Harvennushakkuilla liian huolellinen kasaaminen kuluttaa voimia muulta hakkuutyöltä – kantamisen voi korvata siirtämisellä

Kun 80-luvulla kolmemetrinen kuitupuu oli yleinen pituusmitta metsurihakkuilla, niiden pinot ja merkkikepit edustivat aikansa metsämaisemaa. Vapaamittaisen kuitu- ja energiapuun yleistyttyä myös hankintahakkuilla, hakkaajan kannattaa panostaa yksinkertaisempaan kasaukseen. Kuva: Tommi Hakala

• Kasaustyö vaatii ponnisteluja, kuluttaa energiaa ja on riskialtista selälle.
• Riittävän kasaamisen opettelu säästää voimia varsinaiseen hakkuutyöhön.
• Rankojen kantamisen voi korvata kääntämisellä ja keinulautamaisella siirtämisellä.
• Kasaamisen tarpeeseen vaikuttaa eniten käytettävä kuljetuskalusto.
• Varsinainen kasaus voi tapahtua myös kuljetuksen yhteydessä.

Puutavaran korjuussa hakkuu ja lähikuljetus elävät tiukassa yhteydessä – hakattiin puu sitten manuaalisesti metsurityönä tai koneellisesti harvesterilla. Koska kaadetut ja katkotut puut kerätään kuormaajalla maastosta kuormatilaan, on sopivasti kasattu puutavara nopeampaa ja helpompaa kerättävää. Mutta korjuuketjussa heikoin lenkki on ihmistyön osuus, joka on syytä minimoida – esimerkiksi kasaamalla vain riittävästi, ei liikaa.

Oma lukunsa ovat syksyllä hakatut ja talvella kuljetettavat kuviot. Niiden kohdalla kohtuullisen kokoiset ja selkeästi merkityt kasat ovat tarpeellisia – tähän palataan myöhemmin. Nyt aiheena on siis lyhyen aikajänteen hakkuun ja lähikuljetuksen yhdistelmä.

Lumettomaan aikaan suoritettu hakkuu ja kantavamman talviajan lähikuljetuksen yhdistäminen vaatii omat kuvionsa. Siihen palataan myöhemmin Metsätyö-sarjassa. Kuva: Tommi Hakala

Puutavaran kasaamisen ensimmäinen osuus tehdään jo ennen yhdenkään puun kaatamista. Kannattaa rauhassa ensin miettiä puiden kaatojärjestys siten, että pölkkyjen siirtely minimoituu. Ja myös puulajit vaikuttavat: nuorissa metsissä runsaammin pölkkyjä peittäviä oksia sisältävät kuuset kannattaa hakkuun kohdalta kaataa ensimmäisenä.

Ensiharvennuksissa – joissa ei ole valmiita ajouria – työskentely alkaa ajouran avaamisella. Ja siinä vaiheessa tulevaa kasaamista ajatellen puiden kaataminen kannattaa tehdä ajouralle. Ajouralle kaadetut pölkyt voidaan siirtää päistä nostamalla ajouran reunalle muodostettaviin kasoihin. Tai jos kuljetus tapahtuu hyvinkin nopeasti, niistä voi muodostaa sopivia aluspuunippuja – joiden päälle sivultapäin kaadettuja runkoja voidaan vetää

Ensiharvennuksella kasan aluspuuna voi toimia ajouran suuntainen, pidemmän kuitupuun tyvipölkky. Sen päälle vedettynä eri puutavaralajit ovat kuin tarjottimella. Kuvassa neljän rangan koivusta on muodostettu kaksi helposti yhdistettävää kouraisutaakkaa. Kuva: Tommi Hakala

Traktorinkuljettajan näkökulmasta minimoidun kasauksen työmaa koostuu keruupisteistä, joissa nosturilla suoritetaan puutavaralajien pienempien kasojen yhdistämisiä – siis tehdään koneellisesti työ, mikä kuluttaísi sahaajan voimia eniten. Kuva: Tommi Hakala

Nostoliikkeet ovat helppo tapa "rikkoa itsensä" metsätöissä. Siksipä nostaminen on syytä minimoida. Ja jos nostaminen on tarpeen, se on järkevintä tehdä osittaisena nostona pölkyn kevyemmästä latvapäästä – pölkyn painavampi tyvipää kyllä seuraa kasalle asti mukana.

Nykyisin yleiset pinotavarasakset ovat ensisijainen kädenjatke kasauksessa. Kunhan muistaa, että selän kiertoliikkeet ovat oltava jouheita, eikä teräviä tempaisuja saa tehdä. Pinotavarasaksilla on paikallaan seisten mahdollista liu’uttaa pölkkyjä toistensa päällä. Kahden käden otteella myös olkapäihin kohdistuva rasitus tasoittuu.

