Muutamat Paukepäivien aktiivisimmat osallistujat ovat kertoneet odottavansa toukokuista kokoontumistaan enemmän kuin joulua hamassa lapsuudessaan. Se on todella hienoa, sillä hyvin monia tapahtumia on alkanut vaivata järjestelyväsymys. Toukokuun lopulla järjestetty seitsemäs konemiesten ”joulu” todisti, että paukeintoa riittää vielä.
Jyry-Sisu K33 oli 50-luvun puolivälissä tehokkaimpia kuorma-autoja, 11 tonnin kokonaispainolle vauhdin takasi 152-hevosvoimainen Leylandin kuutosdiesel, tilavuudeltaan 11,1 litraa. Enimmät tuon ajan Jyryt ostettiin ”Tievaltiolle”, tämäkin hienosti entisöity yksilö on aloittanut uransa Hämeen tiemestaripiirin Oriveden tukikohdassa vuonna 1956, mistä se siirtyi 10 vuotta myöhemmin Kurun metsäoppilaitokselle. (KK)
Tästä upeasta avokammiomoottorista tiedettiin vain se, että sillä on joskus pyöritetty sahaa Mynämäellä. Ei olisi mikään maankaatoihme, vaikka se olisi tehty jossain paikallisessa pikkupajassa. Suomalaisista maamoottorivalmistajista osa toimi hyvinkin vaatimattomissa tuotantotiloissa, joissa syntyi monia uniikkikappaleita. (KK)
Jussi Peltonen antoi Nuffieldillaan muutaman mäennousunäytöksen. Perässä tuleva kärry oli kuormattu hiekkaisella maalla niin, että koukussa oli vähintään 12 tonnia. Nuffield 460:n moottori on kasattu suurelta osin alkuperäisillä vakio-osilla, mutta se on turbotettu Holset HX25:llä. Polttoaineensaantia varten syöttöpumpussa on vakiota suuremmat elementit ja suutinkärjet ovat viisireikäiset ja korkeammalla avautumispaineella. Lisäksi traktorin nokalla on kahden tuuman paksuinen välijäähdytin. Se on sovitettu jäähdyttäjän ja etusäleikön väliseen tilaan niin tarkasti, että Nuffin pellitys ei juorua muutoksesta ulospäin mitään. (JL)
Volgogradin ja Pavlodarin traktoritehtailla tehty DT-75 on maailman yleisin traktorimalli, vuosina 1963–2009 sitä tehtiin 2 741 000 kappaletta. Sen perinteitä jatkava Agromash 90TG on tykkänään erinäköinen ja tekniikkaankin on tehty muutoksia. Suomessa ”Seiskavitosia” nähtiin lähinnä Vapon turvetyömailla, missä käytössä tämäkin teekkareiden kornisti maalaama yksilö on varmasti joskus 70-luvulla ollut. Penikkastartti näytti kiinnostavan monia. (KK)
Ustrac 10A on harvinainen amerikkalainen minikoon telaketjutraktori, jota kokeiltiin huonolla menestyksellä metsän laikutukseen. Rakenne pohjautuu toisessa maailmansodassa US-Armyn käyttämään Clark Airboneen, joilla kunnostettiin vallattuja lentokenttiä. Sotien jälkeen näitä 1,5-tonnisia ja päälle 20-hevosvoimaisia koneita tehtiin parinkin valmistajan toimesta, kunnes 50-luvun alussa valmistusoikeudet myytiin Terra-Tracille (myöhemmin Case). (KK)
