Sampoja on myyty koeruutujen puintiin yli 60 vuotta – ensimmäinen koeruutujen erikoismalli esiteltiin 1985

Sampo Rosenlew on valmistanut yli 4000 koeruutupuimuria. Kuvassa Västankvarnissa käytössä oleva Sampo 130 -koeruutupuimuri. Kuva: Juho Ryyppö  Kuva: Juho Ryyppö

Uusi Sampo Rosenlew C2 -koeruutupuimuri jatkaa valmistajan pitkää perinnettä koeruutupuimureiden valmistajana. Sampon ensimmäistä 657 LP -mallia käytettiin pienin muutoksin koeruutujen puintiin jo 1960-luvulla. Sampo varusteltiin koeruutujen puintiin asentamalla siihen kompressori puhdistusta varten sekä säkitysvarustus, jolla koeruudulta korjattu näyte voitiin pussittaa piensäkkiin. Seuraava koeruutupuimuri perustui Sampo 25 -malliin.

Ensimmäisten varsinaisten koeruutupuimureiden myynti alkoi 1985. Ensimmäiset mallit olivat Sampo 130 ja 150 sekä vastaavat Massey-Fergusonit. Vuonna 1995 alkoi 2010-koeruutupuimurin valmistus, joka jatkui tähän päivään eli C2-mallin julkaisuun asti.

Sampo-puimureissa on alusta asti ollut umpinaiset puintikelan varstat, mikä vähentää lajikkeiden sekoittumista. Kuva: Uolevi Oristo

Koeruutupuimureita on valmistettu noin 4 000 kpl, joista suurin osa on myyty Neuvostoliittoon. Itänaapurimme kiinnostui Sampon koeruutupuimureiden hankinnasta vuonna 1982, koska Neuvostoliitossa oli havahduttu maatalouden heikkoon tuottavuuteen ja alhaiseen satotasoon. Sampo oli sopiva valinta, koska sitä ei pienemmän kokonsa vuoksi katsottu neuvostopuimureiden kilpailijaksi. Valintaa tuki Suomen ja Neuvostoliiton välinen bilateraalinen kauppasopimus, jonka mukaan maiden välisen tuonnin ja viennin piti olla tasapainossa. Öljyn runsas tuonti Neuvostoliitosta avasi monille yrityksille uuden markkina-alueen.

Osaan Neuvostoliittoon viedyistä puimureista asennettiin Belarus-moottorit. Koeruutupuimurit toimitettiin eri neuvostotasavaltoihin. On todennäköistä, että koneiden kuljettajat tekivät työpäivän jälkeen kuutamourakkaa puimalla kolhoosin ”osakkaiden” omia pikkupalstoja, jotka olivat itänaapurimme ruokahuollon kannalta erittäin tärkeitä.

Kauppa hiljeni Neuvostoliiton hajottua, minkä vuoksi koeruutupuimureille piti löytää uusia markkinoita. Pohjoismaiden ja muun Euroopan merkitys kasvoi. Pohjois-Amerikasta tuli merkittävä kohde, koska sieltä löytyi hyvä yhteistyökumppani. Koeruutupuimurista tehtiin myös riisin puintiin sopiva versio, mutta siitä ei tullut myyntimenestystä Japanissa.

Toivottavasti C2-mallin myynti onnistuu yhtä hyvin kuin sen edeltäjien.