KWF 2016 -näyttelyn antia saksalaisesta puunkorjuusta - Erilaisia menetelmiä

Saksalainen metsänkasvatus on melkoinen palapeli, eli vähintäänkin monimuotoinen kokonaisuus. Järeiden, jalostusarvoltaan parhaiden runkojen korjuu vaatii omanlaisensa menetelmät. Silti suomalaisen silmään homma näyttää ajoittain hurjalta.Puun korjuu onnistuu tornivinssillä, vaikka mäen nousukulma on yli 45 astetta, eli 100 prosenttia. Vinssejä on erittäin montaa kokoa, kuvassa oleva laite sopii lyhyille vedoille ja pienehkölle puulle. Puut vedetään aina alhaalta ylämäkeen, koska silloin puun kulku on hallittua. Metsätiet rakennetaan aina rinteen sivuun eikä laakson pohjalle, koska siellä on kiviä ja talvella voi olla lumivyöryvaara. 

Kaavamainen metsänhoito on sananmukaisesti sitä. Ajourat ovat kuin viivoittimella piirretyt, ja tarkoin välein sijoitettu. 

Eräissä osissa Eurooppaa maamiinat ja räjähtämättömät ammukset ovat vielä ongelma. Näytillä oli yrittäjän näihin olosuhteisiin kehittämä kalusto. 15 metrin ulottuman harvennusharvesterissa ja kuormatraktorissa oli ohjaamon panssarointi ja miinojen paineaaltojen ohjaimet. 

Jatkuvaan kasvatukseen kuuluu oleellisesti järeimpien yksilöiden poistaminen peitteisestä metsästä. Kun tyviläpimitta lähestyy 80 senttiä ja tukkiosa korjataan kokorunkomenetelmällä, on korjuukalustolla oltava kokoa. Atlas Kern T40 on yksi ratkaisu koneelliseen korjuuseen, kone mahdollistaa hallitun kaadon haluttuun paikkaan. 46 tonnia painava telakone on varustettu Ponsse H8 -hakkuupäällä ja sen puomiston ulottuma on 15 metriä. 

Jos jatkuvassa kasvatuksessa käytetään joka korjuukerralla samoja ajouria, on niiden kuluminen ongelmallista. Pinnan humuskerros palautuu vähitellen, mutta sen alla olevan kiinteän, hienosta maa-aineksesta koostuvan perusmaan palautumista ei tapahdu ja vesi aiheuttaa lisää eroosiota. Sen estämiseksi esiteltiin karkean murskeen tai lehtipuiden istuttamista raiteiden täytteeksi ja sidokseksi. 

Biomassan keruun vaikutusta erilaisten ravinteiden poistumiseen on tutkittu tarkasti. Yhtenä vaihtoehtona oli menetelmä, jossa hakkuupäänä käytettiin eukalyptuksen korjuuseen tarkoitettua kuorivaa mallia. Tämän menetelmän etuna on myös se, että koska kuori jää metsään, myös kuoren poltosta syntyvät haitalliset päästöt vähenevät. 

Telojen kantavuuden suhdetta telin rakenneratkaisuun havainnollistettiin maahan sijoitetuilla paineantureilla. Jos renkaiden välissä ei ole lisäpyörästöä, maaperän kuormitus muodostuu kahdesta piikkikuormasta. 

Flatlift-vinssimenetelmä on yksi esitelty keino hoitaa puutavaran lähikuljetus. Puut tuodaan ilmassa kannatellen tien varteen. Pisimmillään juontolinja voi olla jopa 300–400 metriä ja maksimi taakka on 2,5 tonnia. 

Kun käytetään suuria ajouravälejä, kuten 40 tai 60 metriä, välialueen puiden saamiseksi ajourille on tarjolla erilaisia mobiilialustaisia vinssejä. Tela-alustaisten vinssien möyriminen kesäisessä kuusikossa näyttää pohjoismaisen – ja tyvilahoa lailla estävän – metsänhoitokulttuurin kannalta hurjalta. 