Isäntälinjan puutavarakuormainten kahmareiden koko on yleensä 0,12–0,20 m². Se tarkoittaa kolmesta viiteen keskikoista rankaa – eli sitä suuremmista kasoista ei ole käytännössä varsinaista hyötyä. Ja kertakouraisun kasaan on selkeämpää tarttua.

Harvennushakkuilla kuitupuukokoisesta puustosta syntyy kaksi tai kolme pidempää rankaa, kun taas lyhyemmästä kolmemetrisestä syntyy kolme tai neljä rankaa. Koska painavien tyviosien kasaamista kannattaa vältellä, keskitytään vain latvaosien kasaamiseen.

Jo katkonnassa kannattaa huomioida kasauksen keventäminen: tyviosa katkaistaan maksimipituiseksi ja siirrettävä latvaosa katkaistaan lyhyemmäksi ja kevyemmäksi. Lyhyt, minimipituinen latvaranka – yleensä kolmemetrinen – on kevyt nostaa latvasta pystyyn ja kaataa edellisen rangan viereen.

Kaottisen näköinen tilanne voikin olla aivan riittävä maataloustraktoripohjaiselle kalustolle. Kahden ja kolmen rangan kasat ovat riittävän suuria ja niitä on helppo myös yhdistellä. Kuvan tilanteessa rangat on siirrelty paikoilleen liu’uttamalla ja kääntämällä – rankoja ei nostettu. Kuva: Tommi Hakala

Eri suunnista yhteen kuormauspisteeseen vedetyt rangat ja niiden pienemmät kouraisutaakat ovat kuormattavissa aivan riittävän nopeasti. Kun kuormaajalla tarttuu aivan nippujen päästä, ne kallistuvat reilusti ja kääntötilaa tarvitaan vähemmän. Kuva: Tommi Hakala

Kasojen muodostamisessa kannattaa olla "hyödyllisen laiska". Rinnakkaisten puiden tyvipölkyt voidaan lajitella omaan kasansa ja latvat omaan kasansa. Nykyisin yleistyneillä noin seitsemään metrin ulottuvilla nostureilla voidaan tarttua uran varressa olevan pitkän kuitupuun kasan takana olevan kasan päähän. Tarttumalla ensin taaempana olevaan kasaan, sen voi pienellä taittopuomin liikkeellä vetää lähemmän kasan päälle – eli tehdä sen nosturilla, minkä tekisi omin voimin.

Myös poikittaiset kasat ovat toimiva ratkaisu, jolla kasaamista voi vähentää. Poikittain toisiinsa nähden sijoitettuihin kasoihin on helppoja tarttua kuormaajalla. Ja kasan päästä nostamalla taakka nousee vinossa ylös, jolloin se tarvitsee vähemmän tilaa puiden välissä kääntelyyn.

Sopivasti kaatamalla ja katkomalla saa vähennettyä kasaamista. Katkaisemalla ajouran yli kaadettujen runkojen keskimmäinen pölkky sopivasti, saa sen käännettyä sivuun helposti vain toisesta (kevyemmästä) päästä nostamalla. Kuva: Tommi Hakala

Perusperiaatteena kannattaa pitää, että siirtää tai kääntää aina kevyempää painavamman lähelle. Eli lyhyempi ja kevyempi latvaranka on kuvassakin nostettu tyvensä varassa pystyyn ja kaadettu edellisen rangan viereen – ja näin muodostuu sopiva kouraisutaakka.  Kuva: Tommi Hakala

Kun hakkuuta tehdään harvemmassa tukkipuustossa ja lumiaikaan, voi kasaaminen olla tarpeetonta tai jopa haitaksi. Sopivasti kaadettuina puiden oksat eivät peitä aiemmin kaadettujen runkojen pölkkyjä, etenkin männiköissä ja koivikoissa.

Kaadettujen tukkirunkojen tukkeja ei tietenkään kasata metsurivoimin, mutta niiden latvapölkyt saavat myös jäädä paikoilleen... sillä lumisateen jälkeen ensimmäistä pölkkyä nostettaessa rungon muut pölkyt löytyvät ketjuna. Vain kuitupuukokoisen latvarangan vetäminen viimeisen tukin rinnalle voi olla avuksi, muttei yleensä sekään.

Väljennyshakkuussa syntyvien järeiden pölkkyjen jättäminen omille paikoilleen on järkevää. Ja jos päälle sataa lunta, löytyvät pölkyt aina latvarankaa myöden peräkkäisenä ketjuna – mikä on kätevää varsinkin silloin, jos puutavaran lähikuljetuksen hoitaa joku muu kuin puiden kaataja.  Kuva: Tommi Hakala