Elhon uudentyyppinen NK 10700 SF -perhosniittokone on mielenkiintoinen vaihtoehto – murskaimen korvaa karhotusruuvit

Yhä useampi viljelijä ja urakoitsija hankkii niittokalustonsa ilman murskaimia, jolloin kone on halvempi ja liikkuu pienemmällä traktorilla. Tuorein uutuus niittokonemarkkinoilla on murskaimeton niittokone karhonyhdistäjällä. Kokeilimme, miten Elhon versio uudesta konetyypistä toimi ensimmäisen sadon tuuheissa heinikoissa.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Jos aiemmin oli ostamassa niittoyhdistelmää ja halusi siihen karhotusvarustuksen, eli ruuvi- tai mattoperän, oli koneessa oltava myös murskain. Tilanne muuttui, kun vuoden 2017 lopulla Pöttinger ilmoitti kehittäneensä ruuveilla karhottavan koneen ilman murskaimia. Vuotta myöhemmin Kronella oli vastaavia uutisia.

Tämäntyyppisen niittokoneen kehittäminen oli suomalaiselle Elholle luontevaa, sillä yritys on käyttänyt murskainkoneissaan ruuvikarhottimia vuodesta 2015 – kilpailijoistaan poiketen. Niittoyhdistelmän perustekniikka on pysynyt samana kuin 10,5-metrisessä murskainkoneessa, ja muutokset ovat tapahtuneet lähinnä niittoyksikön takaosassa, jossa sijaitseva karhotusruuvi on suunniteltu puhtaalta pöydältä.

Kehitystyön myötä syntynyt, 10,7-metrinen perhosniittokone on valmistajan, ja samalla myös markkinoiden levein nostolaitekiinnitteinen niittoyhdistelmä. Kone on suunniteltu käytettäväksi 3,7-metrisen etukoneen kanssa, joten 3,2-metrisen, murskaimella varustetun NM 3200 F:n kanssa ei aivan koko työleveyttä voitu kokeilun aikana hyödyntää. Niittoyhdistelmän kevennys- ja ohjausjärjestelmät ovat tuttua tekniikkaa aiemmista koneista, mutta niistäkin löysimme mielenkiintoisia ominaisuuksia.

Elho NK 10700 SF -niittoperhonen karhotusruuveilla:

  • Elhon uudessa, 10,7-metrisessä perhosniittokoneessa ei ole murskaimia, vaan pelkät karhotusruuvit
  • Uudessa konetyypissä materiaalin virtaus on pitänyt miettiä kokonaan uudelleen, kun murskain ei ole liikuttamassa heinää
  • Niittoyhdistelmässä on vakiona toimintoja vaativaankin käyttöön, kuten koko yhdistelmän kattava kevennyksensäätöjärjestelmä sekä GPS-avusteista automatiikkaa
Karhotusruuvi sijaitsee mahdollisimman lähellä niittolautasia, suljetun kotelon sisällä. Etualalla näkyy Elhon tapa viedä voima niittolautasen läpi teräpalkille. Nivelristikkoja ympäröivä suojus on avoin, mikä mahdollistaa helpon pääsyn rasvanipoille, eikä kerää heinämoskaa sisälleen yhtä paljon kuin suljettu suoja.
Karhotusruuvi sijaitsee mahdollisimman lähellä niittolautasia, suljetun kotelon sisällä. Etualalla näkyy Elhon tapa viedä voima niittolautasen läpi teräpalkille. Nivelristikkoja ympäröivä suojus on avoin, mikä mahdollistaa helpon pääsyn rasvanipoille, eikä kerää heinämoskaa sisälleen yhtä paljon kuin suljettu suoja. Kuva: Tuomas Anttila
Heinä tulee ruuville alakautta murskainkoneista poiketen. Heinälle on tilaa kulkea ruuvin takana olevassa pienessä tilassa, ja ylempänä näkyvä putkipalkki estää heinää lähtemästä uudelle kierrokselle.
Heinä tulee ruuville alakautta murskainkoneista poiketen. Heinälle on tilaa kulkea ruuvin takana olevassa pienessä tilassa, ja ylempänä näkyvä putkipalkki estää heinää lähtemästä uudelle kierrokselle. Kuva: Tuomas Anttila

