Moottorisahauksen MM-kisat 2008 Saksassa: Mitalihanat auki kymmenen vuoden tauon jälkeen

Suomen edustusjoukkueen sinnikkyys ja uuttera harjoittelu tuottivat kymmenen vuoden tauon jälkeen tulosta tiukentuneessa kilpailussa moottorisahauksen maailmanmestaruudesta. Jukka Perämäen henkilökohtainen hopeamitali tuli nimenomaan kaikkien viiden tehtävän tasaisuudella. Joukkuemestaruuskin näytti pitkään olevan käden ulottuvilla, mutta se karkasi ketjun putoamiseen Jarmo Laatikaisen sahasta kesken karsinnan. Tuomarityöskentelyä suomalaiset pitivät läpi linjan oikeudenmukaisena ja tasapuolisena kilpai-lijan kotimaasta ja nimekkyydestä riippumatta.
Havuvaneerilla päällystetty kenttätehtävien areena oli märkänä tosi liukas. Petollisuutta lisäsi lavalle kertynyt puru. Onneksi vahingoilta vältyttiin. Suomalaiset (kuvassa) joutuivat odottelemaan alta/päältäsahaustehtävän vuoroaan, kun kilpailu oli hetkeksi keskeytettävä rankkasateen takia.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Jarmo Laatikainen koki karsinnassa yhtä synkän hetken kuin Jukka Perämäki aikoinaan Punkaharjun MM-kisoissa. Molemmat lähtivät kääntämään sahaa kohti seuraavaa oksaa sekunnin murto-osaa liian aikaisin. Edellinen oksa ei ollut vielä täysin poikki, ja kallelleen kääntynyt ketju hyppäsi kärkipyörän ohi terälevyltä pois. Uudelleen asennus vei Jarmolta pisteitä niin paljon, että joukkuemestaruus valui käsistä.
Jarmo Laatikainen koki karsinnassa yhtä synkän hetken kuin Jukka Perämäki aikoinaan Punkaharjun MM-kisoissa. Molemmat lähtivät kääntämään sahaa kohti seuraavaa oksaa sekunnin murto-osaa liian aikaisin. Edellinen oksa ei ollut vielä täysin poikki, ja kallelleen kääntynyt ketju hyppäsi kärkipyörän ohi terälevyltä pois. Uudelleen asennus vei Jarmolta pisteitä niin paljon, että joukkuemestaruus valui käsistä.
Suomalainen iskuryhmä neuvonpidossa: Oy Husqvarna Ab:n Jukka Peltonen, Esa Tumelius, Jarmo Laatikainen, Jukka Perämäki ja joukkueenjohtaja Ari Rautio. Kuvasta puuttuu joukkueen teknillinen johtaja Hannu Kilkki.
Suomalainen iskuryhmä neuvonpidossa: Oy Husqvarna Ab:n Jukka Peltonen, Esa Tumelius, Jarmo Laatikainen, Jukka Perämäki ja joukkueenjohtaja Ari Rautio. Kuvasta puuttuu joukkueen teknillinen johtaja Hannu Kilkki.
Tuulen vaikutus tolppakaadossa on vähäisempi kuin aidoissa luonnonkuusissa, vaikka heiluuhan se tyhjä lipputankokin. Kuten oikeanpuoleisesta tolpasta näkyy, arviointia kaadon suuntaukseen jää kilpailijalle edelleen puun kaltevuudesta ja rungon suoruudesta. Poikkeama mitataan siitä, miten kauas latvaosa iskeytyy maahan merkkikepin sivulle. Saksassa merkkikepit eivät pystyneen poikkeuttamaan niihin osuneita pitkiä tolppia. Pehmeäksi muokattu ja märkä pelto esti puitten pyörimisen maassa kaadon jälkeen.
Tuulen vaikutus tolppakaadossa on vähäisempi kuin aidoissa luonnonkuusissa, vaikka heiluuhan se tyhjä lipputankokin. Kuten oikeanpuoleisesta tolpasta näkyy, arviointia kaadon suuntaukseen jää kilpailijalle edelleen puun kaltevuudesta ja rungon suoruudesta. Poikkeama mitataan siitä, miten kauas latvaosa iskeytyy maahan merkkikepin sivulle. Saksassa merkkikepit eivät pystyneen poikkeuttamaan niihin osuneita pitkiä tolppia. Pehmeäksi muokattu ja märkä pelto esti puitten pyörimisen maassa kaadon jälkeen.
Kaikki MM-mitalistit olivat kokeneita kilpailijoita. Yhdessäkään viidestä tehtävästä ei ole varaa epäonnistua, kun kaatotehtävässä yhä isompi joukko kilpailijoista kaataa paalun muutaman sentin tarkkuudella. Hallitseva maailmanmestari on seuraavat 2 vuotta Sveitsin Baltz Recher, Jukka Perämäki otti hopean ja Venäjän Alexander Surovtsev pronssin.
Kaikki MM-mitalistit olivat kokeneita kilpailijoita. Yhdessäkään viidestä tehtävästä ei ole varaa epäonnistua, kun kaatotehtävässä yhä isompi joukko kilpailijoista kaataa paalun muutaman sentin tarkkuudella. Hallitseva maailmanmestari on seuraavat 2 vuotta Sveitsin Baltz Recher, Jukka Perämäki otti hopean ja Venäjän Alexander Surovtsev pronssin.

