Kauhanpyörittäjän säännöllisillä tarkistuksilla voidaan ennakoida mahdollisia vikoja – näin asennat ja käytät kauhanpyörittäjää oikein

Tyypillinen vika eli läpiviennissä ilmenevä vuoto. Halliin ajettu kone ei työmaalla ole tiputtanut öljyä, mutta hallissa kauhaan on ilmestynyt öljyvana. Tämä johtuu paineiden tasaantumisesta ja tiivisteiden löystymisestä ilman ylipainetta. Kuva: Olli Päiviö

• Kauhanpyörittäjille on kolme päävalmistajaa ja useita pienempiä
• Kaikkiin tulee iän myötä vikoja, joita voi säännöllisillä tarkistuksilla ennakoida
• Huolellinen asennus, oikeanlainen käyttö ja ennakoiva huolto voivat jatkaa kauhanpyörittäjän ongelmatonta käyttöikää hyvin oleellisesti

Pienemmistä valmistajista mainittakoon ruotsalainen SMP sekä kotimainen Marttiini, ja uusina tulokkaina Rotyx sekä Easy Tilt. Näiden markkinaosuudet jäävät toistaiseksi meillä vaatimattomiksi. Jututin Rotatorin huollossa työskentelevää Don Rödliniä asian tiimoilta; pohdimme muun muassa huolellisen asennuksen merkitystä, käyttäjän toimia käyttöiän pidentämiseksi sekä huoltojen ja tarkistusten tärkeyttä.

Tässä artikkelissa pitäydytään kolmessa päämerkissä, joita ovat Engcon, Rototilt ja Steelwrist. Esiin tuodut rakenteelliset ja tekniset asiat eivät välttämättä päde tämän kolmikon ulkopuolella. Kuvassa Engconin kauhanpyörittäjä. Kuva: Olli Päiviö

Eri merkit erottaa jo värityksensäkin puolesta. Kuvassa oleva kauhanpyörittäjä on Rototilt. Kuva: Olli Päiviö

Myös Steelwrist on kolmen kärjessä kauhanpyörittäjämarkkinoilla. Kuva: Olli Päiviö

Kauhanpyörittäjät eli kansanomaisemmin "rototiltit" ovat olleet maarakentajien apuna lähes 40 vuoden ajan. Jo Pohjoismaiden ulkopuoleltakin voimakkaasti kasvavia markkinoita haaliva ruotsalaiskeksintö on kehittynyt ajan saatossa paljon. Nykyiset konstruktiot ovat vankkarakenteisia ja mittatarkkuudet erinomaisia. Yhä kehittyvät ohjausjärjestelmät perustuvat CAN-väylään, ja säädettävyys on monipuolista sekä helppoa. Pyörittäjät sulautuvat myös osaksi koneohjausjärjestelmiä, ja läpivientien kasvaneet öljyvirtaukset helpottavat lisälaitteiden käyttöä. Nykyisin pikakiinnitys sekä pyörittäjän ylä- että alapäähän on sekin saatavilla.

Rotatorin huollossa työskentelevä Don Rödlin on pitkän linjan ammattilainen ja tuntee pyörittäjien anatomian. Kokemusta on kaikista kolmesta päämerkistä. Hänen mukaansa on vain väristä kiinni, minkä tyyppiset ongelmat itselleen valitsee. Kaikissa merkeissä on aika ajoin vikoja, eikä Rödlin nosta siinä suhteessa mitään merkkiä toisen edelle.

Kallistuva kauhanpyörittäjä eli "rototiltti" on monipuolistanut peruskoneen toimenkuvaa jo vuosikymmenien ajan. Kuva: Olli Päiviö

”Ykkösmerkeissä on yhteneväinen rakenne. Kaikissa on nykyään runko valuterästä, pyöritystä hoitava hydrauliikkamoottori, messinkipyörä ja ruuvi sekä kokoluokasta riippuen yksi tai kaksi kallistussylinteriä. Kehäpyörän laakerointi vaihtelee sen suhteen, ottaako tuen ylhäältä vai alhaalta. Kun komponenttivalmistajia on rajallisesti, niin usein esimerkiksi hydrauliikkamoottori voi tulla eri merkkeihin samalta valmistajalta. Messinkipyörävalmistajia on tietääkseni tasan yksi,” aloittaa Rödlin.

Tämä tarkoittaa, että jos esimerkiksi hydrauliikkamoottorin valmistajalta sattuu sarjaan vuotavia yksilöitä, voi sama ongelma tulla eri valmistajille.

