Interforst, osa II: Saksassa metsänhoidon haasteet ovat erilaisia kuin Pohjoismaissa —myös konekanta poikkeaa täkäläisestä

Saksalainen puunkorjuun kalusto on erittäin monimuotoista ja monimuotoisuutta ruokkivat erilaiset puunkorjuun tavat, jotka kohtaavat usein samallakin työmaalla. Kuva: Tommi Hakala

• Yrittäjäkohtaiset räätälöinnit ja -toteutukset arkipäivää
• Metsänomistajalähtöinen puunkorjuu
• Tavaralajimenetelmä ja erilaiset juontomenetelmät yhdistyvät

Suomalainen puunkorjuu ja metsäsektori on kehittynyt pohjoismaisten metsien ominaispiirteiden myötä. Yritys siirtyä 1960-luvulla tavaralajimenetelmästä tehokkaampaan juontomenetelmään hiipui hyvin nopeasti, vaikka suomalaisetkin konevalmistajat panostivat siihen vahvasti. Korjattavan puuston keskikoko ja harvennushakkuiden käyttäminen puuston järeyttämisessä ja etenkin laaduttamisessa ohittivat suuren tehokkuuden. Tämä loi pohjoismaisille konevalmistajille etulyöntiaseman kehityksessä, joka edelleen tunnustetaan vahvaksi markkinoilla.

Etenkin saksalaiset metsäalan näyttelyt ovat metsä-koneistuksen näyteikkunoita – ideoita ja toteutuksia on todella laajalla skaalalla. Välillä tulee mieleen, että vaikka me suomalaiset osaisimme omasta mielestämme kaiken, ideoita puunkorjuuseen voitaisiin löytää myös muualta. Kuva: Tommi Hakala

Sen sijaan järeämpien lehtipuiden ja valtaviksi rungoiksi kasvatettujen havupuiden Keski-Euroopassa puunkorjuussa on ollut edelleen sijaa juontomenetelmälle. Myös vaikeat rinnemaastot ovat hankalia kohteita tavaralajimenetelmän koneille ‒ siihen onkin viimeisten vuosien aikana kehitetty omia järeitä vinssiapulaitteita.

Saksassa lisäksi pienimuotoisemman, ”isäntälinjan”, puunkorjuun osalta on yhdistetty molempia menetelmiä. Vinssikorjuu metsästä jatkuu tienvarresta tai metsälaanilta eteenpäin traktorivetoisilla metsäperävaunuilla. Osa niistä muistuttaa vahvasti Suomessakin käytettyjä 1960–70-lukujen jatketun lähikuljetuksen perävaunuja, jotka ovat jo lähellä kuorma-autoyhdistelmää.

Suomessa metsäperävaunujen käyttö on monipuolistunut ja monesti niitä käytetään myös muissa kuljetuksissa. Olisikin ehkä syytä miettiä, olisivatko kuvan kaltaiset, kuorma-autotyyppisillä akselistoilla ja -kuormatiloilla varustetut mallit myös meillä käyttökelpoisia ja kevytkulkuisia. Suorapohjaisella kuormatilalla varustettuna ne sopisivat paalien ja lannoitesäkkien kuljetuksiin. Kuva: Tommi Hakala

Saksassa on yli 80 merkittävää sahalaitosta ja 2021 puuta korjattiin 83 miljoonaa kuutiometriä, on ymmärrettävää, että puutavaran hankintakin on monipuolisesti toteutettu. Lisäksi meihin verrattuna erittäin järeiden lehtipuiden sahaus ja korjuu vaatii omat kuvionsa, lisäksi puutavaran pituudet vaihtelevat tarpeiden mukaan. Mukana on edelleen pitkänä rungonosana korjattava tukkiosa, jota Suomessakin muutama vuosi sitten vielä toteutettiin pienimuotoisesti.

Puunkorjuu maastossa saattaa tapahtua täysin metsurityönä, tai metsurin ja harvesterin yhteistyönä. Jyrkillä rinnealueilla vinssikorjattuja runkoja karsitaan, katkotaan sekä pinotaan vaikkapa pyöräalustaisella kaivukoneyksiköllä.

