Traktoritekniikan trendi: Yhteisen alustan käyttö laskee hintaa ja parantaa varaosien saatavuutta

Erityisesti autoteollisuudessa ajoneuvon teknistä perustaa kutsutaan platformiksi, suomeksi alusta tai pohjalevy. Tämä alusta sisältää akselivälin ja raidevälin skaalattavan geometrian, jousituksen osia ja voimansiirron sijoittelun – samasta alustasta saadaan sekä farmari että katumaasturi.

Traktoreissa sama ajattelu on ollut käytössä pitkään. Esimerkiksi CNH-konserni valmisti Englannissa New Holland TM ja Case IH MXM -traktoreita, joissa oli sama perusrakenne ja erot olivat lähinnä hallintalaitteissa. Nykyisin sama kaava on käytössä läpi malliston: Case IH Optum, New Holland T7 Heavy Duty ja Steyr Terrus perustuvat samaan alustaan, ja erot löytyvät lähinnä värissä, katteissa ja ohjaamon yksityiskohdissa. Kuten vanhoissa Nokian puhelimissa vaihdettiin kuoret: laite pysyi samana, mutta tuntui toiselta.

Alustan jakaminen ei aina ole pelkkää kuorien vaihtoa. Valtra Q ja Massey Ferguson 8S perustuvat samaan alustaan, mutta erot ohjaamossa, käyttölogiikassa ja ergonomian painotuksissa ovat merkittäviä: käyttökokemus on erilainen.

Kaikessa valmistuksessa sarjatuotannon kustannustehokkuus on tavoitteena. Mitä enemmän traktoreita voidaan valmistaa samasta alustasta, sitä pienemmät ovat kehitysprojektin kustannukset yhtä traktoria kohden. Uuden traktorin tai alustan kehitysprojektin budjetti on vähintään useita kymmeniä miljoonia euroja.

Samasta syystä valmistajat ovat yrittäneet madaltaa kehitysprojektin kustannuksia hankkimalla tai jakamalla komponentteja kilpailijoiden kanssa. Perinteisesti voimansiirto on arvokkain osa traktoria ja sen kehitystyötä. Esimerkiksi ZF on toimittanut vaihteistoja useille traktorivalmistajille, mikä on mahdollistanut suuremmat valmistusmäärät samalla insinööri- ja testaustyöllä. Vastaavasti etuakseli on ollut suosittu osakokonaisuus.

Tästä on enää lyhyt matka ajatukseen, että komponenttitoimittaja voisi toimittaa traktorivalmistajalle voimansiirron lisäksi myös moottorin, rungon ja etuakselin eli periaatteessa kaiken mekaanisen, mitä alustaan tarvitaan. Tässä mallissa traktorivalmistaja keskittyisi ohjaamoon ja katteisiin. Vielä pidemmälle viety ajatus tietysti on teettää koko traktori ohjaamoineen alihankkijalla, mikä on yleinen toimintamalli pienempien traktorimallien kohdalla, esimerkiksi italialainen Carraro rakentaa tehtaallaan erikoistraktoreita eri merkkien nimiin. Eri kokoluokissa päädytään eri toimintamalleihin.

Todennäköisempi suunta on erottuminen ohjelmistolla, kun rauta on alustan myötä samanlaista. Muutos syntyy päivityksellä, ei tuotantolinjalla. Autopuolelta löytyy kuitenkin varoittava esimerkki: BMW alkoi myydä penkinlämmitintä kuukausitilauksena, ja asiakkaat kokivat maksavansa kahteen kertaan samasta laitteesta – lopulta tilausmalli lopetettiin. Tämän vuoksi ohjelmistopäivitysten pitää tuottaa aidosti lisäarvoa.

Todennäköisempi suunta on erottuminen ohjelmistolla, kun rauta on alustan mukana samanlainen. Muutos syntyy päivityksellä, ei tuotantolinjalla. Autopuolelta kuitenkin löytyy varoittava esimerkki: BMW alkoi myydä penkinlämmitintä kuukausitilauksena ja asiakkaat kokivat, että maksavat kahteen kertaan samasta laitteesta - lopulta tilausmalli lopetettiin. Tämän vuoksi ohjelmistopäivitysten pitää tuottaa aidosti lisäarvoa.

Yhteisen alustan käyttö, kuten CNH:n tai AGCO:n esimerkit kertovat, madaltaa valmistajan kustannuksia, ja näin mahdollistaa myös edullisemman myyntihinnan loppuasiakkaalle riippumatta siitä, mikä traktori alustan päälle on tehty. Lisäksi sama pätee varaosien valmistusmääriin ja niiden valmistushintoihin, minkä pitäisi ainakin periaatteessa olla eduksi niiden saatavuudelle ja hinnalle. Varaosien saatavuus pitkälle tulevaisuuteen on sitä todennäköisempää, mitä enemmän samankaltaisia traktoriyksilöitä on valmistettu maailmassa.

"Kirjoittaja toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa."