Ruotsalainen jättifarmi Högesta: tehokkuutta ja bisnestä – jopa oljet ovat hyötykäytössä

Kivien keruuta pyöräkuormaajalla. Muokkauksen jälkeen pinnassa riittää kivenmurkuloita. Skoonen maisemissa näkyy niin kumpuja kuin aavaakin. Isot pellot istuvat vanhaan kulttuurimaisemaan. Kuva: Hannu Koivisto

Hans-Åke Grahm on ruotsalaisittain rento heppu, jolla elämä tarkoittaa työtä. Pomona häntä oli hauska seurata, sosiaaliset kyvyt valloittivat. Jättitilan johtaminen ei passaa kiukuttelijoille. Kuva: Hannu Koivisto

Modernissa pajassa huolletaan koneet ruohonleikkureista puimureihin. Siistiä tilaa piisaa useammalle sepälle. Kuva: Hannu Koivisto

Navetta on ilmapiiriltään rauhallinen ja viihtyisä. Eläimet ovat stressittömiä. Reilun kymmenen asteen lämpötila sopii hoitajillekin. Kuva: Hannu Koivisto

Kaksi aikakautta kohtaa, kun naapuri ajelee vanhalla Jontikalla noutamaan olkea varastosta. Högesta elää symbioosissa koko kylän kanssa. Kuva: Hannu Koivisto

Tanskalaisvalmisteinen automatisoitu olkikattila on kylän kaukolämpökeskus, josta otetaan kuivureihinkin lämmintä ilmaa. Kuva: Hannu Koivisto

Isotkin remontit tehdään itse. Puimureiden rummut odottavat restaurointia. Ennakoivaa huoltoa tehdään jo keväällä sadonkorjuuta varten. Kuva: Hannu Koivisto

Högestaa voi pitää maatilan ohella myös isona yrityksenä. Noin 7 000 hehtaarin metsäpinta-ala ja 4 000 hehtaarin suojelualueet ovat osa isoa 13 000 hehtaarin kokonaisuutta. Kasvinviljelyä harjoitetaan 1 900 hehtaarin pinta-alalla.

Tilan johtajalla on tarkka aikataulu eikä hän tunne sanaa vapaaaika. Poikkeuksena on kuitenkin metsästys – alueella on iso villisikakanta, josta varoitetaan jopa liikennemerkein.

Ajo-ohjeiden perusteella ajan kumpuilevia maisemia ja valtavia viljelyaukeita läpi Skoonen. Ero pohjoisemman Smoolannin pläntteihin on huomattava. Pikkusievien perheviljelmien jälkeen maisema näyttää vihreältä ja aavalta. Täällä pohjalainenkin lakeus tuntuu pieneltä.

Skoone on Ruotsin vilja-aitta. Valtavien peltojen kummuilla maalatussa maisemassa on maalattuja ja hoidettuja maatilojen talouskeskuksia ja talousrakennuksia. Pääosin ne ovat seisseet paikoillaan sukupolvien ajan vanhan elävän perinnerakentamisen siisteinä muistomerkkeinä. Romuja eikä tielle päin ammottavia tunkioita näy missään. Sukupolvien mittainen maalaismaiseman hoito ja rakennuksien kunto ovat kuin hoidettua kulttuurimaisemaa.

Sadon käsittelystä ja viljan kuivauksesta huolehtii oppaamme Christer Andersson. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös viljan siemenkunnostus.

Lajiteltu vilja valuu siilosta puntarin päällä olevaan suursäkkiin. Kunnostus sujuu vaivattomasti ja tehokkaasti. Satoa puidaan kolmella New Holland 980 -puimurilla, joissa on 30 jalan leikkuupöydät. Kuivurissa on kapasiteettia parhaimmillaan 35 tonnia tunnissa.

Andersson täsmentää, että vuodelta 1982 peräisin olevan jatkuvatoimisen koneiston hoitelevan keskimäärin 20-prosenttista viljaa, mikä on normaali puintikosteus. Siitä se laskee 14 prosenttiin, kun viljaa käsitellään 15–17 tonnia tunnissa. Koneistoa on kasvatettu muutamalla kennolla muutama vuosi sitten.

Varastotiloja on kasvatettu 14 miljoonaan kiloon, koska nykyään kylän muidenkin tilojen satoa kuivataan ja varastoidaan keskitetysti. Koneiston logistiikkakeskus on melko vanhaa tekniikkaa ledivaloineen ja suurine näyttötauluineen, mutta kelpaa hyvin vanhanaikaisenakin tehtäviinsä.

Siemenviljat lastataan kahteen Rapidin 6- ja 8-metriseen kylvökoneeseen. Ne siirtyvät pelloille kolmen pyöräkuormaajan (Ljungby L9 ja kaksi Volvo L 70 -kuormaajaa) avulla. Vaikka tilan peltoalaa on paljon, etäisyydet ovat kohtuulliset: kaukaisimmat lohkot sijaitsevan 12 kilometriä pohjoisessa ja 8 kilometriä etelän suunnassa. Keskimääräinen lohkokoko on 40 hehtaaria. Suurin on yli 90 ja pienin viisi hehtaaria. Kaikki hoidetaan nurkasta nurkkaan huolellisesti.

