Näin sujui nykypäivänä puinti 1950-luvun puimurimallilla – Allis-Chalmers All-Crop 60A -puimakoneella olympiasyksyn puintitunnelmissa

Hinattava Allis-Chalmers All-Crop 60 oli 1950-luvun alussa Suomen yleisin puimurimalli. Se ei ominaisuuksiensa puolesta ollut paras mahdollinen suomalaispelloille, mutta huokea hankintahinta ja tasokas tekniikka kiinnostivat niin runsaasti, että kauppoja tehtiin samaan tahtiin kuin koneita saatiin tänne tuotua. All-Crop oli alkuaan tarkoitettu pienemmille tiloille, mutta meillä se oli ainakin aluksi isojen talojen kone. Kuluneena syksynä Allis-puimuria päästiin kokeilemaan jokseenkin 60 vuoden takaisissa olosuhteissa. Jyvät menivät säkkiin ja oljet peltoon, kuten oli tarkoituskin, eikä hinausapuakaan tarvittu.
Allis-Chalmers All-Crop 60 suunniteltiin alunperin voimanottokäyttöiseksi, mutta vuodesta 1940 lähtien sen sai myös apumoottorivarustuksella. Useampaan traktoriin oli tuolloin saatavana voimanottoakseli, mutta harvemmasta löytyi tarpeeksi pieniä vaihteita, eikä voimaakaan ollut aina riittävästi. 26-hevosvoimaisen N-Fordsonin lisävarusteisiin on kuulunut ulosottoakseli, mutta puimurin yhtäaikainen vetäminen ja pyöritys on ollut mahdollisuuksien rajoissa. Apumoottorimalli liikkuu kuitenkin melko vaivattomasti.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Allis-Chalmersin edustus siirtyi sotien jälkeen Keskolle. Aiemmin merkkiä olivat myyneet Allis Oy sekä Labor. 50-luvun alkuvuosina Allis-Chalmers All-Crop oli puimurimarkkinoidemme ykkönen, mutta melko pian kärkisija meni Massey-Harris 726 -ajopuimurille. Viimeiset All-Crop-puimurit Kesko myi vuoden 1958 tienoilla. Kaikkiaan niitä on meille tuotu noin 350 kpl.
Allis-Chalmersin edustus siirtyi sotien jälkeen Keskolle. Aiemmin merkkiä olivat myyneet Allis Oy sekä Labor. 50-luvun alkuvuosina Allis-Chalmers All-Crop oli puimurimarkkinoidemme ykkönen, mutta melko pian kärkisija meni Massey-Harris 726 -ajopuimurille. Viimeiset All-Crop-puimurit Kesko myi vuoden 1958 tienoilla. Kaikkiaan niitä on meille tuotu noin 350 kpl.
All-Crop-puimurin apumoottori on sama kuin Allis-Chalmers B -traktorissa, suurimpana erona on kampikäynnistys. Puintikoneisto kytketään säkitystason alla olevasta kulmavaihteesta, pikapysäytys hoituu traktorin istuimelta käsin vaijerin avulla. Kierrosluvun säätövipu on moottoriöljynsuodattimen takana olevalla hammaskaarella, moottori sammutetaan magneeton kupeessa olevasta maadoitusliuskasta.
All-Crop-puimurin apumoottori on sama kuin Allis-Chalmers B -traktorissa, suurimpana erona on kampikäynnistys. Puintikoneisto kytketään säkitystason alla olevasta kulmavaihteesta, pikapysäytys hoituu traktorin istuimelta käsin vaijerin avulla. Kierrosluvun säätövipu on moottoriöljynsuodattimen takana olevalla hammaskaarella, moottori sammutetaan magneeton kupeessa olevasta maadoitusliuskasta.
Vasemmalla olevalle leikkuupöydälle näkee hyvin, mutta vääränpuoleisen pöydän seuraaminen vaatii pientä totuttelua. Jousikevennettyä pöytää hallitaan käsivivulla ja 6-lapaista kaatokelaa kuvassa näkyvällä köydellä. Nyöristä vetämällä avautuu lukitus, minkä jälkeen samaisen köyden avulla kela voidaan säätää 13:een eri asentoon. Kaatokela pyörii silloin, kun puimuri liikkuu. Sen sijaan terä ja mattokuljetin pelaavat samaan tahtiin puintikoneiston kanssa.
Vasemmalla olevalle leikkuupöydälle näkee hyvin, mutta vääränpuoleisen pöydän seuraaminen vaatii pientä totuttelua. Jousikevennettyä pöytää hallitaan käsivivulla ja 6-lapaista kaatokelaa kuvassa näkyvällä köydellä. Nyöristä vetämällä avautuu lukitus, minkä jälkeen samaisen köyden avulla kela voidaan säätää 13:een eri asentoon. Kaatokela pyörii silloin, kun puimuri liikkuu. Sen sijaan terä ja mattokuljetin pelaavat samaan tahtiin puintikoneiston kanssa.