HSM 208 F Kombilla voidaan kuljettaa joko puutavaralajimetelmällä korjattuja puita tai kokorunkoja, sillä koneessa on pankkojen lisäksi hydraulinen juontopankko ( Klemmbank), joka voidaan irrottaa. Kone sunniteltu mäkisiin maastoihin. Omapaino on 19 t ja kantavuus 14 t. Tehokkain moottorivaihtoehto on 6-sylinterinen 184 kW/250 hv Iveco. 

Ajourasuunnitteluun esiteltiin ilmakuviin ja laserohjaimiin perustuvaa menetelmää. Osasyynä tällaisen ratkaisun käyttöön on erittäin tiheän latvusmassan aiheuttamat ongelmat satelliittiperustaiseen suunnistukseen. Tarkkuus ei muuten riitä, kun ajourien paikat halutaan määritellä muutaman kymmenen sentin tarkkuudella. 

Metsätiet ovat yhtä tärkeitä Saksassa kuin Suomessakin. Vuoristoisissa olosuhteissa vesi ei saa liikkua tien pinnalla, siksi tierungoista muotoillaan erikoisilla lanoilla erittäin pyöreämuotoisia. Tien pinnassa käytetään pienijakeista mursketta, jotta pinta muodostuu tiiviiksi ja vettä läpäisemättömäksi. 

Luontainen uudistaminen on haastavaa, koska lehtipuusto ja aluskasvillisuus valtaavat nopeasti avoimet alueet. Kuvan kuviolla esiteltiin taimikonhoitoa ja oikean taimitiheyden jättämistä… Suomessa kuvio perattaisiin ja uudistettaisiin keinollisesti. 

Rehevät maapohjat kasvavat rajusti. Havupuiden istutus erittäin tiheään vähentää aluskasvillisuuden muodostumista ja vähentää puiden oksikkuutta. Ajoittain ”ensiharvennuksia” katsoessa mieleen tuli menetelmän toimivuus, ainakin verrattuna pohjoismaiseen taimikonhoitotapaan…Kotschenreuther on saksalainen John Deeren ”jalostaja”, joka muokkaa traktoreita metsäkäyttöön. Konetta muutetaan rajusti, esim. ohjaamoa siirretään eteenpäin. Tyypitys on ainakin toistaiseksi onnistunut kansallisten määräysten mukaisena yksittäistyypityksenä. 

KWF 2016 näyttelyn sijainti Kaakkois-Saksan metsäisessä kulmassa, Baijerin Rodingissa oli hyvä paikka havainnoida pohjoismaisella katseella paikallista puunkorjuuta. Sitä korosti näyttelyn työnäytösten luonne, ne olivat hyvin kouluttavia tapahtumia. Tämä näkyi esimerkiksi siinä, että paikalla oli paljon metsälalan opiskelijoita, ja suomalaisesta tavasta poiketen mukaan oli otettu oma kypärä turvallisuus ensin!

Puuta ja riistaa

Saksalaisessa tavassa kasvattaa metsää näkyy hyvin se, että metsiä käytetään monipuolisesti. Metsiä kasvatetaan paljon jatkuvan kasvatuksen periaatteilla, mikä ei kuitenkaan tarkoita kovin luonnonmukaista kasvatusta. Tämä näkyi Rodingin lähistön metsissä, joissa vielä ensiharvennuskokoisissa metsissä näkyi jälkiä karkeista istutuspenkereistä. Myös istutustiheys on suomalaisittain hurja, puuväli on monin paikoin lähellä metriä. Tiheää puustoa käytetään tehokkuuden lisäksi myös aluskasvillisuuden torjuntaan. Silti useat ensiharvennuskohteet olivat sellaisia, että suomalainen yrittäjä lastaisi koneensa takasin lavetille odottamaan ennakkoraivausta.