Karjanlantaa levitetään sekä kiinteänä, että lietteenä 8–9 tonnia hehtaarille. Keinolannoitus hoidetaan keskipakolevittimellä, puolet ennen kylvöä ja puolet jälkeen, olosuhteista riippuen. Keskipakolevittimeen mahtuu 6–8 tonnia lannoitetta, joka haetaan tilakeskuksesta käsin.

Kevättöissä viimeisiä lohkoja valmisteltiin kylvölle Challengerin vetämällä kuusimetrisellä Väderstadin Topdownilla. Vedot tehtiin automaattiohjauksen turvin. Kumpuilevilla pelloilla näytti olevan vaikeaa pitää ajolinjoja. Muokkauksen jälkeen pyöräkuormaaja keräili kivitalikkoonsa suurimpia lohkareita. Pelloilla näkyy siellä täällä isoja kiviaumoja muistuttamassa Skoonen vitsauksesta, kivisestä maastosta, joka asettaa kylvökoneen vantaistolle ylimääräistä haastetta. Kun miehet keskustelevat lohkoista, he puhuvat numeroista, kuten A5 tai C3.

Högesta vaikuttaa koko yhteisön elämään, erityisesti koko kylää lämmittävän olkilämmityksen avulla. Olkivarastoa täydennetään vuosittain 2 500–3 000 kanttipaalilla. Emolehmänavettaan kuluu 400 paalia ja lämmityskattilaan 1 800 paalia vuodessa. Normiaikana paaleja kuluu kattilaan seitsemän, mutta kuivausaikana niitä poltetaan vuorokaudessa 15. Paalaus teetettiin aikaisemmin urakoitsijalla, mutta vuodesta 2011 tilan omina töinä.

Automaattinen olkikattila on tanskalaisvalmisteinen. Pannuhuoneen vieressä on oma olkivarasto, josta paalit lipataan kuljettimelle, se vie oljet murskalle. Kattila imee käytettävän oljen automaattisesti toimivalta murskaimelta suoraan polttoon, hienona silppuna tarpeen mukaan. Christer Anderssonin mukaan järjestelmä toimii moitteetta.

Paja pitkittää koneinvestointeja Koneita käytetään paljon ennen kuin niitä uusitaan. Yksi puimurin rumpu on pajan edessä odottamassa ehostusta. Isossa, hyvin varustellussa pajassa huolletaan parhaillaan kylvökonetta, puimuria ja vanhaa ruohonleikkuria. Monet rakennukset, kuten paja- ja konehallirakennukset ovat muutaman vuoden vanhoja. Koneet eivät ole kuraisia, kolhittuja, eikä niitä näy kuusen juurella mätänemässä.

Traktoreiden määrää Grahm ei muista, mutta kaikki ovat John Deerejä ja muokkauskoneena on ainakin yksi Challenger. Myös yksi iso Fendt on tulossa uutena merkkinä taloon.

Muutaman vuoden ikäinen navetta on avara. Naudat vaikuttavat tyytyväisiltä oloonsa. Lämpötila pidetään 11–12 asteen tietämissä, mikä sopii eläimille ja työntekijälle hyvin – Navetta on yhden työntekijän vastuulla.

Karja ei ole tilalle merkittävä tulonlähde, mutta tukee peltoviljelyä. Nurmen viljely ja laiduntaminen tuovat elementtejä viljelykiertoon. Luomukarjan olkikuivitus hoidetaan kiskoilla kulkevalla TKS CombiCutter 1600:lla. Kiskot vievät sitä automaattisesti tai käsiohjatusti tunnin ajan päivittäin eläinten makuutilan yläpuolella. Kone tekee hiljaista ja pölytöntä työtä tarkasti oikealle alueelle. Itiöt eivät leijaile navetassa, eikä pahnoja jää roikkumaan orsille. Kivet ovat riesa, jos niitä löytyy paalin sisältä. Yksi oven lasi oli hajonnut levittimestä singonneesta kivestä.

Kerran viikossa käytäville kertynyt pahnamoska pyyhkäistään makuualueille polttomoottorikäyttöisellä lehtipuhaltimella. Eläintilat hohtavat siisteyttä ja järjestystä. Navetan hajua ei jää liepeisiin kuin nimeksi.

Högestan 1 900 hehtaarin pelloilla viljellään syysvehnää 270 hehtaarilla. Syysrypsiala on 285, ja syysruisala 280 hehtaaria. Sokerijuurikasta kuokitaan 235 hehtaaria. Kevätohra-ala on 80 hehtaaria 130 hehtaarin alalle kylvetään kevätvehnää ja kauraa.

Pakasteherneen viljely kattaa 70 hehtaaria. 135 hehtaarin nurmiala tuottaa rehua 250-päiselle emolehmäkarjalle. 50 hehtaarin kevätrypsialan lisäksi loppu on laidunta ja kesantoa.

Tuotteiden hinnat vuodelta 2012

Vehnä 210–230 euroa tonnilta

Ruis 190–210 euroa tonnilta

Rapsi 410–460 euroa tonnilta

Ohra 190–210 euroa tonnilta

Kaura 170–200 euroa tonnilta

Kahden tilan satotaso Skoonessa

Sokerijuurikas 55–75 tonnia

hehtaarilta Pakasteherne 5–6 tonnia hehtaarilta

Syysrypsi 3,5–4 tonnia hehtaarilta

Viljat 7–9,9 tonnia hehtaarilta