Ajoittain mutkaisia Keski-Euroopan metsäteitä – etenkin vuoristoissa – miettiessä ihmetyttää, että miksi puutavaraa korjataan edelleen pitkinä tyviosina. Mutta toisaalta saksalaisessa puunkorjuussa ei ole tarve katkoa puutavaraa metsässä asiakasmittoihin. Se taas helpottaa puunkorjuun ajoittamista, koska katkonta asiakasmittoihin tapahtuu vasta sahalla. Myös vientipuuta katkotaan merikontteihin mitoitettuina. Kuva: Tommi Hakala

Pitkien kokorunkojen karsinta voidaan tehdä palstatien varressa omahydrauliikkaisella karsintakoneella. Laite tuetaan pystypuihin tai kantoihin sidontaliinoilla. Rungon tyvi lasketaan piikkirullan päälle ja runkoa vedetään kuormaimella tai juontokouralla. Rullaan kytketty hydraulipumppu tuottaa paineen, joka puristaa karsimaterät kiinni. Runko karsitaan latvaan asti ja vedetään kokorunkona tienvarsivarastoon. Kuva: Tommi Hakala

Myös metsäperävaunuissa on yritystä varustella ne sopivaksi erilaisiin puutavaran mittoihin. BMF:n maahantuoja oli malliksi toteuttanut järeän kaksipalkkirunkoisen vaunun sekä kehtopankoilla että järeällä pihtipankolla. Muutos pankkoversiosta vaatii työkalujen käyttöä, jotta taaemmat pankot saadaan irroitettua. Kovin vaikeissa olosuhteissa juontopankon käyttö lienee haasteellista, sillä painopiste on korkealla… Kuva: Tommi Hakala

Kun puunkorjuu toteutetaan tienvarressa karsien ja katkoen, tarvitaan siihen soveltuvia prosessoripäitä. Kollerin pyöräalustaiseen kaivukoneeseen asennettu pienempi P60-malli on reiluilla kuormausleuoilla varustettu (0,7 m²). Karsitut ja katkotut rungonosat voidaan pinota kuormausleuoilla tai lastata suoraan jatkokuljetuksen kuorma-autoon. Kokorungot tuodaan juontotraktorilla tai vinssikorjuuna tien varteen. Kuva: Tommi Hakala

Nopeiden työtapojen muutoksiin on esimerkiksi WFW-Multi-tyyppisiä pikakiinnikkeitä. Suomessa vastaavantyyppistä valmistetaan Prokop-merkkisenä. Puutavarakouran vaihto onnistuu kuten mekaanisesti lukittavissa kaivukoneiden pikakiinnikkeissäkin. Puutavarakouran tilalle voidaan vaihtaa esimerkiksi energiapuun korjuuseen giljotiinikaatopää tai hakkuutyöhön harvesteripää, ilmoituksen mukaan vain 10 minuutissa. Kuva: Tommi Hakala

Moottorisahalla tapahtuvaa hakkuuta on pakko vielä tehdä, etenkin haarovien ja järeäoksaisten lehtipuumetsien osalla. Ja se näkyi vaikkapa Interforst-näyttelyn moottorisahavalmistajien osastoilla. Mallistojen järeimpiä moottorisahamalleja tutkailtiin tarkasti – Husqvarnalla 592XP ja Stihl MS 500i ovat tarpeeseen. Keskikokoiset, Suomessa järeäksi luettavat sahamallit ovat vähemmistössä.

Kiinnostus akkusahoja kohtaan nousee, samaten markkinaosuus. Näitä sahoja käytetään myös järeiden runkojen pilkonnassa kotipihoilla ja arboristitehtävissä. Meillä harvennushakkuiden pienemmät sahamallit (esim. Stihl MS 201) ovat esillä T-kahvaisina malleina puunhoitotehtäviin suunnattuina.

Metsureiden työvarusteiden osalta ovat pääosassa suuren näkyvyyden työasut, hyvinkin räikeine väriyhdistelmineen – mikä on hyvin ymmärrettävää, kun metsurit ja koneet työskentelevät tiiviisti yhteistyössä.

