Uponneen kaivukoneen pelastus – näin sujui metsänojituksessa sukeltaneen Volvo EC160CL -kaivukoneen nosto-operaatio

Pahimmillaan Volvo oli vajonnut syvälle vetiseen kuoppaan. Konetila oli puoliksi veden ja saven vallassa. Kuva: Jyrki Karkinen

”Ojitustyö oli loppumassa”, kertoo Tero Lukkala Vihdin Konetyö Oy:stä. ”Kuski nosteli juuri viimeisiä kauhallisia maata sivuun, kun vanha tienpohja petti, ja kone mulahti tien vieressä olleeseen lähteeseen.” Kone vajosi välittömästi telojaan myöten pehmeään saveen.

Kuski yritti ensin omin voimin konetta ylös, mutta kaikki yritykset kilpistyivät siihen, että kone vain vajosi syvemmälle liejuun. Volvo oli tässä vaiheessa vajonnut jo niin syvälle, että sen kone oli vaarassa hörpätä vettä. Lisävahinkojen välttämiseksi kone sammutettiin.

Pintamaan alla ollut savi oli todelle pehmeää: saapas upposi kuin kuuma veitsi voihin. Kuva: Jyrki Karkinen

Onneksi paikallisten koneyrittäjien yhteistoiminta pelaa. Avuksi saatiin leveillä teloilla varustettu Caterpillar 312B. Sillä päästiinkin uponneen koneen luokse, ja Catilla yritettiin vetää ja kaivaa Volvoa ylös kuopasta. Melko nopeasti selvisi, että paikalle tarvittaisiin paljon lisää vetovoimaa ja erikoisosaamista.

Tero muisti lukeneensa kauhavalaisesta voimakkaasta vinssistä, jolla uponneita koneita on saatu pelastettua kuiville. Tieto osoittautui paikkansapitäväksi ja vinssiyrittäjä Arto Vuorijärvi (kts. KV 12/2006) oli jo 20 minuutin kuluttua kutsusoitosta matkalla kohti onnettomuuspaikkaa.

Vielä tässä vaiheessa odotukset olivat korkealla, sillä runsaan 400 kilometrin ajon ja yöpymisen jälkeen perille saavuttuaan Vuorijärvi arveli tilanteen olevan melko tavanomainen tapaus, josta saatettaisiin selvitä muutaman tunnin työllä. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että vetotyö pitäisi tehdä niin varovasti kuin mahdollista, jotta edes Volvon ohjaamossa olevat tietokoneen keskusyksiköt säilyisivät kuivina.

Vinssin hurjasta voimasta kertoo vinssauksessa tukena käytettyjen puiden vääntyminen vinoon. Kuva: Jyrki Karkinen

Caterpillar 312B viritettiin taittopyörän avulla vastapainoksi. Kuva: Jyrki Karkinen

Vinssi ajettiin paikalleen ja vetoa ryhdyttiin valmistelemaan. Vaijeri saatiin kiinni, veto aloitettiin ja kaikkien paikallaolijoiden riemuksi Volvo lähti liikkeelle.

Työ osoittautui kuitenkin vaikeaksi, sillä maa osoittautui oletettuakin pehmeämmäksi, eikä Volvo tahtonut nousta vetisestä kuopasta ylös. Riskinä oli koko ajan koneen uppoaminen vielä syvemmälle.

Työ jouduttiin siltä päivältä keskeyttämään, kun Volvo kallistui pahasti ja vetolinjalta piti poistaa puita.

Seuraavana päivänä paikalle saatiin avuksi toinen kone, Caterpillar 319D. Sen käyttö osoittautui kuitenkin hankalaksi, sillä kone oli maastoon nähden painava. Koneen alle piti tehdä tukeista lava, mutta tämäkään ei tahtonut riittää. ”Vasta kun laitoin tukkeja ensi pitkittäin ja sitten vielä niiden päälle poikittain, alkoi Cat pysyä pinnalla”, kertoo konetta ohjannut Petri Kuokkala.

500 tuntia ajettu kaivukone on melko kallis peli käytettäväksi metsäojan auraukseen... Kuva: Jyrki Karkinen

Kahden Catin avustuksella Volvoa saatiin sen verran suoristettua, että vetoa voitiin jatkaa. Melko pian huomattiin kuitenkin kiusallinen seikka: vaikka Volvo liikkui eteenpäin, se ei noussut ylös kuopasta, vaan pysyi sitkeästi syvällä ja aurasi eteensä mahtavan maavallin.

Maavallia kaivettiin koneen edestä pois, ja Volvon alavaunun alle laitettiin tukkeja sekä pitkittäin että poikittain sillaksi, jota pitkin kone nousisi kuopasta ylös. Ponnistelut osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä kaikki puut ja tielle osuneet kannot painuivat Volvon edestä pohjattomalta tuntuvaan savimaahan.

