Itävallan maatilat hyötyvät turismista ja erikoistumisesta ‒ pientilat pitävät maaseudun elinvoimaisena

Case IH piti lehdistötilaisuuden Itävallassa ennen Agritechnica 2023 -näyttelyä. Kuvassa osittain sähköisellä voimansiirrolla varustettu Steyr hybrid CVT -prototyyppi. Kuvituskuva. Kuva: Seppo Pentti

Maatalous|Maatalous

7.7.202617:00

Kolumni

Erkki Holma

Itävalta tunnetaan matkailumaana. Turismi on tärkeä maatalouden tukijalka. Viljelijöistä vain kolmannes on päätoimisia, kaksi kolmasosaa on sivutoimisia. Sivutoimiviljelijät ajavat talvella rinnetamppareita, hoitavat rinnehissejä ja tarjoavat maatilamajoitusta. Maatilat pitävät maaseudun ympäristön siistinä. Kaatumassa olevia latoja ei näy. Maatalous on turismin ympäristönhoitaja.

Peltoala on 15 prosenttia suurempi kuin Suomessa, mutta tilat ovat pieniä: keskimääräinen peltoala on vain 20 hehtaaria. Tämä johtuu siitä, että alppialueilla ei ole isoja peltoja, ja kuitenkin yli puolet pelloista sijaitsee juuri tuollaisilla alueilla. Toisaalta Itävallassa on viininviljelyyn erikoistuneita tiloja, ja 20 hehtaarin viinitila on jo iso.

Peltoalasta 27 prosenttia on luomuviljelyssä, ja se on enemmän kuin missään muussa EU-maassa.

Kun kuuntelin maatalouden neuvontajärjestön katsausta maataloudesta, jäi kieltämättä kuva, että pientilavaltaisuudesta huolimatta maataloudella ei mene huonosti. EU:ta ei moitita muuten kuin lisääntyneestä byrokratiasta. Ilmeisesti Itävalta onnistui neuvottelemaan maatalouden kannalta kohtuullisen hyvän sopimuksen EU:n kanssa, kun maa liittyi EU:n jäseneksi samana vuonna kuin Suomi.

Metsäpinta-ala on Itävallassa viidennes Suomen metsäalasta ja metsiä on paljon alppialueilla, missä korjuu on kallista. Kävin kerran metsäkoululla, eikä siellä opetettu lainkaan hakkuukoneiden käyttöä. Siellä opetettiin, miten rinteille rakennetaan vaijerijärjestelmät, joiden varassa puut roikotetaan metsätien varteen.

Tukin hinta on korkeampi kuin Suomessa. Sahatavaran isot markkina-alueet ovat muutaman tunnin rekkakuljetuksen päässä sahalta ja puukuutiot mitataan kuoren alta eikä kuoren päältä, kuten meillä. Ero on kuusitukissa noin 11 prosenttia.

Metsätalouden iso ongelma on kasvaneet kuoriaistuhot. Kolmen vuoden takainen tilasto kertoo metsätuhojen olleen jo kolmannes vuosikasvusta.

Maatalouskoneita valmistavia tehtaita on Itävallassa monta. Suomessa tunnetaan esimerkiksi Pöttingerin koneet, useat hakekattilavalmistajat ja Case IH -traktorit.

Itse asiassa samalta kokoonpanolinjalta tulee traktoreita niin Case IH:n kuin myös Steyrin ja New Hollandin merkeillä. Kokoonpanolinjan lopussa yhteen traktoriin tulee Case IH:n punainen ohjaamo ja konepelti. Seuraavaan pannaan sinisen New Hollandin ja kolmanteen Steyrin kuoret. Ruoto kuorien sisällä on kutakuinkin sama, vain varusteet voivat poiketa toisistaan. Konemyyjälle, jolla on laukussaan kahden merkin paperit, on miettimistä, kumman puolesta hän alkaa kauppaa tehdä.

Tuotantomäärältään Case IH -tehdas on samaa suuruusluokkaa kuin suomalainen Valtra.

Itävallassa on toinenkin traktoritehdas, Lindner, jonka markkina-aluetta ovat Itävalta, Etelä-Saksa ja Sveitsi. Tuotantomäärä on tuhannen traktorin luokkaa. Tämä on osoitus siitä, että pienilläkin määrillä valmistuksesta voi saada kannattavaa. Komponentteja voi ostaa maailmalta valmistajilta, joiden tuotantomäärät ovat suuria.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien.