Lehtien lukutottumukset alkoivat vuosituhannen vaihteessa muuttua nopeasti, koska nopeiden laajakaistayhteyksien hinta laski ja saatavuus parani. Kehitys jatkuu, sanomalehtien ja yleisaikakauslehtien levikit laskivat nopeaa tahtia, erikois- ja ammattilehtien levikkien lasku on onneksi hitaampaa.
Koneviestin ulkoasua päätettiin levikin laskun pysäyttämiseksi ajanmukaistaa. Koneviesti siirtyi vuoden 2003 alussa nykyiseen aikakauslehtikokoon. Samalla lehden ilmestymisväli piteni kahdesta kolmeen viikkoon, vuosikerta koostuu 18 numerosta. Sisällön määrä on pysynyt samana, sillä harvempi ilmestymistahti ja pienempi sivukoko on korvattu suuremmalla sivumäärällä.
Koneviestin kanssa kilpailevien lehtien määrä on vuosituhannen alussa lehtialalla vallinneesta suuntauksesta poiketen kasvanut. Etenkin maarakennus- ja kuljetusalalle on tullut useita ilmaisjakelulehtiä, jotka kilpailevat Koneviestin kanssa pääasiassa ilmoitusmyynnissä. Vanhoihin koneisiin keskittyvät harrastelehdet puolestaan pitävät toimituksen pirteänä.
Kiristyneestä kilpailutilanteesta huolimatta levikki onnistuttiin vakiinnuttamaan noin 32 000 kappaleeseen, mikä on lehden potentiaaliseen lukijamäärään nähden hyvä saavutus. Suomessa on tällä hetkellä noin 30 000 aktiivista maatilaa ja arviolta 15 000 Koneviestin aihepiirin kuuluvilla toimialoilla työskentelevää urakoitsijaa ja yrittäjää.
Viljelijäväestön määrän lasku sekä tilakoon kasvu ovat muuttaneet maatalouden koneellistumista ja koneiden käyttöä rajusti. Maaseudun yrittäjät ovat nykyisin monitoimiyrittäjiä, jotka käyttävät kalustoaan maatalouden lisäksi urakoinnissa. Suuntaus näkyy traktoreiden myynnissä, sillä traktoreista jopa kolmannes ostetaan teiden tai ympäristön hoitoon tai muuhun urakointiin
Vuonna 2011 tehty lukijatutkimus vahvisti rakennemuutoksen: pääasiallisesti maataloudesta toimeentulonsa saavien lukijoiden määrä laski silloin ensimmäisen kerran alle 50 prosenttiin.
Koneviestin toimitus muutti vuonna 2002 Espoosta Helsingin keskustassa sijaitsevaan Maalaistentaloon, jossa myös Viestilehtien muiden lehtien toimitukset, sivunvalmistus, markkinointi ja taloushallinto ovat.
Juhlapuheet ja ylevät tekstit alkavat usein lauseella ”Henkilöstö on yrityksemme merkittävin voimavara”, jonka paikkansapitävyyttä tiukka taloudellinen tilanne ja toimintaympäristön nopea muutos syövät. Koneviestin toimittajien ja avustajien määrässä ei kuitenkaan ole tingitty.
Koneviestin sisällön tekoon osallistu säännöllisesti parikymmentä henkilöä, joista osa on avustajia ja testihenkilöstöä. Simonkadun toimituksessa Koneviestin sisällön tekoon osallistuu yhdeksän henkeä.
Koneviestin toimittajan on tunnettava oma aihealueensa perinpohjaisesti. Jokainen Koneviesti toimittaja on taustansa ja koulutuksensa kautta oman alansa asiantuntija. Heillä on joko pitkä työkokemus lehden teosta tai he ovat aikaisemmin toimineet muissa tehtävissä Koneviestin aihepiireihin kuuluvalla toimialoilla. Monet ovat myös sivutoimisia viljelijöitä tai yrittäjiä sekä vakavasti ”hurahtaneita” tekniikan harrastajia.
Toimittajien ammattitaitoa kehitetään säännöllisesti. Osallistumme alan järjestämiin yleisiin koulutuksiin sekä järjestämme oman porukan kesken tiiviitä opintohetkiä, joissa viilataan pilkkuja ja harjoitellaan entistä kiinnostavampien juttujen kirjoittamista.