Ruuvi kauhoo ja kuljettaa

Karhonyhdistäjänä toimii poikkeuksellisen suuri, halkaisijaltaan 45 cm ruuvi. Suuri halkaisija kasvattaa siirtotehoa ja estää korsia kietoutumasta ruuvin ympärille. Ruuvi on sijoitettu aivan lautasten läheisyyteen, jotakuinkin samaan paikkaan kuin missä murskain normaalisti olisi. Oikea sijainti on tärkeää, jotta heinä virtaisi sujuvasti niittolautasilta ruuville.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ruuvilla itsessään onkin oikeastaan kaksi tehtävää, jotka määrittävät sen rakennetta. Heinän sivusuuntaisen siirtämisen lisäksi se vastaa heinän liikuttamisesta pituussuunnassa, sillä niittolautasten ja ruuvin välissä ei ole murskainta jouduttamassa materiaalin virtaamista. Ruuvin nousukulma on poikkeuksellisen suuri, jotta ruuvin siivet toimisivat ikään kuin lapoina, jotka kauhovat materiaalia tehokkaasti ruuvin taakse, missä heinä voi liikkua niittolautasten työtä häiritsemättä.

Ruuvia ympäröivä kotelo alkaa siitä mihin niittopalkki päättyy, eli niittoyksikön pohja on täysin kiinteä. Tämä tekee ruuviniittokoneesta täydellisen valinnan kokoviljasäilörehuksi korjattavan viljan niittoon. Koneessa ei ole murskaimia lisäämässä varisemistappioita, eivätkä irronneetkaan jyvät pääse ruuvilta varisemaan, vaan lentävät muun massan mukana karheeseen.

Levälleen niittoa varten ruuvien kotelojen takaosa aukeaa saranojen varassa, jolloin ruuvit heittävät heinän levälleen. Luukkuja käytetään muista toiminnoista poiketen traktorin omalla hydrauliikalla. Kokeilukoneessa molempien sivuyksikköjen luukut oli kytketty samaan piiriin, mutta puolittain nostoa varten luukut voidaan jakaa käytettäväksi kahdella eri hydraulilohkolla.

Ruuvatun heinän korsissa oli kuivumista nopeuttavia murtumia arviolta puolet siitä, mitä etukoneen kevyehkön murskauksen jäljiltä oli havaittavissa. Karhe ei kuitenkaan ole yhtä kuohkea kuin murskaimen jäljiltä, sillä ruuvi tekee karheeseen ikään kuin lyhteitä tasaisin välein. Ruuvit hiertävät erityisesti heinän lehtiä, minkä vuoksi karheen kyljet alkoivat kuivuessaan muuttua ruskeankirjaviksi.
Ruuvatun heinän korsissa oli kuivumista nopeuttavia murtumia arviolta puolet siitä, mitä etukoneen kevyehkön murskauksen jäljiltä oli havaittavissa. Karhe ei kuitenkaan ole yhtä kuohkea kuin murskaimen jäljiltä, sillä ruuvi tekee karheeseen ikään kuin lyhteitä tasaisin välein. Ruuvit hiertävät erityisesti heinän lehtiä, minkä vuoksi karheen kyljet alkoivat kuivuessaan muuttua ruskeankirjaviksi. Kuva: Tuomas Anttila

Ruuvaus onnistuu ongelmitta

Karhonyhdistäjiä käytettiin reilun 50 hehtaarin niitoilla, ja niitettävänä oli lakoontuneita, erittäin runsaita ja paikka paikoin kosteitakin ensimmäisen sadon heinäkasvustoja. Ruuvit tekivät tehtävänsä täysin ongelmitta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Vaikka heinä kulkeekin ruuveissa lähellä maanpintaa, antoivat reippaasti pyörivät ruuvit heinälle riittävästi vauhtia, että se lensi kaikissa tilanteissa siistille karheelle. Kapeimmalla, 9,7 metrin työleveyssäädöllä runsaammatkin karheet olivat noin 1,5 metriä leveitä, mikä on riittävän kapea myös paalaimille ja noukinvaunuille. Täydellä työleveydellä karhon leveys on 2,5 metriä, minkä kerääminen onnistuu ajosilppurin 3 metrin noukkimella.