Yksi erittäin yleinen ongelma on rungon ja työkalukiinnikkeen väljistyminen. Sen esiintyminen riippuu usein paljon siitä, miten pystylaakerointi on toteutettu. Väljistyminen rasittaa muun muassa työkalukiinnikkeeseen kiinnitettyä läpivientiä ja johtaa sitä kautta vuotoihin. Siksi kuljettajan olisi syytä olla hereillä asian suhteen. Simmilevyjä käyttämällä väljyys voidaan eliminoida.

Kehäpultit ja läpivienti ovat avoimessa välitilassa, jonne pölylläkin on pääsy. Vuotavasta läpiviennistä on kertynyt öljyä pohjalle, jossa on kyllä 6 millimetrin poistoreikä. Tässä tapauksessa reikä on jäänyt aukaisematta, eikä öljy ole päässyt valumaan pois. Välitila voi joskus olla puolillaan hiekan ja öljyn seosta samasta syystä. Reiän voi puhaltaa auki vaikka paineilmalla. Kuva: Olli Päiviö

Kaikki alkaa asennuksen huolellisuudesta. Rödlinin mielestä kaikkien asennuksia tekevien olisi syytä joskus viettää viikko työmailla toteamassa, miten on onnistuttu.

Kaapelivedot ovat erittäin tärkeä osa kokonaisuutta. Nykyisin kaivukoneiden alkuperäiset kaivuvivut vaihtuvat useimmiten pyörittäjävalmistajien omiin.

”Erittäin usein näkee, kuinka kaapeli on viety joystickiltä suoraan alas erittäin tiukkana. Tämä johtaa aikaa myöten, usein aika nopeastikin, kaapelin poikki hankautumiseen. Näitä olen havainnut muutaman sadan käyttötunnin jälkeen. Valmistajien suositus on tehdä kieppi kahvan alle,” valistaa Rödlin.

Kaapelin poikkihankautuminen johtaa koko kalliin kahvan uusimiseen.

Kaivuvipujen asennuksessa kaapeleille suositellaan yleisesti kieppiä juuressa olevan tapin ympäri. Kuva: Olli Päiviö

Liian tiukaksi ja väärin tehty asennus voi katkaista kaapelin nopeasti. Kaivaminen loppuu siihen. Hoitotoimenpiteenä on tuolloin koko kahvan vaihto. Kuva: Olli Päiviö

Toinen kriittinen kohta kaapelien suhteen on pääpuomin ja kauhanvarren yhtymäkohdassa. Usein ääriasentoja ei ole huomioitu tarpeeksi, jolloin sekä kaapelit että letkut joutuvat rasitukselle. Taas kaapelirikko johtaa koko johtosarjan uusimiseen. Liitoksen voi joissain tapauksissa tehdä, jos esimerkiksi ohjaamon alle on jäänyt ylimääräistä kaapelia, jota vetää liitoskohtaan.

Pyörittäjän letkut jäävät toisinaan taas liian pitkiksi asennuksen jäljiltä, jolloin ne tarttuvat helposti joko pihteihin tai esimerkiksi kaivannon reunoihin.

Kallistussylinterin yläpuolella sijaitseva tilttimoduuli on kiinni sitä suojaavassa kannessa. Pultit olivat irronneet, ja alaspäin painunut kansi katkaisi moduulin johdot aivan juuresta. Noin 1 000 euron moduulivaihto olisi voitu estää tarkistamalla kiinnityspultit säännöllisesti.  Kuva: Olli Päiviö

Ohjaamossa tehdyt kaapelivedot on syytä toteuttaa siististi nippusiteillä sitoen ja kytkennät tarkasti dokumentoiden. Penkin taakse kertyy melkoinen kaapelinippu, kun koneen omaa viidakkoa täydennetään lisälaitteiden vaatimilla kaapeloinneilla. Merkintöjen puuttuessa on uuden asentajan vuosien kuluttua mahdotonta päästä perille sekavasta hässäkästä.

Myös kaikki boksit ohjaamossa on syytä sijoittaa siten, että led-valot näkyvät helposti.

Käyttäjällä on suuri rooli paitsi peruskoneen myös kaikkien lisälaitteiden käyttöiän ja elinaikaisten kustannusten hallinnassa.

”Jos edes kerran viikossa käytäisiin tekemässä tarkistus ihan siellä pyörittäjän luona,” toivoo Rödlin.

Keskusvoitelu ei ole kokonaan poistanut rasvauksen tarvetta.