Lahoa ja kuivia oksia sisältävien lehtipuiden metsurikorjuussa on suuria riskejä putoilevien oksien osalta. Erilaisia metsätyön apulaitteita valmistavan Bast-Ing GmbH:n VinZent-selkäsuoja on kehitetty estämään tapaturmia. Se suojaa koko selkäalueen kaatovaiheessakin, mitä kypärä ei tee. Rakenteessa on useissa kohdissa ruuvisäädöt, joilla suoja saadaan mukautumaan eri mittaisille sahaajille. Kuva: Tommi Hakala

Useamman metsurin ja metsäkoneenkuljettajan yhteistyössä jatkuva yhteydenpito on oleellinen turvallisuustekijä. Stihlin uusin, kaksisuuntaisen viestiliikenteen mahdollistava Advance Procom -kuulosuojain on kehitetty näihin tarpeisiin. Samaan keskustelupiiriin on kytkettävissä jopa 16 eri yksikköä, kantama voi olla hyvissä olosuhteissa 600 metriä. Laite priorisoi yhteydet siten, että radio/mediasoitin ohitetaan viestiliikenteen ajaksi. Kuva: Tommi Hakala

Traktoriin liitettävien metsäperävaunujen tarjonta on todella laajaa, ehkä maailman laajin. Vain aivan keveimmät, pientraktoreihin ja mönkijöihin liitettävät vaunut ovat harvemmassa. Mutta toisaalta, pienempiin maataloustraktoreihin liitettäviä yksiakselisia perusvaunuja on tarjolla useimmilla valmistajilla. Tällaiset vaunumallit saattaisivat sopia monen käyttäjän tarpeisiin myös Suomessa.

Vaunujen kytkennässä myös näkyy niiden käyttö enemmän jatketun lähikuljetuksen tai varsinaisen jatkokuljetuksen käytössä. Jos vetotraktorina käytetään perinteisesti varusteltua maataloustraktoria, nosturin käyttöpaikka on vetoaisan päällä oleva seisomateline. Traktoreiden uudistuminen näkyy myös siinä, että järeä vetokuularatkaisu vahvistaa osuuttaan kytkentälaitteena. Sen etuna on välyksetön kytkentä, joka parantaa tieajo-ominaisuuksia.

Ja perinteisesti paikalliset yritykset toteuttavat omia traktorikokonaisuuksiaan, usein Deutzin tai John Deeren perustraktorin ympärille. Lisäksi esimerkiksi Steyr ja Valtra ovat usein lähes vakiovarusteltavissa perinteisempään metsäkäytön tyyliin.

Usealla valmistajalla metsäperävaunujen komponenttien pintakäsittelynä on yleistynyt galvanointi tai alumiinikarikoiden käyttö. Bindenberger-mallistossa esillä oli myös tieajoon vahvemmin varusteltu malli kokolokasuojineen ja kuulavetolaitteella. Koska traktoreiden metsäohjaamot ovat harvinaisia, kuormaimen käyttöpaikka on aisan päällä oleva seisomateline tai kuorma-autotyyppinen istuin nosturin pylväässä. Kuva: Tommi Hakala

Hurjimmillaan metsäperävaunun ja vetotraktorin yhdistelmä voi olla varsin massiivinenkin. Kotschenreuther K260R -vetotraktoriin (John Deere) on kytketty järeä K16HD metsäperävaunu, jossa on hydraulismekaaninen veto. Perävaunu kiinnittyy peruskoneen nostettavaan kuulakytkimeen. Yhdistelmän suurin kokonaispaino yhteensä 32 tonnia, josta perävaunun telille voi kohdistua 16 tonnia. Kuva: Tommi Hakala

Schlang & Reichart SR 1100 -metsäperävaunu on varustettavissa kaksi- tai nelimoottorisella napavedolla. Voimansiirron toimittavan Pfanzelt:n powerDRIVE -napaveto on toteutettu eri tavalla kuin yleisesti – vetomoottorina toimii korkeakierroksinen aksiaalimäntämoottori, joka pyörittää ensin hammasratasvälitystä ja lisäksi välitystä muutetaan planeettavaihteistolla. Kaksipalkkirunkoisessa vaunussa on myös siirrettävä teli.  Kuva: Tommi Hakala