Taimikonhoito on saksalaisille yllättävän uusi asia sitä kuvasi esimerkiksi erään työnäytöksen uutuusesittely, eli nelimetrisen kepin käyttö taimikon tiheyden määrittelyyn. Sen sijaan taimien suojelu eläintuhoilta on vahvasti opeteltua, riistanhoito ja metsästys ovat tasapainossa puunkorjuun kanssa. Erilaiset silmusuojat ja korkeat taimisuojat olivat näyttelyssä vahvasti esillä, ja niissä esiteltiin mielenkiintoisia rakenneratkaisuja.

Jatkuva kasvatus vaatii erilaista konekantaa

Suomessa on virinnyt viimeisimmän metsälakien muutosten myötä jälleen keskustelua jatkuvasta kasvatuksesta. Saksan näyttelyssä saattoi myös vertailla jatkuvan kasvatuksen menetelmiä, esimerkiksi erilaisten ajouravälien ja korjuumenetelmien vaikutusta. Samalla pystyi hyvin havainnoimaan menetelmän edut ja ongelmat.

Jatkuvan kasvatuksen perusta on periaatteessa jatkuva peitteisyys, eli metsästä puun korjuu tapahtuu järeiden yksilöiden keruuna. Samalla säästetään nuoria runkoja, niitä kuitenkin hieman harventaen. Koska puusto kasvaa Etelä-Saksassa hyvin järeäksi, käytännössä voidaan puhua jo pienaukkohakkuusta, yhdenkin järeän kuusen tai pyökin poisto avaa metsää suuresti. Peitteisyys toimii hyvin, mutta Saksassa on sama ongelma kuin meilläkin: uuden puuston muodostumisessa uusi sukupolvi on hyvin usein lehtipuuta. Havupuusto on syntynyt pääosin keinollisesti uudistamalla, mikä tarkoittaa istuttamista.

Järeiden, 3040-metristen valtapuiden korjuu onkin sitten oma ongelmansa. Etenkin, kun puunkorjuu tapahtuu tukkiosaltaan kokorunkokorjuuna. Menetelmä vaatii suorat ajourat, jotta yli 20-metriset rungot saadaan ylipäätään tien varteen. Ongelmaan esiteltiin ratkaisuna erittäin järeää hakkuukonetta, joka pystyy siirtämään tyveltään 80 senttisen rungon ajouran suuntaiseksi ennen maahan kaatamista. Eli periaatteessa puhutaan samasta toimintatavasta kuin Sakari Pinomäen PIKA 75 -harvesterissa, vain tuplaten painavampana versiona. Kuitenkin koneen ulottuma ei riitä kuin 20 metrin uravälille, mikä on harvinaista Saksassa.

Leveät ajouravälit vaativat manuaalihakkuuta

Suomalaisia ihmetyttää se, että johtaviin teollisuusmaihin ja kehityksen edelläkävijöihin kuuluvassa Saksassa moottorisahakorjuuta tapahtuu paljon ‒ ja sekin, että hevosjuontoa käytetään edelleen ammattimaisessa puunkorjuussa. Syy on kaavamainen kasvatusperiaate, yhdistettynä tarkkaan puuston kasvupinta-alan hyödyntämiseen. Kun käytetään 40- tai peräti 60-metrin ajouravälejä, ei koneellisen kaluston ulottuma riitä mitenkään koko alueen korjaamiseen. Ajourien sijoituskin kertoo tarkkuudesta, 2016-näyttelyssä esiteltiin muun muassa laseriin perustuvaa ajouralinjausta, jolla alueen kaikki ajourat saadaan 2030 sentin tarkkuudella oikealle paikalle. Kun työnäytösalueiden ilmakuvia silmäili, metsistä oli muodostettu lähes ruutukaavaan perustuvia alueita. Tältä kannalta katsottuna voisi sanoa, että pohjoismaissa kasvatetaan virikehäkittömästi puuta.