Kolmen päivän yritysten ja pettymysten jälkeen pidettiin tuumaustunti, ja päätettiin kutsua paikalle apua Volvon huolto-osastolta. Nosto-operaatio olisi nimittäin huomattavasti helpompi, jos Volvon oma kone saataisiin käymään ja koneen kauhaa ja puomia voitaisiin käyttää vetotyössä apuna.

Volvon liikkuva huoltoyksikkö saatiinkin nopeasti paikalle, mistä täytyy antaa yritykselle erityismaininta, sillä kutsu tuli sunnuntaina iltapäivällä.

Konetila kaivettiin esille savesta ja huoltomiehet ryhtyivät töihin. Vaikka kone oli sammutettu ennen uppoamista, oli joka paikkaan tunkeutunut vesi ja savi aiheuttanut vahinkoja. Koneen elektroniikka tulosti välittömästi käynnistyttyään tukun virheilmoituksia, joiden perusteella huoltomiehet pääsivät syntyneiden vaurioiden jäljille.

Kuuden tunnin urakoinnin lopputulema oli kuitenkin se, että vaikka lähes kaikki elektroniikan ohjaamat järjestelmät oli joko saatu toimimaan tai ohitettua, kone ei suostunut käymään, örähteli vain. Vian laadun selvittäminen noissa oloissa oli mahdotonta. Koneessa saattoi jossakin olla vettä tai sitten savivelli johtosarjoissa ja liittimissä aiheutti niin sekavia signaaleja, että moottorin ecu (ohjausyksikkö) esti käynnin.

Muitakin tapoja saada hydrauliikka toimimaan harkittiin – mm. paineöljyn ottamista letkulla toisesta käynnissä olevasta kaivurista – mutta yön painaessa päälle näistä suunnitelmista luovuttiin. Sunnuntain jo kääntyessä maanantain puolelle joukko pettyneitä konemiehiä poistui kukin taholleen surullisesti kallellaan olevan Volvon luota.

Volvon huolto saapui paikalle kolmen miehen voimin. Vasemmalla Michael Wackström ja oikealla Jarkko Ronkainen, kuvasta puuttuu Bo Engman. Kuva: Jyrki Karkinen

Päivän tauon jälkeen pelastustöitä jatkettiin uusin voimin ja ideoin. Paikalle saatiin aggregaatti ja kompressori, joiden avulla moottorin puhdistustyö helpottui. Polttoainetankki tyhjennettiin ja suodatin vaihdettiin, jotta kone saisi varmasti puhdasta polttoöljyä. Samalla selvisi, että moottoriöljyn sekaan oli päässyt vettä. Yöllä pimeässä öljyn harmaus ei paljastunut, mutta päivänvalossa asia oli päivänselvä.

Moottoriöljyn sekaan oli päässyt vettä. Harmaaksi vatkautunut öljy piti saada pois ennen koneen käynnistystä. Imutyhjennys mittatikun reiästä ei onnistunut, vaan öljy piti toimittaa pois moottorista konetta startilla pyörittämällä. Kuva: Jyrki Karkinen

Pilaantunut öljy piti tietysti saada koneesta pois, mutta asia oli helpommin sanottu kuin tehty. Tyhjennysproppu oli syvällä saven sisässä, ja vesi-öljy-seos oli vatkautunut niin sitkeäksi ja kokkareiseksi, että öljyn imeminen mittatikun reiästä oli mahdotonta. Sotku piti kuitenkin jollain tavalla saada koneesta pois, jotta käynnistämisestä olisi edes jotakin toivoa.

Öljyn poisto toteutettiin lopulta melko brutaalilla tavalla: öljynsuodatin poistettiin ja moottoria pyöritettiin lyhyin nykäyksin starttimoottorilla, jolloin koneen oma öljypumppu toimitti paksun ja harmaan öljyvellin koneesta ulos.

Tässä vaiheessa suurin osa savesta on jo saatu konetilasta pois. Ensiraivaus tehtiin lapiolla, loppu kaivettiin pois käsin. Kuva: Jyrki Karkinen

Voitelupuolen asiat oli siis saatu kuntoon, mutta kone ei vieläkään käynnistynyt. Perusongelman jäljille päästiin vihdoin, kun asentaja Jarkko Ronkainen kytki Volvon omaan tietokoneeseen läppärin, jossa oli diagnostiikkaohjelma. Silloin selvisi, että koneen tietokone luuli moottorin olevan käynnissä! Siitä siis pohjimmiltaan johtui, että startti suostui pyöräyttämään konetta vain kierroksen kerrallaan.