Baltialaiset metsäperävaunuvalmistajat ovat panostaneet viime vuosina entistä enemmän Keski-Euroopan markkinoille – entistä järeämmillä malleillaan. Myös BMF esitteli uuden järeän 18T1 Pro -perävaunumallin, 10000HD+ -nosturilla varustettuna. Yksipalkkisen, 300 x 300 mm runkoputkella varustetun yhdistelmän omapaino on 6 600 kiloa. Kymmenen metrin ulottuman nosturin nostomomentti on 128 kNm. Kuva: Tommi Hakala

Itävaltalaisen A.Moser Kranbau GmbH:n yksi versio metsäperävaunusta, eli Moser MHL-11 on toteutettu ohjautuvalla telillä ilman nivelaisaa. Myös pankkoratkaisu on omalaatuinen - sulaviksi muotoiltujen kehtopankkojen puoliskot kiinnittyvät pulteilla rungossa oleviin korvakkeisiin. Kuormatilan pinta-alaksi ilmoitetaan peräti 2,7 m². Yrityksen nosturit on ”raudan äärellä rakennettu”, eli materiaalia ei ole säästelty. Kuva: Tommi Hakala

Pienimmät metsäperävaunut ovat erittäin yksikertaisia ja vain yksiakselisia malleja suorilla pystykarikoilla. Ylävetokitaan kytkettävissä vaunuissa on useimmiten myös oma hydrauliikka, jota pyöritetään VOA-akselin kautta. Työskentelyssä vinssillä tienvarteen vedetyt rungot tai pölkyt kuormataan yhdeltä paikalta kuormaan ja viedään suoraan käyttöpaikalle. Vaunuja on myös yhteiskäytössä. Kuva: Tommi Hakala

Uusi metsäperävaunumerkki eli Gepima oli esillä kahden mallin myötä. Pienemmässä Gepima MP12 -metsäperävaunussa perinteiset taivutetut putkikarikat on mahdollista lukita pulteilla kiinteiksi, esimerkiksi karsimatonta energiapuuta ajettaessa. Pultit avaamalla karikat keskittyvät laippojen ohjaamina. Vaunun varustukseen kuuluvassa takavalopalkissa on myös peruutusvalot sekä rekisterikilven paikka. Kuva: Tommi Hakala

Nokka on valmistanut metsäperävaunua, jossa on vetoaisan hydraulinen korkeussäätö. Gepima on vienyt ideaa pidemmälle – nivelaisan ja aisan korkeudensäätö on yhdistetty. Kaksi hydraulisylinteriä toimivat ristiinkytkettyinä kääntösylintereinä, rinnankytkettynä ne säätävät vaunun etupään korkeutta. Ratkaisulla saadaan parempi näkyvyys kuormatilaan ja rinteissä pölkyt pysyvät paremmin kuormassa. Kuva: Tommi Hakala

Varsinaisten metsäkoneiden osalta suuremmilla valmistajilla on Saksan markkinoilla hyvin erilainen kenttä edessään. Asiakkaiden tarpeet ja toiveet eivät jää vaikkapa nosturimallin tai kuormatilan pituuden miettimiseen, vaan rajumpiakin muutoksia halutaan – ja niistä ollaan valmiit maksamaan.

Niinpä esimerkiksi John Deere Forestry ja Ponsse toimivat paikallisilla markkinoilla maahantuojavetoisesti. Maahantuojat tekevät asiakkaiden haluamat muutostyöt ja vastaavat samalla jälkimarkkinoinnista. Suurista valmistajista vain Komatsu toimii oman organisaation voimin ja tekee muutokset joko tehdasvarustelua lisäämällä (lisävarusteoptiot) tai paikallisilla yksilöratkaisuilla.

Koska harventamista tehdään pääsääntöisesti varsin järeän kokoisissa puustoissa ja poimintahakkuina, pienempien harvestereiden markkinat ovat pienemmät. Suomalaiseen näkökulmaan taasen järeiden kuusikoiden harvennukset laahajuontona tai pihtipankkojuontona ovat karua katsottavaa. Ja syynä on usein metsänomistajien vaade käyttää 30 tai peräti 40 metrin ajouraväliä.

