Lieksalainen Pertti Hiltunen omistaa Suomessa valmistetun harvinaisen Fiskars 400 M -vaijerikaivinkoneen. Kone on mutkan kautta sukua ruotsalaiselle tela-alustaiselle Åkerman 375 -kaivinkoneelle, mutta vastaavaa pyöräalustaista konetta ei ole ikinä valmistettu Ruotsissa.
Koneen lähisukulainen Fiskarsin mallistossa on tela-alustainen Fiskars 400. Niitä valmistettiin 80–100 kappaletta. Kun mallimerkinnän lopussa on M, se tarkoittaa Mobile eli pyöräalustainen. Juuri se tekee tästä koneesta harvinaisen. Pyöräalustaisia vaijeritoimisia Fiskarseja valmistui enintään muutama kappale. Hiltusen kone saattaa olla ainoa säästynyt yksilö.
Pertti Hiltunen kertoo, että kone löytyi hänen kotikylältään. ”Pielisjärven kunta omisti koneen. Se ei ehtinyt hirveän pitkään olla käytössä. Kone oli vanhanaikainen jo syntyjään siihen maailman aikaan.”
Koneen valmistusvuosi on 1964. Vaijerikäyttöisenä se oli hankala käyttää ja suurelta osin sen vuoksi se jäi kunnan käytöstä pois jo 1970-luvun alussa. Tunteja ei sille ollut kertynyt paljoa. Nyt koneen tuntimittarissa on 8148 tuntia.
Hiltunen kertoo, että koneen historiaan liittyy synkkä ja ihmishengen vaatinut yksityiskohta. Koneella oli kunnassa vain yksi kuljettaja. Hän oli tullut työpäivän jälkeen kotiin ja riitaantunut vaimon kanssa. Riidan päätteeksi hän oli lyönyt vaimon maljakolla hengiltä. Kuljettaja joutui vankilaan ja kone jäi sen jälkeen seisomaan.
Kunta luopui koneesta ja se myytiin maataloon Mauri ja Eero Kärjelle, jotka kaivoivat koneella ojia ja ammensivat tunkiota. Lopulta kone jäi seisomaan kyseiselle maatilalle pariksi kymmeneksi vuodeksi. Paikkaan on Pertti Hiltuselta seitsemän kilometriä.
”Menin kyselemään onnettoman näköistä konetta ja he sanoivat, että syksyllä tulee romu-ukko paloittelemaan sen. Totesin, että ei hyvänen aika, niin ei saa tapahtua,” kertoo Pertti.
”Lupasivat minulle koneen, kunhan vain veisin sen pois. Sain lavettimiehen mukaan ja autonosturimies taisi veloittaa vain sata markkaa. Hienoa talkoohenkeä! Kun konetta mentiin hakemaan, niin se piti samalla nostaa ja kääntää pihasaunan ylitse. Taivastelin, että liinan pettäessä joudun vielä tekemään uuden saunankin!”
Vaikka kone oli käytännössä ilmainen niin kunnostamiseen meni rahaa. Kunnostus tuli maksamaan kaikkiaan noin 4000 euroa, kun laskee mukaan hiekkapuhallushiekat sekä muut tarvikkeet ja osat. Puhallushiekkaa kului 1,4 tonnia.
Teknisesti haasteellinen kohta koneessa oli ylävaunusta alavaunuun johtava läpivienti koneen keskellä. Siinä on keskeltä ontto pystyakseli, jonka kautta välittyy voima vetopyörille. Akselin läpi kulkee myös hydrauliikan öljykanavat ohjaukselle ja muille sylintereille alavaunussa sekä ilmakanava jarruille.
”Sain koneen käyntiin ja sehän vuoti heti sieltä keskeltä. Otin läpivientiosan irti ja vein paikalliselle sorvarille. Hän yritti etsiä ja etsiä tiivisteitä siihen, mutta ei niitä löytynyt mistään. Sorvari tuumi kuitenkin, että kyllä sen saisi tietynlaisilla O-renkailla tehtyä pitäväksi, mutta se ei välttämättä kestä. Totesin, että tee vaikka uusi läpivienti kokonaan, kunhan vain saan sen toimivaksi. Sorvari sanoi siihen, että tiivisteitä kyllä saa teetettyä ja ne tilattiin. Viisi tiivistettä maksoivat melkein tonnin, mutta sitten siitä tuli pitävä,” kuvailee Pertti läpiviennin vaatimia töitä.
