Standardointi on ollut välttämätön kehityksen airut ja jarru alkaen metsästäjä-keräilijä-aikakaudelta
Standardien noudattaminen on välttämätöntä, mutta toisinaan se myös hidastaa kehitystä.
”ISOBUS on uusin standardi yhteensopivuuteen, mutta silti traktorivalmistajat rakentavat tuen vanhalle DIN-signaaliliittimelle sekä erilaisille alalla standardoimattomille tiedostoformaateille”, kirjoittaa Timo Oksanen. Kuvituskuva. Kuva: Seppo Pentti13.8.202507:00
Ihmiskunta lienee aloittanut standardisointitoiminnan siinä vaiheessa, kun siirryimme metsästäjä-keräilijöistä maanviljelijöiksi. Kun satoa alettiin kerätä yhteisiin viljavarastoihin tuhansia vuosia sitten, tuli tarve mitata kertyneen sadon määrää. Mittamukin koko piti vakioida, jotta kaupankäynti olisi reilua. Kun maanviljely laajeni, pieni mukillinen kävi liian työlääksi ja tehtiin isompi astia. Jotta kirjanpito olisi taaksepäin yhteensopivaa, suuren astian koko valittiin mukin moninkerraksi. Samalla tavalla tuuma määriteltiin kolmen ohranjyvän pituiseksi ja jalka 12 tuuman mittaiseksi.
Nykyään insinöörimaailmassa törmäämme jatkuvasti vastaavanlaisiin taaksepäin yhteensopivuuden vaatimuksiin. Uuden järjestelmän pitää jotenkin toimia yhteen vanhan kanssa. Jos vanha järjestelmä on laajasti käytössä, ei ole realistista olettaa, että kaikki hylkäisivät sen ja siirtyisivät yhdessä yössä uuteen. Esimerkiksi traktorin takanostolaite on aikanaan suunniteltu kolmipistekytkentäiseksi ja mitat standardoitu neljässä kokoluokassa. Näitä traktoreita on niin paljon käytössä, ettei ole realistista alkaa suunnitella markkinoille täysin uudentyyppistä nostolaitetta.
Taaksepäin yhteensopivuuden vaatimus tulee markkinoista ja asiakkaiden vaatimuksista. Yritykset voivat kehittää täysin uudenlaista tekniikkaa ja olla välittämättä yhteensopivuudesta. Menestystä harvoin saavutetaan tällä taktiikalla. Onnistuminen edellyttää, että riittävän suuri osa potentiaalisista asiakkaista vaihtaa uuteen systeemiin. Esimerkiksi Apple onnistui tässä matkapuhelimissa ja Tesla autoissa – epäonnistumisten lista maailmanhistoriassa on kuitenkin huomattavasti pidempi.
Vaatimus tulee markkinoilta.
Erityisesti eurooppalaisessa maatalouskoneteknologiassa taaksepäin yhteensopivuus on valmistajille menestyksen edellytys. Asiakkaat haluavat ostaa koneita ja laitteita, jotka täydentävät aiemmin maatilalle hankittua kalustoa. Tämä asettaa valmistajat usein tilanteeseen, jossa samaan koneeseen suunnitellaan moninkertaiset päällekkäiset järjestelmät. Esimerkiksi ISOBUS on uusin standardi yhteensopivuuteen, mutta silti traktorivalmistajat rakentavat tuen vanhalle DIN-signaaliliittimelle (vuodelta 1987) sekä erilaisille alalla standardoimattomille tiedostoformaateille kuten historialliselle shapefilelle.
Taaksepäin yhteensopivuudesta on tullut kirous sekä monessa yrityksessä että myös alan standardointiryhmissä. Vaikka standardeista löytyy yhteensopivuusongelmia ja suoranaisia virheitä, ei niitä aina voida korjata, sillä muuten taaksepäin yhteensopivuus jo myytyjen koneiden kanssa särkyisi. ISOBUS-standardoinnissa tämä kirous estää varsin usein sekä virheiden korjaamisen että uusien toimintojen laajentamisen.
Urakoitsijoilla taaksepäin yhteensopivuuden vaatimus on yleensä vähäisempi, koska konekanta uusiutuu suhteellisen nopeasti. Lisäksi yksittäisellä urakoitsijalla on yleensä huomattavasti vähemmän konetyyppejä kuin kokonaisella maatilalla – ehkä vain yksi. Urakoitsijat voivat valita koneensa vapaammin – myös eksoottisten uutuuksien joukosta.
Kirjoittaja toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