Säkitystason ja leikkuupöydän välissä pyörii monta hihnapyörää. Vasemmanpuoleinen hihna ja ketju kuuluvat kaatokelan voimansiirtoon, keskellä näkyy puintikelan hihna variaattori- ja kiristyspyörineen, oikealla leikkuupöydän alemman ja ylemmän mattokuljettimen käyttöhihna sekä leikkuuterän kiertokanki eli ramppa.
Säkitystason ja leikkuupöydän välissä pyörii monta hihnapyörää. Vasemmanpuoleinen hihna ja ketju kuuluvat kaatokelan voimansiirtoon, keskellä näkyy puintikelan hihna variaattori- ja kiristyspyörineen, oikealla leikkuupöydän alemman ja ylemmän mattokuljettimen käyttöhihna sekä leikkuuterän kiertokanki eli ramppa.
Puintiväliä säädetään kelaa nostamalla tai laskemalla. Varstasilta pysyy paikallaan. Säätö tehdään akseleiden päissä olevilla ruuveilla, joiden kannat ovat entisaikojen maatalouskoneiden tapaan neliskanttisia. Tukoksien varalta kela-akselin päähän on tehty reikä vääntörautaa varten. Alalaidassa olevalla pienellä kammella säädetään kelan variaattoria.
Puintiväliä säädetään kelaa nostamalla tai laskemalla. Varstasilta pysyy paikallaan. Säätö tehdään akseleiden päissä olevilla ruuveilla, joiden kannat ovat entisaikojen maatalouskoneiden tapaan neliskanttisia. Tukoksien varalta kela-akselin päähän on tehty reikä vääntörautaa varten. Alalaidassa olevalla pienellä kammella säädetään kelan variaattoria.
Puimurin takana olevalla kiilahihnalla siirretään voimaa kohlimille, seulastolle sekä rajaiskierukalle ja -elevaattorille. Viljakierukalle ja -elevaattorille voima siirretään pääakselilta ewart-ketjulla, kummankin akselin päässä on räikkätyyppiset ylikuormakytkimet. Viljakierukka puhdistetaan vasemmalla näkyvän pyöreän luukun kautta.
Puimurin takana olevalla kiilahihnalla siirretään voimaa kohlimille, seulastolle sekä rajaiskierukalle ja -elevaattorille. Viljakierukalle ja -elevaattorille voima siirretään pääakselilta ewart-ketjulla, kummankin akselin päässä on räikkätyyppiset ylikuormakytkimet. Viljakierukka puhdistetaan vasemmalla näkyvän pyöreän luukun kautta.
Terän ja mattokuljettimen levyinen (150 cm) puintikela heittelee jyvät ja oljet poikittaiselle heittokohlimelle, missä tapahtuu varsinainen erottelu, varstasilta kun on kokonaan umpinainen. Puurakenteisen (lehtikuusta) kohlimen läpi valuneet jyvät siirtyvät seulastolle kolakuljettimella. Tämä omintakeinen menetelmä on toiminut kuivissa olosuhteissa ja pienellä olkimäärällä oikein hyvin, mutta märkinä syksyinä viljaa on mennyt olkien mukana peltoon joskus runsaastikin.
Terän ja mattokuljettimen levyinen (150 cm) puintikela heittelee jyvät ja oljet poikittaiselle heittokohlimelle, missä tapahtuu varsinainen erottelu, varstasilta kun on kokonaan umpinainen. Puurakenteisen (lehtikuusta) kohlimen läpi valuneet jyvät siirtyvät seulastolle kolakuljettimella. Tämä omintakeinen menetelmä on toiminut kuivissa olosuhteissa ja pienellä olkimäärällä oikein hyvin, mutta märkinä syksyinä viljaa on mennyt olkien mukana peltoon joskus runsaastikin.
Kahden säätöseulan lisäksi All-Cropissa on mahdollista käyttää alimmaiseksi tulevaa erillistä reikäseulaa, joka kuitenkin neuvotaan jättämään pois ohran ja kauran puinnissa. Rajaiselevaattorin pohjassa on vielä yksi seula, joka erottelee irtojyvät seulastolle kokonaisten tähkien jatkaessa matkaansa takaisin puintikelalle. Käyttöohjekirjasta löytyy säätöohjeet 106 kasvilajin puintiin.
Kahden säätöseulan lisäksi All-Cropissa on mahdollista käyttää alimmaiseksi tulevaa erillistä reikäseulaa, joka kuitenkin neuvotaan jättämään pois ohran ja kauran puinnissa. Rajaiselevaattorin pohjassa on vielä yksi seula, joka erottelee irtojyvät seulastolle kokonaisten tähkien jatkaessa matkaansa takaisin puintikelalle. Käyttöohjekirjasta löytyy säätöohjeet 106 kasvilajin puintiin.
