Moottorisahan osto on nykyisin helppoa. Usein sahan saa ostettua myös valmiiksi koottuna ja jopa koekäytettynä. Mutta kun sahan terälaite on kulunut loppuun tai se jostain syystä rikkoutuu, tulee eteen kysymys, että mistäs saa uuden, ja mikä olisi oikea malli juuri minun sahaani.
Tilanne on vielä aiemmasta monimutkaistunut, sillä akkusahojen myötä terälaitevalikoima on kasvanut. Akkusahoissa on lisätty leikkuutehoa kapeammilla ja uudentyyppisillä ketjumalleilla.
Moottorisahan terälaite koostuu kolmesta kuluvasta pääkomponentista. Näkyvimmät ovat terälaippa ja -ketju. Niiden lisäksi hyvin oleellinen osa on vetoratas, joka monesti unohtuu. Kuitenkin vetoratas määrittää teräketjun ja laipan valinnan, ja vaihtoehtoja voi sahakohtaisesti olla useampia ‒ vakiovarusteenakin valittavissa.
Oleellisin on tietää, mikä on sahamerkki ‒ laipan kiinnitystapa kun vaihtelee – ja millainen ketjujako sahassa on. Ketjujaon määrittävässä vetorattaassa voi olla erilaisia versioita eli se on syytä varmistaa uutta hankkiessa.
Vetorattaan vaihto on tarpeen suositusten mukaan joka toisella tai kolmannella ketjulla, sillä kulunut vetoratas venyttää uutta ketjua nopeammin. Loppunajettuna vetoratas voi jopa katkoa ketjun yllättävän nopeastikin. Järkevintä on hankkia kerralla vetoratas ja kolme ketjua, joita voi sitten kierrattää käytössä.
Ketjujaossa on edelleen käytössä tuumapohjaiset mitoitukset. Moottorisahoissa käytössä on aina tiheimmästä 1/4” jaosta alkaen, päätyen aivan järeimpien moottorisahojen 0.404” jakoon, joka on myös nykyisten monitoimikoneiden teräjako. Pelkästään monitoimikoneisiin esimerkiksi Oregon valmistaa myös erittäin järeää 3/4” jaon ketjumallia.
Eri ketjujakojen lisäksi on käytössä sekä matalaprofiilista että normaaliprofiilista ketjutyyppiä. 3/8” ja nyt myös 0.325” jaon ketjuissa on valikoimissa molempia. Matalaprofiiliset ketjut on tarkoitettu pienempitehoisiin sahoihin tai estämään muutoin liian raju ketjun purenta. Vaikka jako on sama kuin normaaliprofiilisessa ketjussa, eivät matalaprofiiliset ketjut ole yhteensopivia samoille vetorattaille ja terälaipoille.
Koska vetorattaan tutkiminen on sen sijainnin takia hankalaa, kannattaa terälaitteiden mitoituksen selvittämisessä liikkeelle lähteä terälaipan merkinnöistä. Terälaippaan on joko prässätty tai maalattu terälaitteen mitat. Osassa sahamalleja vetoratas on kiinteästi kytkinrummussa oleva avoratas, jolloin kytkinrummun merkinnät voivat paljastaa tarvittavan tiedon.
Terälaipan merkinnöistä selviää laipan pituus ja laipan teräketju-uran leveys ‒ yleensä sekä tuuma- että millimittoina. Vetolenkkien määrä kyseiselle terälaipalle on ilmoitettu omalla luvullaan. Tämän lisäksi merkittynä voi olla myös teräketjun tyyppimerkintä (matalaprofiiliset) sekä muita tietoja teräketjusta.
Yksi merkittävä asia on myös terälaipan kiinnityksen tyyppi. Tyyppejä on useita, riippuen hahlon leveydestä ja kiristintapin sijannista, myös voitelureikä sijaitsee eri kohdissa. Pienemmissä Stihlin malleissa kiinnikehahlo on avoin, yleensä se on umpinainen.
