Metsäkoneketjujen asennusapuvälineet vertailussa – vähemmän mustia kynsiä

Kuva: Tommi Hakala

Ketjunasennuksessa on sormia litistynyt ja kynsiä irronnut. Liitoskappaleiden pujottaminen kireisiin ketjuihin on tuskaisaa ja tapahtuu monesti ahtaassa tilassa. Kun ketju on ährätty renkaan päälle, asettuu se ensimmäisten metrien aikana paikoilleen ja on heti kiristettävä.

Ketjujen kiristyminen perustuu sivuketjujen ja kulutuspinnan ketjujen yhteistyölle. Kulutuspinta kiristyy sivuketjujen sitä leventäessä, samalla kulutuspinta lyhenee. Liian löysällä oleva ketju kiertyy vinoon ja pahimmillaan putoaa pois päältä tai vaurioittaa konetta – booriteräksinen ketju syö nopeasti akselistojen valuosia. Erilaisten asennusvälineiden avulla ketju saadaan heti riittävän kireälle.

Ketjujen kiristämiseen on monta konstia, apuvälineillä se sujuu nopeasti ja turvallisesti, vaikka yksin työskennellessä. Kuva: Tommi Hakala

Järeiden ketjujen asennus tapahtuu usein ajamalla konetta ja vetämällä ketju renkaan päälle köyden tai kuormaliinan avulla. Kun ketjua vedetään vain yhdestä keskilinjan lenkistä, ei ketjun kuvio asetu heti oikeaan asentoon.

Gunnebo kehittää tähän käyttöön hyvinkin nerokkaan yksinkertaista ”ketjuhenkari”-asennustyökalua. Se on pyöröteräksestä valmistettu pidin, joka on pikakiinnitettävissä ketjun kulutuspintaan. Pitimessä on paikka mukana seuraavalle 6-metriselle liinalle. Vielä laite ei ole valmistuksessa ja myynnissä.

Asennuksessa liina työnnetään renkaan alle, ja ajettaessa ketju nousee henkarin avulla renkaan päälle siten, että ketjun kulutuspinta on kerrasta mahdollisimman pitkänä. Ketjujen varsinainen kiristys tapahtuu sivuketjuilla, jotka vetävät myös kulutuspintaa leveämmäksi.

Ketjuhenkarilla ketju asettuu mahdollisimman suoraan, sillä se vetää ketjua samanaikaisesti kahdesta kulutuspinnan ketjusta. Kuva: Tommi Hakala

Samalla kulutuspinnan ketjut ovat pisimmässä mitassaan ja niihin jää kiristysvaraa. Mukana tuleva hihna on irrotettavissa ja käytettävissä myös telan asennuksessa. Kuva: Tommi Hakala

Metsäkoneketjujen kulutuspinnan liittimenä on yleistynyt putkisokalla lukittuva sokkaliitin – se on erittäin varma kiinnitystapa ja uskomattoman kestävä. Sokkaliittimen avaamisessa ovat kuitenkin monet konstit tarpeen – rautakanget ja lekat ovat laulaneet metsän siimeksessä.

Havel-sokanpoistotyökalu on ideoitu sokkaliittimen helppoon ja turvalliseen avaamiseen. Työkalu soveltuu 13 ja 16 millin liittimille. Työkalun hahlolla saa tukevan otteen liittimestä, sekä käännettyä sen 90 astetta vinoon. Tällöin liittimen sokka osoittaa sivulle. Työkalun kääntyvä lyöntiosa asetetaan sokan päälle. Siihen lyömällä sokka liukuu auki-asentoon. Kokeilussa havaittiin työkalun olevan hiukan turhan tiukka sovitteeltaan.

Henkarin mukana tulevat liittimet sopivat 16 millin ketjuille, 13-millisissä on käytettävä niiden omia liittimiä. Kuva: Tommi Hakala

Lähikuva liittimestä Kuva: Tommi Hakala

Kun ketjujen kulutuspinta on liitetty, on seuraavana vuorossa sivuketjujen asennus. Sivuketjut ovat pääsääntöisesti perinteisellä haarukkasakkelilla liitettäviä. Ketjun molempia päitä on vedettävä samanaikaisesti lähemmäs toisiaan, samalla pitää saada myös sakkelin ruuvi paikoilleen. Apuvälineinä voidaan käyttää ketjunkiristintyökaluja. Niillä kiristämällä voi myös asentaa kulutuspinnan liitokset.

Tähän asti myynnissä on ollut Havel- ja Gunnebo-kiristimiä. kokeilun aikana saapui uusimpana mallina Olofsfors-kiristin. Havelin saksimallinen kiristin toimii kierretangon ja siihen liitetyn kammen avulla. Tiheä kierre tekee kiristimestä erittäin voimakkaan, mutta samalla hieman verkkaisen käytettävän. Tämän lisäksi sakset on veivattava auki jokaisen kiristyskerran jälkeen seuraavaa kiristystä varten.

