Urakointia automaattipalveluna — näillä kriteereillä autonomiset koneet sopivat urakointikäyttöön

Peltoviljelyn koneurakointi käsittää yleensä yhden kerralla tehtävän peltotoimenpiteen – on sitten kyse kylvöstä, ruiskutuksesta, lannoituksesta, sadonkorjuusta, kalkituksesta tai muusta vastaavasta.
”Autonomiset traktorit sopivat urakoitsijalle”, kirjoittaa Timo Oksanen. Kuvituskuva.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Urakoitsijalla on tarvittavat työkoneet ja kuljettajat, mahdollisesti logistiikkakalusto sekä työnjohto. Urakoitsija on yksinkertaisimmillaan yksi työkone yrittäjän operoimana, mutta erityisesti sadonkorjuussa ja lannanlevityksessä yleensä useita erilaisia työkoneita ja lukuisia kuljettajia käsittävä parvi.

Monien peltotöiden urakoinnissa haasteena on ajallisuus eli oikea-aikaisuus. Esimerkiksi kylvötöiden osalta aikaikkuna on kapea, ja yleensä samalla seudulla tämä ajankohta on kaikilla peltolohkoilla samoihin aikoihin. Urakoitsijan vuorokautinen kapasiteetti on rajallinen. Urakoitsijan kannalta vähemmän aikakriittiset työt mahdollistavat pidemmän työsesongin ja enemmän työtunteja kaudessa pääomaa sitoville työkoneille.

Mitä suurempi urakoitsijan liikevaihto on, sitä helpompi urakointi on käsittää puhtaasti taloudellisena liiketoimintana – kuten ison tehtaan pyörittäminen. Kun koneisiin tulee paljon käyttötunteja vuodessa, huollot, polttoaineet ja muut käyttökulut suhteutuvat lineaarisemmin käyttötunteihin. Jos laskutus perustuisi yksinkertaisesti työtunteihin, taloudellinen yhtälö voidaan ajatella työtuntikohtaisesti – tulot ja menot eriteltynä per urakoitu tunti. Tähän puhtaaseen talousajatteluun päästään vasta kun kaikki kuljettajat ovat palkattuja ja työkoneiden uusimisväli on lähempänä viittä kuin viittätoista vuotta.

Työkoneet tarvitsevat ammattitaitoisia kuljettajia. Ammattimiehelle tai -naiselle pitää maksaa käypää palkkaa. Laajamittaisessa urakoinnissa yrittäjä pystyy laskemaan melko tarkan arvion työtuntikohtaiselle palkkauskustannukselle sivukuluineen.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Parin viimeisen vuoden aikana suuremmatkin maatalouskonevalmistajat ovat esitelleet enemmän tai vähemmän valmiita prototyyppejä autonomisista traktoreista ja muista peltokoneista. Yksi motiivi näiden kehittämiseen ovat laajat tuhansien hehtaarien peltoalueet, joiden viljelemiseen tarvitaan paljon isoja koneita ja lukuisia kuljettajia. Autonomisten työkoneiden kanssa työskentelyyn tarvitaan vähemmän palkattuja kuljettajia – tai hienommin sanottuna operaattoreita.

Suomalaisessa käyttöympäristössä autonominen traktori tarvitsisi sovelluskohteen, jossa se voisi aidosti korvata yhden palkatun kuljettajan tai mieluummin kaksi, jos konetta normaalisti ajetaan kahdessa vuorossa. Sovellukset edellyttävät riittävän pitkää yhtenäistä rupeamaa peltolohkolla, jotta operaattorin ei tarvitse jatkuvasti siirtää koneita lohkolta toiselle yleisiä teitä pitkin.

Autonomiset traktorit yleistyessään sopivatkin ensi sijassa suomalaiselle laajamittaiselle urakoitsijalle osaksi peltokoneketjua, jossa on useampia koneita samalla peltoalueella. Tämä voi tarkoittaa joko apulaiskonetta, joka työskentelee toisen koneen operaattorin läheisyydessä - tai eri työtehtävää suorittavaa konetta, joka ajaa operaattorin ohjastaman koneen edellä tai jäljessä. Nurmen korjuusta tai lannan levityksestä löytyy esimerkkejä molempiin tapauksiin.

Taloudellisesti perusteltu investointi autonomiseen traktoriin vaatii myös panostukset pakollisiin vakuutuksiin, operaattorien ja valvojien koulutuksiin, mahdollisiin katsastuksiin ja muihin vielä hypoteettisiin viranomaisvaatimuksiin. Kulujen kattaminen edellyttää paljon käyttötunteja vuodessa, ja tämän vuoksi autonomiset koneet soveltuvat erityisesti laajamittaiseen urakointiin eikä porukkakoneeksi.