BURTARIM 2005: Maatalousnäyttely turkkilaiseen tapaan

BURTARIMissa on vanhanaikaisen maatalousnäyttelyn tuntua. 

Ulko-osastolta löytyi Uzel-puimuri U-SP 3065 XS, joka lähemmän tarkastelun jälkeen osoittautui Sampoksi. 

Heman maatalouskoneiden myyntiyhtiön nimi on Hattat Tarim. Valtrat oli varustettu Pöttingerin työkonein. 

Uzelin valmistama MF 266 G. Tämä on melko aito Massikka, vaihteisto on 300-sarjan tapainen 12+4R. Moottorina on varsin uusi Perkinsin 3,3 litran kolmonen ahdettuna, 65 hv/2200 r/min. 

New Hollandilla on vahva asema alle 80 hv:n traktoreissa, joita on valtaosa Turkissa myytävistä traktoreista. Sarja 56 on edelleen valmistuksessa. 

Basak perustuu vanhaan Steyrin lisenssiin. Moottoritehoja on kaksi, vanha Steyrin kolmonen DW 308 kehittää 50 hv ja nelonen DW 408 70 hv. Tästä on myös nelivetoversio. Nopeuksia on 16+8R. 

Erkunt käyttää Perkinsin 3,3 litran kolmosta 1103 koko mallistossaan, joka kattaa 58-75 hv. Vaihteisto on tuotu Itävallasta ZF-Steyriltä ja siinä on 16+8R nopeutta. Erkuntilla on yhteistyötä Lindnerin kanssa. Huomattava on myös "värilinja", johon kuuluu kuusi väriä. 

Vicon-tyyppinen pyöröharava löytyi ihan uutena. Tämä nostatti nostalgiaa. 

Perustyökoneet, kuten aurat, on tehty paikallisesti rautaa säästämättä. 

Tümosan perustuu 70-luvun Fiat 780:n tekniikkaan. Sarjatuotannossa on edelleen sen näköismalli, mutta näyttelyssä esiteltiin uusi muotoilu, johon on ympätty nykyajan muotoilutrendit. 

Özender-heinäkonevalmistaja ei saanut turkkilaista pariskuntaa kiinnostumaan tuotteistaan. 

Näyttelyssä oli esillä runsaasti maataloustuotteita ja näytteitä siitä, mitä kasvinjalostuksella saadaan aikaan. 

Nimensä näyttely on saanut kahdesta asiasta, Bursan kaupungista ja turkin kielen maataloutta tarkoittavasta sanasta tarim. Bursa on vanha kaupunki Aasian puolella, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Marmaramerestä. Tämä oli ottomaanien pääkaupunki, kun he suunnittelivat Konstantinopolin valtausta. Sehän tapahtui vuonna 1453, ja Konstantinopolista tuli Turkin pääkaupunki, ja nimi vaihtui Istanbuliksi.

Silti Bursa on eräs Turkin tärkeimmistä kaupungeista, siellä on noin miljoona asukasta ja monipuolista teollisuutta. Ympäröivä maaseutu on erikoistunut vihannesten ja hedelmien tuotantoon. Alueella käytetään enimmäkseen kapeita hedelmätarhatraktoreita, mutta näyttely on sen verran kiinnostava, että eri puolilta Turkkia tullaan katsomaan näyttelyssä esillä olevia isompiakin koneita.

BURTARIM pidetään joka vuosi syyskuun lopulla. Se päättää Turkin varsin monipuolisen näyttelytarjonnan siltä vuodelta; seuraava näyttely oli Konyassa seuraavan vuoden huhtikuussa. Ilmeisesti näyttelykulut eivät ole vielä karanneet käsistä, koska näyttelyitä on kuin Suomessa 1960-luvulla.

Tapahtumapaikkana oli Bursan messuhalli, johon oli parin lisäteltan avulla loihdittu kaksi hehtaaria sisätilaa. Ulkona oli hehtaarin verran konekenttää sekä karjan esittelykatos. Näytteilleasettajia oli 366, ja näyttelyyn tutustui 28.9–2.10. välisenä aikana yhteensä 70 000 messuvierasta.

