Iso osa maapallon viljelyalueista tulee kärsimään kuivuudesta. Suomen osalta tilanne on huomattavasti parempi kuin oikeastaan missään muualla.
Sinimailasen tuotannon yksi pääalue oli aikoinaan Kalifornia. Vuoden aikana kyettiin tuottamaan seitsemän satoa. Kaikki perustui keinokasteluun. Kirjoittaja paikkaamassa kastelukanavaa joskus vuosikymmeniä sitten. Kuva: Jussi Knaapi
Suomen maaperä pystyy varastoimaan talvella karttuvaa vesivarantoa kasvien käyttöön. Nurmiheinien tuotanto vientiin poistaa myös tehokkaasti ”murhetta” Suomen liiasta peltoalasta.
40 vuotta sitten sinimailasen paalaukseen käytettiin tämmöistä tekniikkaa. Rautalangalla sidotut paalit olivat sen verran raskaita, että keruu oli toki jo 100 prosenttisesti mekanisoitu. Kuva: Jussi Knaapi
Kuvaesimerkkimme vuosien takaa Kaliforniasta valottaa, miten sinimailasta siellä tuotetaan. Kasvu perustuu keinokasteluun, joka on nykyään jo todellinen ongelma. Vähenevät vesivarat ohjataan sinimailaselta tuottavimmille hedelmäpuille ja vihanneksille.
Oheinen karttakuva kertoo oleellisen. National Center for Atmospheric Research (NCAR) on työstänyt tämän kuivuusriskikartan käyttäen samoja tietokonemalleja (22 kpl) kuin mitä IPCC:kin käyttää. Huomionarvoista on, että Suomi sijoittuu koko ajan kartan vihreälle vyöhykkeelle. Punaiset sävyt sen sijaan kertovat vakavista kuivuusongelmista. Kartasto on tehty 2012, mutta on edelleen hyvin suuntaa antava. Kuva: National Center for Atmospheric Research