörähti paikallaan, maavara oli korkea jne. AP17-traktoria alettiin tehdä entisten mallien ohessa, uusi kokoonpanolinja rakennettiin pommituksessa tuhoutuneeseen Dornier-lentokonetehtaaseen Manzeliin. Vuonna 1951 AP17-mallia parannettiin muutamasta paikasta, hydraulinen nostolaite tuli vakiovarusteeksi. Mallisto uudistui vuosina 52–53, AP17 ja vesijäähdytteiset mallit vaihtuivat uudentyyppisiin ja -näköisiin traktoreihin, jotka olivat 1–4 -sylinterisiä ja 12–44 -hevosvoimaisia. Allgaier ei kuitenkaan jatkanut traktorivalmistusta kuin vuoteen -56 saakka, jatkossa firma keskittyi entistä tiukemmin metallintyöstökoneisiin, joita se tekee vieläkin. Traktorituotantoa jatkoi Mannesmann AG:n omistama Porsche-Diesel Motorenbau GmbH, merkiksi vaihtui Porsche ja väri vihreästä ja oranssista punaiseen. Uudella firmalla ei ollut mitään tekemistä Porsche-autoja valmistaneen yhtymän kanssa. Porsche-traktoreidenkin tuotanto päättyi heikon kannattavuuden takia jo v. 1963.

Hankkijan kirjavaa valikoimaa

Allgaier saatiin heti tuoreeltaan Hankkijan riveihin, neljän muun merkin jatkoksi. Tuontisäännöstelyvuosien aikaan myytiin yhteensä vajaat 400 Allgaieria, joista AP17-mallia 353 kpl. Hankkijan traktorimyynti oli tuohon aikaan Zetorin varassa, jota meni samaan aikaan lähes 8 000 konetta, Massey-Harrisin, Oliverin ja BMB-Presidentin tuonti pysyi Allgaierin tavoin vaatimattomissa lukemissa.

AP17 oli vielä osittain raakile, mutta kaiketi kehityskelpoinen, koska moni viljelijä vaihtoi sen myöhemmin niinikään Hankkijan myynnissä olleeseen Porscheen. Kummankin merkin mainittavin etu oli ilmajäähdytys, suurpiirteisimmät traktorimiehet kun saattoivat jäädyttää traktorinsa moottorin säännöllisesti ensimmäisten pakkasten tullessa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Avaa artikkelin PDF