Kuiva kesä ja alkusyksy olivat Koneviestin kirjanpainajien torjunta-ansoille haasteellinen – tuhot laajenivat

Lokakuun alussa havaittiin edellistalven hakkuun reunalla runsaasti uusia kuolleita puita. Niitä ei havaittu vielä syyskuun alussa, eli kuoriaiset olivat iskeneet niihin kesän puolivälissä. Kuva: Tommi Hakala

Marraskuun alussa suoritettiin kuvion loppuosan hakkuu. Kuolleet rungot katkottiin korkeiksi tekopökkelöiksi ja latvaosat karsittiin edellisen hakkuun laikutetulle alueelle. Tämä tehtiin siksi, että kuolleet puut houkuttelevat paikalle kirjanpainajien luontaisia vihollisia. Kuva: Tommi Hakala

Kevätkesän aikana kaarnakuoriaisansat toimivat tehokkaasti (KV11/2020). Loppukesästä ansoihin asennettiin uudet feromoniampullit ja hukutusnesteet uudistettiin. Kaikki näytti hyvältä ja talvella hakattu kaistale laikutettiin, jotta paikalle jätetyt männyt siementävät uuden mäntyvaltaisen metsän paikalle – paikka on sopiva männylle, ja muutamassa puussa havaittu tyvilaho ei houkuttele kuusikon kasvatukseen.

Alueella käytiin useasti kesän aikana muutoinkin kuin ansoja tarkistamassa. Siksi olikin yllätys, että laikutuksen yhteydessä lokakuun alussa havaittiin uusia iskukohtia. Kuvion pystyyn jätetyn kuvion toisen puoliskon reunapuissa oli runsaasti kuolevia runkoja kolmessa eri kohdassa. Oli selvästi näkyvissä, että heti ansojen vaikutusalueen (n. 16–20 m) ulkopuolella kirjanpainajat olivat innostuneet etenemään – ansojen määrä ja sijoitus on ilmeisen tarkka asia.

Tässä vaiheessa tehtiin pikapäätös ja metsäkäyttöilmoitus tuhometsän uudistuksesta. Koneet käynnistettiin ja pikainen hakkuu tehtiin marraskuun alussa. Harmillinen havainto oli, että kuviolta kertyneen kuusen tukkiprosentti jäi 60 prosenttiin – tärkeässä arvokasvuvaiheessa ollutta puuta meni tukkipinon sijaan kuitupuupinoon. Samalla paljastui osasyy kuoriaisten löytämiin iskukohtiin: muutamassa kuolleessa rungossa oli tyvilahoa, ja samalla kirjanpainajat olivat hyökänneet viereisiin, terveisiin puihinkin.

Hakkuu tehtiin siten, että kuviolta hakattiin vain kaikki kuuset pois. Rajaus tehtiin myös siten, että mahdollisimman paljon kuvion reunametsästä on nuorta kuusitaimikkoa, tai mänty/koivuvaltaista. Tavoitteena tällä on, että ensi keväänä herääville kuoriaisilla on mahdollisimman pitkä matka uusiin kuusiin. Se opittiin, että vastaavan kuoriaisiskun kohdalla ei kannata sääliä kuusia – etenkin jos kuuset ovat vanhoja tai kasvavat kituuttamalla liian karulla maapohjalla.

Ensi keväänä ansat siirretään nyt havaittujen iskukohtien paikoille ja heti pakkasten loputtua ja lumen sulettua ansat ladataan uuteen torjuntavalmiuteen. Tarkoitus on saada ansat keräämään mahdollisimman paljon herääviä kuoriaisia heti iskukohtien paikoilla. Koneviesti palaa aiheeseen kevätkesällä 2021.

Lue myös Koneviestin kuoriaisansakokeilusta:

Metsän tuhohyönteisten havaitseminen ja tuhoaminen on mahdollista – Koneviesti aloitti kuoriaisansakokeilun kaarnakuoriaisille KV 8/2020

Koneviesti kokeilee kirjanpainajien keruuta ansoilla – ensimmäinen raportti alkukesältä 2020 KV 11/2020