”Rikkoutuneen kauhanpyörittäjän yleisin ongelma on huollon ja usein juuri rasvan puute. Nykyisin keskusvoitelu on useimmiten ulotettu pyörittäjäänkin. Edelleen alaosa ja pihti on kuitenkin rasvattava käsin. Ainakin kerran viikossa olisi syytä ottaa rasvaprässi käteen. Kun käy pyörittäjän vieressä voitelusessiolla, niin samalla voi tarkistaa mahdollisia väljyyksiä,” toteaa Rödlin.

Näin käy pihdin sylinterin laakerille, kun rasvausta pantataan prässin kanssa liian kauan. Kuva: Olli Päiviö

Kaikilla pulttikiinnityksillä on taipumus löystyä tärinässä ja rasituksessa. Usein esimerkiksi kaapelien katkeamiset johtuvat erilaisten suojausten pulttikiinnitysten pettämisestä.

Kallistussylinterien yläkiinnikkeiden pultit on syytä tarkistaa kierroksella. Myös sylinterivarsien alapäiden laakeroinnit sekä pihdin väljyydet ovat helposti todettavissa. Kallistustappi on sekin kuluva osa ja sen väljyyden näkee jopa ohjaamosta käsin.

Parhaiten kauhanpyörittäjän rakenteita säästävät rauhalliset, repimättömät kaivuliikkeet. Oikeanlainen käyttö on siis avainasemassa. Rödlin muistaa kauhutapauksiakin.

Ruuvi poikki. Kaivamisesta aiheutuneet iskut ovat välittyneet ruuviin tarpeeksi monta kertaa, ja ruuvin päittäisvälys on ollut liian suuri. Kannenkín alla käytetään simmilevyjä välyksien säätämiseksi. Kuva: Olli Päiviö

”Yhdelle asiakkaalle käytiin tekemässä peruskunnostus 1–3 kuukauden välein. Pultit poikki, alakiinnike vaihtoon ym. Selvisi, että kaveri oli tehnyt kallion putsausta kauhanpyörittäjä kiinni koneessa. Silminnäkijähavainnot kertoivat, että telat olivat irti maasta ja raapiminen kävi näin pyörittäjän päälle enemmän kuin laki sallii. Kolmen peruskorjauksen jälkeen kauhanpyörittäjä otettiin pois ja tilalle pelkkä kallistuva liitin,” muistaa Rödlin.

On myös toisenlaisia tapauksia, joissa peruskunnostusta on tehty vasta yli 5 000 tunnin kohdalla.

Varsinkin iskuvasarakäytössä pyörittäjä pitäisi lähes poikkeuksetta ottaa pois.

”Tilapäistä vasarointia pyörittäjä kyllä kestää, kunhan asento on sellainen, että voima suuntautuu suoraan pyörittäjän läpi.”

Joskus olisi järkevää tipauttaa pyörittäjä pois. On selvää, ettei sitä ole tarkoitettu kokonaan mutaan upotettavaksi. Kuva: Olli Päiviö

Kuvassa pakkasukkokin on päässyt koteloimaan laitteen ikävän näköisesti. Yläpään pikakiinnikkeen avulla pyörittäjä olisi helppo pudottaa pois silloin, kun työskentely käy kiivaaksi. Kuva: Olli Päiviö

Ruotsi on kauhanpyörittäjien alkukoti ja siellä kulttuuri on erilainen. Jo lähes kaikissa Ruotsissa myytävissä yli kahdeksan tonnin painoisissa kaivukoneissa pyörittäjä kiinnitetään puomiin pikakiinnityksellä. Näin on tehty jo vähintään 10 vuoden ajan. Jokaisella päävalmistajalla on pikakiinnittimestä oma konstruktionsa. Ja Rödlinin mukaan pyörittäjä pudotetaan pois aina, kun sitä ei välttämättä tarvita. Näin säästöä syntyy huolto- ja korjauskuluissa.

Koneeseen valitaan myös melko usein, ellei aina, lyhin mahdollinen kauhanvarsi, sillä pyörittäjä ja pikakiinnike antavat peruskaivuvarren kaltaisen ulottuvuuden kuitenkin. Myös kaivu- ja murtovoima säilyvät näin valmistajan antamalla tasolla.

Paino lisääntyy lisälaitteiden myötä, joten puomin päässä kauhaa pienennetään valmistajan suosituksesta, kun kilkkeet lisääntyvät.

”Edellä mainittujen muutosten avulla päästään itse asiassa nopeampaan työkiertoon ja lastaussykliin. Polttoaineen kulutuskin on pienempää. Tässä suhteessa Ruotsista kannattaisi ottaa oppia,” lopettaa Rödlin.