Murskaavasta etukoneesta oli karhottavan takakoneen kanssa selvää hyötyä. Karheiden pohjalla oli sen ansiosta aina murskattua, kuohkeaa heinää. Erityiskiitokset asiasta tuli ajosilppurin kuljettajalta, joka kiitteli, miten vaivattomasti noukin sai nostettua karheen kyytiin – siinä missä murskaimettoman koneen tekemää heinämattoa jää helpommin sängen sekaan.

Takakoneen kannattelusta vastaa vaakapuomi ja sitä nostava hydraulisylinteri. Limityssäätö tehdään puomin ja niittoyksikön välissä olevalla varrella. Työleveys säätyy sen avulla 9,7–10,7 m välillä. Vaakapuomin takana pystyssä näkyvästä liukuputkesta näkee, ovatko nostolaitteet oikealla korkeudella.
Takakoneen kannattelusta vastaa vaakapuomi ja sitä nostava hydraulisylinteri. Limityssäätö tehdään puomin ja niittoyksikön välissä olevalla varrella. Työleveys säätyy sen avulla 9,7–10,7 m välillä. Vaakapuomin takana pystyssä näkyvästä liukuputkesta näkee, ovatko nostolaitteet oikealla korkeudella. Kuva: Tuomas Anttila
Niittoyksikköjen liikevarat alaspäin ovat hieman rajalliset. Kevennysjärjestelmä jää normaaleilla kevennyspaineilla kantamaan sivukonetta miinuskulmaan mentäessä, jonka vuoksi painetta kannattaa kallistelevassa maastossa laskea pienemmäksi.
Niittoyksikköjen liikevarat alaspäin ovat hieman rajalliset. Kevennysjärjestelmä jää normaaleilla kevennyspaineilla kantamaan sivukonetta miinuskulmaan mentäessä, jonka vuoksi painetta kannattaa kallistelevassa maastossa laskea pienemmäksi. Kuva: Tuomas Anttila
Etukoneen nosto on kaksivaiheinen (ks. seuraava kuva).
Etukoneen nosto on kaksivaiheinen (ks. seuraava kuva). Kuva: Tuomas Anttila
Varsinaisen kevennysmekanismin noston jälkeen Elhon oma, samaan piiriin kytketty hydraulinen työntövarsi vetää itsensä lyhyelle (ks. seuraava kuva).
Varsinaisen kevennysmekanismin noston jälkeen Elhon oma, samaan piiriin kytketty hydraulinen työntövarsi vetää itsensä lyhyelle (ks. seuraava kuva). Kuva: Tuomas Anttila
Tämän myötä koneen maavara kasvaa, ja kone pystyy kallistumaan paremmin taaksepäin.
Tämän myötä koneen maavara kasvaa, ja kone pystyy kallistumaan paremmin taaksepäin. Kuva: Tuomas Anttila

Kevyttä kulkua hydrauliikalla

Takakoneen ripustus on varsin perinteinen, ja perustuu vaakapuomiin sekä sitä nostavaan hydraulisylinteriin. Vaakapuomi pääsee laukaisusylinterin varassa väistämään myös takaviistoon. Etukoneessa on epätasaisuuksissa niittolautasia paremmin suojaava, niin kutsuttu vetävä ripustus, joka ei nosta konetta pystysuoraan vaan takaviistoon, ja teräpalkki myös kallistuu taaksepäin noustessaan.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Erilaiset ripustukset tekevät sopivan nostolaitteiden korkeuden ja sängenpituuden säädöstä hyvin erilaisia. Takakoneelle molemmat onnistuvat hytistä poistumatta nostolaitteita ja työntövartta säätämällä, ja osoittimena sopivalle korkeudelle toimii niittoyksikköjen kallistusta rajoittavat liukuputket.

Etukoneen säätäminen on selvästi työläämpää, mikä on tyypillistä etukoneiden monimutkaisemmille kevennysjärjestelmille. Säädöt tehdään nostolaitteilla, Elhon omalla työntövarrella ja ripustuksen tukivarsista löytyvällä hienosäädöllä, joista vain nostolaitteita voi säätää ohjaamosta käsin. Säätöjen tekemistä hankaloittaa se, että jos niittoyksikön ja rungon etäisyys muuttuu, niin samalla muuttuu myös teräpalkin kallistus ja sitä myötä sängen pituus. Yksi työtä helpottava muutos olisi, jos myös etukoneessa olisi jokin selkeä osoitin kevennyksen oikealle asennolle, kun nyt on käytettävä rullamittaa.

