Nurmen satomittauksessa mitataan määrän lisäksi myös laatua ja proteiinipitoisuuksia – nurmen satokarttojen potentiaali lannoitukseen on vielä hyödyntämättä

Kuva: Timo Oksanen

Maatalous|Maatalouskoneet7.10.202102:00

Kolumni

Timo Oksanen

Leikkuupuimurissa hetkellinen sadonmittaus perustuu yleensä joko elevaattorissa oleviin valokennoihin (l/min) tai erilaisiin elevaattorin yläpäässä painetta mittaaviin vastinlevyihin (kg/min). Myöhemmin GPS-teknologian yleistyessä satomittareista tuli satokartoittimia – näiden yleistymistä vakiovarusteeksi odotellaan edelleen maassamme.

Hyvin pian leikkuupuimureiden satomittauksen kehittämisen jälkeen tutkimuskohteet siirtyivät sekä nurmi- että juurikaskoneiden sadonmittaukseen. Näiden koneiden kohdalla sadonmittaus on huomattavasti vaikeampaa johtuen erilaisista korjuuketjuista sekä materiaalin epätasalaatuisuudesta. Vaikka tutkimusprojekteissa on saatu toimivia prototyyppejä, niiden siirtäminen sarjatuotantokoneisiin ei ole ollut yhtä helppoa.

Sadon hetkellisen määrän mittaamisen lisäksi tarvitaan myös samanaikaista laadun mittausta. Laatuparametrit vaikuttavat muun muassa sadon hinnoitteluun tai seuraavan prosessointivaiheen optimointiin. Viljan puinnissa yleisesti mitataan vain säiliöön tulevien jyvien kosteutta. Tätä tietoa voidaan käyttää sekä muuntamaan märkäsato kuivasadoksi että arvioimaan kuivaustarvetta jo pellolla.

Nurmen korjuussa kosteus tai kuiva-aineen määrä on vastaavasti tärkeä mitattava sadon ominaisuus, mutta nykytekniikalla pystytään arvioimaan samalla myös proteiinipitoisuutta ynnä muita viherrehun pitoisuuksia. Nämä mittaukset ovat epäsuoria perustuen eriväristen valojen heijastumaan korjatusta materiaalista. Valomittaus perustuu sekä ihmisen näkemiin väreihin että hieman näköalueen ulkopuolella oleviin lähi-infrapunaväreihin (NIR). Mittaustulos eri aallonpituuden heijastuvuudesta muutetaan laatuarvoiksi perustuen valmistajan kalibrointikäyriin. Valmistaja sovittaa kalibrointikäyrät lukuisien keräämiensä laboratorionäytteiden avulla – myös Suomen oloista. Kyseessä on siis epäsuora mittaus, joka perustuu korrelaation hyödyntämiseen valon heijastuvuuden ja pitoisuuksien välille.

Määrän ja laadun mittauksista on hyötyä koneen automaatiolle ajon aikana. Määrän mukaan voidaan säädellä esimerkiksi automaattisesti ajonopeutta tai laadun perusteella voidaan optimoida silpun pituutta. Mahdollisuudet eivät rajoitu vain ajosilppureihin, vaan vastaavia sovelluksia on mahdollista toteuttaa paalain- tai noukinvaunuyhdistelmiin, tosin tällöin traktorin ja työkoneen pitää toimia hyvin yhteen ISOBUS-tekniikalla. Vaunujen integroidut punnituslaitteistot tuottavat myös satotietoa, ja paalain voi punnita jokaisen paalin ennen laskemista maahan. Tietoa sadon kokonaismäärästä tarvitaan sekä varastokirjanpitoon että sadon myyntiin.

Nurmen satokarttojen potentiaali lannoitukseen on kuitenkin vielä pitkälti hyödyntämättä. Täsmäviljelyn perusidean mukaisesti edellisten vuosien satotietoja yhdistettynä maaperätietoihin pitäisi käyttää optimoimaan lannoituksen määrä jokaiselle pellon neliömetrille erikseen. Uuden konekaluston kyvykkyys laittaa lannoitetta tai lantaa haluttu määrä on kehittynyt viime vuosina ISOBUS-teknologian ansiosta. Annostelukarttojen automaattiseen laskemiseen satotiedoista ei ole vielä helppoja ohjelmia, mikä rajoittaa edelleen täsmäviljelymetodologian käyttöä. Tämä edellyttäisi yksinkertaisimmillaan vain laskentaperiaatetta, jossa sadon mukana pois vietyjen ravinteiden tilalle annosteltaisiin sama määrä ravinteita, sopivalla kertoimella höystettynä.

Koneviestin kolumnisti Timo Oksanen toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.