Näyttelyssä oli reipas meininki. Hallin sisällä käynnisteltiin traktoreita vähän väliä ja annettiin työnäytöksiä vaikkapa nostaen ja laskien äkeitä kuljetusasennosta työasentoon tai pannen noukinvaunu rouskuttamaan. Minkäänlaisia aitoja ei ollut näyttelyvieraiden suojana. Pakokaasuista ei ollut väliä ja tupakointi sisätiloissa oli runsasta. Muutaman ison osaston välillä kilpailtiin siitä, kumpi soittaa turkkilaista populäärimusiikkia kovempaa.

Toisaalta missään ei näkynyt humalaisia, joita hortoilee niinkin kunnioitetussa näyttelyssä kuin SIMAssa. Tuleekin mieleen, että kaikenlainen järjestyksenpito ja turvajärjestely lisäävät näyttelykustannuksia ja latistavat näyttelyn fiilinkiä. Näin voisi ajatukset tiivistää tutustuttuaan kaksi ja puoli päivää näihin Bursan kinkereihin.

Turkki on mielenkiintoinen maa. Sen pinta-ala on noin kaksi kertaa Suomen pinta-ala, mutta asukasluku on sentään 66 miljoonaa. Maan viljelty pinta-ala on 29 miljoonaa hehtaaria, josta suurimman osan vievät pientilat. Tilojen lukumäärä on noin neljä miljoonaa ja ne ovat kooltaan keskimäärin alle viisi hehtaaria. Yli 20 ha:n tilojen osuus on vain viisi prosenttia. Pientilavaltaisuutta ylläpitää paikallinen perintölaki, joka johtaa tilojen pilkkomiseen. Toisaalta hallitus haluaa pitää ihmisiä maalla, ettei muuttovirta suuntautuisi esimerkiksi kaoottiseen Istanbuliin, missä on tätä nykyä 11 miljoonaa asukasta.

Turkin maatalous tuottaa laajan valikoiman elintarvikkeita viljasta hedelmiin ja tupakasta puuvillaan. Turkki onkin maailman kymmenen suurimman maataloustuotteiden nettoviejän joukossa. Maatalouden mekanisointi alkoi 1950-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä maahan syntyi paikallista traktorinvalmistusta. MF:n lisenssillä valmistaa traktoreita edelleen yksityinen firma Uzel. Fiatin omistama New Holland Trakmak Traktor valmistaa puolestaan CNH:n traktoreita. Nämä kaksi ovat valmistaneet yli 90 % maan traktoreista. Maassa oli myös kaksi näivettyvää valtionyhtiötä TZDK, joka toimi Steyrin lisenssillä ja Tümosan Fiatin lisenssillä. Yksityistämisprosessissa Steyristä tuli Basak. Tümosan on yksityistämisen jälkeenkin edelleen Tümosan.

Maahantuodut traktorit ovat sijoittuneet etupäässä yli 100 hv:n teholuokkaan, jota paikallinen teollisuus ei vielä valmista.

Turkin traktorimarkkinat ovat kappalemääräisesti maailman suurimpia, keskimäärin 25 000 kappaletta vuodessa. Tosin maan talousvaikeudet pudottivat kokonaismyynnin vuonna 2002 alle 10 000 kappaleen, mutta vuonna 2003 myytiin jo 17 000 traktoria ja tämän vuoden myynniksi ennustetaan 25 000 kappaletta.

Kilpailutilanne on muuttunut selvästi. Eri puolilla maata viritellään uutta traktorinvalmistusta ja tuontikoneita on yhä enemmän tarjolla. Perinteisesti tuontikoneista on pärjännyt ainoastaan Same, mutta Bursan näyttelyssä esiteltiin aivan uusia merkkejä Turkin markkinoille: ne olivat Kioti, Landini ja McCormick.

Uzel on MF:n lisenssivalmistaja, mutta sen mallisto on karannut melko kauas MF:n "virallisesta" mallistosta. Mukana on 200-sarjan koneita sekä 3. -sarjan koneita, joiden seassa on Deutz-moottorilla varustettuja Massikoita. Uzel on ottanut edustukseensa Sampo-puimurit, joita myydään Uzel-merkillä yhtiön punaharmaissa väreissä. Uzelin tuotanto on luokkaa 10 000 kappaletta vuodessa, osa menee vientiin MF:n kautta.