Mutta jos laippa on kulunut kirkkaaksi ja maalaatut merkinnät ovat hävinneet, mitä sitten tehdä? Siinä tapauksessa selvitystyö on aloitettava teräketjusta. Vetolenkkien määrän laskemalla osaa valita oikean teräketjun pituuden. Lisäksi valmistajat merkitsevät teräketjun veto- tai leikkuuhampaisiin teräketjun tyypin, omilla numerokoodeillaan, jotka jo kertovat useimmiten tarpeeksi. Eli jos on ostamassa saman ketjuvalmistajan ketjua, kyseisillä tiedoilla uusikin löytynee.
Hankalinta on usein määrittää vetolenkkivahvuus. Etenkin, kun yleisimpiä keskikokoisten moottorisahojen 0.325” jaon terälaitteita käytetään 1,5 ja 1,3 millin vetolenkkivahvuudella. Jos merkinnät ovat kuluneet pois, vetolenkin vahvuuden voi mitata sen kulumattomasta kohdasta ‒ mutta silloin huomioitava tarkasti, onko vetolenkki toteutettu kaventamalla. Esimerkiksi Stihlin ja Husqvarnan joissakin 1,3 millin vetolenkkivahvuuden ketjuissa on näin toimittu. Ratkaisulla on saavutettu suurempi kulutuspinta vetolenkkien liitosniitille.
Kun terälaitteen mitoitus on selvinnyt, onkin käsillä toinen mietittävä asia. Ja se on, että minkätyyppisen teräketjun hankkii ja vaihtaako myös mitoitusta. Vaihtoehtoja nimittäin löytyy eri valmistajilta. Eri mittojen lisäksi on tarjolla eri tyyppisiä leikkuuhampaan malleja. Jokaisella mallilla on omat etunsa, mutta myös harminsa.
Aiemmin perusketjut moottorisahoissa olivat pienemmissä sahamalleissa 3/8” matalaprofiilisia 1,3 mm malleja, keskikokoisissa 0.325” jaon 1,5 mm ketjuversioita ja järeissä sahoissa 3/8” 1,6 mm normaaliprofiilin tehokkaita katkontaketjuja.
Nyt, valmistustekniikan ja materiaalien kehityttyä, on kaikissa mallistoissa voitu siirtyä pykälän kapeampiin ketjuihin. Etenkin 0.325” teräketjuissa ovat 1,3 milliset syrjäyttäneet aiempaa 1,5 millistä versiota. Akkusahoissa taasen 1,1 millinen ketju antaa pidemmän akunkestävyyden.
Kapeammat terävarusteet ovat myös kehittyneet. Niistä on saatavilla Narrow Kerf -versiot, eli kapeamman leikkuu-uran muodostavat ketjutyypit. Husqvarnalla ne ovat tyyppiä ”Pixel” ja Oregonilla ”Micro-Lite”. Näiden kohdalla on lisäksi huomioitava, että niiden hyöty saavutetaan omalla, ohuemmalla laippamallillaan.
Ja se taas on huomioitava käytössä, sillä ohuemmat laipat ovat myös joustavampia ‒ mikä voi aiheuttaa ketjun päälläpysymisongelmia karsinnassa. Koska teräketjuun osuva laipan reunakin on ohuempi, niille on suositeltavaa asettaa suurempi syöttömäärä teräketjuöljyä, jotta kapeammalle liukupinnalle tulee riittävä voitelu.
On kuitenkin mietittävä, onko aiempien leveämpien ketjujen ja laippojen hylkääminen tarpeen. Eli saako kapeammasta terälaitteesta lisähyötyä omassa työskentelyssä. Etenkin paljon karsintatyötä sisältävässä ensiharvennushakkuussa kapeammasta ketjuvarustuksesta ei ole samaa hyötyä, kuin vaikkapa pihapuunkaatajan klapimittaan pölkytyksessä.
