Omalla sahalaitoksella saa hyödynnettyä pienet määrät metsästä kertyvää puuta ja tehtyä myös tarvepuuta omilla mitoilla. Myös aikaisemmin polttopuukasaan joutuneet erikoispuut, kuten pihalta kaadetut pihlajat tai omenapuut, saadaan jalostettua puusepäntöiden raaka-aineeksi.
Vannesahalla puut saa myös hyödynnettyä tarkemmin ja pienemmissä erissä kuin sirkkelisahalla. Tutkittuani markkinoilla olevia vaihtoehtoja päädyin lopulta hankkimaan pyöräalustaiseen Woodland Mills 126 Woodlander -vannesahalaitoksen.
Erilaisista vaihtoehdoista sahalaitoksen kokoonpanoksi valitsin perusmalliin lisäksi runkojatkeen, jolla suurimmaksi sahattavan puun pituudeksi tuli 5,1 m. Moottoriksi tuli 9,5 hv polttomoottori – olisin mieluummin ottanut kokoonpanoon 14 hv:n moottorin, mutta silloin toimitusaika olisi venynyt useiden kuukausien päähän.
Kauppaan otin lisäksi säädettävän teräohjaimen ja varaosapaketin, johon kuuluu hihnat ja laakereita. Hankintalistalle piti vielä huoltoa varten lisätä varateräpaketti ja teränhuoltovarusteet.
Sahalaitoksen kasaamisen jälkeen oli vuorossa sahaamisen opettelu. Tässä vaiheessa on mainittava, että allekirjoittaneella on kokemusta sahaamisesta vain kenttäsirkkelin alta ottajan tehtävistä. Onneksi on tuo youtube, jossa on runsaasti videoita sahaustekniikkaan liittyen.
Vannesahan ja pyöröteräsahan perusperiaatteen erona on se, että vannesahassa terä liikkuu ja pyöröteräsahassa puu. Vannesahassa puu nostetaan sahauspöydälle ja tuetaan säädettäviä tukirautoja vasten ja lukitaan paikoilleen mekaanisella pitimellä. Tukki käännetään oikeaan asentoon ennen lukitsemista, lisäksi se on asemoitava pöydälle siten, että pölkyn päätyjen keskikohdat ovat samalla korkeudella.
Pyöröteräsahassa puu asemoidaan pöydälle siten, että sahauslinja keskikohtaan nähden on sama. Vannesahassa puun latvaa on nostettava siten, että sahauslinja on oikea. Latvan nostamiseen on olemassa erilaisia menetelmiä, yksinkertaisimmillaan käytetään korotuspaloja.
Vannesahassa käytetään vettä terän voiteluaineena. Kesällä lehtipuulla voitelua ei välttämättä tarvita, mutta kuivalla puulla voitelu on välttämätöntä, muuten terä juuttuu kiinni. Pelkän veden lisäksi voidaan käyttää astianpesuainetta veden seassa. Talvella nesteessä on oltava jäätymisenestoainetta.
Vannesahan etuna voi mainita, että sillä voi sahata sekä isot että pienet puut. Woodland Millsin 126 -mallilla pystyy sahaamaan maksimissaan halkaisijaltaan 66 cm tukin. Pienten puiden sahaamisessa saanto on parempi, koska vannesahalla terä on kapea. Sahausrako on harituksen kanssa vain 2 mm, kun se pyöröterällä on noin 5 mm. Hyväkuntoisen vannesahan sahausjälki on sileä, näkyvä terän jälki on suora, pyöröterän jälki on hieman kaareva.
Pyöröterä eli sirkkelisaha pesee työtehossa vannesahan puhtaasti, toisaalta lähtöhinnoissa on todella iso ero. Pienimuotoiseen kotitarve- ja erikoispuusahaukseen vannesaha on hyvä vaihtoehto. Pienten puiden sahauksessa kannattaa myös muistaa, että sirkkelillä sahattaessa suhteellisesti suurempi osa puuta menee leveän sahausuran myötä hukkaan.
Koska sahalaitoksesta ei ollut minkäänlaista kokemusta aiemmin, oli hieman hankala arvioida mitä varusteita siihen tarvittaisiin perusvarustuksen lisäksi. Woodland Millsin edullinen hinta selittyy hyvin pitkälti sillä, että perusvarustus on hyvin minimaalinen.
Tilausvaiheessa lisävarusteiksi hankittiin tukin pikalukituslaite, tukinkääntäjärauta, varateräpaketti 10 kpl, terän huoltosarja, jossa on teroituslaite, ja harituksen asetuslaite. Lisäksi laitteeseen valittiin pyöräalusta ja rungon jatkopala. Jälkeenpäin hankittiin vielä pikasäädettävä teränohjain, joka on lähes välttämätön pieniä puita sahattaessa.
Sahan kasaaminen vei pari päivää (ks. KV 10/22), jonka jälkeen oli vuorossa sahaamisen opettelua. Sahaaminen on sinällään yksinkertaista, kun perusasiat ovat kunnossa.
Moottori ja terälaite ovat kiinni liikkuvassa rungossa, joka liikkuu runkorautojen päällä neljän metallipyörän varassa. Pyörän keskellä on ura, joka pitää rungon sivusuunnan linjassa. Terälaitetta liikutetaan pystysuunnassa vaijereilla ja kammella käytettävällä ruuvitangolla. Terä alkaa pyöriä, kun käyttötangossa olevaa kaasuvipua painetaan, jolloin keskipakokytkin kytkee vedon.