Tällä kertaa ainoa hupikoneuutuus oli Hourulan kemiantehdas, joka tuotti maamoottorivoimalla tislattua vettä. Kiehutusjäähdytteisen Listerin vesisäiliön täyttöaukon päälle asennettuun höyrynkokoojaan on liitetty lauhdutinputkisto ja varsinainen lauhdutin, jota pidetään viileänä vesikierrolla. Jäähdytysnesteitä liikutetaan Listerin pyörittämällä mäntäpumpulla, jäähdyttimenä toimii öljytynnyrin puolikas. Hourulan kemiantehtaan ainoa mahdollinen lopputuote on tislattu vesi. Tiukempien aineiden valmistus on mahdotonta, koska kiehutusjäähdyttimen lämpötila pysyy sadassa asteessa, mutta esimerkiksi alkoholi höyrystyy jo 78 asteessa. Torvesta tippuisi tismalleen saman vahvuista lientä mitä on säiliössäkin. Etualalla oleva laite on silkkaa silmänlumetta, sekoittajahanasta tulee vettä, vaikka siihen ei ole yhdistetty minkäänlaista putkistoa – taikuutta? (KK)
Moldovan maataloutta esittelevällä osastolla valkeni erään venäläisperäisen kielisoittimen ja sikäläiseen ruokakulttuuriin olennaisesti kuuluvan vihannessäilykkeen perimmäinen olemus. (KK/JL)
Neuvostoliiton maaseudulla pyöräillyt valokuvaaja Filipp Aleksandrovits Pribyloj suunnitteli 30-luvun lopulla fillariinsa apumoottorin, jota alettiin parikymmentä vuotta myöhemmin tuottaa teollisesti leningradilaisessa Krasnyj Oktjabr-tehtaassa (Punainen Lokakuu). D4-moottoreita tuotiin Suomeen, mutta kovin suosittuja niistä ei tullut. Mopo oli kätevämpi. Punaisen Lokakuun tehdas tekee vieläkin pienmoottoreita, mutta apumoottorit on jätetty ohjelmasta ajat sitten. Nykyään samalla periaatteella toteutettua D8-moottoria tehdään Kiinassa ja sitä myydään meilläkin. Apumoottoripolkupyörien laillisuudesta on monenlaisia näkemyksiä, mutta luultavasti tällaisella virityksellä saisi mojovat sakot. (KK)
Paukepäivillä ei ole koskaan myyty pääsylippuja ja tokkopa tullaan myymään tulevaisuudessakaan, joten kävijämääristä ei ole kuin aavistuksia. Monissa ilmaistilaisuuksissa sorrutaan kehumaan hirmuisilla yleisömassoilla – onkohan koskaan menty alle kymmenentuhannen – mutta Paukepäivät ovat siinä suhteessa olleet positiivinen poikkeus. Vieraiden määrää ei ole edes yritetty arvioida ja hyvä niin. Pääasia että joku käy koneita ihmettelemässä, tärkeintä on tavata muita samanhenkisiä. Parkkipaikan ja varaparkkien täyttöaste sallisi vielä pientä lisäystä väenpaljouteen, mutta ei merkittävää kansainvaellusta.
Esiteltäville koneillekin olisi vapaita paikkoja, tuplamääräkään ei aiheuttaisi pahaa tungosta. Lienee parempi kuitenkin olla ahnehtimatta, hyvä näinkin. Paukepäivät ovat luonteeltaan enemmän harrastajatapaaminen, minkä vuoksi tunnelma ja tapahtuman henki on erilainen kuin tavanomaisessa konetapahtumassa. Joissakin motoristien tai autoharrastajien viikonloppukokoontumisissa on varmaan coolia haahuilla kaljatölkin kanssa, mutta tämän sortin tilaisuudessa se näyttää oudolle. Koneet ovat kuitenkin ykkösroolissa, kuten kuuluukin.
Paukepäivillä on totuttu näkemään toinen toistaan hullumpia keksintöjä, mutta nyt oli selkeä välivuosi. Saataisiinkohan ideanikkarit ylittämään itsensä takavuosien tapaan, jos vaikka Suomen johtava konealan lehti palkitsisi ensi keväänä kaikkein mahdottomimmat innovaatiot suurella kunnialla ja jollain mukavalla palkinnolla?
