Sotkamo Silver -hopeakaivos – Kainuun korvesta louhitaan myös hopeaa

Sotkamon kaivos tuottaa pääasiassa hopeaa, mutta sivussa rikastetaan myös kultaa, sinkkiä ja lyijyä. Laajenemisen kannalta alueella oleva oma rikastamo tuo merkittäviä etuja. Kuva: Arto Turpeinen

Kotimainen Metso on toimittanut kaivokselle mm. esi- ja välimurskan. Lisäksi käytössä on useita pumppuja. Kuva: Arto Turpeinen

Rikastamon päällikkö Jarmo Huuskonen ja toimitusjohtaja Erkki Kuronen esittelevät kaivosalueen karttaa. Sotkamo Silveristä 80 % on suomalaisomistuksessa. Kuva: Arto Turpeinen

Kallion louhinnasta esimurskaukseen huolehtii Tapojärvi Oy, jonka käytössä on myös Metson murskia. Jutuntekohetkellä kaivoksen ylösajo ja rakennustyöt olivat vielä hieman kesken. Kuva: Arto Turpeinen

Rikastamon toiminta on pitkälle automatisoitua. Käytössä on perinteinen vaahdotusmenetelmä. Prosessissa käytetään suljettua kiertoa ja hyödynnetään kaivoksen omia kuivatusvesiä. Kuva: Arto Turpeinen

Sotkamo Silver pääsee jo tänä vuonna yli 32 tonnin hopeatuotantoon. Raportoitujen malmivarojen ennakoidaan riittävän vähintään seitsemän vuoden tuotantoon, mutta valtausten alueesta on tarkkaan kartoitettu vasta murto-osa. Kuva: Arto Turpeinen

Suomi on elänyt 2000-luvulla kaivosbuumia. Metallimalmien louhinta on kasvanut rutkasti, ja kaivoksia on avattu useita kappaleita. Myös lukuisia uusia hankkeita on valmisteilla. Esim. akkukäyttöisten laitteiden yleistymisen ennakoidaan tuovan uusia mahdollisuuksia, sillä kallioperästä löytyy kaikki akkujen tuottamiseen tarvittavat mineraalit. Nikkelin tuottajana Suomi on jo EU-alueen suurin.

Eräs uusimmista kaivoksista on Sotkamossa sijaitseva Sotkamo Silverin hopeakaivos, joka on päässyt täyteen tuotantovaiheeseen vasta viime kuukausina. Vaikka emoyhtiö onkin ruotsalainen, niin Sotkamo Silver poikkeaa useista kotimaassa operoivista kaivosyhtiöistä, sillä pääosa omistuspohjasta koostuu suomalaisista. Suurin osakkeenomistaja on Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen.

Hopeakaivoksen perustaminen on pitkäkestoinen projekti, sillä Oulun yliopiston tutkijat rekisteröivät esiintymän jo vuonna 1980. Alustavien koeporausten jälkeen seurasi 16 vuoden hiljaiselo, kunnes Silver Recources Oy hankki kaivosoikeudet vuonna 2006. Tällä hetkellä koekairauksia on tehty yhteensä 60 kilometriä.

Hopeakaivos sijaitsee Sotkamon itäpuolella Tipasvaarassa. Alueen kokonaispinta-ala on 530 hehtaaria, jolla on kuusi eri valtausta. Nykyisen louhinta-alueen eliniäksi on varovaisesti ennustettu seitsemän vuotta. Tärkein mineraali on hopea, joka tuo 75 % liikevaihdosta. Lisäksi louhitaan kultaa, sinkkiä ja lyijyä.

Rikastettu malmi kuljetetaan kuorma-autoilla – hopealyijy kulkeutuu Ruotsiin ja sinkki Kokkolaan. Suhteellisen lyhyet kuljetusmatkat tuovatkin joustavuutta myös Sotkamo Silverin toimintaan. Pääasialliset loppukäyttäjät löytyvät teollisuuden parista, sillä hopeaa käytetään esim. elektroniikan ja aurinkopaneelien rakentamisessa. Akkukäyttöisten laitteiden yleistyminen avaa mahdollisuuksia myös tällä saralla.

