Tietoa ja tuloksia uudella tekniikalla

Esitykseen saatiin liitettyä myös ihan oikeita reaalimaailman esineitä, kuten tässä paaluretikan ja virtuaalisen ohran juuriston vertailua. 

Tekijät “Loimaan koekentällä”, vasemmalta Jyrki Hyyrönmäki, Eero Kananen, Esa Hiiva ja Ilona Lapinkylä Cinia Oy:stä, Jussi Knaapi ja Tuomas Levomäki Loimaan Viljelymenetelmäkokeen edustajina. Äärimmäisenä oikealla on valokuvaaja Jani Karlsson. 

Virtuaali-, eli keinotodellisuuden (VR) tekniikka poikkeaa perinteisestä kaksiulotteisesta esitystekniikasta parillakin tapaa. Tärkein ero on, että katsoja voi erikoislaseja käyttäen ikään kuin sukeltaa sisään kolmiulotteiseen maailmaan, liikkua siinä ja kokea olevansa paikan päällä ihan oikeasti. Toinen ero tulee siitä, että sama kokemus on hankala välittää yleisölle, jolla ei ole käytössään VR-laseja. Tila, jossa liikutaan voidaan ns. kromakankaan (vihreä tai sininen) avulla vaihtaa esittämään kuvaa virtuaalimaailmasta. Tällä tavoin saadaan aikaan yhdistettyä todellisuutta, joka sisältää sekä virtuaalista että oikean maailman sisältöä.

Esimerkiksi Jyväskylän KoneAgriassa loimme katsojille kokemuksen olosta Loimaan Viljelymenetelmäkentällä. Liikkuminen ikään kuin oikeasti maisemassa antaa mahdollisuuden monipuoliseen ja oivaltavaan – myös esim. graafisia elementtejä sisältävään – esitykseen. Koekentän eri osiin oli mahdollista liittää yhdistetyn todellisuuden avulla realistisen tuntuista havainnointia ikään kuin olisi oltu ihan oikeasti kyseisellä pellolla.

Tietosisältö tärkein asia

Huolimatta uudesta tekniikasta, on pääpaino edelleenkin itse asiassa, eli saadut mittaustulokset ja havainnot vain esitetään entistä mielenkiintoisemmalla tavalla.

VR-esitystekniikka vaatii erityisten VR-lasien käyttöä, jolloin yhteys reaalimaailmaan korvataan keinotekoisesti luodulla 3-ulotteisella maisemalla. Laseja on saatavilla eri tasoisina ja parhaat mallit toimivat ilman kaapeliyhteyttä tietokoneeseen.

Korkealaatuisen esityksen luominen ja pyörittäminen vaatii sekä paljon työtä että tietokoneelta prosessoritehoa. Itse esityksessä hyödynnetään eri tyyppistä numeerisesti määriteltyä kuva- ja videomateriaalia. Se voi olla sekä perinteistä 2-ulotteista että CAD-ohjelmilla luotua 3-ulotteista kuvaa ja videota.

Toistaiseksi esityksen kokoamisessa ja pyörittämisessä vaaditaan siis reilusti “tietokonevoimaa”. KoneAgrian esityksessä oli käytössä 1–2 tehokasta työasemaa varustettuna tehokkailla näytönohjaimilla. Yleisö voi seurata esitystä joko videotaululta tai jatkossa myös virtuaalilaseilla.

VR-tekniikka sopisi erityisen hyvin esimerkiksi uusien traktorien ja työkoneiden ominaisuuksien koulutukseen. Lasit päässä olo on kuin istuisi koneen hytissä kaikkien hallintalaitteiden toimiessa ja maiseman vaihtuessa liikkeen myötä. Vastaavia sovellutuksia löytyy esimerkiksi ralli- ja lentosimulaattorien maailmasta. On helppo kuvitella, että VR-tekniikka sopisi hyvin myös kouluopetukseen, kun luokkahuoneeseen olisi siirrettävissä koe- kenttiä tai vaikkapa kotieläintuotannon rakennuksia. Mielikuvitus vain on rajana.

Toinen jo käytössä oleva muunnos on ns. AR-tekniikka, jossa käyttäjä näkee aidon reaalimaailman, mutta näkökenttään on lisättävissä ohjeita ja eri tyyppisiä objekteja. Esimerkiksi traktorin ajouraopastin olisi toteutettavissa AR-tekniikalla.

VR- ja AR-tekniikat ovat lähestymässä laajempaa ”oikean elämän” hyötykäyttöä. Kehitys on nopeaa ja tämän päivän vielä suuritöiset esitysten rakentelut tulevat helpottumaan. KoneAgriaan rakennettu pilottiesitys vaati vielä hurjasti työtä, mutta vain tekemällä oppii, ja seuraava esitys olisikin jo helpommin toteutettavissa.

Jussi Knaapi

VR-esitys toteutettiin KoneAgrian, Koneviestin ja Cinia Oy:n yhteistyönä.

Lue VR-tekniikkaan liittyvä artikkeli sekä katso aiheeseen liittyvä haastattelu Lisämateriaali-osiosta!