Alavaunussa on hydraulisylinterit joilla koneen keinuva akseli lukitaan paikoilleen kaivuun aikana haluttuun asentoon. Koneessa on hydraulipumppu, joka antaa voima alavaunun sylintereille sekä ohjaukselle.
”Myös jarrujen kuntoon saamisessa oli kovasti työtä. Jarrut ovat paineilmatehosteiset nestejarrut. Lieksan laatukone valmisti jarrusylinterit koneeseen, kun korvaavia osia ei löytynyt mistään. Konehuoneessa on kompressori tuottamassa jarruille ilmaa. Muualle ilmaa kone ei tarvitse.”
Koneen tekstit hän kopioi voipaperille, minkä avulla uudet sai teetettyä. Vanhoista oli vielä sen verran jäljellä, että niistä sai hyvät mallit. Konetta ei oltu tahallisesti pidetty huonosti tai rikottu, joten sitä oli siinä mielessä mukava kunnostaa.
Fordin 3,6 litran 52 hevosvoiman moottori oli seisonnan jälkeen jumissa, mutta se lähti liotuksella pyörimään, kunhan otti suuttimet pois. Jäähdytin oli mennyttä ja sen tilalle joutui teettämään uuden.
Kaivuukoneisto on itsessään suhteellisen yksinkertainen ja täysin mekaaninen ja vaikka se hullulta kuulostaakin, niin tässä koneessa on apukytkimet, jotka keventävät vipujen liikkeitä helpottaen kuljettajan työtä. Koneisto itsessään oli niin paksun rasvakerroksen peittämä, että oli säilynyt hyväkuntoisena. Tämä helpotti sen puolen kunnostusta.
Kunnostuksessa oli mukana apujoukkoja, kuten esimerkiksi paikallinen kurssikeskus, joka teki koneistustöitä. Siitä oli suuri apu.
Kauhan kynsistä puuttui yksi kynsi. Pertti alkoi miettimään, mistä ihmeestä noin vanhan mallisen löytäisi. Hän oli Kuopiossa käymässä vaimon kanssa ja siellä sattui olemaan Häggblomin toimipiste. Hän soitti sinne ja puhelimeen vastasi Kosti Heikkinen, joka sanoi, että ettei kyllä osaa sanoa löytyykö tuollaisia kynsiä.
”Menin käymään siellä kynnen kanssa ja hän otti mittoja. Tuumasi, että ei kyllä löydy tällaisia. Pari päivää meni ja Kosti soitti, että ei tällaisia löydy mistään Suomesta. Tiedustelin löytyisikö muualta? Kyllä Italiasta löytyy Kosti vastasi. Minulla oli silloin Fiat Ducato pakettiauto ja onhan sekin tullut Italiasta niin että eiköhän sieltä saisi kynnetkin hankittua. Kysyin, että paljonkohan kynnet maksaisivat? Kosti sanoi, että sovitaan niin että kaivurin ollessa valmis laitat kuvan koneesta ja kynsistä. Jos tarvitaan mainosjuttuihin, niin saako käyttää? Sanoin, että tehkää vaikka elokuva siitä vehkeestä, jos vain saan kynnet,” Pertti muistelee kynsien hankintaa.
Hinnasta vain ei tullut selvyyttä ja hän joutui toistamiseen kysymään, mitä kynnet maksavat. Kosti Heikkinen totesi, että eivät niin paljoa maksa, että Hiltunen konkurssin tekisi. Kun kynnet tulivat, tiedusteli Pertti taas hintaa.
”Sanoi, että älä hätäile, ei meillekään ole vielä tullut laskua. Sitten ne tuli kotipihaan, eikä olleet muuten kalliit. Maksoi kaikkinensa 150 euroa. Laitoin kuvia kuten sovittiin.”
Kunnostusten valmistuttua koneelle tehtiin tieliikennekatsastus moottorityökoneeksi ja se museorekisteröitiin. Koska kone on iso ja hitaasti kulkeva laite, se katsastettiin kotipihassa.