Testit ovat edelleenkin olennainen osa Koneviestin sisältöä ja samalla keino erottautua muista konelehdistä. Aihepiiriä on kuitenkin laajennettu, maa- ja metsätalouskoneiden sekä maarakennuskaluston lisäksi testaamme pakettiautoja, mönkijöitä, moottorikelkkoja ja muita yrittäjien työssään ja vapaa-ajallaan tarvitsemia ajoneuvoja ja laitteita. Koneviesti on palannut juurilleen, sillä 60-luvun Koneviestissä oli joko itse toimitettuja tai lainattuja autojuttuja.
Huolto ja korjaus ovat Koneviestin odotetuinta ja toimituksen kannalta haastavinta sisältöä. Korjaus- ja käyttövinkkien tarve on lähes yhtä kova kuin sotien jälkeen, kun Suomi alkoi Koneviestin ”esihistoriallisena” aikana koneellistua. Silloin kysymykset koskivat oikean voiteluaineen valintaa, nykyään esimerkiksi pakokaasujen käsittelyä, automaattiohjausta tai päisteautomatiikan toimintaa.
Koneviesti on monessa kohdin ollut edelläkävijä sähköissä palveluissa – joskus jopa liian aikainen.
Koneviestin verkkopalveluja uudistetaan parhaillaan. Lehden julkaisemia konetaulukkoja siirretään tietokantaan, jotta lukijat voisivat netissä verrata koneita omien vaatimustensa tai koneiden erilaisten ominaisuuksien, kuten tehon, työleveyden tai hinnan, perusteella. Tavoitteena on, että palvelu olisi lukijoiden käytettävissä jo tulevan talven aikana.
Lehtiartikkelissa käytettävien kuvien ja erilaisten graafien käyttö lisääntyy koko ajan. Kuvia on tarjolla niin paljon, että julkaisemme osan niistä lisämateriaalina netissä. Osoitteesta www.koneviesti.fi löytyy sekä valokuvia että videoita.
Koneviestin sähköinen arkisto on koneharrastajan aarrearkku. Käytetyn koneen ostaja voi tarkistaa Koneviestin arkistosta kiinnostavan koneen valmistusaikaisen myyntihinnan ja varusteet, tai jopa lukea siitä kertovan koeajoselostuksen.
Verkkopalvelut ovat tilaajan etu sisältyen tilauksen hintaan. Satunnaistakaan käyttäjää ei ole unohdettu: kertatunnukset ostamalla aineistoa saa selailla rajoituksetta yhden käyttökerran ajan.
Lehden on pystyttävä muuttumaan jatkuvasti, sillä paikallaan pysyminen merkitsee nopeasti kehittyvässä tiedonvälityksessä taantumista. Metsäkoneen ohjaamossa ja navetan toimistossa on jo laajakaistayhteys.
Taloudellisesti merkittävä muutos oli vuonna 2012 tehty lehtien arvonlisäverokannan nosto 9 prosenttiin.
Tekniikan muutoksen epäillään syöksevän painetut lehdet perikatoon, mitä emme Koneviestissä usko. Painetun lehden luku on helppoa eikä se ole sidottu paikkaan tai nettiyhteyksiin. Lehtiin on opittu luottamaan, koska siihen painettu tieto on aina samanlaisena useiden lukijoiden käytettävissä.
Verkko- ja muiden sähköisten palveluiden kehittymisen kannalta on tärkeää, että pystymme takaamaan lukijoillemme yhtä luotettavaa ja puolueetonta tietoa kuin painetussa lehdessä. Netti on informaatiota pullollaan, mutta sen luotettavuuden varmistaminen on työlästä tai jopa mahdotonta. Oletko varma, että netissä ”peukutetun” hotelliarvion kirjoitti oikea asiakas eikä omistajan – tai kilpailijan – veljenpoika?
Lehtien tekotapa ja jakelu muuttuvat varmasti, mutta artikkelit eivät synny itsestään. Koneiden ja laitteiden arviointi vaatii aikaa ja kustannuksia aiheuttavia mittauksia ja vertailua, jotka katetaan pääosin tilausmaksuilla.
Puolueetonta ja luotettavaa tiedonvälitystä tarvitaan aina, mutta se ei onnistu ilman uskollisia tilaajia. n
