Mopedi oli aikoinaan maaseudun yleiskulkuneuvo – kolme 1960-luvun perusmopedia esittelyssä

Liikkuminen 60-luvun suomalaisella maaseudulla tapahtui yleisesti mopedeilla. Ne eivät vierastaneet heikkokuntoisia sorateitäkään ja toimivat kohtuuhintaisina kulkuneuvoina ympäri vuoden. Koneviesti tutkiskeli, millaisia olivat kolme yleistä aikansa mopedimallia.
Koneviesti vertaili kolmea 1960-luvulla suosittua mopedimallia: Tunturia, Soliferia ja Öglandia.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Lainsäädäntö ja Suomi ovat yhdistelmä, joka on luonut etenkin suomalaiseen tieliikennekulttuuriin omalaatuisia aikakausia. Yksi sellainen oli mopojen kehitys, jossa valtiovallan päätöksillä ajoittain on saatu erikoisia toteutuksia aikaiseksi. Koska mopojen kantaisänä olivat apumoottorilla varustetut moottoripolkupyörät, olivat polkupyörämalliset polkimet pakolliset mopedin varusteet vuoteen 1970 asti. Teennäinen moottoritehon rajaus 1,5 hevosvoimaan ja nopeuden rajaaminen 40 kilometriin tunnissa saivat nuorison tekniset tietotaidot kehittymään.

Kaiken kaikkiaan mopedeilla on ollut yllättävän suuri merkitys suomalaisten elämässä vielä 90-luvun alulle asti. Nykyisin mopo-
skootterit ovat vallanneet markkinat lähes täysin, periaatteessa ne ovat suoraa jatkumoa 60-luvun pappamopedeille. Kyseinen nimitys tosin on harhaanjohtava, aikanaan monen nuoren perheen kulkuneuvona saattoi olla kaksi vakiomopedia. Myös postinjakelussa mopedit olivat erittäin yleinen kulkuneuvo, jolla kelirikkoaikaankin postin jakeluvarmuus oli huipussaan.

Kotimaiset iskivät 60-luvulla

Mopedien varsinainen rynnistys Suomessa alkoi 1960-luvulla. Kun vuosikymmen vaihtui, päättäjät olivat saaneet säädökset luotua. Kotimaisten valmistajien panostukset olivat kovia, vaikka moottorit tulivatkin ulkomaisilta valmistajilta. Investoinnit erilaisiin omakotitalon hintaisiin peltiprässeihin ja koneistuskoneisiin olivat merkittäviä. Polkupyörävalmistajina tutut Tunturi ja Solifer, sekä useat muut metallipajat, olivat kehitelleet jo 50-luvulla erilaisia mopedimalleja.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Koneviestin esittelyyn valikoitui kaksi kotimaista tuotetta: turkulainen klassikko Tunturi ja Helsingissä syntynyt Solifer Export. Niiden verrokiksi otettiin tuontimopedeja edustamaan norjalainen Ögland Swing, jota myytiin Suomessa useiden merkkien alla – kuten Jupiter- ja Teräs-merkeillä. Koneviesti teki lukijakyselyn suomalaiseen mopedikalustosta vuonna 1966, silloin kyseiset mopedimallit todettiin samassa järjestyksessä yleisimmiksi merkeiksi. Myynnissä mopedimallien erilaisia kehitysversiota oli pisimpään Tunturilla, viimeisimmät mallit olivat myynnissä vielä 80-luvulla. Solifer Exportin ja Ögland Swingin myynti tyrehtyi jo 70-luvun alkupuolella.

Rungot kotimaasta, 
jos mahdollista

Yleismopedeiksi valmistetuissa mopedeissa hyötykäyttö ja käytännöllisyys olivat pääosissa. Maaseudulla niillä käytiin niin osuuskaupalla ostoksilla kuin moottorisahan kanssa savotallakin. Hyötykäytön merkityksestä kertoivat kunnollinen tavarateline sekä tukeva keinuhaarukkamallinen etupää. Jutun Tunturissa ja Öglandissa tukijalka on A-mallinen, jotta kulkuneuvo pysyisi mahdollisimman tukevasti pystyssä, myös 15 kilon moottorisahaa ja bensiinikanisteria tavaratelineelle sitoessa. Öglandissa on myös sivutukijalka.

