EuroTier 2012 -näyttely, Hannover, Saksa: Elektroniikka jyrää

Strautmanilla oli näytillä mielenkiintoinen itselastaava apevaunu, jolla säilörehu leikataan kimpaleina silppuavan roottorin asemasta. Tämä menetelmä ei hienonna rehua liiaksi ennen appeen sekoittamista. 

The RumiWatchSystemissä tiedot kerääntyvät myös micro-sd-kortille, josta märehtijän tiedot on helppo siirtää vaikkapa tutkijoiden käyttöön. 

Nils Zehner korosti, että etenkin suurissa karjoissa eläinten yksilöllinen seuraaminen on hankalaa. Tietokoneohjelmassa on mahdollista asettaa hälytysrajat, jolloin kaikkien lehmien tietoja ei tarvitse käydä läpi. 

DeLavalin BSC:tä eli Barn System Controlleria esitellyt Heikki Ala-Mäyry uskoo BSC:lle olevan kysyntää myös Suomessa. Eri koneiden toimintojen mahdollisimman hyvä synkronointi lisää sekä karjan että karjanhoitajan viihtyvyyttä. 

Ajosilppureihin sopivia biomassan murskaimia ja keloja oli näytillä useammallakin osastolla. Ratkaisut olivat pitkälle samanlaisia, joita kokoviljasäilörehun teossa on käytetty meilläkin. 

Laimetin hakkuria esitellyt Christian Hengst kertoi noin sadan hevosvoiman tappitehoa vaativien hakkureiden kysynnän olevan hyvällä tolalla. 

Apevaunuihin liitettyjä biomassan syöttölaitteita löytyi lähes jokaisen valmistajan osastolta. Purkukuljettimen paikalle asennettu ruuvi syöttää massan reaktoriin. 

Murskan W-Max kiinnosti Eurotierin kävijöitä. 

GEA esitteli uuden puoliautomaattisen lypsyjärjestelmän, joka on mahdollista asentaa jo olemassa oleviin lypsyasemiin, olipa kyseessä karuselli-, kalanruoto- tai takalypsyasema. 

Kreikkalainen Sylco Hellas lupaa toimittaa lypsyasemia kaikille eläimille kamelista lampaaseen. Kuvan asemaan ei taida kameli oikein sopia! 

Rehtiä suomalaista itsetuntoa Farmcompin osastolla! 

Hölscher + Leuschnerin kaksisilmäistä laitetta käytetään sian yläpuolella. Sian elopaino selviää kaapelilla yhteydessä olevasta tietokoneesta kolmessa sekunnissa. Hintaa laitteella on muhkeat 6 000 euroa. 

Väkeä EuroTier-näyttelyssä riitti, vaikka välillä joissakin halleissa oli kovin aution tuntuista. Järjestäjien arvion mukaan neljän päivän aikana messuihin tutustui yli 140 000 kävijää. Suomalaisiakin näyttelyssä taisi olla ennätysmäärä, sillä useampi organisaatio ja yritys oli kerännyt retkikunnan kasaan. Monilla vierailijoilla oli ollut mahdollisuus poiketa myös saksalaistiloilla katsomassa karjanhoidon keskieurooppalaista mallia.

Paikalla oli puolenkymmentä suomalaisyritystä esittelemässä meikäläistä osaamista. Ala-Talkkarin hakekattilat tuntuivat olevan hyvässä huudossa Keski-Euroopan maissa. Erityisesti Saksassa käytössä olevat bioenergian tuet ovat lisänneet hakekattiloiden kysyntää. Laimetin hakkuria esitellyt Christian Hengst vahvisti asian ja kertoi erityisesti maatilaluokan, noin sadan hevosvoiman tappitehoa vaativien hakkureiden kysynnän olevan hyvää.

Pellon Group oli EuroTierissä mukana kolmatta kertaa. Toimitusjohtaja Arto Pohton mukaan vasta nyt ihmiset uskalsivat toden teolla tulla juttelemaan ruokintalaitteista. Osastolla oli vilskettä kaikkina päivinä, ja tarjouspyyntöjä tuntui tulleen ihan mukavasti.

Aimo Kortteen konepaja oli

tuonut näyttelyyn useamman Murskan. Suurin kiinnostus kohdistui luonnollisesti uuteen

W-Maxiin, joka jatkoi matkaansa Tanskan Agromekiin ja siitä uudelle omistajalleen tanskalaistilalle. Aimo Kortteen mukaan tällä kertaa sikatilalliset olivat erityisen kiinnostuneita murskesäilötyn viljan mahdollisuuksista sikojen ruokinnassa. Murskalla tehdyt kokeet osoittavat, että huolellisesti tehty murske on erinomaista rehua myös sioille.

Wile-viljankosteusmittareistaan

maailmalla kuuluisaksi tullut

Farmcomp oli repäissyt osastonsa otsalautaan todella räväkän tekstin ”Proud to be Finnish” eli olen ylpeä suomalaisuudestani. Viljan analysointilaitteiden kauppa vetää kohtuullisen hyvin. Jatkossa panoksia lisätään hallitusti sähköpaimenten puolelle.

