1960-luvun alkupuolella valmistuneessa Valmet Terra 363D -juontotraktori oli maataloustraktorin portaalivetopyörästöt käännetty eteenpäin ja toinen ”perämurikka” liitetty runkonivelellä sen taakse. Ratkaisulla etuvaunusta muodostui tasapainoinen ja nokasta lyhyt. Ideaa muokattiin kantavaksi kuormatraktoriksi, minkä seurauksena syntyivät erilaiset 865 AK- ja BK-versiot sekä kuusipyöräinen BKLM.
Mutta vaikka kone toimi, kuljettajan työympäristö oli edelleen karu. Tilanteeseen saatiin muutos vuonna 1972, kun Valmet 870 CK esiteltiin. Kuljettajan työolot mullistaneen ja hinnaltaan edullisen CK:n markkinaosuus oli hurjimmillaan yli 50 prosenttia. Samaan aikaan nelipyöräisestä 870 CN -versiosta tuli myydyin Valmet-kone Keski-Euroopassa.
Jutun 870 CK löytyi kauhajokelaiselta Jirka Villaselta. ”Ceekoota” muistelee koneella 1970-luvulla urakoinut Eero Rasi.
CK oli metsäkone, jossa muotoilulla oli osansa suunnittelussa. Sen sijaan, että olisi tehty vain tarkoituksenmukaisen tehokas kasa kulmikkaita osia, oli taiteelliselle näkemykselle annettu oma sijansa. Eteenpäin kallistettu tuulilasi pysyy paremmin puhtaana, koska vesi ja lumi eivät helposti putoa sille. Kalteva takalasi puolestaan parantaa ylänäkyvyyttä.
Korkea ja jyrkkä etupanssari ja jämerä maski ovat käytännöllisiä, tekevät koneesta uhmakkaan näköisen ja parantavat lumessa kulkua.
”Lumessa se oli kova menneen, se kulki kuin vene”, muistelee Eero Rasi.
CK:n voimansiirron osien sijoittelu poikkeaa muista maataloustraktoriperustaisista kuormatraktoreista. Nelisylinterisen Valmet 411A -moottorin jatkeena on nestekytkin, jonka jälkeen vaakasuunnassa 180 astetta käännetty maataloustraktorin synkronoitu 8+2R-vaihteisto. Varsinainen mekaaninen kytkin on vaihteiston takaosassa.
Voima nestekytkimeltä kytkimelle siirtyy vaihteiston läpi alkuperäisen ulosottoakselin reittiä, eli vaihteiston pääakselin sisällä. Traktorissa etuakselille voimaa siirtänyt nivelakseli suuntautuu CK:ssa vaihteistosta taaksepäin, sopivasti kohti taka-akselia. Portaalivetopyörästöt ovat pystyasennossa, näin muodostui 63 sentin maavara. Etuakseli sijaitsee eturungon keskellä. Kokonaisuutena CK on ketterä.
”Tässähän takapää ei oikonut, mutta kääntövoimaa se söi”, Rasi sanoo.
Vaikka kone on kuusipyöräinen, vain neljä pyörää on vetäviä. Takarungon etummainen ja vetävä akseli on takarungon päässä, siitä taaksepäin suuntautuvien varsien päissä ovat vapaasti pyörivät takapyörät. Vetävä akselisto muodostuu samoista osista kuin etuakselikin.
Tämä rajoittikin kantavuutta, jota on vain 7 000 kg (nelipyöräisessä CN:ssä 6 000 kg). Jarrut ovat maataloustraktorin kuivat levyjarrut, jotka vaativat tasaisesti huoltoa.
Takapyörien väliin oli mahdollista hankkia lisävarusteena hydraulipainoitteinen ”ropsonirulla” eli robson-veto, jolla myös taaemmat renkaat muuttuivat vetäviksi. Yleisesti takana on käytetty teloja, jolloin takapyörien vetämättömyys ei haitannut menoa.
Harvinaisempi rengaskoko, 18,4 x 26”, aiheutti omat ongelmansa, sillä kunnollisia pistosuojattuja renkaita ei ollut saatavissa.
”Nehän oli sellaisia nailonvahvisteisia ne renkaat, eivät ne kestäneet kannon yli ajoa – rengasremonttia tehtiin”, naurahtaa Rasi.
Valmetin metsäkoneiden voimansiirtoa oli ennen CK:ta vaivannut heikko kestävyys, mikä tämä juontui voimansiirron osien maataloustraktoriperimästä. Metsäkäytön repivä kuormitus rääkkäsi voimansiirtoa. CK:ssa voimansiirtoon oli lisätty iskuja vaimentava nestekytkin.
