Kauempana ajourasta olevien pölkkyjen poimimiseen ei aina tarvita vinssiä – pitopuumenetelmä mahdollistaa kauempana olevien puiden kuormauksen

Kauempana ajourasta olevien pölkkyjen poiminnassa voidaan hyödyntää pitopuumenetelmää nosturin sijaan. Kuva: Tommi Hakala

• Metsurihakkuussa käytettävä menetelmä
• Mahdollistaa nosturin ulottumaa kauempana olevien pölkkyjen kuormauksen
• Perustuu pölkkyjen osittaiseen irtikatkaisuun

Puutavarakuormaimen ulottumasta kuulee usein sanottavan: ”Aina se on metrin liian lyhyt.” Eli käytännön työssä hakkuun yhteydessä on aina joku pölkky jäänyt liian kauas.

Ratkaisuksi ulottuman lisäämiseen käytetään usein erilaisia hydraulisia vinssejä, joiden suosio onkin viime aikoina kasvanut. Puomistoon asennettuna niillä ulottuu myös todella kaukana oleviin runkoihin. Mutta mitä tehdä, jos vinssille on tarvetta vain satunnaisesti? Onhan vinssi myös hankintana melko arvokas varuste.

”Vanhan kansan” metsäkonemiehet painivat aikoinaan saman ongelman kanssa. Tuohon aikaan puutavaraa jouduttiin kasaamaan metsurityönä kaksi- tai kolmimetrisenä kuitupuuna ajourien varsille. Syy tähän oli se, että metsäkoneiden nostureiden ulottumat olivat vain 5-6,5 metriä.

Kasaaminen käsipelillä on kovaa työtä, ja sitä oli mielekästä tehdä vain tiettyyn läpimittarajaan saakka – myös tukit jäivät tuolloin kasaamatta. Niinpä työn helpottamiseksi kehitettiin pitopuumenetelmä, jolla isotkin puut saatiin kuormattua nosturilla. Tämä vanha kikka toimii edelleen, ja Koneviesti esittelee tekniikan nyt myös uusille metsätyötä tekeville sukupolville.

Pitopuumenetelmällä saadaan muodostettua useamman pölkyn ”ketju”. Tämä ketju mahdollistaa siis kaukaakin tyvipölkyn vetämisen nosturin ulottuville. Kuvassa kolme kolmemetristä kuitupuuta on jätetty yhteen hyödyntäen pitopuuta. Kuva: Tommi Hakala

Pitopuumenetelmässä yksinkertaisesti jätetään kauimmaiset pölkyt irrottamatta toisistaan – katkaisu tehdään vain osittain. Näin pölkyistä muodostuu eräänlainen ketju, joka voidaan päähän tarttumalla vetää traktorin viereen. Traktorin vieressä ketju katkaistaan varovasti nosturilla nostamalla tai alaspäin painamalla.

Käytännössä työ etenee niin, että kaadon jälkeen runko karsitaan normaalisti. Mutta katkaisukohdissa sahaus tehdään vain osittain. Katkaisukohtaan muodostuu keskelle runkoa ”pitopuu”, joka jättää pölkyt kiinni toisiinsa. Pitopuu jätetään tarkoituksella keskelle, jotta irrotessaan puu katkeaa eikä halkea. Näin myös tukit säilyvät sahauskelpoisina.

Jotta pölkkyjen ketju pysyy nipussa, on pitopuun oltava riittävän vahva. Mutta toisaalta sen on oltava myös riittävän vahva kestämään vetoa. Parhaiten pitopuu kestää vetämistä, kun sen sahaa runkoon pystyasentoon. Samalla pitopuun paksuus näkyy helpommin.

Pitopuun paksuus näkyy selvemmin, kun sahaukset tekee pystyasennossa. Pitopuun paksuudeksi kannattaa jättää mielummin hieman liikaa kuin liian vähän. 3 senttiä on keskimäärin riittävästi. Pystyasennossa sahattu pitopuu kestää vetämistä paremmin. Kuva: Tommi Hakala

”Pölkkyketjun” siirto lähelle traktoria onnistuu, kun runkoa vedetään maata tai lunta pitkin. Tällöin pitopuut eivät esimurru jo vetovaiheessa. Pitopuun katkeamista helpottamaan alemman puolen sahauksen voi tehdä ”kaatokolomaisesti” avarretuksi – jolloin katkeamiseen on enemmän taittovaraa ylöspäin nostettaessa.

Kahden pölkyn ketjun katkaisu onnistuu tarttumalla kiinni pitopuun läheltä liitoskohdan traktorinpuoleisen pölkystä. Sen jälkeen pölkky nostetaan kuorman päälle ja varoen painetaan liitoskohtaa alaspäin. Näin irtoavista pölkyistä lähempi jää kahmariin. Tämä myös varmistaa, että irtoava pölkky ei pyörähdä traktoria kohden.

Kolmen pölkyn kohdalla samalla tavalla toimittaessa on riskinä, että etäisempi pitopuu katkeaa ensin. Tällöin kauimmainen pölkky voi irrota ulottuman ulkopuolelle. Tämän välttämiseksi kannattaa vetää lähin pölkky kuorman yli. Jo pieni nitkautus nosturilla saattaa riittää katkaisemaan pitopuut, mutta tällöin on oltava erittäin varovainen.

Toinen mahdollisuus, jos tila antaa myöden, on kääntää pölkkyketju ajouran suuntaiseksi. Tällöin pölkyt voi varoen painaa irti toisistaan, kun käyttää kasoja tai kantoja kohoumina.

Ensimmäisessä vaiheessa tartutaan varovasti pölkkyketjun päähän. Jos haluaa pitää pitopuut pystysuorassa asennossa vedon aikana, on otteen oltava kuitenkin riittävän tukeva, että pölkkyketju ei pääse pyörähtämään vedon aikana. Kuva: Tommi Hakala

Kolmen pölkyn ketjussa lähin pölkky on saatava ennen pitopuiden katkaisuja kuorman päälle tai yli. Muuten riskinä on äärimmäisen liitoksen katkeaminen ensimmäisenä, jolloin kaukaisin pölkky saattaa jäädä nosturin ulottuman ulkopuolelle. Kuva: Tommi Hakala

Jos pölkkyketjua ei voi vetää nosturilla kuorman yli (pystypuiden tms. vuoksi), otetaan kahmarilla varovaisesti kiinni kauempaa. Tämän jälkeen vedetään pölkkyketjua sen verran lähemmäs, että nosturin ulottuma riittää varmasti äärimmäisen pölkyn käsittelyyn.  Kuva: Tommi Hakala

Katkaisussa kannattaa ensin kokeilla, riittääkö rauhallinen nosto katkaisuun. Eli nostettäessa pölkkyjen oma paino saattaa riittää katkaisemaan pitopuut. Jos pitopuukohtiin on tehty vaakasahaukset ja alapuolelle ”kaatokolot”, tämä yleensä riittää.  Kuva: Tommi Hakala

Tiukemmilla pitopuilla voi joutua tekemään pienen painatuksen alaspäin tai retkauttamaan varovasti nosturilla. Se yleensä riittää katkaisemaan pitopuun, tai jopa molemmat. Maltti on valttia tässäkin, että pölkyt eivät sinkoile traktoria kohden. Kuva: Tommi Hakala