Niittoyksikköjen liikevarat ja maanpinnanseuranta ovat muutoin erinomaisia, mutta vaakatasosta alaspäin pelivaraa on hieman rajallisesti. Takakoneet nousevat ilmaan hieman voimakkaammissa kallistuksissa, kun taas kumpuilevassa maastossa etukone käy turhankin usein ilmassa, ellei nostolaitteita laske tietoisesti hieman suosituskorkeutta alemmaksi.

Yhdistelmässä on automaattinen kevennyspaineensäätö, jossa kuljettaja valitsee halutun kevennyksen voimakkuuden 8-portaisella asteikolla, ja järjestelmä säätää niittoyksikköjen hydrauliset kevennyspaineet sen pohjalta. Etukoneelle säätö vain muuttaa kevennyspainetta asteittain, mutta takakoneissa säätöjärjestelmä määrittää kulloinkin käytettävän paineen myös sen pohjalta, miten leveälle takakoneiden työleveyssäätö on asetettu, eli miten pitkän varren päässä niittoyksikköjä kannatellaan.

Takayksikköjen päistekorkeus voidaan määrittää ohjaimelta haluttuun kulmaan. Päisteasennossa niittoyksiköt myös menevät automaattisesti leveimpään asentoonsa, mikä parantaa päistekorkeutta entisestään.
Takayksikköjen päistekorkeus voidaan määrittää ohjaimelta haluttuun kulmaan. Päisteasennossa niittoyksiköt myös menevät automaattisesti leveimpään asentoonsa, mikä parantaa päistekorkeutta entisestään. Kuva: Tuomas Anttila

Omalla ohjausjärjestelmällä

Elhon 10-metristen niittoyhdistelmien kokoluokassa on vakiovarusteena oma hydraulijärjestelmä, ja lähes kaikkia yhdistelmän toimintoja käytetään Opus-ohjaimelta, josta löytyy useita älykkäitä toimintoja.

Hydraulijärjestelmä sijaitsee takakoneessa, mutta se käyttää useimmista kilpailijoista poiketen myös etukonetta. Tätä varten takakoneelta vedetään nostoletku etukoneelle. Koneen mukana tulevan väliletkun asentamisessa on toki oma hommansa, mutta se on irrotettavissa molemmista päistä, ja voidaan jättää traktoriin kiinni silloinkin kun sillä ei niitetä.

Ohjaimen näyttö on selkeä, ja kone reagoi painikkeista ja rullasta käytettäviin toimintoihin välittömästi. Painikkeet on jaettu kahteen näkymään, joista toisessa on kaikki niiton aikana tarvittava, ja toisessa kuljetusasentoon siirtyminen, pääsy asetuksiin sekä koneen kytkentään liittyvät toiminnot, kuten todella kätevä, koko hydraulijärjestelmää koskeva kelluntatoiminto.

Toimintojen käyttämisen lisäksi ohjaimelta nähdään koneesta löytyvien anturien mittaamat tiedot, joita ovat ripustuksen asentoanturien ja hydrauliikan paineanturien lisäksi esimerkiksi takakoneen kulmavaihteiden lämpötila-anturit. Kone varoittaa kulmavaihteen ylikuumenemisesta, joten esimerkiksi öljyvuodon sattuessa voidaan välttyä kulmavaihderemontilta.

Niittokone ei ole Isobus-yhteensopiva, mikä ei ole suunnattoman suuri menetys, kun oma ohjain toimii toivotulla tavalla. Tämän myötä menetetään toki mahdollisuus esimerkiksi määrittää niittokoneen toimintoja traktorin painikkeisiin, eivätkä traktorin järjestelmä ja automaattiohjaus saa tietoa siitä, ovatko niittoyksiköt maassa vai ilmassa.

