Lisäksi Irlannin heinäpoudat eivät ole niitä kaikkein varmimpia, niin voimme olettaa korjuukoneenkin soveltuvan vaihteleviin olosuhteisiin.
Veljekset Martin ja Padraic McHale totesivat 70-luvun puolivälissä, että heidän kotimaassaan tarvitaan korsirehun korjuukoneita. Rivakoin tie alkuun oli tuonnin aloittaminen. Kauppa lähti käyntiin ja perehtyminen korjuuolosuhteisiin jatkui niin, että oma tuotanto tuli pikkuhiljaa realistiseksi tavoitteeksi. McHalen ensimmäinen oma tuote oli säilörehuleikkuri, ja paalinkäärin oli perheyhtiön seuraava tuote vuonna 1988. Kauppaa käytiin oman irlantilaisen myyntiverkoston voimalla. Irlannissa myyntipisteitä on tätä nykyä 35, ja verkosto edustaa myös Fendt ja MF -traktoreita.
Englantiin ja Skotlantiin lähdettiin luonnollisesti seuraavaksi, siellä myynti alkoi vuoden 1990 paikkeilla. Kanttipaalinkäärin tuli tuotanto-ohjelmaan 1994. Merkittävä askel oli paalainkäärin Fusionin tuotannon aloittaminen vuonna 1999. Tältä pohjalta toteutettiin sitten McHalen kiinteäkammioinen F550 pyöröpaalain, jonka komponenteista 85 % on samoja kuin Fusionissa. Nyt tätä paalainta viedään yli 30 maahan. Britannian puolella McHalella on nykyisin 110 dealeriä. Käärimissä McHalella on kotimaassaan 70–80 % osuus.
Tämän vuoden uutuus on F560, automaattitoiminen ja kiinteäkammioinen pyöröpaalain, jonka paalikammion läpimitta ja leveys ovat kumpikin noin 1,25 m. Komeudella on leveyttä 2,6 m ja pituutta 4,1 m, ja tätä kannattelevat 500/50-22,5 renkaat. Peräluukun aukaisu ja sulku sujuvat automaattisesti. Hallintayksikkö ohjaamossa on suurikokoinen, isoilla näppäimillä ja isolla näytöllä. Vakiovarusteena on 23 hydraulijousitettua silppuriterää, niillä saavutetaan teoreettisesti 5 cm silppupituus. Kaksimetrinen noukin on galvanoitua terästä, ja paalaimen käyttöketjut ovat tuuman ja vartin järeysluokkaa.
McHale R5 paalipihti on myös tämän vuoden uutuus. Etukuormainkiinnitetyllä pihdillä voidaan myös kääntää pyöröpaali 90°, pellolla makaavasta pystyyn asentoon tai kuormausvaiheessa. Pyöröpaali säilyttää pystyssä asennossa muotonsa makaavaa paremmin.
Nykyisin 120 henkilön McHalen 35 miljoonan euron liikevaihdosta 90 % kertyy viennistä, jota tapahtuu noin 40 maahan. Suurin kohde on luonnollisesti Englanti ja Skotlanti, myös Hollanti ja Ruotsi ovat listan kärkimaita. Suomeen McHale jalkautui Agritekin toimesta viitisen vuotta sitten, nyt edustuksesta vastaa Konefarmi.
Vuonna 2000 valmistuneessa tehdas- ja konttorirakennuksessa tehdään pajan puolella työtä osin kahdessa vuorossa klo 6–24. Periaatteena on, että itse tehdään mahdollisimman paljon ja mieluusti vielä irlantilaisittain käsityönä, mikä antaa valmistajan mukaan markkinallista etua laadukkaan tuotteen muodossa.
Todella siistissä tehtaassa käsitellään pääasiassa irlantilaista terästä, mutta myös Rautaruukin tuotantoa on mukana. Prosessi alkaa leikkauksella, josta osa tapahtuu 5 kW:n Trumph-laserleikkurilla, joka pystyy parhaimmillaan 25 mm paksuun teräkseen. Hitsaus tehdään pääosin käsityönä kahden robotin täydentämänä. Ruiskumaalaus suoritetaan myös kokonaan manuaalisesti.
Koneita testataan hyvässä yhteistyössä paikallisten viljelijöiden kanssa, ja tähän sopivia peltoja riittää ihan lähituntumalla. Käytäntö ja tuotanto kohtaavat todella, sillä nurmipeltoja piisaa!
Varttitunnin ajomatkan päässä tehtaalta oleva lähin McHalen konemyyntipiste on ulkoalueeltaan esimerkillisen siisti. Sisällä varaosa- ja tarvikemyymälä on järjestykseltään ihan tuttua suomalaista keskitasoa. Pihalla uusien Fendtien ja Massikoiden rivistössä seisoi myös suolahtelainen MF 4455, myös takaveto MF oli näytillä.
Suomessa suurkanttia kääriviä McHale 998 -käärimiä lienee käytössä viisi kappaletta. Punkalaitumelainen Jaakko Hannula hankki oman McHalensa viime vuonna käytettynä Saksasta. Hän viljelee heinää noin 50 hehtaarin alalla pääasiallisena asiakaskohteena hevostallit. Säilöheinässä Jaakko tavoittelee 70 % kuiva-ainepitoisuutta.
Hannulan heinän niittää urakoitsija 6,5 metrin työleveydellä. Paalauksen tekee myös urakoitsija 1–2 vuorokauden sisällä niitosta säilöheinän ollessa kyseessä. Väliin mahtuu isännän omatoimisia pöyhintöjä 1–2 kertaa sekä karhotus.
Käärintämuovina käytetään valkeaa vähemmän lämpöä keräävänä tumman kalvon sijasta. Hannula ennustaa suurkantin yleistyvän ripeästi, mutta pyöröpaalainkaan ei poistu markkinoilta. Uusien kanttipaalainten tuloa hidastaa niiden korkea hinta. r