Suomen joukkue; Jarmo Laatikainen, Esa Tumelius ja Jukka Perämäki matkusti kisapaikalle Saksaan lentokoneella. Joukkueen sahat toi turistiryhmä Suomesta henkilöautolla, kun lentokoneeseen ei nykyisten sääntöjen mukaan saa ottaa sahoja, joissa on ollut polttoainetta tankissa.

Hienoa, että turistiryhmä otti sahalaatikot vaivoikseen autoon. Uhrautumisen arvoa nostaa se, että Jarmo Laatikaisen sahalaatikossa ollut litran bensiinipullo oli avautunut ja tyhjentynyt laatikkoon, jossa oli Jarmon kisakamppeet kenkiä myöten. Turistiryhmä kertoi kisapaikalla, että koko matkan oli haissut bensa auton sisätiloissa niin maan perusteellisesti. Onneksi ei porukassa ollut tupakkamiehiä!

Huumori kukoisti joukkueen ja tukiryhmän keskuudessa Jarmon bensiininhajuisista kengistä koko kisojen ajan. Jos pitkää edustus-

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

urheilijaamme ei aina pystynyt väkijoukosta näkemään, hänet oli helppo jäljittää kisakentältä hajujälkien perusteella. Vaikka Jarmo on armoitettu huumorimies itsekin, kerrottakoon jo tässä, että pois lähtiessään tarpeekseen saanut sahuri heitti kengät puun oksalle muistuttamaan vaiherikkaasta MM-kilpailusta.

Vaikeuksia joukkueella oli jo kotimaassa, sillä Jukka Perämäki oli loukannut selkänsä nostellessaan harjoituspuita telineille muutama päivä ennen kilpailuja. Parina päivänä hän ehti käydä nikamakäsittelyssä, sekä edellisiltana ennen lähtöä terveyskeskuksessa hakemassa puudutus- ja kipupiikit selkään. Kisojen kisojen alku ei näyttänyt hyvältä, mutta sitkeänä tunnettu Jukka ei antanut periksi, vaan lähti kipupiikkien ja kolmiolääkkeiden kera Saksaan tavoittelemaan MM-kultaa.

Avajaisten lippukulkue ei mahtunut nykymenoon

Avajaiset poikkesivat edellisvuo-sista. Nyt ei ollut lainkaan lippukulkuetta, missä jokaisen maan edustajat kantavat maansa lippua. Aiemmin se oli aina todella juhlallinen tapahtuma, kun kulkue taivalsi keskustan läpi, ja ihmiset olivat kerääntyneet molemmin puolin katua hurraamaan MM-kisajoukkueille.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Tänä vuonna avajaiset pidettiin isossa teltassa, eikä se tuntunut ollenkaan niin juhlalliselta kuin edellisten vuosien lippukulkue.