Louhinnasta 90 % sijoittuu maan alle. Käytössä on pitkittäinen pengerlouhinta, jossa yhden louhoksen koko on n. 20 000 tonnia ja tasoväli 20 metriä. Louhitutut tilat täytetään seuraavan tason louheella ja tilanteesta riippuen myös kovetteella.

Raportoidut malmivarat saattavat olla vasta alkusoittoa toiminnalle, sillä ne kattavat vasta 400 metrin tasolle yltävät varannot. Alustavia kairauksia on kuitenkin tehty 600 metrin tasolle, mikä jatkuessaan ennakoisi jo 12–15 vuoden elinikää.

Tutkimusten mukaan samankaltainen rakenne saattaa yltää jopa 1,5 kilometriin. Ennuste on siis lupaava, vaikka tutkimukset ovatkin vielä alkuvaiheissa. Tämän lisäksi samalla alueella on tehty eritasoisia varhaisvaiheen havaintoja jopa 25 km pitkällä vyöhykkeellä.

Toisaalta syvemmältä louhittaessa kustannukset nousevat, sillä kuljetusmatkat kasvavat ja kaivantoihin tarvitaan sähköistyksen lisäksi tehokasta tuuletusta. Sotkamon Silverin etuna kuitenkin on oma rikastamo ja valmis tiestö, mikä pitää alueen laajentamisen kustannukset kohtuullisina.

Sotkamo Silverin rikastamossa hyödynnetään yleistä vaahdotusprosessia. Kokonaisuudessaan suljetun kierron prosessissa on kerrallaan käytössä muutamia satoja tuhansia kuutioita vettä. Vuositasolla vedenkulutus on noin puoli miljoonaa kuutiota, josta suurin osa tulee kaivoksen omista kuivatusvesistä.

Louhinnan alkuvaiheista huolehtii Tapojärvi Oy, jonka tehtäviin kuuluu toimenpiteet porauksesta ja louhinnasta aina mineraalien kuljettamiseen. Tästä eteenpäin jalostus on Sotkamo Silverin vastuulla. Tärkeä rooli kokonaisuudessa on kotimaisella Metso Mineralsilla. Yrityksen tuotteilla hoidetaan malmin esi- ja välimurskaus. Lisäksi käytössä on kaksitasoseula ja erilaisia pumppuja sekä suodattimia.

Vaikka Sotkamo Silverin taival on vasta alkuvaiheissaan, työllistää käytettävä kalusto Metsoa esim. määräaikaishuoltojen ja jälkipalvelujen merkeissä. Toteutuessaan kokonaisprojekti toisi mukanaan uusia mahdollisuuksia myös Metsolle.

Saman kunnan alueella sijaitsevan Talvivaaran ongelmat ovat leimanneet kaivosteollisuutta vuosien ajan. Sotkamo Silver Oy:n toimitusjohtaja Erkki Kuronen kuitenkin kertoo hopeakaivoksen saaneen hyvän vastaanoton. ”Projektilla vaikuttaa olevan kansan syvien rivien tuki, koska tämä ei ole rinnastettavissa muihin paikallisiin hankkeisiin. Esimerkiksi kaivoksen pintavaikutukset ovat hyvin vähäiset”.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan kaivosteollisuuden työllisyysvaikutus on yhteensä noin 13 000 henkilötyövuotta. Yleensä hankkeet sijoittuvat ”hiipuvina” miellettyihin maakuntiin, joten projektien paikallinen merkitys on erittäin merkittävä. Sotkamo Silver työllistää alkuvaiheissaan 80–90 alan ammattilaista.

Kurosen mukaan työvoimaa on ollut kokonaisuutena hyvin saatavilla, sillä rekrytointeja on tehty mm. muutamien hiipuvien kaivoshankkeiden parista. Ainoastaan erikoisosaamista vaativia sähköasentajia on jouduttu hakemaan hieman pidempään.

Kaivosteollisuudella voikin olla merkittävä vaikutus kansantalouteen, kunhan suunnitelmat ja toteutus hoidetaan luontoa kunnioittaen. Tärkeää olisi myös pitää omistuspohja ja käytännön toteuttajat kotimaisessa hallinnassa.