Pystymallisen polttoainetankin ja satulan välissä on jalan mentävä tila, josta talon vanhaisäntä sai nahkasaappaan nostettua polkimelle. Rungon muoto toteutti sukupuolten välistä tasa-arvoa, sillä emännän ei tarvinnut pukeutua miesten housuihin, kun hän lähti viemään kahveja heinäntekijöille.Vakiomallin mopedeissa runko oli pääsääntöisesti toteutettu peltirakenteisena kotelorunkona, jonka osien valmistus prässäämällä oli nopeaa. Samalla rungosta tuli jäykkä ja muotoilulliset näkökohdat voitiin ottaa myös huomioon. Ympärivuotista käyttöä ajatellen oli mopedeihin saatavissa erilaisia täyskorkeita tai puolikorkeita katteita, alkuperäisenä tai tarvikeversiona.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Solifer Exportin muotoilu oli jopa niin onnistunut, että se valittiin aikoinaan edustamaan mopedien muotoilua ulkomaisiin näyttelyihin. Myös Tunturin muotoilussa omaleimaisuus tekee siitä hyvin tunnistettavan. Mopedin vuosimalli on 1966, eli kyseessä on välikautta edustava malli, jonka etulokasuoja on aiempaa kulmikkaampi muovinen versio, takalokasuoja taasen pyöreämuotoinen peltiversio. Seuraavan vuoden mallissa esiteltiin kulmikkaammin muotoiltu – Pappatunturin klassinen – runkomalli ja suurempi muovikuorinen etuvalaisin. Myytävyyttä mopedeihin saatiin myös amerikan mallilla, eli kromatuilla osilla. Öglandin kohdalla tankin kyljet ovat kromipintaiset, mikä on myös käytännöllistä: sarkahousujen lepatus ei kuluta tankin pintaa ruostumiskuntoon. Sporttimalleissa kromitankki oli lähes vakiovaruste.

Moottorit tuontitavaraa

Suurina sarjoina valmistettujen mopedien moottoreissa kotimaisetkin valmistajat luottivat ulkomaalaiseen osaamiseen. Itävaltalainen Puch toimitti Tunturin moottorit, Solifer teki yhteistyötä Pluvierin kanssa ja Ögland luotti saksalaiseen Sachsiin. Poljinpakosta johtuen kaikki ovat käsivaihteisia, eli vasemman käden kahvassa oli kytkin ja kahvaa kiertämällä valittiin hidas tai hieman nopeampi vaihde, sekä myös vapaa-asento.

Koska metsäpoluilla ja peltoteillä ajonopeudet ovat hitaampia, Tunturi ja Solifer ovat puhallinjäähdytteisillä moottoreilla. Soliferin 1964 esittelemä erikoisuus on moottorivalmistajan kanssa yhteistyössä kehitetty Thermomat-jäähdytysjärjestelmä, jossa vahatermostaattiohjattu läppä säätelee puhallinjäähdytyksen tehoa. ”Thermomat-moottori saavuttaa muita nopeammin oikean ajolämmön ja säilyttää sen jatkuvasti, jolloin poistetaan kiinnileikkutumis- ja kylmänäkäyntivaarat”, valmistaja asian perusteli.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Samojen moottoreiden ympärille koottiin myös urheilullisempia versioita, joissa runkoa ja varustelua oli muokattu: Tunturin versio oli Tunturi Sport, Soliferilla taasen Solifer Speed. Speed ja Export olivat saatavissa myös varustettuna urheilullisemmalla, tiheämmin välitetyllä 3-vaihteisella käsivaihteistolla.

Tiheät huoltovälit

60-luvun mopedit eivät olleet todellakaan mitään longlife-versioita huollon osalta. Sisäänajovaiheessa, ensimmäisellä 500 kilometrillä piti ajaa kaasulla leikitellen ja alle 30 kilometrin nopeudella, kuten Solifer asian ilmaisi. Sisäänajovaiheessa kaasuttimen suuttimena oli rikkaamman seoksen suutin, joka voitiin vaihtaa sisäänajon jälkeen pykälän pienempään ja enemmän kierroksia tarjoavaan kokoon.

Koska polttoaineena käytettiin mineraalipohjaisella 2-tahtiöljyllä sekoitettua seosbensiiniä 4 prosentin seoksella, öljyn pakoputkistoa karstoittava vaikutus vaati pakoputkiston puhdistuksen aina 1 000 kilometrin välein ‒– samasta syystä äänenvaimentimet suunniteltiin helposti purettaviksi. Soliferin huolto-ohjeissa suositellaan myös 2 000 kilometrin välein sylinterinkannen ja männänrenkaiden urien puhdistamista karstasta. Samassa yhteydessä vaihdetaan myös vaihteiston öljyt talvi- tai kesäöljyihin ja moottorin sytytysjärjestelmän kärkiväli säädettään kohdalleen ja sytytystulppa vaihdetaan. Voimansiirrosta takapyörälle vastaavan ketjun kireys ja voitelu kuului aina 500 kilometrin välein tehtäväksi. Ketjun käyttöiän pidentämiseksi se oli vakiomopedeissa koteloitu.