Vuoden 1939 Fordsonin istuimelta ylettää hyvin puimurin hallintalaitteisiin, eli pöydän nostovipuun sekä kahteen naruun, joilla hoidetaan kaatokelan säätö ja puintikoneiston pysäytys. Käytännössä kopelointietäisyydellä olevista hanikoista ei ole mitään iloa, sillä harvemman traktorikuskin vasemmasta kädestä löytyy niin paljon voimaa, että pöydän säätö onnistuisi vauhdissa traktoria pysäyttämättä. Fordsonin vetolaitteen sijainnista johtuen kääntymiset pitää tehdä maltillisesti, muuten tulee peltitöitä.
Vuoden 1939 Fordsonin istuimelta ylettää hyvin puimurin hallintalaitteisiin, eli pöydän nostovipuun sekä kahteen naruun, joilla hoidetaan kaatokelan säätö ja puintikoneiston pysäytys. Käytännössä kopelointietäisyydellä olevista hanikoista ei ole mitään iloa, sillä harvemman traktorikuskin vasemmasta kädestä löytyy niin paljon voimaa, että pöydän säätö onnistuisi vauhdissa traktoria pysäyttämättä. Fordsonin vetolaitteen sijainnista johtuen kääntymiset pitää tehdä maltillisesti, muuten tulee peltitöitä.
Heti puintikokeen alussa päästiin aitoihin 60 vuoden takaisiin tunnelmiin. Pelto upotti siinä määrin, että kiinnijäämisen uhka oli koko ajan olemassa. ”Olumppiasyksynä” olosuhteet ovat aikalaiskertomusten mukaan vastanneet jokseenkin kulunutta syksyä. Fordson kuitenkin pani parastaan, eikä ylimääräistä vetoapua tarvittu.
Heti puintikokeen alussa päästiin aitoihin 60 vuoden takaisiin tunnelmiin. Pelto upotti siinä määrin, että kiinnijäämisen uhka oli koko ajan olemassa. ”Olumppiasyksynä” olosuhteet ovat aikalaiskertomusten mukaan vastanneet jokseenkin kulunutta syksyä. Fordson kuitenkin pani parastaan, eikä ylimääräistä vetoapua tarvittu.
Poikittaisen puintikoneistonsa ansiosta Allis-Chalmers on alle 5 m pitkä, mutta mikään kovin notkea käänneltävä puimuri ei siitä huolimatta ole. Voimanottokäyttöisessä mallissa aisapainoa on muutamia kiloja, apumoottorimalli painattaa traktorin vetolaitetta 135 kilon edestä.
Poikittaisen puintikoneistonsa ansiosta Allis-Chalmers on alle 5 m pitkä, mutta mikään kovin notkea käänneltävä puimuri ei siitä huolimatta ole. Voimanottokäyttöisessä mallissa aisapainoa on muutamia kiloja, apumoottorimalli painattaa traktorin vetolaitetta 135 kilon edestä.
Säädöt tehtiin tarkalleen ohjekirjan mukaan, eikä niihin puinnin aikana kajottu. Koehatullisen perusteella puhallusta olisi saanut olla hieman enemmän, mutta paljon rivompaakin jälkeä on nähty ja huomattavasti uudempien puimureiden jäljiltä.
Säädöt tehtiin tarkalleen ohjekirjan mukaan, eikä niihin puinnin aikana kajottu. Koehatullisen perusteella puhallusta olisi saanut olla hieman enemmän, mutta paljon rivompaakin jälkeä on nähty ja huomattavasti uudempien puimureiden jäljiltä.
Pahasti ränsistynyt kasvusto oli pysynyt pystyssä, joten puinti sujui vauhdikkaasti. Lakoutunut vilja olisi jäänyt peltoon, maata myöten olevan kasvuston puintiin eivät Alliksen ominaisuudet riitä. Ajonopeus oli kovimmillaan noin 5 km/h, paremmissa olosuhteissa olisi menty lujempaa. Upottavissa paikoissa Fordson lykkäsi sen verran synkkää savua, ettei hirvikärpäsistä ollut pelkoa.
Pahasti ränsistynyt kasvusto oli pysynyt pystyssä, joten puinti sujui vauhdikkaasti. Lakoutunut vilja olisi jäänyt peltoon, maata myöten olevan kasvuston puintiin eivät Alliksen ominaisuudet riitä. Ajonopeus oli kovimmillaan noin 5 km/h, paremmissa olosuhteissa olisi menty lujempaa. Upottavissa paikoissa Fordson lykkäsi sen verran synkkää savua, ettei hirvikärpäsistä ollut pelkoa.
Lopuksi säkit liukumäkeä myöten alas ja Mörkö-Majurin kyydissä varastoon odottamaan talvea ja metsäkauriita. Säkkimiehenä toimi Axel Hämäläinen (vas.) ja puimurikuskina Hannu Sahlberg Rautalammin Yhtyneistä Puimahyppääjistä.
Lopuksi säkit liukumäkeä myöten alas ja Mörkö-Majurin kyydissä varastoon odottamaan talvea ja metsäkauriita. Säkkimiehenä toimi Axel Hämäläinen (vas.) ja puimurikuskina Hannu Sahlberg Rautalammin Yhtyneistä Puimahyppääjistä.

Amerikkalainen Allis-Chalmers nousi 1930-luvun alun lamavuosista kahden mullistavan koneuutuuden avulla. Nopeavaihteinen kumipyörätraktori Allis-Chalmers U laajensi traktoreiden työsarkaa kokonaan uusille alueille, halpa ja yksinkertainen All-Crop -leikkuupuimuri puolestaan mahdollisti pienempienkin tilojen viljankorjuun koneellistamisen.

Yhtymän maatalouskonepuolen johtaja Harry Merritt antoi suunnittelijoille kovan haasteen: puimuri sai maksaa hieman enemmän kuin itsesitoja, mutta paljon vähemmän kuin sitoja ja puimakone yhteensä, puimurin piti liikkua keskikokoisella traktorilla ja puimaan oli pystyttävä kaikkia tunnettuja viljelykasveja.

Tavoitteet saavutettiin ja puimuriuutuus menestyi heti. Ensimmäisenä kokonaisena tuotantovuotena 1936 tehtiin 7 650 konetta, pari vuotta myöhemmin vuosituotanto oli jo 15 300 puimuria. Vuodesta 1940 lähtien valinnaisvarusteena sai 4-sylinterisen 26 hv:n moottorin, joka mahdollisti puimurin vetämisen huomattavan pienilläkin traktoreilla. Tuossa vaiheessa oli valmistunut jo vajaat 60 000 All-Cropia. Jokaisella varteenotettavalla kilpailijalla alkoi olla omia huokeita pikkupuimureita.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Suomen puimuriaika aloitettiin All-Cropilla

Puimurikuume iski muuallakin. All-Cropia alettiin viedä kaikille mantereille, etenkin Eurooppaan. Päinvastoin kuin Amerikassa, täällä enimmät Allis-puimurit myytiin suurtiloille.

Suomessa puimurilla puitiin ensimmäistä kertaa syksyllä 1937. Helsingin Riipilässä Tapolan tilaa viljellyt John Söderberg oli ostanut All-Crop-puimurinsa Ruotsista, mutta jatkossa sen sai Suomestakin. Edustajina toimivat sotavuosiin saakka Allis Oy ja Labor, sotien jälkeen Kesko Oy.

Vuoden 1939 loppuun mennessä Suomessa oli päälle 20 puimuria, joista Alliksia oli ehkä puolet. Sotavuosina uusien puimureiden saanti oli mahdotonta, eikä tuonti päässyt rauhan tultuakaan käynnistymään ennen vuotta 1948. Ensimmäisten joukossa maahantuontia pääsi aloittelemaan Kesko Oy, jolle Alliksen edustus oli siirtynyt maansiirtokoneiden myötä. Ankaran dollaripulan takia tuonnit jäivät vähäisiksi, mutta nousu koitti 1950-luvun alussa, jolloin puimureiden valmistus alkoi Englannissa. Samalla hintakin tuli hieman alaspäin. Allis-Chalmers oli tuolloin yleisin puimurimerkkimme. Myydyimpänä vetopuimurina se pysyi aina 1950-luvun puoleenväliin saakka, jolloin ykköstila meni ruotsalaiselle Arokselle. Ajopuimureista Massey-Harris 726 meni Alliksen edelle jo vuonna 1952.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

All-Crop toimi hienosti 1930-luvun lopun hyvinä syksyinä, mutta 1950-luvulla suotuisat kelit olivat harvinaisempia. Heikommissa olosuhteissa Allis-Chalmers oli omaperäisen rakenteensa takia kaiketi tuon ajan puimureista ongelmallisin.

Kuluneena syksynä oli oiva tilaisuus tutustua Alliksen ominaisuuksiin. Tuliko aikanaan All-Crop -puimurin ostanut viljelijä petetyksi vai saiko hän hyvän sadonkorjuukoneen muita halvemmalla, siitä yritettiin päästä selville.

Poikkeavaa puintitekniikkaa

Allis-Chalmersin leikkuupöytä on traktorin vasemmalla puolella. Pöytää hallitaan käsivivulla ja se koostuu normaalista terästä, oikeanpuoleisen kannatuspyörän käyttämästä 4- tai 6-lapaisesta kaatokelasta, mattokuljettimesta sekä lyhyestä ylämatosta, jolla varmistetaan viljan siirtyminen puintikelalle.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Varstasilta on kokonaan umpinainen, joten kelalla tapahtuu pelkkä irtipuiminen. Puintikelan 8 kierteistä varstaa ja varstasillan 2 varstapienaa ovat kumipäällysteisiä, millä pyrittiin estämään jyvien kuoriutuminen. Kelan no-

peutta säädetään portaattomasti käsikäyttöisellä variaattorilla rajoissa 400–700 rpm, 700–1 250 rpm ja 850–1 600 rpm. Nopeusalueet vaihdetaan käyttöakselin kiilahihnapyörän välilevyillä. Puintiväliä säädetään kelaa laskemalla tai nostamalla. Terän ja mattokuljettimen nopeutta voidaan muuttaa käyttävän kiilahihnapyörän välilevyjä lisäämällä tai poistamalla.

Puintikelalta oljet ja jyvät ohjautuvat yläkautta poikittaiselle heittokohlimelle, jossa tapahtuu varsinainen erottelu. Kolmion muotoisista lehtikuusirimoista tehdyn kohlimen läpäisseet jyvät siirtyvät alapuolella olevan kolakuljettimen avulla seulastolle. Oljet jatkavat matkaansa kohlimen viistoon loppuosaan ja sieltä edelleen peltoon puimurin oikealle puolelle.

Seulasto koostuu kahdesta säätöseulasta ja yhdestä reikäseulasta. Tuuletusilma tehdään 4-lapaisella puhaltimella, ilman määrää ja suuntaa säädetään ylä- ja alapuolisilla estelevyillä. Seulaston läpi tippuneet jyvät siirretään kierukalla ja kuppielevaattorilla säkityslaitteelle. Seulojen yli tullut painavampi materiaali siirtyy seulaston loppupäässä olevan rajaiskierukan ja läppäelevaattorin avulla takaisin puintikelalle. Rajaiselevaattorin pohjassa olevan reikäseulan läpäisseet irtojyvät putoavat kolakuljettimelle, kokonaisina säilyneiden tähkien mennessä uudelleen puitavaksi. Ruumenet, siikaset, oljenpätkät ja muu kevyempi roska lentää tuulen voimasta peltoon, nekin puimurin oikealle sivulle.

Ylimmän seulan päässä, rajaiskierukan yläpuolella, on 23 cm pitkistä teräspuikoista koostuva jatke sekä säädettävä jyväkynnys. Seulaston ja kohlimen nopeus on säädettävissä niin ikään kiilahihnapyörän välilevyillä. Kohlinta, seulastoa ja kuljettimia käyttävällä akselilla on säädettävä ylikuormakytkin, samoin jyväkierukan akselilla.

Puintikoneistoa voidaan käyttää joko traktorin ulosottoakselilla tai erillisellä 26 hv:n apumoottorilla, joka on sijoitettu vetoaisalle. Moottori on sama kuin Allis-Chalmers B- tai D270-traktoreissa. Se käynnistetään kammesta, polttoaineena on bensa tai petrooli, kytkimen ja puimurin kulmavaihteen välissä on nopeutta suhteessa 3,58:1 alentava suunnanvaihtaja.

Puimurissa on kaksi 6.50 x 16 -pyörää. Voimanottokäyttöisessä mallissa jokseenkin koko puimurin paino on kannatuspyörien varassa, 250 kg painavamman apumoottorimallin massasta 135 kiloa tulee traktorin vetolaitteelle.

Henkiin herättelyä

Omilta tiluksilta ei menneenä syksynä löytynyt Allis-testiin sopivia viljoja, yli puolitoistametrinen ruis olisi saattanut olla turhan haasteellista. Rajanaapuri lupasi jättää pienen alan ohraa puimatta, joten testialueen puolesta asiat olivat kunnossa. Puintiväkeäkin löytyi tarpeellinen määrä. Kuljettajaksi lupautui Hannu Sahlberg ja säkkimieheksi Axel Hämäläinen. Mainioita masinistimiehiä, jotka kykenevät vaikka valkovenäläiseen kansantanssiesitykseen.

Vetotraktoriksi valikoitui vuoden 1939 kumipyöräinen Fordson N, jonka taakse sijoitetulta istuimelta yletti parhaiten puimurin hallintavipuihin. Myös sen sopivan hidas 1-vaihde (1,8–3,5 km/h) puolsi valintaa. Itse puimuri on ensimmäisiä Englannissa tehtyjä, vuosimalli asettuu välille 1951–53.

Puimuri suostui käynnistymään kuuden vuoden hiljaiselon jälkeen, ihan vaivatonta starttaus ei kuitenkaan ollut. Alliksen kampi mahtuu juuri ja juuri pyörähtämään vetoaisan rautojen välissä, mutta ilman rukkasia saa rystysensä verille.

Monessa vanhan ajan moottorissa sytytystä voi kääntää käynnistysvaiheessa myöhäisemmälle, mikä estää takapotkut. Alliksesta tämä mahdollisuus puuttuu, niinpä lepsuilla otteilla moottori saattaa iskeä takaisin. Seurauksena on pahimmillaan jopa luita rikkova tälli. Magneeton laukaisulaite vähentää hieman takapotkun mahdollisuutta, mutta ei aina tarpeeksi.

Käynnistys alkaa bensahanan avaamisella ja ryyppynamikan kääntämisellä, sitten rivakka pyöräytys ja moottori käynnistyy kovalla metelillä. Ryyppy on väännettävä nopeasti käyntiasentoon, muuten moottori tukehtuu ja seuraa paljon pitkällisempi veivaaminen.

Normaalisti kaikki sujuu luetellussa järjestyksessä, mutta kokeiltaessa moottori suostui pyörimään omin avuin vain muutaman kierroksen. Jokainen tulppa antoi hyvän kipinän, kone sai bensaa sopivasti, mutta ei vain käynnistynyt. Lempo soikoon!

Pitkän, hikisen ja kiroisan veivaussession aikana joku sisäinen ääni alkoi muistutella, että nykyinen 95-bensa saattaa olla ominaisuuksiltaan olennaisesti erilaista kuin kuusi vuotta sitten. Sehän siinä kivistikin. Kun tankkiin vaihtui ysikasia, pörähti Allis heti käytiin.

Sitten vain odottamaan sopivaa keliä, jota ei menneenä syksynä riittänyt joka viikollekaan. Syyskuun 10. päivä valkeni sateettomana ja sellaisena ilman piti pysyäkin iltapäivälle saakka – siispä puimaan.

Pellon laidalle

Pellolle siirtyminen ei tuottanut suurempia hankaluuksia, mutta kapea sivutie oli koko leveydeltään käytössä. Kuljetusasennossa yhdistelmän leveys on 3,7 m, raideväliäkin löytyy vetotraktori mukaan luettuna 285 cm. Ovat saattaneet entisaikaan olla portinpielet ruhjeilla, silloin kun parimetrisetkin työkoneet ovat olleet harvinaisia. Työkunnossa Allis leviää yli 4-metriseksi. Mittaa tulee lisää alas lasketusta säkkirännistä ja olkikuvusta.

Puimurin käynnistys sujui nyt mutkattomasti. Seuraavaksi veto kytkinvivusta ja puintikoneisto päälle kulmavaihteen sakarakytkimestä. Puintikoneisto on parasta kytkeä reippaalla tyhjäkäynnillä ja kiihdyttää vähitellen oikeaan nopeuteen. Kaasuvipu on kytkinkopan päällä, valitussa asennossa se pysyy hammaskaaren varmentamana. Puintikoneisto pitää omaa ääntänsä, mutta se peittyy apumoottorin terävään räikinään.

Pöydän asetukset on tehtävä puimurin ollessa paikallaan, sillä vauhdissa säätöjen tekeminen on – jos nyt ei aivan mahdotonta – niin ainakin hyvin hankalaa. Kevennysjouset ovat sikäli tehokkaat, että pöydän laskeminen on raskaampaa kuin nostaminen.

Kun koneen oli todettu käyvän mallikkaasti, rusautettiin Fordsonista ykkönen silmään ja tarjottiin puimurin terää ohraan.

Vilja alkoi lopulta siirtyä pellosta säkkiin

Allis alkoi syödä ohraa nikottelematta, mutta parinkymmenen metrin jälkeen kuljetusmatto tukkeutui niin täydellisesti, että koko pöytäkoneisto pysähtyi luistavan hihnan takia. Syitä löytyi kaksin kappalein.

Viljan syöttöä puintikelalle tasaavan ylämaton takaosa heiluu normaalisti sisään menevän viljamassan tahdissa, mutta sepä olikin jumittunut paikalleen, eikä antanut periksi senttiäkään. Pöytä oli säädetty leikkaamaan melko alhaalta, joten olkea nousi matolle melko runsaasti. Vaivasta päästiin mattorungon herkistelyllä ja pöydän nostolla.

Taas menoksi, mutta vain hetkeksi. Pian lähdön jälkeen säkkimies aloitti vimmatun huitomisen ja puimuri piti taas pysäyttää. Säkkiin tuli viljaa kovin niukasti, syy selvisi puimurin alle kurkistamalla. Viljaelevaattorin alaluukku oli jäänyt kiristämättä ja lähes kaikki jyvät pääsivät valumaan muutaman sentin raosta peltoon. Vaiva oli helposti hoidettu ja puintia voitiin jatkaa.

Alkuhankaluudet oli nyt selvästi voitettu, eikä keskeytyksiä enää tullut, vaikka vähältä piti. Säkkimies Axel unohtui lumoutuneena seuraamaan puimurin menoa ja säkki täyttyi yllättävän nopeasti. Jyviä oli säkissä ja torvessa niin runsaasti, että vaihtovipu ei enää kääntynytkään. Seuraavaksi olisi tukkeutunut elevaattori. Säkin tönimisellä, nopealla kaivamisliikkeellä ja torven kolistelulla tilanteesta selvittiin ja puinti sai jatkua pysähtymättä.

Puimurin toiminnassa ei ollut enää hankaluuksia. Säkkiin tuleva vilja oli jokseenkin puhdasta, peltoon ei mennyt jyviä nimeksikään ja koneisto pyöri tasaisesti ilman ylimääräisiä ääniä. Märkä pelto sen sijaan piti kokoajan pientä jännitystä yllä. Vetotraktori pysyi pinnalla hyvin, mutta puimuri kulki jatkuvasti enemmän ja vähemmän upoksissa. Fordson selvisi parista uhkaavasta tilanteesta hienosti, savu vain synkkeni ja 70 vuotta vanha Trelleborg raapaisi vähän tyhjää. Palstan toisessa päässä oli kuitenkin niin märkää, että se kierrettiin sovinnolla ja käännökset tehtiin kantavammalla paikalla.

Puintihuomioita

Alliksen vasemmanpuoleinen leikkuupöytä on oikeakätisyyteen tottuneelle outo, mutta nopeasti siihen tottuu. Ainoat puimurin hallintalaitteet, joihin ylettyy traktorin istuimelta käsin, ovat pöydän nosto- ja laskuvipu, kaatokelan hallintaan tarkoitettu köysi ja kytkinvipuun liitetty vaijeri. Kuten aiemmin on jo mainittu, pöydän ja kaatokelan hallinta on puimurin liikkuessa lähes mahdotonta. Sen sijaan puintikoneiston pikapysäytys onnistuu vaijerin avulla helposti. Ensimmäisellä nykäisyllä kytkin irrottaa ja lukittuu auki-asentoon, toisella vetäisyllä lukitus avautuu ja puintikoneisto alkaa taas pyöriä. Traktorinkuljettaja kuulee apumoottorin äänen liiankin hyvin, mutta lämpö- ja öljynpainemittareiden seuraaminen on säkkimiehen varassa, ne kun näkyvät vain säkitystasolle.

Puitava ohra oli pystyä, mutta hyvin pitkälle ränsistynyttä. Kasvustoa ei ollut käsitelty tautiaineilla, mikä selittää noin 16 prosentin puintikosteuden. Lakopaikkojen puintia ei päästy kokeilemaan, mutta ei ollut tarpeenkaan, sillä pahasti lakoinen vilja jää Alliksella varmasti puimatta, sen tietää testaamattakin.

Kaatokela toimii parhaiten, kun se on säädetty pyörimään melko lähellä syöttömattoa, jolloin se osaltaan varmistaa viljan siirtymisen eteenpäin. Kela pyörii suunnilleen puimurin liikkumisen tahtiin, mutta olisi parempi, jos se liikkuisi silloinkin, kun puimuri on pysähtynyt.

Ajonopeus on paljolti kiinni terän toiminnasta. Minkä terä ennättää leikata, sen leveä mattokuljetin varmasti pystyy viemään eteenpäin. 150-senttinen puintikelakaan ei ole vauhdin jarruna. Meillä nopeus vaihteli 2,5–5 km/h:n välillä. Apumoottorin 26 hevosvoimaa riittävät hyvin, onpa siinä jonkun verran reserviäkin. Suurempikaan viljatukko ei tuota ongelmaa, kelalta kuuluu vain möyrähdys ja nopeasti reagoiva säätäjä panee moottorin pörisemään entistäkin tomerammin.

Puintikoneistossa rajoittava tekijä on kohlin, joka toimii ainoana erottelutasona. Normaalistihan suurin osa kelan irtipuimista jyvistä menee varstasillan läpi heitto- tai kolakuljettimelle ja edelleen seulastolle. Kohlimella vain karistellaan viimeisetkin viljat oljen seasta. Meidän tapauksessamme Alliksen omituinen rakenne ei noussut ongelmaksi, märässä ja runsasolkisessa kasvustossa, etenkin jos sen seassa on paljon rikkaruohoja, tilanne olisi ollut hankalampi.

Päisteissä Allis-puimuri on melko kankea lyhyydestään huolimatta. Fordsonin lokasuojat rajoittivat kääntymistä, mutta kovin kiverä mutka ei olisi onnistunut millään traktorilla. Märkä pelto vielä osaltaan lisäsi kömpelyyden tuntua.