GEA esitteli uuden puoliautomaattisen lypsyjärjestelmän, joka on mahdollista asentaa jo olemassa oleviin lypsyasemiin. Olipa kyseessä karuselli, kalanruoto tai takalypsy, kapean yksikön asennus tuntuu onnistuvan ongelmitta. Yksikkö hoitaa nännin pesun, alkusuihkeiden oton ja itse lypsyn. Suomessa menetelmä saattaa herättää keskustelua ja kädenvääntöäkin, sillä nännien pesu tapahtuu lypsinten ollessa jo paikoillaan.

Esittelyvideossa lantakokkareet pyörähtivät näppärästi pois nänneistä ja alkusuihkeetkin otettiin ennen kuin lypsy alkoi. Esittelijä korosti menetelmän nopeutta verrattuna muihin utareen- ja nännienpesutekniikoihin.

Kyseessä oli sen verran uusi laite, etteivät GEA:n edustajat olleet innostuneita antamaan edes hinta-arviota laitteesta. Esittelijät korostivat, että tällä puoliautomaattisella systeemillä maitotila voi ottaa työtä helpottavan askeleen lypsytyössä ilman koko navetan remontointia.

Aiemmin lypsyasemiin keskittynyt amerikkalainen Boumatic esitteli Euroopan markkinoille oman robottinsa. Laitteella ei liene kovinkaan suurta kysyntää kotimaassaan, sillä pieneen palkkaan tyytyväisiä lypsäjiä tulee RioGranden yli Meksikosta, vaikka rajamiehet olisivat kuinka tarkkana. Boumaticin robotti kiinnitti lypsimet monista robottimerkeistä poiketen lehmän takajalkojen välistä. Mutta tärkeintä ei liene tyyli vaan se, että homma toimii.

Jäämme seuraamaan mielenkiinnolla tilannetta, sillä kilpailua lypsyrobottirintamalla näyttäisi riittävän. System Rappel on yksi uusimmista yrittäjistä Euroopan lypsyrobottirintamalla. Hollantilaisen Insentecin teknologiaan vahvasti nojaava yritys lupasi toimittaa kaksiboksisen lypsyrobotin 170 000 eurolla (alv 0 %).

Saksalainen Hölscher + Leuschner

-yhtiö esitteli lypsylehmien seurantaan tarkoitettua laitteistoa. Lypsylle tullessaan lehmä kulkee RFID- eli radiotaajuuksiin perustuvan etätunnistusportin läpi. Samalla lehmä kuvataan 3D-tekniikalla. Saadun tiedon perusteella tietokone laskee mallin, josta on nähtävissä lehmän kunnon muutokset sekä terveydentila koko lypsykauden ajalta. Mikäli lehmä poikkeaa annetuista raja-arvoista, kyseinen eläin on helppo ottaa lähempään tarkasteluun ja tehdä korjaavat hoitotoimet viipymättä.

Sveitsiläinen ITIN + HOCH oli kehittänyt märehtijöille tarkoitetun The RumiWatchSystem -nimisen järjestelmän. Se koostui jalkaan ja päitsiin kiinnitettävistä tiedonkeruulaitteista. Jalassa oleva boksi kerää tietoa liikkumisesta ja makaamisesta. Päitsissä oleva laite kerää tietoa juomisesta, syömisestä sekä märehtimisestä. Tieto siirtyy langattomasti tietokoneelle, jonka ohjelmalla näkee nopeasti käyttäytyykö eläin toivotulla tavalla. Mikäli hälyttäviä muutoksia havaitaan, eläimen seurantaa lisätään.

Laitetta esitellyt Nils Zehner korosti, että etenkin suurissa karjoissa eläinten yksilöllinen seuraaminen on hankalaa. Mutta toisaalta oman aikansa se ottaa, kun monisatapäisen karjan tiedot käy tietokoneeltakin lukemassa. Luonnollisesti tietokoneohjelmassa on mahdollista asettaa hälytysrajat, jolloin kaikkien lehmien tietoja ei tarvitse käydä läpi. Järjestelmä oli sen verran valmis, että Zehnerillä oli antaa hinnatkin. Jalkayksikkö maksaa 380 ja turvan liikkeitä tarkkaileva yksikkö 815 euroa nollaverolla. Hintaan sisältyy tietokoneohjelma.

DeLaval oli kehitellyt BSC:n eli Barn System Controllerin. Yhdellä ja samalla ohjaimella tarkkaillaan ja hallitaan kaikkia navetan sähköisesti toimivia laitteita. Valaistus, tuuletus, verhoseinien hallinta, lantakoneen käyttö ja viilennyslaitteet ovat yhden käyttöliittymän takana. Se voi olla vaikkapa tuvan nurkassa oleva tietokonekin.