”Se oli jännä homma, kun Rapasen Martti oli mukana katsastamassa konetta. Hän oli toiminut työkseen Pikku Jussin kuljettajana. Martti on aikanaan ajanut vähän tätäkin konetta tuuraten vakituista kuljettajaa.”
”Martti kertoi, että koneella kaivettiin rakennusten pohjia, siltarumpuja sekä katuja. Se oli vaativa työkone, huoltoon kului paljon aikaa. Rapanen oli alan kursseilla Helsingissä. Siellä oli vastaava silloin käytössä Helsingin kaupungilla. Onko näitä sitten montaa valmistettu, sitä en ole saanut selville. Toista jäljellä olevaakaan ei ole löytynyt. Fiskarsille koitin soittaakin, mutta eihän sitä firmaa enää tavallaan ole, jossa nämä on valmistettu.”
Katsastuksessa mukana ollut toinen katsastusmies Juha Oksanen oli katsastuksen lopuksi todennut, että vaikka hän uskoo koneen olevan kunnossa, pitäisi sillä ajaakin. Pertti sanoi, että ei muuta kuin kiipeät kyytiin ja ajat. Siinä vain kävi niin, että katsastajalla menivät koneen toiminnot tyystin sekaisin ja Pertin piti äkkiä mennä sammuttamaan kone. Katsastaja Oksanen totesi, että lain kirja on täytetty, hän on ajanut kymmenen metriä koneella. Pertti on itse käynyt Fiskarsilla muutaman kerran Lieksan keskustassa.
”On tämä kyllä karu laite, voi hyvänen aika. Kyllä pitää olla kauhea ajettava, aivan hirveä. Ylävaunu on väljä alavaunuun nähden, että se antaa periksi ja tien kallistuessa kallistuu puomi ja se näyttää menevän metsään. Sitähän sitten vaistomaisesti korjaa. Jos sille tielle lähtee niin sitä saa koko ajan korjata toiseen suuntaan. Se on ihan älytöntä. Se on vaan pysäytettävä ja lähdettävä uudestaan liikkeelle,” tuumii Pertti.
Pertin mielestä koneella on ajettava rauhallisesti. ”Hiljaa kun ajaa niin pystyy hyvin kulkemaan. Sehän kulkee melkein kuin traktori, mutta ei kärsi niin kovaa ajaa. Vein sen kerran lavetilla Koljonvirralle tapahtumaan. Siinä lavetissa oli lyhyet ajosillat. Kone kulkee pienimmälläkin vaihteella lujaa, huojuu ja heiluu. Se ei jaksa nousta vaan se pitää vauhdilla ajaa. Pitäisi olla niin pieni vaihde, että se jaksaisi mennä pikkuhiljaa. Kyllä oli kämmenet märkänä, kun sen sai kyytiin. Ajaminen ei ole jännää vaan älytöntä.”
Fiskarsilla olisi saanut kauhallisen kahvia, kertoo Pertti lopuksi. ”Naapurissa asui Sokoksen myymäläpäällikkö Jukka ja kun toin koneen pihaan kotiin, niin hän tuli siihen ja kyseli, että mitä ihmettä sinä tällaisella? Sanoin, että käynpä vaikka kauppaostoksilla. Jukka sanoi, että sovitaanko sellainen homma että jos tulet tällä Sokokselle, niin hän saa tehdä siitä jutun ja mainoksen ja saat lastata tuohon kauhaan niin paljon kahvipaketteja kuin saat vietyä. En ilennyt lähteä kuitenkaan siihen hommaan. Olisihan siihen mahtunut valtavasti paketteja.”
Pertti säilyttää konetta hallissa säältä suojassa ja se onkin säilynyt edelleen todella hyvässä ja siistissä kunnossa, vaikka kunnostuksesta onkin ehtinyt vierähtää aikaa. Toistaiseksi kone taitaa olla ainoa ajokuntoinen Fiskars 400 M.
Kuvat: Heikki Haapakoski, Pertti Hiltunen
Juttua on korjattu klo 16:04: Koska emme hyväksy humalassa ajamista, on sarkastinenkin haastateltavan viittaus asiaan poistettu.
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
