Kastelutykki on ketterä vaihtoehto erilaisten lohkojen sadetukseen – Savon Siemen hankki toimivan laitteiston käytettynä 8000 eurolla

Tykkikastelulaitteisto on paras vaihtoehto, jos lohkot ovat epäsäännöllisiä ja samalla laitteistolla halutaan sadettaa mahdollisimman monta lohkoa. Laitteisto on uutena esimerkiksi vihannestilalle perusteltu hankinta, mutta käytettynä se voi olla varteenotettava vaihtoehto myös muihin tuotantosuuntiin.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Katelutykki:

  • Tykkikastelulaitteistoon kuuluu pyörillä kulkeva kastelu- tykki ja letkukela, joka vetää tykkiä peltoa pitkin
  • Menetelmä soveltuu monenlaisten peltojen kaste- luun ja toistuvaan laitteiston siirtelyyn
  • Sarvelan laitteistolla pystytään tekemään 20–30 millin sadetus noin 2–3 hehtaarille päivässä

Iisalmelaisella, luomusiementä pelloillaan viljelevällä Itikan tilalla on ollut sadetuslaitteet jo 1970-luvulta asti. Tuolloin tilan lähimmille siemenviljapelloille teetettiin sadetuslinjat ja käsipelillä siirreltävät sadettimet. Viisi vuotta sitten nykyinen isäntä Antti Sarvela päätti investoida muidenkin lohkojen kasteluun hankkimalla tykkikastelulaitteet.

Ratkaisuksi valikoitui 15 vuotta käytetty, aiemmin perunatilalla käytössä ollut laitteisto. Ruotsalaisyritys Rosenqvist’s Irrigationin valmistamalle sadetusjärjestelmälle kertyi hintaa 8 500 euroa ilman pumppua, siinä missä maahantuoja Avagron mukaan uusi laitteisto kustantaa ilman veroa noin 40 000 euroa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Tykin suulla oleva heiluri kääntää tykkiä veden voimalla. Heilurissa on sivusuuntaan kallellaan oleva levy, joka kääntää tykkiä aina, kun levy osuu vesisuihkuun. Vesisuihku painaa heilurin alas, ja vastapaino nostaa levyn takaisin ylös. Kun tykki on kääntynyt riittävästi, kääntää vipumekanismi heilurin toiseen suuntaan kallelleen, ja tykin kääntymissuunta vaihtuu.
Tykin suulla oleva heiluri kääntää tykkiä veden voimalla. Heilurissa on sivusuuntaan kallellaan oleva levy, joka kääntää tykkiä aina, kun levy osuu vesisuihkuun. Vesisuihku painaa heilurin alas, ja vastapaino nostaa levyn takaisin ylös. Kun tykki on kääntynyt riittävästi, kääntää vipumekanismi heilurin toiseen suuntaan kallelleen, ja tykin kääntymissuunta vaihtuu. Kuva: Tuomas Anttila

2–3 hehtaaria päivässä

Tykkikastelulaitteiston sydän on tietenkin kastelutykki, joka suihkuttaa veden levälleen. Tykissä on hieman yläviistoon osoittava, kääntyvä putki, joka ampuu vettä säteittäin puoliympyrän kaarelle. Sarveloiden käyttämällä paineella ja suuttimella tykki suihkuttaa vettä 25 metrin päähän, joten työleveys on 50 metriä.

Tykki on asennettu pyöräalustaiseen kelkkaan, jota letku vetää peltoa pitkin. Kelkka liikkuu ongelmitta niin tasamaalla kuin rinteissäkin. Työ aloitetaan vetämällä kelkka traktorilla niin pitkälle kuin peltoa tai letkukelaa riittää, jonka jälkeen letkukela kiskoo levityslaitteen takaisin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Työsaavutuksen kannalta onkin olennaista, että miten pitkä pätkä voidaan kertavedolla kastella. Sarveloiden laitteistossa letkua on edellisen omistajan asentaman jatkoksen myötä 700 metriä, mikä on kastelutykille runsaasti. Näin ollen yhdellä vedolla sadettaa 3,5 hehtaaria, jos letkun pituus pystytään hyödyntämään kokonaan.

Jos kuivuus vaivaa kaikkia peltoja, kuten viime kesinä, pyrkivät Sarvelat tekemään mahdollisimman monelle lohkolle 20–30 millin sadetuksen kertaalleen. Täyden vedon kelaaminen 30 millin sadetusmäärällä kestää noin 35 tuntia. Sadetuksen aikana laitteet pärjäävät omillaan, ja käyttäjän vastuulle jää laitteiston siirtäminen uuteen kohteeseen, eli yksinkertaisimmillaan kelan kääntäminen toiseen suuntaan ja letkun vetäminen pitkälleen.

Suuremmilla lohkoilla menetelmä onkin vähätöinen, kun taas pienempiä lohkoja sadettaessa ei läheskään aina saada täyttä 700 metrin vetoa. Pienempiä vetoja tehdessä rytminä monesti on, että kastelukohdetta käydään vaihtamassa aamu- ja iltakahdeksalta. Lohkolta toiselle siirryttäessä kaksi miestä siirtää kahden traktorin voimin kastelulaitteet pumppuineen noin puolessatoista tunnissa, ja jos pumpulle tarvitsee ruopata kaivurilla parempi vedenottopiste, niin hieman kauemman.