Kun vika oli saatu paikallistettua sähköpuolelle, alettiin järjestelmällisesti avata ja kuivata moottorissa olevia liitoksia. Vaikka liitännät on suojattu kosteudelta, eivät ne kestä veteen upottamista. Avatessa liitokset osoittautuivatkin kosteiksi – ylimääräinen vesi ajettiin pois paineilman avulla.

Sitkeä työ tuotti lopulta hedelmää: kun Volvon tietokone vihdoin oikeaa informaatiota saatuaan uskoi koneen olevan sammuksissa, saatiin starttikin kunnolla pyörimään ja ruiskutuslaitteisto toimimaan – moottori jyrähti lähes viikon tauon jälkeen käymään.

Käynnistymättömyyden syy oli moottorin johtosarjan liitoksiin päässyt vesi. Liitin kuivattiin paineilmalla. Kuva: Jyrki Karkinen

Volvon saaminen käyntiin osoittautui noston kannalta ratkaisevaksi tekijäksi. Vaikka vinssissä olisi ollut voimaa vaikka kuinka, pelkkä raaka vetäminen olisi johtanut vain ojan auraamiseen ja pahimmassa tapauksessa koneen kaatumiseen ja uppoamiseen puomia myöten saveen.

Kone saatiin viimein käyntiin, ja paksun savupilven saattelemana Volvo lähti ponnistelemaan kuopasta ylös. Kuva: Jyrki Karkinen

Ylävaunua kääntämällä ja kaivupuomilla auttamalla kone saatiin tasapainoon, ja (vinssin koko ajan vetäessä) teloja pienin nykäyksin pyörittämällä Volvo lähti viimein kiipeämään maavallia ylöspäin. Viimeinen veto nostossa kesti itse asiassa vain noin puolitoista tuntia, ja osa tästäkin ajasta kului edessä olleen puun kaatamiseen. Lähes viikon työrupeaman jälkeen Volvo seisoi – rähjääntyneenä, vettä ja savivelliä valuen – viimein takaisin tukevasti maan pinnalla.

Pitkän uurastuksen päätteeksi Volvo saatiin takaisin maan pinnalle. Ensimmäinen työ oli vaihtaa öljyt uudelleen. Kuva: Jyrki Karkinen

Volvo saatiin onnellisesti saatu kuiville, mutta työkunnossa se ei vielä ole. Tiedossa on perusteellinen puhdistus-, tarkistus- ja korjaussessio – Volvo on poissa tuottavasta työstä vielä pitkään. Vakuutusyhtiön päätöstä jatkotoimista odotellaan vielä. Luultavasti kaivuri korjataan, sillä sille on kertynyt työtunteja vasta 500.

Korjaamista puoltaa sekin seikka, että kone on metsätöitä silmällä pitäen runsaasti varusteltu, mm. valot, lisäkaiteet ja konetta kiertävä vahva neliöpalkista tehty suoja on lisätty jälkikäteen.

Moottoriin päässeen veden takia kaikki järjestelmät pitää huuhdella perusteellisesti ja nesteet sekä suodattimet vaihtaa. Luultavaa on myös se, että moottori aukaistaan tai vaihdetaan kokonaan uuteen. Ylä- ja alavaunu pitää irrottaa toisistaan, jotta kääntökehä ja -moottori saadaan tarkistettua ja puhdistettua.

Myös johtosarjat pitänee vaihtaa, sillä kosteassa muhineet johdot ja liitokset voivat hapettua myöhemmin ja aiheuttaa vaikeasti paikallistettavia vikoja.

– Pelasta ihmishenget, varsinkin omasi.

– Jos hengenvaaraa ei ole, estä kalustolle tulevat lisävahingot.

– Yritä ensin itse saada kone ylös tukevan maan puolelle. Yrityksiä ei kannata jatkaa, jos kone vain uppoaa syvemmälle.

– Yritä pitää moottori ja elektroniikka kuivilla.

– Kutsu apua. Tilanteen alkuvaiheessa pienestäkin koneesta on suuri apu, myöhemmin tarvitaan järeämpää kalustoa.

– Jos ympäristövahingon vaara on olemassa (öljyä valuu maaperään tai veteen) ota yhteyttä pelastuslaitokseen.

– Ota yhteyttä vakuutusyhtiöön.

– Valmistaudu toimittamaan paikalle tukkeja, soraa, pumppuja, kettinkejä, vetoliinoja yms. pelastuskalustoa.

– Vältä viimeiseen asti rikkomasta maan pintakerrosta. Syvemmällä maa on yleensä todella pehmeää.

– Toimi harkiten. Jokainen epäonnistunut nostoyritys tekee seuraavan yrityksen vaikeammaksi.

– Jos joudut jättämään koneen pitemmäksi aikaa, aitaa alue tai estä sivullisten pääsy paikalle.

– Tilanteen jälkeen korjaa maastolle aiheutuneet vahingot ja sovi asia maanomistajan kanssa.

Avaa artikkelin PDF