Ohjaimen niittonäkymästä löytyy esimerkiksi koneiden yksittäisnostot, päisteautomatiikka ja limityksen pikasäädöt napin painalluksen päästä, ja 8-portaista kevennyspaineen säätöä käytetään rullasta. Painikkeiden sijoittelu on muuten hyvä, mutta vasemman takakoneen nosto voisi muiden yksittäisnostojen kanssa olla näytön oikeassa laidassa, jolloin niittoyksikköjen nosto yksitellen esimerkiksi kiilapaikoissa onnistuisi kuvassa näkyvää otetta irrottamatta.
Ohjaimen niittonäkymästä löytyy esimerkiksi koneiden yksittäisnostot, päisteautomatiikka ja limityksen pikasäädöt napin painalluksen päästä, ja 8-portaista kevennyspaineen säätöä käytetään rullasta. Painikkeiden sijoittelu on muuten hyvä, mutta vasemman takakoneen nosto voisi muiden yksittäisnostojen kanssa olla näytön oikeassa laidassa, jolloin niittoyksikköjen nosto yksitellen esimerkiksi kiilapaikoissa onnistuisi kuvassa näkyvää otetta irrottamatta. Kuva: Tuomas Anttila

Älyä GPS:n avulla

Ohjaimessa on niittokoneen omaan GPS-järjestelmään perustuvaa automatiikkaa. Toinen toiminnoista on päisteautomatiikka, joka painiketta painaessa nostaa tai laskee etukoneen, ja kun kone on edennyt tarvittavan matkan, seuraavat takakoneet automaattisesti perässä. Automatiikka laskee takakoneet aina samaan aikaan, joten määräänsä jyrkemmissä kiiloissa automatiikkaa ei voi käyttää, vaan se vaatisi edistyneemmän lohkoautomatiikan, mitä valmistaja ei vielä tarjoa.

Päisteautomatiikka teki käytännön työstä sujuvaa ja toimi moitteitta. Järjestelmä osasi reippaassakin vauhdissa ennakoida takakoneiden laskun yllättävän tarkasti samaan linjaan etukoneen kanssa, kunhan kuljettaja ei tehnyt äkkinäisiä nopeuden muutoksia. Automatiikan pystyy myös kätevästi ohittamaan ja laskemaan takakoneet aiemmin maahan painamalla painiketta uudelleen. Toki, jos automatiikka onkin ehtinyt lähteä laskemaan takakoneita ja kuljettaja painaa painiketta uudelleen, nousee etukone ilmaan ja takakoneet laskevat maahan, mikä voi aiheuttaa hämmentyneitä hetkiä keskellä lohkoa.

Toinen GPS-pohjainen toiminto on kaarrekompensointi, joka lisää koneiden limitystä kaarteissa, jotta etu- ja takakoneiden väliin ei jäisi niittämätöntä raitaa. Järjestelmä toimi kohtalaisesti, muttei kokonaan poistanut tarvetta kuskin puuttumiselle limityssäätöön. GPS antaa riittävän tarkkaa tietoa kääntymisestä pitkissä ja loivissa kaarteissa, mutta pellon kulmassa saattoi ehtiä jo käännöksen puolivälin yli ennen kuin koneet lähtivät liikkumaan sisemmäksi. Käytännössä limityksen pikavalinta olikin ohjaimella niin helppoa tehdä, että tarve limitysautomatiikalle jäi melko rajalliseksi.

Levälleen niittäessäkin ruuvit heittävät heinää hieman keskemmälle, joten 10 metrin työleveydellä heinä leviää hieman yli 7 metrin alueelle. Kuivuminen heikkenee lähinnä etukoneen karheen sivuilta, jonne heinää kertyy paksumpi kerros.
Levälleen niittäessäkin ruuvit heittävät heinää hieman keskemmälle, joten 10 metrin työleveydellä heinä leviää hieman yli 7 metrin alueelle. Kuivuminen heikkenee lähinnä etukoneen karheen sivuilta, jonne heinää kertyy paksumpi kerros. Kuva: Tuomas Anttila
Voima siirtyy karhotusruuveille kiilahihnan välityksellä. Hihnan kireyden tarkistaminen oli työlästä, sillä neljän pultin lisäksi täytyi irrottaa toinen ruuvin takaluukun sylintereistä. Muutenkin huoltokohteet ovat pääasiassa pultattujen kotelojen takana. Ohjekirjan kattavista huolto-ohjeista Elho ansaitsee kiitosta.
Voima siirtyy karhotusruuveille kiilahihnan välityksellä. Hihnan kireyden tarkistaminen oli työlästä, sillä neljän pultin lisäksi täytyi irrottaa toinen ruuvin takaluukun sylintereistä. Muutenkin huoltokohteet ovat pääasiassa pultattujen kotelojen takana. Ohjekirjan kattavista huolto-ohjeista Elho ansaitsee kiitosta. Kuva: Tuomas Anttila
Takakonetta voi säilyttää myös yksiköt pystyyn käännettynä, mikä vähentää tilan tarvetta, ja voi helpottaa myös koneiden pesu-urakkaa. Takavalotelineet ajavat kaksoisvirkaa tukijalkoina, kun valot käännetään ylös ja telineen runko alas. Niittoyksikköjen päätysuojat taittuvat hydraulisesti, ja myös etukoneen suojat voidaan kytkeä samaan piiriin.
Takakonetta voi säilyttää myös yksiköt pystyyn käännettynä, mikä vähentää tilan tarvetta, ja voi helpottaa myös koneiden pesu-urakkaa. Takavalotelineet ajavat kaksoisvirkaa tukijalkoina, kun valot käännetään ylös ja telineen runko alas. Niittoyksikköjen päätysuojat taittuvat hydraulisesti, ja myös etukoneen suojat voidaan kytkeä samaan piiriin. Kuva: Tuomas Anttila