WF Trac 2860 muistuttaa vahvasti pohjoismaisia kuormatraktoreita, myös kääntyvän ohjaamonsa osalta. Maksimi ajonopeus on peräti 40 km/h. Se on tarpeen jatkettua lähikuljetusta suoritettaessa ja työmaiden välejä siirryttäessä. Kyseessä on paikallinen yhdistelmäkone, jonka kuormatila on muokkautuva. Pihtipankkovarusteella voidaan vetää pitkät tyvitukit varastolle, pankkovarusteella siirtyvät lyhyet rungo-osat. Kuva: Tommi Hakala

Metsäkonevalmistajat tekevät Saksassa pieniä sarjoja, joista voidaan tehdä asiakaslähtöisesti erilaisia kokonaisuuksia. Kunhan ostaja päättää, haluaako 4- vai 6-sylinterisen peruskoneen, Welte:n mallistossa on tarjolla vaijeri/pihtipankkomallin juontokoneita, kuormatraktoreita ja niiden erilaisia yhdistelmiä. Puutavarakuormaimella varustetut pihtipankkomallit ovat yleistymässä – nosturina on joko Palfinger tai Mesera. Kuva: Tommi Hakala

Erittäin Valtra-painotteisessa traktorikalustossa on myös muita merkkejä – osa enemmän tai vähemmän räätälöityinä. Wermer Wario -versiot Fendt 718- ja 724-traktoreista 225 astetta kääntyvällä ohjaamolla ovat hyvä esimerkki muokkauksesta. Perustraktorin ylle on puettu järeä tuplavinssi ja järeä kuormain ruokkimaan takana olevaa juontopankkoa. Samaa perusrunkoa toimitetaan maatalouteen ja tienhoitoon. Kuva: Tommi Hakala

Kova keskustelu Saksan energiamarkkinoilla on muuttamassa bioenergian käyttöä. ”Viihdekäyttö” jäänee vähemmistöön ja kotitalouksien, sekä suurempien voimaloiden käyttöön puusta valmistetut energiajakeet ovat tulevaisuudessa taatusti suuremmassa roolissa kotitalouksienkin lämmityksessä.

Pilkepuolella rankakokoluokan pilkontakoneiden lisäksi on tarjolla myös järeiden rungonosien pilkontakoneita. Se on ymmärrettävää, sillä lehtipuumetsien hakkuussa vain parhaat sahauskelpoiset rungonosat menevät sahateollisuuteen – erittäin järeiden tyviosien jäädessä muuhun käyttöön. Niitä joudutaan myös esipilkkomaan hakkureiden kitaan erilaisilla halkaisupihdeillä.

Hakkeen valmistuksessa ja koneistuksessa saksalaisilla valmistajilla on aina ollut vahva asema. Vinssikorjuun yhteydessä oksat ja latvuksetkin siirtyvät samalle varastopaikalle kuin runkopuukin. Nyt myös palstahaketuksen suhteen on ilmeisesti harvennushakkuilla nousun yritystä ja myös uudelleenvalmistukseen on tullut aiempi Silvatechin hakkurimalli.

Pilketuotanto Saksassa poikkeaa suuresti suomalaisesta menosta, pilkkeitä tehdään järeistäkin tyviosista. SpaltFast 1m -halkaisukone edusti siivuttavaa pilkontamallia. Metristen pölkkyjen alaosasta siivutetaan ja halkaistaan maksimissaan 8 pilkettä kerralla. Työntimeen kytketty vetolevy palauttaa yläosan takaisin terien eteen. Kuvassa on paikoillaan aputyönnin, jolla nopeutetaan lyhyiden pölkkyjen pilkontaa. Kuva: Tommi Hakala

Aiemmin Silvatech-merkillä valmistettu järeä 8-pyöräinen palstahakkuri on nyt tuotannossa Greenchip 838CH -merkkisenä. Palstahaketuksessa käytettävällä koneelle haketettavat puut kaadetaan rasiin kuivumaan n. 6 kuukautta ennen haketusta. Eli tuoretta puuta ei haketeta. Kolme koneyksilöä on jo valmistunut ja kysyntää lisää entisestään tulevat bioenergian tarpeet Euroopassa. Kuva: Tommi Hakala

Lue myös juttusarjan edellinen osa:

Münchenin Interforst 2022 -näyttely tarjosi jokaiselle jotakin — mukana myös järeää kalustoa metsänkorjuuseen