Omatekoinen kylvölannoitin luomutilan tarpeisiin – laite yhdistää kultivaattorin väljyyden ja perinteisen kylvötekniikan

Tuomas Näppilän kombikylvin on yhdistelmä kultivaattorin väljyyttä ja perinteistä kylvötekniikkaa. Kuvassa kylvetään keväällä mekaanisesti lopetettuun nurmirikkoon. Työketjussa oli käytössä lautasmuokkain, hanhenjalkakultivaattori ja S-piikkiäes. Kuva: Jussi Knaapi

• Kylvölannoitin on rakennettu agronomisten vaatimusten pohjalta nostavilla pystypiikeillä. Koneen työleveydeksi saatiin 3,30 m.
• Kylvölannoittimeen haluttiin nostavat pystypiikit ja työleveys on sovitettu traktorin leveyteen.
• Kone yhdistää kultivaattorin väljyyden ja perinteisen kylvötekniikan, ja on suunniteltu erityisesti luomuviljelyn tarpeisiin.
• Investointi toteutettiin edullisesti hyödyntämällä käytettyjä osia ja omia rakenteita ilman toiminnallisia kompromisseja.

Näppilän tilalla Urjalassa on kokemusta sekä tavanomaisesta että luomuviljelystä. Kaksivaiheinen siirtymä viljapainotteisesta viljelystä nurmikierron sisältävään luomuun on antanut isäntä Tuomas Näppilälle perspektiiviä. Kokemusta on karttunut myös suorakylvöstä kiekkovantaallisella takapyöräkoneella.

Tuomaksen kombikylvin on saanut vaikutteita esimerkiksi tästä Weavingin kylvökoneesta. Kuva: Jussi Knaapi

Sinällään hyvin toimiva tekniikka selvisi tehtävästään kyllä ihan hyvin, mutta luomuun siirtyminen nosti esiin tarpeen sekä kestorikkakasvien mekaaniseen kontrolliin että nurmen päättämiseen osana kylvöketjua. Hiljalleen ideointi jalostui suunnitelmaksi, ja keväällä 2025 tilan oma kombikylvökone oli valmis töihin.

Tume-säiliön koko on nykymittapuun mukaan pieni, mutta sujuvalla täyttörutiinilla työ etenee hyvin. Mäki-Reinin täyttöruuvi sopii tehtäväänsä. Säiliön koon etuna on kylvöyhdistelmän kohtuullinen ottelupaino, joka lasketaan isoksi plussaksi. Kuva: Jussi Knaapi

Yara Bio Plus (10-4-1) on pelletöity ja kulkee rihlasyöttimestä läpi kuin tavallinen rae. Tyypillinen käyttömäärä on 300 kg/ha. Kuva: Jussi Knaapi

Suunnitteluprosessin alussa Tuomas kuunteli, mitä alan pioneerit olivat tiloillaan tehneet. Vaiheen yksi päätös oli, että kylvövantaassa on oltava nostava vannasrakenne. Kiekkovannas ei näin ollen ollut vaihtoehto. Vantaisto rakentui pystypiikkisen tarvikevantaan ympärille, johon Tuomas rakensi siemenen ja lannoitteen sijoittamiseen tarvittavan kotelon ja yhteet. Piikin profiili on samanlainen kuin esimerkiksi brittiläisessä Weaving-kylvökoneessa.

Vaiheen kaksi ratkaisu oli, että juolaa ja nurmirikkoa pintaan nostavan vannasrakenteen jälkeen ei saa olla kylvöstä takaisin tiivistävää takapyörästöä. Kylvöjäljen on jäätävä kuohkeaksi, ja pintaan nousseiden juurakoiden on saatava kuivua harmittomaan tilaan.