Edulliset autot syrjäyttivät 
mopedit

Kun suomalaiset vaurastuivat 1970-
luvun lopulla ja muuttivat kaupunkeihin, saapuivat samaan aikaan edulliset autot idästä ja erittäin idästä Suomeen, alkoi vakiomopedien aikakausi lähestyi loppuaan. Valmistajat suuntasivat valmistusta sporttisempiin versioihin, joilla myös kulman kingit pystyivät kurvailemaan katu-uskottavasti urbaanissa ympäristössä. Vähitellen niidenkin kotimainen valmistus siirtyi ulkomaille ja uusia malleja tuli klassikoiden tilalle.

Siinä missä ennen vastaan tuli soratiellä Pappatunturilla posteljooni, nykyisin vastaan porhaltaa postia päätien varresta noutava mökkiläinen moposkootterilla.

Niin ne ajat muuttuvat, mutta tarpeet pysyvät vakiona – edullisille kulkuneuvoille on aina kysyntää.

Näiden mopedien omin ympäristö on uutuutensa hetkellä ollut suomalainen maalaismaisema. Tunturi Maxi, Ögland (Jupiter) Sport ja Solifer Export ovat tärkeä lenkki suomalaista ajoneuvohistoriaa.

Mopedien erot syntyivät muotoilun yksityiskohdista. Tunturin kromattu ajovalon kehys suojasi samalla äänimerkkinantolaitteen, moottorin jäähdytysilman ohjaimet ovat kiillotettua alumiinia. Solifer Export valittiin muotoilunsa vuoksi edustamaan ainoana mopedeita 1964 Stuttgardin teollisen muotoilun näyttelyyn. ”Kieltämättä se on kaunis mopo”, valmistajakin oli vuoden 1968 käyttöohjekirjaan vaatimattomasti kirjannut.
Mopedien erot syntyivät muotoilun yksityiskohdista. Tunturin kromattu ajovalon kehys suojasi samalla äänimerkkinantolaitteen, moottorin jäähdytysilman ohjaimet ovat kiillotettua alumiinia. Solifer Export valittiin muotoilunsa vuoksi edustamaan ainoana mopedeita 1964 Stuttgardin teollisen muotoilun näyttelyyn. ”Kieltämättä se on kaunis mopo”, valmistajakin oli vuoden 1968 käyttöohjekirjaan vaatimattomasti kirjannut.
Kun vallesmanni pysäytti mopedilla rivakasti liikkuneen nuoren hurjapään, katsottiin rungon tyyppikilvestä kokonaisvälityksen kertova i-lukema ja irrotettiin sytytystulppa. Kun takarengasta pyöräytettiin yksi kierros suurimmalla vaihteella, tulpanreikään työnnettyyn ruuvimeisseliin piti männän osua Tunturin tapauksessa 19,8 kertaa. Jos napsahdukset jäivät alle sen, oli ”ratastusta” tapahtunut ja huippunopeutta muutettu.
Kun vallesmanni pysäytti mopedilla rivakasti liikkuneen nuoren hurjapään, katsottiin rungon tyyppikilvestä kokonaisvälityksen kertova i-lukema ja irrotettiin sytytystulppa. Kun takarengasta pyöräytettiin yksi kierros suurimmalla vaihteella, tulpanreikään työnnettyyn ruuvimeisseliin piti männän osua Tunturin tapauksessa 19,8 kertaa. Jos napsahdukset jäivät alle sen, oli ”ratastusta” tapahtunut ja huippunopeutta muutettu.
Kuten nykyautoissakin, saatavilla oli merkkikohtaisia lisävarusteita. Tunturin sääsuoja oli yleinen näky liikenteessä. Soliferin tavaratelineen jatkoksella oli mahdollista sovittaa moottorisahan seuraan myös bensiinikanisteri.
Kuten nykyautoissakin, saatavilla oli merkkikohtaisia lisävarusteita. Tunturin sääsuoja oli yleinen näky liikenteessä. Soliferin tavaratelineen jatkoksella oli mahdollista sovittaa moottorisahan seuraan myös bensiinikanisteri.
Tunturin bensahanassa on läpinäkyvä sakkakuppi. Se esti epämääräisessäkin kannussa, liiterin tai heinäladon nurkassa säilytetyn seosbensiinin roskien joutumisen 11 millisen Bing-kaasuttimen suuttimeen.