Nuorten joukkuetta (alle 24-v.) Suomi ei saanut taaskaan kasaan. Vielä heikommin taitaa mennä Tanskassa. Sieltä ei ollut löytynyt enää edes täyttä aikuisjoukkuetta. Silti se voitti kahden miehen yhteispisteillä kisan jumbon, kolmimiehisen Venezuelan.

Kisat alkoivat sahatarkastuksella, joka meni kaikilta suomalaisilta hyvin. Sahat olivat asianmukaisessa kunnossa. Ongelmia ei ollut havaintojeni mukaan muillakaan mailla tarkastuksessa. Sääntökirjat oli luettu kaikkialla ilmeisen tunnollisesti.

Teräketjunvaihdossa varaslähdöt eliminoitu

Ensimmäisenä kilpailupäivänä Suomella olivat tehtävistä teräketjunvaihto, alta/päältä-sahaus ja tarkkuuskatkaisu. Kukin tehtävä tehtiin arvotussa maajärjestyksessä siten, että kunkin maan kilpailijat olivat samalla tehtävällä peräperää.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Teräketjunvaihto käytiin pareittain, ja Jukka ja Jarmo käänsivät yhtä aikaa. Tehtäväpaikalla oli oli kaksi pöytää vierekkäin.

Sähköinen ajanotto käynnistyi syöksylaskustakin tutulla viiksellä ja pysähtyi kilpailijan itsensä painamasta napista asennuspöydällä, kun suoritus oli valmis. Uusien

sääntöjen mukaan kaikilla tehtävillä mikään kehonosa ei saa olla lähtölinjan yli ennen ajanoton alkua, tai muuten rapsahtaa 20 pistettä sakkoa varaslähdöstä. Lähtölinjaa tarkkaili kaksi tuomaria. Pitkäraajaiset kilpailijat eivät nyt päässeet kurkottamalla hyötymään lyhyestä lähtölinjan ja asennuspöydän välistä.

Jarmo käänsi Jukkaa nopeammin aikaan 13,53 sekuntia jääden vain kaksi pistettä omasta kisaennätyksestään. Jukan aika oli 13,84 sekuntia, mikä olisi SM-kisoissa mitaliaika, mutta ei riitä kärkisijoille MM-tasolla. Parhaat kääntävät noin 11 sekunnissa. Esan tulos oli 15,3 sekuntia, joka on hänelle yleensä korkeintaan keskivertosuoritus.

Kenttälajien areena liukasta havuvaneria

Kenttätehtävät ja karsinta suoritettiin isolla havuvanerista tehdyllä lavalla, joka oli erittäin liukas. Juuri ennen Suomen tehtäväsuorituksia tuli kova sadekuuro ja kisa keskeytettiin hetkeksi.

Alta/päältäsahaus sujui kaikilta tasaisesti. Jarmolla oli toisessa leikossa kynnystä 2,7 milliä ja toisen kulma oli yli asteen. Jukalla kummastakin pöllistä löytyi yli asteen kulmavirhe ja sahauksen suurin kynnys oli 1,48 milliä. Esan toisesta pöllistä löytyi suurin kulma 1,55 astetta ja suurin kynnys oli 3,0 milliä. Toinen pölli antoi täydet pisteet.

Tarkkuuskatkaisussa ei taktisista syistä ihan viimeisiä millejä yritetty, koska alusvaneeriin eli ”lankkuun” osuminen tietää automaattisesti pelin menetystä.Kenttätehtävät sujuivat pojilla tasaisesti, jonka jälkeen he olivat kaikki yleiskilpailun kymmenen parhaan joukossa. He olivat tyytyväisiä ensimmäiseen päivään. Lavan liukkaus ei aiheuttanut vahinkoja.