Työsyvyyden säädön osalta oli kaksi vaihtoehtoa. Aihio, josta Tuomas rakentelun aloitti, oli Tumen kolmimetrinen HKL-sivupyöräkone. Olisi ollut helppoa päätyä edelleen sivupyöräratkaisuun, mutta tämä ratkaisu hylättiin. Tuomas halusi kylvöleveydeksi saman kuin paripyöräisen vetotraktorin leveys. Näin leveydeksi vakiintui 3,30 metriä. Kylvöjälkeen ei näin jää minkäänlaisia pyöränjälkiä.

Vannasratkaisu on osoittautunut toimivaksi. Pystypiikin profiili pitää värähtelystä huolimatta työsyvyyden tasaisena. Etupyörästö tiivistää kylvöalustaa sopivasti. Pyörästön syvyyssäätö vaikuttaa aina kahteen pyörään kerrallaan. Kuva: Jussi Knaapi

Kylvöyksikkö on myös kevyt. Vetotraktori – MF 699 – on edelleen kevyin 6-sylinterinen traktori noin 4 000 kilon ottelupainolla. Traktorin täysmekaaninen voimansiirto ja kevyt kylvin kulkevat kuin sukkasillaan. Maata kuormitetaan minimaalisesti ja polttoainetta säästyy: hehtaarin polttoaineenkulutus jää tyypillisesti vain muutamaan litraan.

Työleveyden kasvu mahdollistui, kun koneen vantaisto muutettiin ns. kultivaattorityyppiseksi. Tuomas irrotti Tumen alakerran ja nosti säiliön noin 40 senttiä ylöspäin. Näin saatiin väljyyttä piikeille, ja koneen vantaistossa on nyt kolme riviä. Piikkien etäisyys on niin suuri, että voidaan ajaa myös kevytmuokattuun kylvöalustaan tai nurmirikkoon. Uuden alakerran myötä riviväli levitettiin 15 senttimetriin.

Vantaisto rakennettiin pystypiikkisestä vantaasta lisäämällä siihen kotelo, johon lannoite ja siemen johdetaan. Lannoitteen ja siemenen ohjaaminen samaan vantaaseen ei isäntää huolettanut, koska luomun lannoitteet eivät ole ns. suolaväkeviä. Ne eivät nosta johtolukua maassa yhtä räjähtävästi kuin tavanomaiset mineraalilannoitteet (ks. oheinen graafi). Näin ollen jyvälle jää aikaa kehittää luontainen symbioosi juuren ja maan mikrobiston välille.

Kombivantaiden lukumäärä on 22 kpl, joten lannoitepuolelle piti lisätä 10 uutta rihlaa (12 + 10 = 22).

Lannoitteen syöttörihlastojen määrä piti tuplata (ylärivi). Alkujaan 24 siemenrihlasta piti mitoitussyistä jättää kaksi pois. Kuva: Tuomas Näppilä

Vantaiden sijoitus on porrastettu sujuvaksi. Neljättä palkkia harkittiin, mutta se olisi ollut rihlasyötölle haasteellista valumakulmien loiventumisen vuoksi. Vantaiden takana oleva koontilaatikko on yksinkertainen, mutta se on toiminut odotetusti. Kuva: Tuomas Näppilä

Syvyydensäätöpyörille löytyi sopiva paikka koneen etuosasta. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että kone tulee olemaan nostolaiteversio. Niinpä Tuomas lainasi hieman ideaa Tumen suorakylvökoneesta, hankki tarvikeliikkeestä sopivan kokoiset ilmakumipyörät ja rakensi niille telineet koneen etuosaan.

Jäljelle jäi vielä vedon järjestäminen syöttölaitteille. Siihen löytyi ratkaisu vanhasta Juko-kylvökoneen rautapyörästä. Ketjuvälitteinen veto toimii varmasti. Kiertokokeelle oli tietenkin tehtävä oma laskentaharjoitus.