Laitteistojen toimintaa voidaan ohjata joko manuaalisesti tai ohjelmoida eri laitteiden yhteiselo mahdollisimman optimaaliseksi. Esimerkiksi tuulen yltyessä lantakone käy tiuhemmin, jotta tuuli ei nostaisi lannan pinnasta turhaan kaasuja eläinten hengitettäväksi. Ilman viiletessä verhot laskeutuvat alas ja vastaavasti kovan kuumuuden aikaan mahdolliset viilennyslaitteet ja sumuttimet kytkeytyvät automaattisesti päälle. Laitteistoon voidaan valita juuri ne toiminnot, mitä itse kukuin viljelijä pitää tarpeellisena.

Uusien toimintojen lisääminen onnistuu helposti, sillä laitteiston kapasiteetti on tulevaisuutta silmällä pitäen tehty järeäksi. Uutuus tulee myyntiin vasta ensi kesänä, joten laitteen hintalapussa olevia numeroita ei paljastettu.

BigDutchmanin osastolla oli emakkojen automaattinen kiimantarkkailulaite. Ruokinta-asemalle mennessään emakko kulkee läpi kahden muovirullan, jotka stimuloivat sopivasti emakon kylkiä. Samalla eläintä tarkkaillaan optisesti, akustisesti sekä hajun perusteella. Eli suomeksi sanottuna ”keinokarju” katselee, kuuntelee ja haistelee syömään tulevaa emakkoa. Kiimassa oleva emakko ohjataan ruokinta-asemalta siemennettäväksi. Yksinkertaista kun sen osaa!

Hölscher + Leuschner esitteli uutuutta, jolla lihasian painon saa selville todella nopeasti. Kädessä pidettävää kaksisilmäistä laitetta pidetään sian yläpuolella ja kolmessa sekunnissa pistooliin kaapelilla yhteydessä olevasta tietokoneesta voi nähdä sian elopainon. Tarkkuudeksi luvattiin plus miinus kolme prosenttia. Laitteistolla voidaan esittelijän mukaan määrittää otollisin teurastusajankohta.

Peräti 6 000 euroa verottomana maksava laite on varmasti tarkka, mutta kovin suurta lisäarvoa laitteelle on vaikea keksiä. Yhtenä syynä on teurastamojen logistiikkaratkaisut. Teuraat haetaan tilalta, kun se jalostuslaitokselle parhaiten sopii, eikä silloin kun se viljelijän kannalta olisi otollisinta.

Näyttelyssä oli lukuisia apevaunuja, mutta mitään kovin ihmeellistä uutta ei esillä ollut. Paukkuja säästeltiin luultavasti tulevaan Agritechnicaan. Tosin Strautmanilla oli näytillä mielenkiintoinen itselastaava apevaunu. Säilörehu leikataan siilon rintuuksesta terävällä leikkurilla kimpaleina silppuavan roottorin asemasta. Menetelmä ei hienonna rehua liiaksi ennen appeen sekoittamista. Terän irrottama pala ohjataan puimurin syöttöruuvia muistuttavalla kuljettimella elevaattorimatolle, joka nostaa sen sekoitusvaunuun.

Tuorerehuleikkuri on mahdollista kääntää sivuun, jolloin vaunu pystyy varsin hellävaraisesti ottamaan lähes mitä tahansa löysää irtotavaraa sisuksiinsa. Saksassa perusvarusteinen 13 kuution Strautman Fast Cut Verti Mix maksaa verottomana noin 110 000 euroa.

Lähes kaikilla apevaunun valmistajilla oli biokaasulaitoksille modifioituja malleja. Itse sekoitussäiliö oli sama, mutta massan jatkokuljetus biokaasureaktoriin vaatii erikoislaitteita. Useimmiten purkumaton paikalle oli pultattu järeä ruuvikuljetin, joka työntää apetta hienommaksi jauhetun biomassan reaktorin sisuksiin.

Myös lietelannan separointiin tarkoitettuja laitteistoja oli runsaasti esillä. Päällimmäisenä syynä taitaa taas olla Saksan mainio syöttötariffipolitiikka biokaasulla tuotetulle sähkölle. Lietelanta sellaisenaan ei ole kovin jämerää tavaraa reaktoriin, mutta kun siitä separoi typpipitoisen nesteen peltolannoitteeksi, niin jäljelle jääneestä orgaanisesta puurosta irtoaa mukavasti metaania.

Näyttelyssä jaettiin viisi kultamitalia ja 19 hopeamitalia ”todellisille” uutuuksille ja innovaatioille. Maalaisjärjellä tarkasteltuna osumatarkkuus ei kuitenkaan ollut ihan napakympissä. Pääasiassa professoreista ja tohtoreista koostunut 24-henkinen raati valitsi palkittaviksi melkoisen määrän kaukana käytännöstä olevia uutuuksia, joiden lisäarvoa maatilan arkirutiinien pyörittämisessä ei ihan heti hoksaa. Myös saksalaistuotteiden hyvä menestys pani hieman miettimään. n

Avaa artikkelin PDF