CNH:n operaatiot perustuvat Fiatin aikaisempiin omiin traktoritoimiin Turkissa. Valmistava tehdas sijaitsee Ankaran ympäristössä. Nykyään CNH-ryhmä omistaa New Holland Trakmakin sataprosenttisesti ja se on tärkeä strateginen yksikkö CNH:n alle sataheppaisten, ja etenkin edullisten traktorien luokkaan. Verrattuna muihin maan traktorinvalmistajiin etu on se, että paikalliset omistajat eivät voi mitenkään vaikuttaa toimintaan, kuten muiden turkkilaisten traktorinvalmistajien kohdalla tapahtuu.

Tümosan oli valtionyhtiö, joka oli niin ikään ostanut Fiatin lisenssin lähinnä malliin 780 vuodelta 1975. Valtionyhtiöt eivät pärjänneet yksityisille ja niinpä Tümosan yksityistettiin pari vuotta sitten. Tuote on melko perinteisen näköinen. Yhtiön johto kertoi auliisti, että ensimmäinen toimenpide on muuttaa ulkonäkö moderniksi. Uudessa ulkomuodossa on nähtävissä hyvin viime vuosien yleiset muotoilutrendit. Tümosan valmistaa edelleen Fiat-pohjaisia moottoreita, mutta kehittää niitä edelleen Euro 2 -tasoon ja mahdollisesti kolmoseenkin alan arvostetun moottorikonsulttitoimiston, itävaltalaisen AVL:n kanssa.

TZDK, eli Steyr, yksityistettiin niin ikään. Uusi omistaja ei voinut käyttää nimeä Steyr ja brändiksi tuli Basak. Tuotteet ovat yksi yhteen 70-luvun Steyrin traktoreiden näköisiä. Arvioidaan, että sekä Tümosanin että Basakin vuosituotanto on 1000–2000 kappaleen haarukassa. Se ei ole paljon, kun Uzel ja Trakmak tekevät yli 10 000 kappaletta vuodessa.

Kun traktoreiden menekki on 25 000 kappaletta vuodessa ja valtion omistus herpaantunut, syntyy tunkua markkinoille. Eräs uusi yrittäjä on sikäläinen iso valimoyhtiö Erkunt, joka on aloittanut Erkunt-merkkisten traktorien valmistuksen käyttäen Itävallassa valmistettua ZF-Steyrin voimansiirtoa ja Perkins-moottoria. Liikeidea perustuu yhteistyöhön itävaltalaisen pienehkön mutta sitkeän Lindnerin kanssa. Erkunt toimittaa Lindnerille koneistettuja valuja. Erkuntin osaston suurin traktori oli Lindneriltä. Yhtiöt ostanevat kimpassa ZF-Steyrin päivitettyjä voimansiirtoja. Paikallinen Basak väsää samantapaisia laatikoita vanhalla lisenssillä. Erkunt on muuten toinen tehtailija, joka on ottanut värilinjan käyttöön; värejä on kuusi: punainen, keltainen, sininen, oranssi, vihreä ja okra. Erkuntin mahdolliseksi valmistusmääräksi veikataan tuhatta konetta.

Hema Endüstri AS, josta kerrotaan kohta enemmän, liittyi peliin muutama vuosi sitten aloittamalla romanialaisten Universal-traktoreiden kokoonpanon Turkin Euroopan puoleisessa osassa lisäten luonnollisesti kokoonpanossa mahdollisimman paljon turkkilaisia komponentteja. Heman Universal-tuotanto on vaihdellut 1500–2000 kappaleen välillä. Kantavana ideana oli, että saatiin markkinoille varsin edullinen 45–65 hv:n mallisto mukaan lukien hedelmätarhamallit ja luonnollisesti nelivedot; ohjaamosta ei ollut niin väliä.

Turkki oli Valmet-traktorien ensimmäinen vientimaa; vuosina 1955–56 Turkkiin toimitettiin sata "Piikkilangankiristäjää". Sitten tuli liki 40 vuoden luova tauko, mutta 90-luvun puolivälissä vienti käynnistyi uudestaan. Uutta vauhtia myynnille antoi yhteistyösopimus turkkilaisen Hema Endüstri AS:n kanssa. Yhteistyö alkoi kesällä 2003 solmitulla myyntisopimuksella ja jatkui syksyllä 2003 allekirjoitetulla sopimuksella A-sarjan lisenssivalmistuksesta Turkissa.