Lankkuvahinko kävi esimerkiksi Viron juniorille Anto Laasille ja seniori Taavi Ehrpaisille, jotka molemmat sahasivat toisen vaneeriin. Kovat miehet putosivat kärkipelistä. Taavi kertoi myöhemmin unohtaneensa tankata teräketjuöljyä tankkiin, josta syystä ketju jäykistyi ja rapsahti vaneeriin.

Myös Hollannin erässä yksi kilpailija sahasi lankkuun, mutta teki protestin, koska juuri ollut rankkasade oli laskenut purun pinnan reilusti alle vaaditun 30 millin. Protesti hyväksyttiin ja koko Hollannin erä uusittiin.

Välipäivänä joukkueviesti

Lauantaista tuli suomalaisille tavallaan vapaapäivä. Virallisia kilpatehtäviä ei ollut.

Kun huvipuiston kyljessä oltiin, ylimääräisenä tehtävänä oli järjestetty yleisöön menevä joukkueviesti kaikkien maiden kesken. Se muistutti Suomessa kesämarkkinoilla käytäviä moottorisahakisoja. Tehtävässä juostaan sahan kanssa kohteelta toiselle katkomaan sekä pysty- että vaakapölleistä kiekkoja mahdollisimman nopeasti. Pystypölleistä leikattujen kiekkojen pitää jäädä lappeelleen pöllin päähän. Jos kiekko putoaa maahan, siitä sakotetaan.

Parhaat palkittiin tässäkin kisassa. Suomi selviytyi seitsemänneksi. Laji on tyrkyllä yhdeksi varsinaiseksi kisatehtäväksi. Kun sillä ei vielä ollut virallista MM-statusta, monet näyttivät ottavan viestin hiukan pilke silmäkulmassa.

Viimeisen päivän riemut ja surut

Sunnuntai oli jännittävä päivä, koska silloin Suomi suoritti kaatotehtävän.

Kaato suoritettiin tolppakaatona, joka oli meillä ensi kertaa käytössä SM-kisoissa. Meillä tosin kaadettiin noin viisi metriä lyhyempiä tolppia kuin nyt MM-kisoissa. SM-kisojen huonot kokemukset puiden pomppimisesta niiden maahan iskeytyessä jännittivät hiukan ennen Saksaan lähtöä. Onneksi kisojen vanhetessa pelko osoittautui turhaksi: Kaatoalue oli pehmeäksi äestetty pelto, ja jokapäiväinen vesisade teki alueesta suopotkupallokenttää muistuttavan liejukon. Siihen kaatuessaan puut upposivat, eivätkä takuulla pomppineet.

Esa aloitti joukkueen ensimmäisenä kaadon. Suomen kannustusjoukot huusivat ja ilakoivat siihen asti, kunnes Esa käynnisti sahan. Sitten katsomo hiljeni ja kuului vain kuiskauksia, kun puu lähti kaatumaan. Puu osui merkkipaaluun silputen sen matkallaan maahan. Poikkeama oli vain viisi senttiä. Esan varmalla tyylillä kannosta tuli täydet pisteet. Riemulla ei ollut rajaa, ja koko suomalaiskatsomo puhkesi huutoon ”ihanaa leijonat, ihanaa”.

Sitten alettiin jännittää seuraavaa kaatajaa eli Jarmoa. Taas katsomossa raikuivat hurraat, mutta ne vaimenivat synkkään hyminään puun iskeytyessä 59 senttiä paalun ohi. Poikkeaman syy ei selvinnyt konkreettisesti kaatajalle itselleen, eikä muille suomalaisille. Jarmon mitalihaaveet henkilökohtaisessa kisassa menivät kaadon mysteeriin.