Sahalaitosta siirrettäessä on terälaite lukittava runkoon neljällä pultilla, sekä vielä varmistettava kiinnitys kuormaliinalla. Mikäli siirtoja on paljon, terälaite on syytä suojata siirron ajaksi, ettei likaa pääse liukurunkoon.
Sahaaminen tehdään työntämällä saharunkoa moottoreineen, jolloin terä leikkaa puuta. Kaikissa halvoissa vannesahoissa terärunkoa liikutetaan lihasvoimalla terärunkoa työntämällä.
Innostus oli suuri, kun ensimmäinen tukki, eli noin 30 cm paksu tuulen kaatama kuusipölkky, nostettiin pöydälle ja tuettiin vastatukia vasten paikoilleen pikalukituslaitteella.
Tässä vaiheessa jo huomattiin, ettei lukitusraudan käyttö ole helppoa, etenkin yksin työskennellessä. Lukitusrauta on kiinni liukuvassa hahlossa, jonka varassa se työnnetään kiinni puuhun ja lopullinen kiristys tehdään linkkunivelellä, joka painaa raudassa olevan kynnen kiinni puuhun. Mikäli pölkky pyrkii liikkumaan, on kiristäminen yksin haasteellista.
Kun pölkky oli saatu tukevasti paikalleen, laitettiin moottori käyntiin ja terän korkeus säädettiin ensimmäisen pintalaudan korkeudelle. Kaasu pohjaan ja työntämään terää puuhun – hyvin leikkasi ja pinta saatiin pois, samoin ensimmäinen tuppeen sahattu 50 mm lankku, joka vaikutti olevan kohtalaisen hyvin mitoissaan.
Toisen pölkyn toisessa leikkuussa meni jo ensimmäinen terä, kun unohtui tarkistaa tukirautojen korkeus. Pahasti tukirautaan sahattaessa terä menee pilalle, koska hampaat vioittuvat niin paljon, ettei teroittaminen kannata.
Jatkossa tuli tavaraa tasaiseen, joskin hitaaseen tahtiin. Siinä samalla tulivat tutuksi ”lainelaudat” eli terä liikkui muutaman millin vaakatasossa, pahimmillaan samassa soirossa on kaikki puutavarat 2x4:sta 20 mm lautaan. Myöhemmin hankittu säädettävä teränohjain auttoi tähän asiaan. Ohjain pitää terän kohdallaan pienessä puussa, koska se tukee terää lähempänä puuta.
Vannesaha on tarkka terästä, jonka pitää olla hyvässä kunnossa. Tavaran tarkistusmittausta on syytä tehdä ahkerasti. Mitta-asteikko, josta terän korkeutta katsotaan, on hieman hankala luettava ja parin millin heitto tulee helposti.
Terän pystysuuntaista liikettä hallitaan vaijereilla, vaijerien on oltava molemmilla puolilla samalla kireydellä, muuten terä liikkuu vinossa tukkipöytään nähden. Terärunko liukuu pystyputkissa muovisten liukupalojen ohjaamana. Liukupalojen säätöä on seurattava ajoittain, väljät liukupalat päästävät rungon heilahtelemaan ja saattavat aiheuttaa lankun pintaan jälkiä.
Moottori on hieman liian heikkotehoinen isoille puille, isompi 14 hv olisi parempi. Nyt voima riittää hyvin 25–35 cm tuoreelle puulle, siitä isommille leikkuu menee hitaaksi. Käsin työnnettäessä voi sahausnopeutta säännellä. Moottorin vääntö on melko alhainen, koska keskipakokytkin alkaa luistaa helposti rasituksen kasvaessa.
Kuivien oksien kohdalla kannattaa hidastaa, muuten tulee helposti painauma lautaan, terän pyrkiessä väistämään kovaa kohtaa puussa. Oksaisessa puussa kannattaa terän kireyttä lisätä ja hidastaa leikkuunopeutta.
Alun virheitä saatiin korjattua säätämällä konetta. Terän kireys on tärkeä säätää riittävän tiukalle, muuten terä alkaa kiemurrella oksien kohdalla. Kireyden kanssa ei kannata kuitenkaan hullutella, sillä liian kireällä oleva terä rasittaa teräpyörien laakereita. Käyttöohjekirjassa terän kireydelle annetaan arvo, mutta koneessa ei ole mitään mittaria, jolla tiukkuuden näkisi.
Ohjeena on annettu kiristysruuvin kierrokset sen jälkeen, kun terästä on otettu löysät pois. Teräohjaimien liukupalan välys on myös todella tärkeä saada kohdalleen. Itse käytin mittana sitä, että terän ja ohjaimen liukupalan väliin asetettu kopiopaperi lähti hieman nahkeasti vetämällä pois. Liikutettavaa ohjainvartta kannattaa käyttää aina pitämään ohjain mahdollisimman lähellä puuta.
Käyttökokemusten karttuessa on sahaan tehty pari lisälaitetta. Latvan nostinta ei ollut varusteissa, joten tein sellaisen hydraulisesti toimivana. Samoin puun lukitsin on nyt hydraulinen. Nämä tehtiin pienillä sylintereillä, johon voima tulee pienestä sähköhydraulisesta pumppuyksiköstä. Lisäksi laitoin halvan linjalaserin osoittamaan terän leikkuulinjaa, etenkin alkusahauksessa.