Hema on Turkin johtavia komponentinvalmistajia. Valikoimaan kuuluu mm. ohjausvaihteita TRW: n ja ZF:n lisensseillä, jarrulaitteita saksalaisen Conti-Tevesin lisenssillä sekä hydrauliikkaa ja voimansiirron osia Turkin ajoneuvo- ja maatalouskoneteollisuudelle. Pääasiakkaita ovat Ford, Fiat, Renault, CAT-Perkins Engines, Iveco, Deere, DBH_Textron, MAN ja Mercedes. Tuotannon arvosta 60 % menee suoraan vientiin. Yhtiö on perustettu vuonna 1973 ja sen palveluksessa pari tuhatta henkilöä. Liikevaihto on 150 miljoonaa euroa. Tehtaat sijaitsevat Cerkezköyssä Turkin Euroopan puoleisessa osassa, noin 90 km:n päässä Istanbulista.

Hema on sitoutunut maatalouskonekauppaan, koska se on koonnut vuodesta 2001 saakka romanialaisia Universal-traktoreita ja kehittänyt niitä varten jälleenmyyjäverkostoa. Heman markkinoimat Valtrat tulevat tehollisesti ja laadullisesti selvästi korkeampaan segmenttiin, eivätkä siten kilpaile näiden kanssa. Valtran traktoreita on toimitettu aikaisemminkin Turkkiin pieniä määriä paikallisen Claasin maahantuojan Mega AS:n kautta, mutta yhteistyön paikallisen suuryrityksen kanssa uskotaan parantavan markkinointimahdollisuuksia. Hema on myös toiminut Pöttingerin maatalouskoneiden maahantuojana parisen vuotta.

Uusi kokoonpanotehdas vihittäneen vuodenvaihteessa. Se tulee valmistamaan malleja A75-95. Tämä ei kuitenkaan vähennä traktorivientiä Suomesta Turkkiin, koska markkinointiverkoston vahvistuessa luotetaan sellaisiin merkkeihin, joilla on vahvaa tuotannollista toimintaa Turkin maaperällä. Siksi Valtran yli sataheppaisilla koneilla on hyvät näkymät "sukulaismaassa"; turkkilaiset nimittäin uskovat edelleenkin myyttiin, että suomalaiset ja turkkilaiset ovat sukulaiskansoja.

Aikaisemmin tuli todetuksi, että Turkki on pientilavaltainen maa. Nämä luonnollisesti käyttävät konekantaa, joissa on korkeintaan yksi ulkopuolinen työsylinteri, ja jotka olivat Suomessa tavallista 60-luvun lopulla. Kaksi kolmasosaa uusista traktoreista myydään alle 70 hv:n luokassa.

Toisaalta maassa on suurtiloja, ja niitä syntyy koko ajan lisää. Etenkin maidontuotanto houkuttelee kehittämään muutaman sadan hehtaarin tiloja. Nämä ovat valmiita ostamaan parasta eurooppalaista tekniikkaa, kunhan paikallinen edustaja on luotettava. Esimerkkejä voisi antaa kaksi. Uzel (MF) on tehnyt sopimuksen Kvernelandin kanssa koko yhtiön tuotteiden edustuksesta Turkissa. Koska norjalaisilla ei ole puimuria, se lainataan Porista.

Toisena esimerkkinä on Hema. Se oli liittänyt isojen Valtrojen mukaan Pöttingerin työkonelinjan, mikä tuntuu pelaavan hyvin, vain puimuri puuttuu. On hämmästyttävää, että New Hollandin sisäosastolla ei ollut yhtäkään oman konsernin työkonetta; ainoa firman työkone ulko-osastolla oli Kuhnin ruokintavaunu.

Turkin oma työkoneteollisuus on varsin vahvaa vanhoillisessa mielessä. Löytyy toinen toistaan järeämpää auraa tai subsoileria. Löytyy suurin piirtein Hankkijan aikanaan myymää Varsta-silppuria. Tuli lähes kyynel silmään, kun näin Viconin pyöröharavan uudelleensyntymisen. Ainoastaan heinähännän kopio puuttui.

Varaosapuolella on niin paljon luovuutta, että yleisiin traktorimerkkeihin tulee aina löytymään kolmen tason varaosia, alkuperäisiä, alkuperäistä vastaavia ja näköiskopioita.

Tehkää ihmeessä jonkun kerran matka tällaiseen lunkiin, mutta antoisaan näyttelyyn! r

Avaa artikkelin PDF