Tunturin bensahanassa on läpinäkyvä sakkakuppi. Se esti epämääräisessäkin kannussa, liiterin tai heinäladon nurkassa säilytetyn seosbensiinin roskien joutumisen 11 millisen Bing-kaasuttimen suuttimeen.
Pakoputki oli maantiekäyttöön tarkoitetuissa yleismopedeissa alakautta reititetty ”pilli”, joka loi mopedeille tyypillisen putputuksen. Vaimentajat ovat purettavissa, jotta sisällä olevan vaimenninelementin pystyy polttamaan puhtaaksi karstasta. Puhdistus piti ohjeistuksen mukaan tehdä 
1 000 kilometrin välein. Öglandin messinkinen tyyppi/fonikilpi kertoo sen olevan Suomen tyypityksen täyttävä malli.
Pakoputki oli maantiekäyttöön tarkoitetuissa yleismopedeissa alakautta reititetty ”pilli”, joka loi mopedeille tyypillisen putputuksen. Vaimentajat ovat purettavissa, jotta sisällä olevan vaimenninelementin pystyy polttamaan puhtaaksi karstasta. Puhdistus piti ohjeistuksen mukaan tehdä 
1 000 kilometrin välein. Öglandin messinkinen tyyppi/fonikilpi kertoo sen olevan Suomen tyypityksen täyttävä malli.
Mittaristot 60-luvun mopedeissa ovat hyvin selkeät. Vasemmanpuoleisimman Öglandin ulkomaalaisempi tausta näkyy mittariston jaottelussa, jossa Suomen virallinen maksiminopeus 40 km/h saa viisarin vasta hieman nousemaan.
Mittaristot 60-luvun mopedeissa ovat hyvin selkeät. Vasemmanpuoleisimman Öglandin ulkomaalaisempi tausta näkyy mittariston jaottelussa, jossa Suomen virallinen maksiminopeus 40 km/h saa viisarin vasta hieman nousemaan.
Takajousitus oli tärkeässä osassa mopedien suunnittelussa, sillä kuorman kuljettaminen oli tärkeässä roolissa. Kaksi jousi-iskunvaimenninta on hyvin pystyssä ja kantavassa asennossa. Kuraisilla ja pölyisillä teillä ketjunsuojan tehtävä oli suojella ketjua kuluttavalta hiekalta. Tunturin suojassa on irrotettava tarkistusluukku, josta ketjun kireyden pystyi tarkistamaan huolto-ohjeen mukaisen 500 kilometrin huoltovälillä.
Takajousitus oli tärkeässä osassa mopedien suunnittelussa, sillä kuorman kuljettaminen oli tärkeässä roolissa. Kaksi jousi-iskunvaimenninta on hyvin pystyssä ja kantavassa asennossa. Kuraisilla ja pölyisillä teillä ketjunsuojan tehtävä oli suojella ketjua kuluttavalta hiekalta. Tunturin suojassa on irrotettava tarkistusluukku, josta ketjun kireyden pystyi tarkistamaan huolto-ohjeen mukaisen 500 kilometrin huoltovälillä.
Niin sanotuissa pappamopoissa Öglandin suora teleskooppihaarukka oli harvinaisempi ratkaisu, mikä on ymmärrettävissä sen aikaisten teiden kunnon huomioiden. Yleisempi, Soliferin ja Tunturin keinuhaarukkamalli on tukevampi nimismiehen kiharoissa kurvailtaessa.
Niin sanotuissa pappamopoissa Öglandin suora teleskooppihaarukka oli harvinaisempi ratkaisu, mikä on ymmärrettävissä sen aikaisten teiden kunnon huomioiden. Yleisempi, Soliferin ja Tunturin keinuhaarukkamalli on tukevampi nimismiehen kiharoissa kurvailtaessa.
Öglandin Sachs-moottori on ajoviimajäähdytteinen, Tunturin Puch taasen puhallinjäähdytteinen. Solifer jäähtyy edistyksellisesti vahatermostaatilla säätyvällä puhallinjäähdytyksellä. Kaikkien moottoreiden virallinen teho on 1,5 hevosvoimaa. Solifer oli saatavissa myös tiheämmin välitettynä kolmivaihteisena versiona, Tunturi myös jalkavaihteisena tai automaattina.
Öglandin Sachs-moottori on ajoviimajäähdytteinen, Tunturin Puch taasen puhallinjäähdytteinen. Solifer jäähtyy edistyksellisesti vahatermostaatilla säätyvällä puhallinjäähdytyksellä. Kaikkien moottoreiden virallinen teho on 1,5 hevosvoimaa. Solifer oli saatavissa myös tiheämmin välitettynä kolmivaihteisena versiona, Tunturi myös jalkavaihteisena tai automaattina.