Keskimäärin Sarvelat ovat päässeet parin-kolmen hehtaarin päiväsaavutukseen 20–30 millin sadetuksilla. Antti Sarvelan mukaan aikaikkunaa kastelulle on vajaa kuukausi, alkaen 10 päivää orastumisen jälkeen ja päättyen lippulehtivaiheeseen. Tässä ajassa heidän laitteellaan ehtii sadettaa reilut 50 hehtaaria kertaalleen. Sadetettavaa olisi enemmänkin, joten sadetuskohteiden priorisointi kannattaa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Letkukelan kääntyy haluttuun suuntaan kääntöpöydän avulla. Kastelutykin kelkkaa saa nostettua ja kuljetettua vasemmalla näkyvässä telineessä. Kun tykki saapuu sadetuksen päätteeksi telineeseen, kääntää vipumekanismi kelaamisen pois päältä.
Letkukelan kääntyy haluttuun suuntaan kääntöpöydän avulla. Kastelutykin kelkkaa saa nostettua ja kuljetettua vasemmalla näkyvässä telineessä. Kun tykki saapuu sadetuksen päätteeksi telineeseen, kääntää vipumekanismi kelaamisen pois päältä. Kuva: Tuomas Anttila
Letkukelassa on turbiini, joka vetää letkua takaisin kelalle kun kastelu on päällä. Kelausnopeus määrittää sadetusmäärän, ja sitä voidaan säätää muuttamalla turbiinin ohi virtaavan veden määrää.
Letkukelassa on turbiini, joka vetää letkua takaisin kelalle kun kastelu on päällä. Kelausnopeus määrittää sadetusmäärän, ja sitä voidaan säätää muuttamalla turbiinin ohi virtaavan veden määrää. Kuva: Tuomas Anttila
Kelan yhteyteen sijoitettu ohjain säätelee kelausnopeutta sille ilmoitetun sadetusmäärän, työleveyden ja virtausnopeuden pohjalta. Virtansa ohjain saa pieneltä aurinkokennolta ja sen lataamalta akulta.
Kelan yhteyteen sijoitettu ohjain säätelee kelausnopeutta sille ilmoitetun sadetusmäärän, työleveyden ja virtausnopeuden pohjalta. Virtansa ohjain saa pieneltä aurinkokennolta ja sen lataamalta akulta. Kuva: Tuomas Anttila

Polttoainetta palaa

Sadetuksessa vettä liikutetaan melkoisia määriä, sillä 30 millin sadetus tarkoittaa 300 kuutiota vettä hehtaarille. Tykkikastelussa asia korostuu, sillä vesiletkujen yhteismitta on toista kilometriä. Tämä vaatii pumpulta tehoa ja kuluttaa polttoainetta, sillä pumpulta lähtiessään vedenpaineen tulee olla 8 bar, että paine riittää veden siirtomatkan jälkeen vielä sen ampumiseenkin.

Painehäviöitä saisi toki vähennettyä ja työtä sekä polttoainetaloutta tehostettua letkuja tai suutinkokoa suurentamalla. Pitkät ja paksut letkut kuitenkin maksavat melkoisesti. Suutinkoon myötä myös veden pisarakoko kasvaisi, mikä vähentäisi tuulikulkeumaa ja haihduntaa, mutta suuremmat pisarat hakkaavat pellonpinnan liejuksi ja aiheuttavat savisemmilla mailla siten kuorettumista. Tykin tilalle olisi saatavilla myös leveä puomi jossa paine olisi pienempi, mutta puomin siirtely on vaikeampaa ja laite itsessään kalliimpi.

Käytetty laitteisto oli sen verran edullinen, että polttoaine on työmäärän ohella merkittävin kustannus. Nykyisellään Sarveloilla kuluu 30 millin sadetukseen polttoainetta noin 30 l/ha, eli polttoainekustannus on noin 15–30 euroa/ha. Antti Sarvelan mukaan polttoöljyn hinta vaikuttaakin sadettamisen aloittamisen kynnykseen.

Sadetuksen todellista satohyötyä hän ei pysty varmaksi sanomaan, vaikka pelloille jätetäänkin nollaruutuja ja seurataan asiaa satokartoituksella, sillä niin monet tekijät vaikuttavat lopputulokseen. Tuntumana Sarvelalla kuitenkin on, että hankinta on ollut kannattava, jo sen vuoksi, että neljästä satokaudesta kolmena on sadetukselle ollut selkeä tarve. Myös lopputuotteella on hänen mukaan vaikutuksensa: ”Esimerkiksi luomusiemenherneestä saa 400 euroa/tn, joten sadonlisää ei tarvitse paljoa tulla, että sadetus on kannattavaa.”

Antti Sarvela lisäämässä öljyä pumppua pyörittävään, vanhasta betoniautosta otettuun Scanian moottoriin. Pumppu itsessään on 1970-luvun peruja, mutta muutoin traktorilla hinattava pumppuyksikkö on varojärjestelmiä myöden oman pajan tuotoksia.
Antti Sarvela lisäämässä öljyä pumppua pyörittävään, vanhasta betoniautosta otettuun Scanian moottoriin. Pumppu itsessään on 1970-luvun peruja, mutta muutoin traktorilla hinattava pumppuyksikkö on varojärjestelmiä myöden oman pajan tuotoksia. Kuva: Tuomas Anttila