Teräketjujen leikkuuhampaissa on viisi perustyyppiä, sekä erikoisketjujen kulutuskestävämmät versiot. Nämä kovametallipaloilla varustetut ketjut ovat kuitenkin kalliimpia ja ne on tarkoitettu erikoiskäyttöön, hiekkaisten ja muutoin kuluttavien puiden sahaamiseen.
Perusketjumalleista käytetään Suomessa yleisimmin kolmea: Puolipyöreällä leikkuukulmalla varustettua ketjua (Semi Chisel), hieman pyöristetyllä matalaprofiilihampaalla varustettua ketjua (Micro Chisel) ja kolmantena teräväkulmaista ketjua (Chisel).
Näiden lisäksi on monitoimikoneissa käytettäväksi tarkoitettu ketju (Chipper), jonka leikkuuhammas on lähes pyöreä, sekä huomaamattomalla 45 asteen kulmaviisteella varustettu Oregonin ketju (Chamfer Chisel). Oregonilla on erikoisuutena myös päältä teroitettava ketjumalli (Powersharp), joka vaatii oman erikoisen teroituslaitteensa.
Lisäksi ketjuista on tarjolla valmistajasta riippuen myös vähäisemmän takapotkuriskin ketjumallit. Näissä ketjussa on joka toisessa vetolenkissä kohouma, joka työntyy esiin kärkipyörän kohdalla ja pienentää tässä kriittisessä kohdassa leikkuusyvyyttä. Harrastajakäyttöön suunnatuissa sahoissa käytetään yleensä vakiona juuri näitä ketjuja. Ammattisahoissa niitä ei käytetä, sillä ne haittaavat laipan kärjellä puun sisään sahaamista ja rasittavat silloin kärkipyörää.
Yleiskäytössä pienissä sahoissa käytetään 3/8” jaon matalaprofiilista Micro Chisel -ketjua. Keskikokoisissa sahamalleissa vastaava Semi Chisel on selkeästi suosituin ketjumalli. Vain järeimmissä ja voimakkaissa sahamalleissa käytetään enemmän Chisel-ketjutyyppiä.
Syy pyöreäkulmaisten ketjujen käyttöön on niiden rauhallisempi ja vähäisempi tylsyminen. Ne myös sietävät paremmin pieniä hipaisuja kiviin. Sen sijaan Chisel on erittäin herkkä tylsymiselle ‒ pienikin kuluminen piikkimäisessä hampaan leikkaavassa kulmassa heikentää todella rajusti leikkuutehoa. Mutta terävänä se taas on huomattavasti tehokkaampi leikkausteholtaan.
Myös pienempiin sahoihin on saatavana teräväkulmaisia ketjumalleja. Ne puoltavat paikkaansa, jos on paljon katkontatyötä ja taitoa viilata ketju teräväksi. Karsintakäytössä niillä laipan liu’uttaminen rungolla on haasteellisempaa, koska terä karkaa helpommin rungon sisään.
Yleisemmälle pyöreämuotoiselle Semi Chisel -hammasmallille on omat pyöröviilapaksuutensa. Näistä yleisimmät ovat matalaprofiilisille 3/8” ketjuille tarkoitettu 4 millinen viila, sekä 0.325” perusketjumallille tarkoitettu 4,8 millinen versio. Ja molemmille on runsaasti erilaisia viilanohjaimia.
Teräväkulmaiselle Chisel-hammasmallille on olemassa useampaa teroitusmallia. Perinteinen pyöröviila (5,5 mm) on perusviilausväline. Mutta sen lisäksi on olemassa erilaisia kulmikkaita viilamalleja. Niillä tehdään hampaaseen kulmikkaat leikkuusärmät, jolloin ketjun leikkuuteho nousee, kun leikkuutapa muuttuu repivämmäksi.