Jukan astellessa kaatotehtävälle katsomossa raikui edellisen kaadon takia vähän varovaisemmin. Silti tunnelma oli käsin kosketeltavan jännittynyt. Itse sanoin Kilkin Hannulle, että menenkö vessaan kaadon ajaksi, kun jännitti niin kamalasti. Onneksi pysyin paikallani. Kun Jukan puu lähti kaatumaan ja kellahti keskelle paalua, katsomossa tuntui, etteivät rahkeet riitä sitä riemua ja mekastusta. Poikkeama oli 0,8 milliä. Kun kannosta tuli täydet pisteet, kaadon yhteispisteet riittivät lajin 4. sijaan.

Kaadon jälkeen olivat suomalaisodotukset korkealla. Suomen johto joukkuekisassa toisena olevaan Saksaan oli 38 pistettä.

Shokki iski heti karsinnan alussa

Karsinta tehdään viimeisenä lajina käännetyssä järjestyksessä kuten mäkihypyssä: heikoin aloittaa ja paras karsii viimeisenä. MM-kisoissa periaate toimi viiden kilpailijan ryhmissä, kun karsintapuita oli areenalla kerrallaan sama määrä. Vähemmillä puilla tehtävä venyisi kohtuuttoman pitkäksi.

Suomalaisten sijat ennen karsintaa olivat: Jukka 2., Esa 6. ja Jarmo 36., joten kaikki kilpailijamme karsivat oman osuutensa eri ryhmissä. Kaiken piti olla kohdallaan myös siksi, että karsintapuut ja niiden teko-oksat olivat meille tuttua havupuuta.

Jarmo aloitti tehtävän vauhdilla. Valitettavasti rungon puolivälissä teräketju lensi pois terälevyn päältä! Periksi antamaton ”soturimme” asensi ketjun takaisin ja karsi joukkueen takia rungon loppuun, kun säännöt sen sallivat. Kannustusjoukkojen videofilmistä selvisi, että haaveri sattui, kun Jarmo ryhtyi kääntämään sahaansa seuraavaa oksaa varten ennenkuin edellinen ehti leikkautua täysin irti. Ketju kallistui urassa liikaa, jolloin väkivahva moottori riittää vääntämään ketjun kärkipyörän ohi. Kun runkoon jäi vielä kolme virhettä, ne yhdessä ketjuhaaverin kanssa tiesivät karkeasti ottaen noin 300 pisteen menetystä ja Jarmon putoamista sijalle 75. Joukkuemitali valui käsistä. Juuri samalla tavalla syntyneeseen ketjun putoamiseen meni aikanaan Jukka Perämäen henkilökohtainen maailmanmestaruus MM-kisoissa Punkaharjulla.

Esa Tumelius karsi hiukan varmistellen asemiaan aikaan 23,7 sekuntia, mutta yksi jäänyt tynkä pudotti hänet sijalle 11.

Jukka Perämäki karsi kylmäpäisesti taktikoiden omaan tahtiinsa aikaan 21,8 sekuntia tavoitteenaan hopeasijan säilyttäminen. Se onnistui, kun suoritus oli virheetön. Voittoon olisi vaadittu virheetön 16 sekunnin karsinta, mikä oli jo ennakkoon mahdoton tehtävä.

Karsinnan nopein oli ajalla 16,92 Hollannin Arian Essenstam, mutta vauhti kostautui kahdella virheellä. Karsinnan korkeimmat pisteet ja lajivoiton sahannut Sveitsin Baltz Recher sahasi oksat puhtaasti 18,27 sekunnissa.

Sisu kasvoi vaikeuksista ja hirteishuumorista

Suomen mitalliton kymmenen vuoden putki katkesi. Edellisen kerran MM-palkintopallilla siniristilipun kanssa oli Vesa Kurki 1998 Itävallassa tuoden pronssia. Viimeisin maailmanmestarimme on Tuomo Pirkkalainen (v. 1991).

Jukka Perämäen mestaruushaave vaihtui hopeaan, mikä sija ei ole häviö tämän tason mittelöissä. Kilpailu kovenee, mistä esimerkkinä muun muassa se, että pisteillä eniten painotetussa lajissa, tolppakaadossa, yli 640 pisteen rajan rikkoi peräti 25 miestä. Kun karsitussa tolpassa tuulen vaikutus on luonnonpuuta vähäisempi, osumatarkkuus paranee kärkimiehillä ykkössenttien tasolle. Se tuo painetta jokaisessa muussa tehtävässä onnistumiselle.

Ilman ketjuhaaveria Suomen joukkueen vahvuutena voi tällä kertaa pitää tasaisuutta ja taistelutahtoa vastoinkäymisistä huolimatta. Käsittääkseni myös harjoittelua on systemaattisesti lisätty. Ennen MM-kisoja parhaimmistomme leireili kotimaan lisäksi Virossa ja Hollannissa. Olin aistivinani, että edustusjoukkue oli edellä mainituista syistä määrätietoisempi, mutta olemukseltaan vapautuneempi kuin koskaan.

Kilpailijoiden sisu ja joukkuehenki oli ihailtavaa. Vaikka vastoinkäymisiä tuli, periksi ei annettu. Ilot ja murheet jaettiin keskenään ja toinen toistaan tukien. Huumori kukki, ja kaikilla oli toisistaan lempinimiä, jotka jääkööt sisäpiirin tiedoksi.

Joukkue löysi Jukan hienolle hopeamitalille selityksen. Taika oli kuulemma Jarmon energiapatukoissa, jotka olivat siinä kuuluisassa bensalaatikossa.

Kun Jukka tarjotun patukan syötyään ihmetteli, että tulee bensan makuisia röyhtäisyjä, Jarmo tunnetulla naurullaan höystäen tunnusti, että ”kaipa niissä jonkin verran bensaa voipi olla”. Samalla joukkuetoverit suosittivat Jukalle bensiinipatukkaa vastaisuudessakin ennen karsintaa, niin ”kyllä lähtee karsinta puhtaasti”. Alan huumorin tuntien se tarkoitti onnitteluja joukkueen ainoana puhtaan karsintatuloksen tehneelle Jukalle, nykyiselle moottorisahauksen MM-hopeamitalistille.

Suomi on moottorisahauksessa jälleen noususuunnassa maailman valioiden joukossa. Taidoissa kärki ei ole karannut minnekään. Kun varmuus vielä saavutetaan kansainvälisillä kokemuksilla ja sinnikkäällä harjoittelulla, tulevaisuus näyttää valoisalta. Tällä kertaa ei ollut paras onni myötä. Epäonnen hetkellä on hyvä muistaa, että tulessa se teräskin puhdistetaan!

Kilpailujen järjestelyistä jäi Saksasta hyvä maku suuhun. Kaikki

toimi hyvin, ja mittaukset olivat yhteneviä, rehellisiä ja tarkkoja

niin vieraille kuin isäntämaan joukkueillekin.

Seuraavat MM-kisat ovat Kroa-tiassa kahden vuoden kuluttua.

Kaato Ketjun- Alta/ Tarkkuus- Karsinta Yhteensä vaihto päältä katkaisu

1. Balz Recher Sveitsi 659 126 190 226 448 1649

2. Jukka Perämäki Suomi 659 118 188 230 434 1629

3. Alexander Surovtsev Venäjä 656 120 191 224 432 1623

4. Marco Trabert Saksa 635 108 194 240 442 1619

5. Gerhard Briechle Saksa 639 128 183 233 440 1614

6. Massimiliano Biemmi Italia 659 98 193 242 420 1612

...

11. Esa Tumelius Suomi 655 112 181 236 406 1590

75. Jarmo Laatikainen Suomi 601 120 182 239 140 1282

1. Saksa 4813

2. Sveitsi 4765

3. Liechtenstein 4695

4. Norja 4661

5. Venäjä 4661

6. Itävalta 4651

...

11. Ruotsi 4556

12. Suomi 4501

13. Viro 4491

Avaa artikkelin PDF