”Se oli aika kiree, ei se juuri luistanut”, Rasi muistaa.
Viimeisimmissä malleissa, kuten jutunkin koneessa, vetopyörästöt olivat planeettatyyppisillä napavälityksillä, joilla vetovoima kasvoi kokonaisvälityksen muuttuessa.
CK:n kohdalla oli huomioitu myös ohjaamon osuus työskentelyn tehostajana.
”Näkyvyyshän ohjaamosta oli siihen aikaan tosi hyvä”, arvioi Rasi.
Ohjaamorunko on järeä, sillä siihen on kiinnitetty katolla sijaitseva kuormain. Tästä johtuen ohjaamoa ei voitu kiinnittää pehmeillä tärinänvaimentimilla runkoon. Kiinnityskohtien kumilevyt sallivat vain pienen vaimennuksen.
”Ne oli mahdottoman kovat, oli melkoinen värinä. Oikein pitkää päivää kun teki, sen huomas.”
Nostamalla ohjaamoa ylemmäs lattiasta saatiin tehtyä lähes tasainen. Taakseajolaitteita ei ole, joten penkki on käännettävä aina konetta liikutettaessa. Suunnittelussa on sattunut yksi ergonominen kömmähdys. Nosturiventtiili nimittäin sijaitsee keskilinjasta selkeästi vasemmalla.
CK on yllättävän lyhyt kone, mikä johtuu nosturin sijoituksesta. Ohjaamon katolle sijoitettu nosturi mahdollistaa myös paremman näkyvyyden.
”70-luvulla kun tehtiin metsäautotieverkostoa, pehmoset paikat puitettiin ja CK:lla oli helppo nostaa kuormasta puut matoksi koneen eteen”, Rasi kertoo.
Nosturin voi kääntää kuormattuna ajettaessa eteenpäin, jolloin painonjakauma paranee. Ajettaessa nosturin kääntö on vapautettavissa erillisellä hanalla.
CK:n omalaatuinen takarunkoratkaisu, Lauri Marttiinin kehittämä kuormatilan ja akselistojen yhdistelmä, periytyi edeltäjämalli 865 LM:stä.. Kuormatila on erillinen putkikehikko rungon päällä ja kuorman paino jakautuu takapyörille. Kuormatila kiinnittyy edestä takarunkoon kallistelun sallivalla nivelellä. Takaa kuormatila kiinnittyy molempien takapyörien varsiin niveltangoilla. Tankojen välissä on lisäksi sivusuunnassa kuormatilan liikettä rajoittava nivelistö. Osien kulumisen huomasi ohjaamoon asti.
”Sen nytkeen huomas, jos siitä ei välittänyt, niin anto mennä vaan”, Rasi nauraa.
Ratkaisu yhdistettynä 2,3 metrin leveyteen tekee CK:sta mielenkiintoisen ajo-ominaisuuksiltaan. Kun takarunkoon kiinnitetty akseli laskeutuu monttuun, nivelistö vähentää kuorman kallistumista, mutta taaemman pyörän laskeutuessa kuorma kallistuukin montun suuntaan. Kun tähän lisätään kuorman painopisteen sijoittuminen korkealle, CK oli toisinaan kiikkerä ajettava.
”Vierussa se oli tarkka ajettava, mutta vain kerran mää sen kaadoin. Kärrystä se lähti.”
Aika ajoi kuitenkin ohi ”marttiinitelistä” ja Valmetilla kehitettiin oma hammasratasvetoinen keinuteli. Kuormatraktorin tyyppimalli muuttui keinutelin myötä 872K:ksi vuonna 1975 – tosin ensimmäiset yksilöt myytiin vielä Teli CK -nimellä.
872K oli varustettu turboahdetulla moottorilla, 18.4 x 34” -eturenkailla, 16 x 24” -telirenkailla ja kaksoishallintalaitteilla. Kuormatila oli matalapyöräisen telin ansiosta alempana. Viimeisissä 872K-malleissa vaihtoehtona oli nosturin sijoitus takarungolle.
Täysmekaanisella voimansiirrolla varustetut kuormatraktorit alkoivat kuitenkin olla vanhanaikaisia, ja vuonna 1979 esiteltiin täysin uusi konemalli. Kyseessä oli keinuvalla etuakselilla ja momentinmuunninvaihteistolla varustettu 862K. Sukujuuret CK:n kanssa näkyivät muotoilussa, sillä ohjaamo oli edelleen tutun etukenoinen.