Havel-kiristimellä ketju kiristyy verkkaisesti, mutta sitäkin varmemmin. Sen koukut ovat sievästi muotoillut ja helpot sovittaa ketjulenkkeihin. Kuva: Tommi Hakala

Havel-sokanpoistotyökalulla tartutaan sokkaliittimeen ja käännetään sitä sivulle. Pari lyöntiä lyöntikappaleeseen avaa muutoin hankalasti avattavan sokkaliittimen. Kuva: Tommi Hakala

Kokeilussa kierretanko alkoi avaustilanteessa pyöriä väärästä kohdasta, eli kammen läheltä. Tilanteessa ei voitu muuta kuin pyörittää kampi kokonaan auki ja kiristää kyseinen mutteri kireämpään – kohdassa voisi olla hitsausvarmistus.

Punaisen Gunnebo-kiristimen toiminta perustuu kitkan hyödyntämiseen. Runkona toimivassa pyörötangossa on toisessa päässä kiinteä koukku. Rungon päällä liukuu toinen koukku, sitä liikutetaan vivun ja kitkakappaleen avulla. Kiristys tapahtuu portaattomasti, lyhyin ja voimakkain liikkein. Kiristys vapautetaan napauttamalla vipua takaisinpäin. Tällöin kitka rungon ja liikkuvan leuan välillä poistuu, ja kiritysvoima poistuu. Tässä onkin tämän työkalun huono puoli, kun asennuksessa ketjua esimerkiksi lyödään parempaan asentoon, voi kiristimen ote laueta.

Gunnebo-kiristimellä kiristys tapahtuu portaattomasti, pienin voimakkain nykäyksin. Kiristys vapautuu vipua kädellä napauttamalla. Koska lukitus perustuu kitkaan, voi kiristys avautua ketjun äkillisesti löystyessä. Kuva: Tommi Hakala

Olofsfors-kiristin on puolestaan kuin minikokoinen mekaaninen tunkki. Neliöputkisessa rungossa on toisessa päässä kiinteä koukku, putken päällä liukuva koukku liikkuu puolestaan vivulla aina porras kerrallaan. Liikkuvassa koukussa on erillinen lukkosalpa. Tämän ansiosta ote on erittäin varma. Kiristyksen vapautuksessa on samanaikaisesti kevennettävä vivulla lukitusta ja avattava lukkosalpa. Koukut ovat hieman sivuun taivutetut, jolloin kiristettävän ketjun päät ovat paremmin näkyvissä. Vipu on irrotettava ja sen pää on muotoiltu sakkelityökaluksi.

Uusi Olofsfors-kiristin toimii kuin mekaaninen tunkki. Kammesta naksuttelemalla koukut siirtyvät toisiaan lähemmäs. Rakenteesta johtuen se ei vedä koukkujaan kuvan tilannetta lähemmäs. Koska koukut on taivutettu hieman sivulle, kiristintä voi käyttää kulutuspinnan puolelta, ja sakkelin kiinnittämiseen on enemmän tilaa. Kuva: Tommi Hakala

Olofsfors-kiristimen vipu on irrotettavissa. Sen päässä on näppärä työkalu haarukkasakkeleiden avaamiseen. Kuva: Tommi Hakala

1. Avaa sivuketjujen sakkelit ja liitä sivuketjut pisimpään asentoon. 2. Aja konetta suoraan, tällöin kulutuspinta vetäytyy kapealle ja pitenee.3. Lyhennä kulutuspinnan ketjut renkaan takapuolelta, symmetrisesti.4. Kiinnitä sivuketjut väliaikaisesti, aja hieman konetta ja kiristä sivuketjut lopullisesti.

Ketjun kulutuspinnan lyhentäminen tulee ajankohtaiseksi silloin, kun kuvion ketjut muodostavat suoran poikittaislinjan (kuvassa merkittynä punaisilla viivoilla). Tällöin sivuketjujen kiristys ei kursi kulutuspintaa kasaan. Vaikka sivuketjut olisivat erittäin kireällä, on kulutuspinta edelleen löysällä ja ketju alkaa pudota pois päältä. Ketjujen lyhennys on tehtävä aina symmetrisesti, kuten kuvan ketjussa. Kuva: Tommi Hakala

1.Levitä ketju maahan nastapuolet ylöspäin. Tarkista että kaikki ketjulenkit ovat oikeilla paikoillaan (etenkin kuluneissa ketjuissa).

2. Aja pyörä lähelle ketjun päätä, sido köysi tai liina kulutuspinnan ketjujen päähän ja aseta se kulkemaan renkaan yli ja renkaan alle.

3. Aja konetta eteenpäin, jolloin ketju nousee renkaan päälle. Pyri asentamaan ketjun kulutuspinta mahdollisimman kapealle, älä levitä kuviota. Näin kulutuspinta on mahdollisimman pitkänä.

4. Kun ketjun pää tulee renkaan alta näkyviin, kytke ensin kulutuspinnan ketjut mahdollisimman kireälle. Tee se symmetrisesti, eli kaikki ketjut samaan mittaan.

5. Kiinnitä sivuketjut, molemmat puolet samaan kohtaan. Älä kiristä vielä sakkeleita lopullisesti.

6. Aja konetta hieman suoraan. Kun liitoslinja on ajosuunnassa renkaan takana, kiristä sivuketjut lopullisesti.

7. Käytössä ketjua kiristetään vain sivuketjuja lyhentämällä. Tällöin kulutuspinta levenee, samalla lyhentyen.