Syvyydensäätöpyörästön rakenne näkyy tässä. Tumen alakertaan on jo lisätty kolmas kiinnityspalkki vantaille. Kuva: Tuomas Näppilä

Ensimmäisen kevään kokemukset ovat olleet odotusten mukaisia – kone on toiminut suunnitellusti. Koska perustekniikka on yksinkertaista ja käytössä testattua, yllätyksiä ei ole ollut.

Vantaisto on riittävän väljä, joten tukkeamisia ei normaalioloissa ole ilmennyt. Haastavinta on ollut kylvö mekaanisesti lopetettuun nurmikasvustoon, jolloin on tarvittu useampi muokkauskerta. Tilanteesta riippuen lopetettava nurmi on saatettu syksyllä jankkuroida ja jättää edelleen kasvamaan. Kevätrutiiniin kuuluu muokkaus Crosscut-tyyppisellä lautasmuokkaimella, tarvittaessa matala kultivointi hanhenjalkaterin varustetulla kultivaattorilla ja viimeistely S-piikkiäkeellä. Joitain lohkoja on myös kynnetty.

Nostava piikkiprofiili jättää kevyemmät tuppaat ja juolan pintaan kuivumaan. Piikki myös lajittelee hienompaa murua siemenkerrokseen. Kuva: Jussi Knaapi

Vantaiden nostava työtapa on todettu erittäin hyväksi sekä juolavehnän kurittamisessa että nurmirikon hallinnassa. Irrotettu juurakko nousee maan pintaan ja kuivuu siinä tehokkaasti.

Urjalan alueen maalajit eivät ole tiukimpia savikoita, joten ohdaketta tai valvattia ei esiinny vaivaksi asti. Viljelykierrossa on nautakarjan rehuun myös nurmea, ja pelloille levitetään pihaton kuivalantaa. Peltojen multavuus on nousussa ja rikkalajisto kallistuu enemmän juolavehnän suuntaan – eli nostava piikkimalli sopii tilan maalajeille hyvin.

Orastumisvaiheessa juuristo on jo muodostanut vahvan vaipan juurien ympärille. Tämä kertoo, että biologia on alkanut toimia. Kuva: Tuomas Näppilä

Tilalla on myös kiekkotyyppisellä vantaistolla varustettu suorakylvökone. Ajatus nostavalla piikillä varustetusta kylvimestä pohjautui myös havaintoon, jossa kiekkovannas katkoo esimerkiksi juolavehnän juurakoita. Tällöin on mahdollista, että molemmat pätkät alkavat kasvaa uudelleen. Nyt kylvöksissä on nähtävissä, että tämä ilmiö on historiaa – juurakot nostetaan kylvön yhteydessä pintaan kuivumaan.

Värisevä piikkimalli murustaa kylvöuraa enemmän kuin lautanen tekisi, mutta tämän Tuomas näkee vain eduksi. Kylvös jää pinnastaan kuohkeaksi ja sadevedet imeytyvät hyvin. Ja kun syvyyden säätöpyörät esitiivistävät kylvöksen, tuntuu ensimmäisen kevään kokemusten perusteella myös kapillaarisuus säilyneen vallan hyvin.

Kylvös viljan jälkeen ei erotu muista kylvötekniikoista. Jälki on tasaista. Lannoite on tässä sijoitettu samaan riviin siemenen kanssa. Lannoitetypen käyttömäärä on 30 kg/ha. Pellon sisäinen ravinnekierto ja karjanlanta huolehtivat lopusta. Sato-odote on 3–4 t/ha. Kuva: Sonja Sädeharju

Sato-odote kesäkuun alussa oli normaalia korkeampi. Plussaksi lasketaan myös investointipuoli – projekti toteutettiin hyvin edullisesti. Nyt puintien tuloskin on selvillä ja sadosta muodostui oletettua parempi. Puimurin satomittarin mukaan päästiin kuvan lohkolla liki 4 tonnin keskisatoon.

Kuvat: Jussi Knaapi, Tuomas Näppilä, Sonja Sädeharju