Leveistä ajouraväleistä johtuen käytetään erilaisia monivaiheisia korjuumenetelmiä. Niissä ajourat ja lähialueet käsitellään koneellisesti, välialueiden puusto joko kaadetaan manuaalisesti hakkuukoneen ulottuville, tai juonnetaan katkottuna urien varteen. Suomalaiseen silmään korjuu on etenkin kuusikoissa melkoisen rajun näköistä, etenkin juuristo- ja runkovaurioiden riski on huomattavan suuri. Jo kertaalleen käsitellyillä kuvioilla lahovauriot olivatkin hyvin havaittavissa kaadetuista rungoista kantokäsittelyä ei tehty yhdessäkään työnäytöksessä…

Routa ei palauta ajouria

Saksassa puun kasvuolosuhteet ovat otolliset, hehtaarilta kertyvät puumäärät ovat suuria. Tämä tarkoittaa korjuussa runsasta ajomäärää lähikuljetuksen osalta. Etenkin jatkuvan kasvatuksen kuvioilla samojen ajourien käyttö on ongelmallista. Maaperä on usein moreenia, tai tiivistä hienoa silttimaata. Sen päällä on multakerros, joka palautuu vähitellen ajourille. Mutta pohjamaakerros ei palaudu, vaan sen kuluma näkyy ikuisesti ‒ meillä routa vähitellen palauttaa maan ilmavuutta ja rouste tasoittaa vähitellen ajourat. Eikä uudistushakkuisiin perustuvassa pohjoismaisessa menetelmässä samoja ajouria käytetä kuin korkeintaan kolmesti ‒ sen jälkeen ajouratkin uudistuvat metsän kanssa.

Näyttelyssä esiteltiin erilaisin havaintokaivannoin varsinaisen maaperän kulumista, sekä sen palauttamista. Rinneolosuhteissa sadevedet lisäävät eroosiota, mistä syystä esitettiin karkean murskeen ajamista urien täytteeksi rauhoittamaan veden liikkumista. Mielenkiintoinen menetelmä oli lepän istuttaminen raiteisiin ‒ niiden juuristo muokkaa maata ja sitoo sen paikoilleen.

Pehmeiden arvojen raskaita koneita

Koska korjattava puusto on järeää, on konekantakin vastaavaa. Järeimmät tela-alustaiset hakkuukoneet painavat yli 30 tonnia. Kuormatraktoreissakin järeimmät mallit ovat yleisiä, johtuen kokorunkokorjuun vaatimasta pihtipankkovarustuksesta ja jyrkistä mäistä. Mutta ensiharvennuksiin käytetään myös kevyempää, pohjoismaista konekalustoa. Raskaiden koneiden käyttö ja maaperän kulumisen vähentäminen ovatkin haasteellinen yhdistelmä. Aikaisemmin telojen käyttöä on vältetty, tai se on ollut suoraan kiellettyä, tiestön vaurioitumisen vuoksi. Tästä syystä koneiden telakehityksessä ollaan tavallisten terästelojen rinnalla kehittämässä muoviin ja kumiin perustuvia tieajokelpoisia telamalleja. Niiden osalta kehitystyötä on tehty myös telapyörien välisen alueen kantokyvyn lisäämiseen, mikä tarkoittaa painotetun apupyörästön käyttöä. Toinen lähetymistapa kantavuuden lisäämiseen on paripyörien asennus.

Kunnollinen tiestö tarpeen

Jos jotain yhteistä haluaa etsiä saksalaisesta metsäsektorista suhteessa suomalaiseen, niin se on tiestöt ja niiden kunnossapito. Metsätieverkoston ylläpito on roudattomien olosuhteiden takia haasteellista lähinnä kantavuuden osalta, Suottomille alueille teiden perustaminen on toisaalta sitten helpompaa. Runsaiden sateiden vuoksi teiden muotoiluun on kiinnitettävä paljon huomiota. Yleisesti tiestö onkin poikkileikkaukseltaan erittäin pyöreämuotoista, ojat on myös luiskattu loivasti.