Vaihtoehto karhotusta tarvitsevalle

Ruuveilla varustettu niittokone osoitti toimivuutensa kokeilun aikana, ja sekä karhotus että levälleen niitto onnistuivat ongelmitta, vaikka ruuvit jättivätkin levälleen niittäessä heinän hieman turhan kapealle.

Ruuveilla varustettuun niittokoneeseen ei voi suhtautua täysin samalla tavalla kuin tavalliseen niittokoneeseen, joka on kevytrakenteinen ja tehontarpeeltaan maltillisempi kone, ja liikkuu siten pienemmälläkin traktorilla. Ruuvikone painaa lähes tarkalleen saman verran kuin niittomurskain ja tehontarve on hyvin samaa luokkaa, kuten on myös hintalappu.

Karhottavien yhdistelmien kategoriassa Elhon uutuus on erittäin houkutteleva vaihtoehto, sillä paino, tehontarve ja hinta ovat tuntuvasti karhottavaa murskainkonetta pienemmät. Varsinkin kokoviljan niitossa tämä kone on elementissään. Kompromissi, jonka ruuvillisen niittokoneen kanssa tekee, on hieman hitaampi kuivumisnopeus niin levälleen niittäessä kuin karhottaessakin. Työpariksi tälle koneelle kannattaa valita leveä etuniittomurskain, jotta limityksiin saadaan pelivaraa ja karheista kuohkeita noukittavia.

Niittoyhdistelmän ohjausjärjestelmä tekee työstä sujuvaa, ja kevennyspaineen nopealla säädöllä kone saadaan sopeutumaan eri olosuhteisiin. Niittoyksikköjen liikevaroissa on hieman petraamista ja etukoneen säätöjen tarkistamista voisi helpottaa, mutta nekään eivät käytännön työtä merkittävästi haitanneet. Elhon aiempiin niittomurskaimiin perustuva uutuus onkin toimiva kokonaisuus, jota hankkiessa suurin pohdinnan paikka on murskaimettoman karhonyhdistäjän sopivuus omaan korjuutapaan.

Testiryhmä Tuomas Anttila, Tapio Vesterinen JA Emmi-Leena Viitanen

KIITÄMME & MOITIMME:

+ Karhotus onnistui ongelmitta

+ Koneen käyttö ohjaimella helppoa ja sujuvaa

+ Takakone ohjaa etukonetta

– Karhottaa hieman myös levälleen niittäessä

– Niittoyksikköjen liikevarat alaspäin

– Kaarreavustimen toiminta tiukissa käännöksissä

Kokeilun yhteydessä emme menneet kovin syvälle murskaimen puuttumisen vaikutuksiin, sillä pohdimme asiaa perinpohjaisesti Koneviestin numerossa 6/2021:

Niittotavat puhuttavat nurmenkorjuuketjuissa – murskaimella vai ilman?

Perhoskoneen karhotusvarustuksen tarpeellisuutta kävimme läpi numerossa 13/2020:

Perhoskoneen karhotusvarustus – turhake vai välttämätön varuste?

Katso myös video perhosniittokoneen toiminnasta sekä karhotuksesta:

Heinä karheelle kerta-ajolla ja ilman murskausta – katso videolta, miten Elhon uudentyyppinen niittoperhonen selvittää tiheät heinikot