Pöyhintää tarvitaan edelleen korsirehun teossa – koneiden kehitys tapahtuu lähes pelkästään roottorikoneissa

Pöyhimien kehitys kohdistuu nykyään yksinomaan roottoripöyhimiin. Muut pöyhintyypit ovat käytännössä hävinneet markkinoilta. Kuva: Iida Vesterinen

Pöyhinnän tarkoitus on korsirehun kosteudenhaihdutuksen tehostaminen. Niittäessä kasvin märin eli painavin osa painuu alimmaksi lähimmäksi maanpintaa, jolloin se täytyy koneellisesti nostaa auringon ja tuulen vaikutukselle alttiiksi. Ilman pöyhintää heinän alapinta ja sisäosat voivat jäädä kosteiksi, mikä voi johtaa homehtumiseen ja rehun laadun heikkenemiseen. Epätasaisesti kuivunut massa tuottaa epätasaisen lopputuloksen, ja lisäksi nopea kuivuminen auttaa säilyttämään rehun arvokkaat ravintoaineet paremmin.

Pöyhimet kehittyvät nykyään lähes pelkästään roottorilinjalla. Niissä roottoreita on useita vierekkäin, ja joka toinen roottori pyörii vastapäivään. Näin kaksi roottoria parina heittävät heinän levälleen. Vastakkaisten pyörimissuuntien ansiosta pöyhintälaite pysyy vakaampana ja tasapainoisempana käytön aikana. Jos kaikki roottorit pyörisivät samaan suuntaan, laite pyrkisi kallistumaan tai kääntymään sivuttain.

Pöyhimien työleveyden valintaan vaikuttaa korjuuala ja edellä kulkeva niittokone tai - murskain. Oikea kokoluokka valitaan niin, että tavoiteltu pinta-ala ehditään poutaikkunassa pöyhimään tarvittavan määrän kertoja. Työleveys taas on sovitettava niitettyjen karhojen muodostamiin ajoväleihin, jotta ensipöyhintä voidaan suorittaa ajamatta mahdollisimman vähän rengas karhon päällä.

Jyrkimmässä kulmassaan roottoripöyhin heittää heinäkasvustoa reilusti yläviistoon taaksepäin. Kuva: Iida Vesterinen

Suomen nurmisadoilla tarvitaan yleensä toinen tai kolmaskin pöyhintäkerta. Tällöinkin päältä ajoa olisi syytä välttää. Toisaalta kuivahkon näköisestä heinämassasta ei aina huomaa, mistä kohdin ulommaiset piikit ovat edellisen kerran kulkeneet. Ajo-opastimesta ja erityisesti automaattiohjauksesta on selvä apu. Liian nopea tai korkea pöyhintä voi rikkoa heinää ja aiheuttaa ravintoaineiden menetystä.

Hevosheinää on menneisyydessä pöyhitty enimmäkseen kelapöyhimellä tai pöyhin–karhotinyhdistelmällä. Kelapöyhin on edelleenkin toimiva karhonkääntötyökalu esimerkiksi sadekuuron yllättäessä. Kelapöyhimen etu on massan kierrätys tavalla, jota roottoripöyhin ei tee.

Säilörehun pöyhintä mahdollisimman pian niiton jälkeen säilyttää paremmin rehun sokeri- ja valkuaispitoisuuden. Hevosheinää tehdessä sokeri pyritään sen sijaan saamaan alhaisemmaksi, mutta muutoin sen tekoaika on muuttunut yhä lähemmäksi tuorerehun tekoa. Karkean korren sijaan yhä enemmän kysytään nuorta lehtevää kesäheinää tai odelmaa. Tämä asettaa omat vaatimuksensa myös pöyhinnälle, ovathan lehtikosteuden poistaminen ja toisaalta kuivien lehtien käsittely murentamatta aivan eri lähtökohta, kuin karkean korsimassan asettelu ilmavasti aurinkoon.

Pitkässä heinäkasvustossa, kun niitto on suoritettu ilman murskainta, niittokarhot jäävät näkyviin pöyhimen jäljiltä. Liika pöyhiminen heikentää maittavuutta ja sulavuutta, kun lehdet varisevat osittain peltoon. Kuva: Tapio Vesterinen

Pöyhintää voisi verrata työvaiheena keväiseen kynnöksen äestykseen. Molempia ajatellaan liian helposti tylsinä välttämättöminä pahoina, joihin voi laittaa kokemattomimman kuskin ja ohjeistaa ajamaan tasaiseksi. Hyvissä olosuhteissa hyvään perustaan tehtynä vahinkoa ei ehkä juuri synny, mutta mitä enemmän on poikkeavaa maalajia, kasvustoa ja kasvustokosteutta, sitä suurempi merkitys on kuskin silmällä onnistuneisiin myyntitonneihin.

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje