Millainen on tulevaisuuden peltomuokkauksen työkalupaletti? – "Haastavina viljelyvuosina olisi hyvä olla takataskussa erilaisia pellon muokkausmenetelmiä ja -koneita"

Kuva: Timo Oksanen

Maatalous|Maatalouskoneet16.9.202102:00

Kolumni

Timo Oksanen

Haastavina viljelyvuosina olisi hyvä olla takataskussa erilaisia pellon muokkausmenetelmiä ja -koneita, joista valita pellon kosteuteen, olkimäärään, maalajiin, sääennusteeseen jne. sopiva.

Erilaisia syys- ja kevätmuokkauskoneita on merkistä riippumatta sen verran monia, että kaikkia ei ole mahdollista pitää jokaisen maatilan konehallissa varmuuden vuoksi. Kyntöaurat, erilaiset jyrsimet, s-piikkiäkeet, harat, lapiorullaäkeet, lautasmuokkaimet tai -äkeet, kultivaattorit, tasausäkeet, jankkurit, pakkerit, jyrät ja näiden kaikki lisävarusteet ja kärkivaihtoehdot muodostavat laajan valikoiman koneita. Osa sopii vain tiettyihin erikoistarkoituksiin, osa on vaihtoehtoisia ja osa käyttökelpoisia sekä perus- että kylvömuokkaukseen. Monet edellä mainituista koneista ovat yllättävän vanhoja keksintöjä. Kehitystä on nähty lähinnä kokoluokassa, rakenneratkaisuissa ja materiaaleissa – ei niinkään itse periaatteessa. Joskus pienet parannukset on tehty lähinnä myynninedistämistarkoituksessa.

Uudet yhdistelmäkoneet, kuten raskaan kultivaattorin ja lautasmuokkaimen yhdistelmä, yrittävät parantaa sekä työsaavutusta että säädettävyyttä käyttöolosuhteisiin. Mitä enemmän säätökohteita, sitä paremmat edellytykset löytää säätöjen yhdistelmä, jolla kone toimii parhaiten. Koneet eivät vielä osaa ajatella ja päättää, mikä on paras asetus, vaan koneen käyttäjä joutuu toimimaan käyttöohjeen ja oletusten varassa.

Ajatuksena yhdistelmäkoneita voi viedä vielä pidemmälle kuin kahden koneen yhdistelmä. Jos koneessa olisi kaikki mahdolliset maata eri syvyyksiltä leikkaavat, kääntävät, siirtävät ja nostavat piikit, kärjet ja kiekot sekä erilaisia tiivistyselementtejä, tarvitaanko maailmassa muuta kuin yksi työkonemalli? Todennäköisesti tällainen turbomuokkain ei kävisi kaupaksi, vaan viljelijät turvautuisivat edelleen viiteen erilaiseen yksinkertaiseen työkoneeseen, joista otetaan käyttöön aina sopivin.

Nykyään myytävät muokkauskoneet eivät juurikaan sisällä elektroniikkaa ja koneiden valmistajat näkevät tulevaisuuden samanlaisena. Muutamat automaatiota ja elektroniikkaa sisältävät muokkauskoneet osaavat pääasiassa korjata työsyvyyttä anturin perusteella. Kolmipistenostolaitteen synnystä lähtien vastuuta muokkauskoneiden kehittyneestä hallinnasta on mietitty traktorin puolelle, kuten luistonhallinta.

Jos muokkauskone osaisi ajatella ja säätää itsensä, se joutuisi tekemään päätöksen ottaen huomioon erilaisia näkökulmia: työstä riippuvan agronomisen tavoitteen, polttoaineen kulutuksen, työsaavutuksen, eroosioriskin, vaikutuksen pellon vesitaseeseen – ja jatkossa hiilitaseeseen. Valitettavasti näiden tavoitteiden ja muiden vaikuttavien muuttujien välisiä vaikeasti mallinnettavia riippuvaisuuksia on liian paljon, jotta tällainen yleispätevä älykäs kone olisi lähivuosina kaupassa.

Vaikka viime vuosikymmeninä mullistavia uutuuskonetyyppejä ei ole esitelty, ei se tarkoita, etteikö lähitulevaisuudessa nähtäisi uusia keksintöjä liittyen maan muokkaukseen, tai sen korvaamiseen. Esimerkkinä tästä ovat erilaiset mekaaniseen rikkaruohontorjuntaan liittyvät robotisoidut laitteet – tai rikkaruohojen kuritus ilman metallista kosketusta juuristoon. Maamekaniikan ja fysiikan lakeja eivät uudetkaan keksinnöt pysty muuttamaan.

Koneviestin kolumnisti Timo Oksanen toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.