Öglandin Sachs-moottori on ajoviimajäähdytteinen, Tunturin Puch taasen puhallinjäähdytteinen. Solifer jäähtyy edistyksellisesti vahatermostaatilla säätyvällä puhallinjäähdytyksellä. Kaikkien moottoreiden virallinen teho on 1,5 hevosvoimaa. Solifer oli saatavissa myös tiheämmin välitettynä kolmivaihteisena versiona, Tunturi myös jalkavaihteisena tai automaattina.
Öglandin Sachs-moottori on ajoviimajäähdytteinen, Tunturin Puch taasen puhallinjäähdytteinen. Solifer jäähtyy edistyksellisesti vahatermostaatilla säätyvällä puhallinjäähdytyksellä. Kaikkien moottoreiden virallinen teho on 1,5 hevosvoimaa. Solifer oli saatavissa myös tiheämmin välitettynä kolmivaihteisena versiona, Tunturi myös jalkavaihteisena tai automaattina.
Öglandin Sachs-moottori on ajoviimajäähdytteinen, Tunturin Puch taasen puhallinjäähdytteinen. Solifer jäähtyy edistyksellisesti vahatermostaatilla säätyvällä puhallinjäähdytyksellä. Kaikkien moottoreiden virallinen teho on 1,5 hevosvoimaa. Solifer oli saatavissa myös tiheämmin välitettynä kolmivaihteisena versiona, Tunturi myös jalkavaihteisena tai automaattina.
Öglandin Sachs-moottori on ajoviimajäähdytteinen, Tunturin Puch taasen puhallinjäähdytteinen. Solifer jäähtyy edistyksellisesti vahatermostaatilla säätyvällä puhallinjäähdytyksellä. Kaikkien moottoreiden virallinen teho on 1,5 hevosvoimaa. Solifer oli saatavissa myös tiheämmin välitettynä kolmivaihteisena versiona, Tunturi myös jalkavaihteisena tai automaattina.
Öglandin tankissa on selkeät oh-
jeet mitä liikennemerkit tarkoittivat. 
Se oli aikanaan tarpeen, koska mo-
pedilla sai ajaa, kunhan oli 15 vuotta täyttänyt – pipo päähän ja menoksi.
Öglandin tankissa on selkeät oh-
jeet mitä liikennemerkit tarkoittivat. 
Se oli aikanaan tarpeen, koska mo-
pedilla sai ajaa, kunhan oli 15 vuotta täyttänyt – pipo päähän ja menoksi.
Soliferin hallintalaitteissa on häivähdys moottoripolkupyörän ajoista, eli kilikello. Kahvojen muovisuojuksien punainen väri on erikseen merkittynä varaosakirjassa. Jotta käynnistys polkemalla käy joustavasti, on rikastinvipu oikean käden peukalolla käytettävää mallia.
Soliferin hallintalaitteissa on häivähdys moottoripolkupyörän ajoista, eli kilikello. Kahvojen muovisuojuksien punainen väri on erikseen merkittynä varaosakirjassa. Jotta käynnistys polkemalla käy joustavasti, on rikastinvipu oikean käden peukalolla käytettävää mallia.
Mopedien erot syntyivät muotoilun yksityiskohdista. Solifer Export valittiin muotoilunsa vuoksi edustamaan ainoana mopedeita 1964 Stuttgardin teollisen muotoilun näyttelyyn. ”Kieltämättä se on kaunis mopo”, valmistajakin oli vuoden 1968 käyttöohjekirjaan vaatimattomasti kirjannut.
Mopedien erot syntyivät muotoilun yksityiskohdista. Solifer Export valittiin muotoilunsa vuoksi edustamaan ainoana mopedeita 1964 Stuttgardin teollisen muotoilun näyttelyyn. ”Kieltämättä se on kaunis mopo”, valmistajakin oli vuoden 1968 käyttöohjekirjaan vaatimattomasti kirjannut.

Tekninen avustus: Teuvo Mehtälä, Jukka Peltonen, Jussi Peltonen 
Grafiikka: Linda Ulma

Lue myös merkkikohtaiset arviot:

Mopedit ja moposkootteri – kumpi voittaa?

Tunturi LF2 65/49 -mopo: Raaka työjuhta

Solifer Export PT 2PL/48 -mopo: Hienostunut kyläkiituri

Ögland Swing 2 MA/47 -mopo: Mannermainen yleismopedi