Uusimpana tällä rintamalla Stihl on tuonut oman teroitusjärjestelmänsä, eli Hexa-ketjun ja sille tarkoitetun kuusikulmaisen viilamallin. Koneviesti palaa tähän ketjumalliin kokeilujutun myötä.
Terälaitteiden pituudessa pohjoismaissa on pitäydytty ymmärrettävästi kohtuudessa. Etenkin kun sahoilla karsitaan paljon, olisi pitkä laippa kankeakäyttöisempi ja samalla pidemmän vipuvarren myötä myös takapotkujen herkkyys korostuisi. Muista maista tuodut edullisemmat sahat on usein varustettu globaalisti yleisemmällä 16” terävarustuksella, joka on suomalaisiin olosuhteisiin yleensä turhan pitkä.
Laippojen osalta valmistajat ovat tuoneet kapeampien mallien lisäksi markkinoille myös kevyempiä laippamalleja. Niissä on terälaipan sisäosissa käytetty alumiinia ja/tai tyhjiä kohtia, ja laipat on saatettu koota liimaamalla. Raskaammat mallit valmistetaan yleensä pistehitsaamalla ja niissä voi olla erillinen niitattu kärkipyöräkasetti.
Suomessa yleisimmät sahojen vakiovarusteena toimitettavat laippapituudet ovat 3/8” matalaprofiiliketjuilla 12”/30 cm ja 0325” ketjulla 13”/33 cm. Järeämmissä sahoissa taasen pituudet alkavat 16”/40 cm mitasta, mutta koska sahat on pääsääntöisesti hankitaan järeiden puiden kaatosahoiksi, on 18”/45 cm mitta yleinen.
Laipan pituuden muuttaminen perinteisistä mitoituksista pykälän pidemmäksi voi avittaa monella tavalla. Esimerkiksi vaakasylinterisissä tehokkaammissa kevytsahoissa riittää tehoa vielä 14” laipalle, jolla ensiharvennuksessakin saa järeimmät rungot kaadettua ilman kiertämistä. Samoin taasen keskikokoisissa sahoissa 15” terävarustus avittaa tukkirunkojen katkonnassa ‒ ja helpottaa tasaisemman kaatokolon tekemistä. Stihl onkin tuonut markkinoille omat välikoon 14”/16” laippapituudet 0.325” terävarusteille.
Sahavalmistajat tyypittävät moottorisahoihin omat terälaitteensa. Nämä viralliset suositukset löytyvät sahan teknisten tietojen taulukosta – käyttöohjekirjasta. Siellä on myös ilmoitettu tyypitetyt vetorattaiden koot.
Monissa sahamalleissa ja ketjutyypeissä on mahdollisuus nostaa ketjunopeutta suurentamalla vetoratasta. Mutta kun ketjunopeutta nostetaan, samalla vaaditaan katkonnassa sahalta vääntöä, jotta ketjunopeutta pystytään ylläpitämään. Samalla muistettava, että yleisimmin käytettävät turva-asut ja -kengät ovat luokiteltu 20 m/s ketjunopeuksille – ja ketjunopeudet ovat jo sähkösahoissakin jopa 30 m/s tasolla.
Yleisesti 3/8” matalaprofiilinen ketju on suositus alle 42 kuutioisiin sahamalleihin, eli alle 2 kW:n tehoille. Sen jälkeen on suositeltavaa käyttää jämerämpää 0.325” terävarustusta, jonka kesto riittää vielä 50 kuutioisiin ja alle 3,0 kW malleihin. Tehokkaammassa päässä on suositeltavaa valita katkontaan ketju 1,5 tai 1,6 mm vetolenkkivahvuudella. Vasta järemmissä sahamalleissa on tarpeen käyttää normaaliprofiilista 3/8” terävarustusta. Mutta sitäkin on jo saatavilla kapeana 1,3 millisenä versiona myös 50 kuutioisiin voimakkaisiin sahamalleihin.
Tekninen avustus: Andreas Stihl Oy, Husqvarna AB ja Stokker Oy