Alliksen puhdistus on melko helppoa, koska useimpiin kohteisiin pääsee hyvin käsiksi. 1950-luvun puimurimiehellä tilanne on ollut hankalampi, sillä hänen käytössään on harvemmin ollut paineilmaa tai maatilaimuria.

Oliko All-Crop järkiostos?

Puimureiden myynti alkoi kasvaa tuntuvasti 1950-luvun alussa. Siihen saakka täällä oli myyty pelkästään vetopuimureita, mutta vuonna 1951 saataville tullut Massey-Harris 726 -ajopuimuri meni heti myyntitilastojen kärkeen. Siitä lähtien Suomessa on suosittu enemmän itsekulkevia puimureita.

Kaikille halukkaille ei Harriksia kuitenkaan riittänyt ja monet joutuivat tyytymään siihen puimuriin, jonka sattuivat saamaan. Allista tehtiin Massey-Harriksen tavoin Englannissa. Edullisen puntakurssin takia Allis oli jonkun verran halvempi kuin esimerkiksi ruotsalaiset vetopuimurit. Saksalaisiin tai amerikkalaisiin kilpailijoihin hintaero oli jo huomattava.

Voimanottoakselikäyttöinen Allis oli halvempi, mutta paljon enemmän myytiin apumoottorimallia, joka maksoi neljänneksen enemmän. Sen ajan traktoreissa ei ollut liiemmälti voimaa, kaksoiskytkintä, eikä aina riittävän pieniä vaihteitakaan, joten moottorikäyttöinen Allis oli toimivampi vaihtoehto.

Vetopuimurin käyttö on helpointa salaojitetuilla tai muuten ojattomilla mailla, mutta sarkapeltojenkin puinti onnistuu. Alliksen leveä raideväli mahdollisti 50–60 cm leveän avo-ojan päällä ajamisen, jolloin aloituksissa ei polkeutunut viljaa. Tämä tapa edellytti ojien päihin riittävän pitkät putkitukset. Suomen pelloista oli 1950-luvun alussa avo-ojissa noin 95 prosenttia. Ruotsalaispuimureilla ojien päällä ajaminen onnistui lisäpyörän avulla. Muuten Alliksen leveydestä on ollut pelkkää haittaa. Varastoissa puimuri vei runsaasti tilaa, tiellä liikkuminen on ollut hankalaa ja sillat sekä liittymät ovat käyneet kapeiksi.

Vakolan kokeissa Alliksella päästiin kauran puinnissa alimmillaan 0,5 prosentin tappioihin, kun ajonopeus oli vajaat 2 km/h. Saman levyisellä Aros-puimurilla kärsi lasketella kaurassa yli 5 km/h:n nopeudella samoilla tappioilla. Kosteudeltaan 23-prosenttisessa kevätvehnässä Allis sai 3,6 km/h:n nopeudella tuloksen 4,5 %. Aroksen saavutus oli vehnässä 5 km/h:n tuntivauhdilla 0,41 %.

Allis-Chalmers All-Crop 60 on 1930-luvun lopulla ollut erinomainen kone, kun muutakaan ei ole ollut tarjolla, mutta 1950-luvun puolella se on voitu luokitella menneen aikakauden laitteeksi. Toki Allis on puimakonemenetelmään verrattuna ollut tehopeli ja säästänyt paljon työtä, mutta siihen aikaan vetopuimurikaupoilla ollut viljelijä on tehnyt viisaan ratkaisun päätyessään hieman kalliimpaan Arokseen, Bolinder-Munktelliin tai Thermaeniukseen. Niissä on sentään ollut märemmissäkin olosuhteissa toimiva puintikoneisto, suuremmat pyörät ja mahdollisuus kapeampaan kuljetusasentoon.

Allis-Chalmers All-Cropin rooli Suomen oli 1950-luvun puimurimarkkinoilla hieman samanlainen kuin traktoripuolella Zetoreilla tai Piikkilangankiristäjillä: Allikset eivät loistaneet käytännön töissä, mutta moni pääsi niiden myötä halvalla koneistamisen makuun.

KIITÄMME & MOITIMME:

+ Yksinkertainen voimansiirto

+ Selkeä ja avoin rakenne

+ Tasokasta tekniikkaa

+ Soveltuu monille viljelykasveille

+ Työleveyteen nähden tehokas puinti- ja puhdistuskoneisto

+ Puhdistus melko helppoa

- Alimittaiset pyörät

- Moottorin käynnistys vaivalloista

- Leveä kuljetusasento

- Lakoviljan puinti hyvin hankalaa

- Leikkuupöydän ja kaatokelan hallinta vauhdissa vaikeaa

- Kaatokela pyörii vain puimurin liikkuessa

- Kosteassa ja runsasolkisessa kasvustossa paljon puintitappioita

- Vasemmanpuoleinen leikkuupöytä vaatii tottumista

Avaa artikkelin PDF