Muuttuvakammioinen Kuhn VBP 3165 -paalainkäärin käyttää sitomiseen samaa muovia kuin käärimiseen – laitteen muovisidonta on periaatteeltaan samanlainen kuin kiinteäkammioisissa paalaimissa

Kuhn VBP 3165 -yhdistelmäpaalain on nyt koteloitu kummaltakin puolelta suojaamaan käärintämuoveja ajon aikana lentävältä kuralta. Kuva: Seppo Nykänen

Kuhn esitteli viitisen vuotta sitten muovisidontaratkaisun, jossa paali sidotaan kammiossa samalla muovilla, jolla se myös kääritään. Ajatuksena se on loistava ratkaisu, paalaajan mukana on vain yhtä muovilaatua, eikä verkkoa lainkaan. Ratkaisu oli ilmeisen toimiva, mutta sitä sai vain kiinteäkammioisiin malleihin. Tälle kaudelle tehdas esitteli käärintämuovisidonnan myös muuttuvakammioiseen hihnakoneeseen.

Uusi malli eroaa jo heti ulkonäöltään selkeästi edellisvuoden mallista, ja kaikki muovirullat saadaan nyt sivupaneelien alle suojaan. Muuten VBP 3165 on teknisiltä ominaisuuksiltaan samanlainen kuin edeltävä malli.

Noukin on 130 cm leveä, sullojaroottori on saman levyinen, ja sen molemmissa päissä on siirtoruuvit. Sullojakoneistossa oli koeajokoneessa 24 veistä, valinnaisesti on saatavana 14 veitsinen versio.

Sullojan takana on 120 cm levyinen kammio, jossa edessä on kolme telaa ja alhaalla yksi. Muuttuvan kammion muodostavat 5 hihnaa. Paalin koko voi vaihdella VBP 3165 mallissa 60–160 cm.

Paalikammion takana on kaksi lastausvartta, joilla paali siirtyy käärintäpöydälle. Aikaisemmasta poiketen lastausvarsissa on vapaasti pyörivät rullat, jotka käsittelevät muovipintaista paalia hellävaraisemmin.

Käärintälaite koeajokoneessa oli 3D-mallinen.

• Muuttuvakammioinen paalain–käärin-yhdistelmä
• Paalit voidaan kääriä ja sitoa samalla muovilla – tai voidaan käyttää myös verkkoa
• Automatiikkaa voidaan ohjata laitteen omalta terminaalilta tai traktorin ISOBUS-järjestelmän kautta
• Huoltoa on helpotettu tuomalla rasvanipat ryhmiin koneen sivulle

Paalaimen huoltamista on helpotettu tuomalla rasvanipat yhteisiin kampoihin, aikaisemmin huoltomies joutui ryömimään koneen alla näidenkin nippojen takia. Kuva: Seppo Nykänen

Uuden VBP 3165 -paalainyhdistelmän huoltoa on helpotettu merkittävästi. Kaikki rasvanipat kerätty ryhmiin eripuolille konetta. Lisäksi ne on tuotu alemmaksi. Käärintälaitteen rasvaus oli ennen melkoinen operaatio, sillä saadakseen kaikki nipat rasvattua, piti huoltomiehen ryömiä koneen alla.

Ketjujen rasvaus on automaattinen – pieni jatkuvatoiminen öljypumppu pumppaa öljyä öljypensseleihin, jotka sivelevät öljyä jatkuvasti rullaketjun pintaan.

Paalikammiossa olevat ohjainliuskat (kuvassa) viimeistelevät muovin syötön paalin päälle sidontavaiheen alussa, jolloin rehuvirta karheelta kammioon pysähtyy. Näin riski muovin päätymisestä sullojalle minimoidaan. Kuva: Seppo Nykänen

VBP 3165 on toiminnoiltaan kuljettajalle todella helppo kone. Paalaus sujuu ilman turhia ohjaamosta poistumisia. Paalain voidaan kyteä joko jatkuva virtauksiseen hydrauliikkaan tai kuorman tuntevaan järjestelmään. Käytössä on ISOBUS, joten jos traktorissa on näyttöterminaali, ei paalaimen mukana tulevaan terminaalia tarvitse käyttää.

Paalattava materiaali virtaa noukkimelta kammioon vauhdikkaasti. Mikäli karheessa sattuu olemaan tiukempi heinätukko, laukeaa ulosottoakselin suojakytkin ja pysäyttää roottorin, silppukoneiston pohja laskeutuu automaattisesti alas. Ulosottoakselin uudelleenkäynnistyksen jälkeen silppurin pohja nousee automaattisesti ylös.

Käyttölaitteessa on symbolikuvat kaikille paalaimen ja käärintälaiteen toiminnoille, symboleista voidaan valita, onko toiminto automaattinen vai manuaalinen. Käytännön työssä normaalisti käytetään vain paalin pudotusta käsikäytöllä. Kuten muutkin toiminnot, paalin sidonta voidaan valita toimimaan automaattisesti tai käsikäytöllä.

Paalin siirtovarsissa on vapaasti pyörivät rullat, jotka käsittelevät paalia hellävaraisemmin kuin vanhanmalliset varret. Kuva: Seppo Nykänen

Tällä variaattorilla tehdään muovin ja verkon lopullinen kiristys. Normaalille käärintäkalvolle on 55 %:n erikiristys, joka saadaan aikaan telojen ratasvälityserolla. Verkolle ei ole esikiristystä, vaan se pyörii vapaana kaukalossaan. Kuva: Seppo Nykänen

Muovisidonta ei sinällään tee mitään erikoista paalaustyöhön, käyttäjän tulee vain valita, kummalla tavalla haluaa paalit sidottavan. Vaihtaminen ei onnistu käyttölaitteesta, vaan se joudutaan tekemään sidontalaitteesta ja samalla sen säätöjä muutetaan. Muovi tai verkko kulkee sidontalaitteessa osittain samojen telojen kautta. Sidonnan aloituksessa karamoottori kääntää syöttövartta, jossa on joko verkko tai muovi kiinni ja työntää sen kammion etupuolen telojen väliin, jolloin edellisen sidonnan jäljiltä jäänyt ”häntä” menee paalin ja telan väliin ja alkaa kietoutua paalin ympärille. Käärinnän ollessa käynnissä sidontalaitteen telan ja paalikammion telan yhdistävä kiilahihna jarruttaa verkkoa tai muovia pyrkimällä pyörittämään sitä hitaammin, kuin kammion pyörintänopeus vaatisi.

Tällä toiminnolla tehdään lopullinen kiristys verkkoon tai muoviin. Varsinainen 55 %:n esikiristys muoville tehdään ratasvälityksellä telojen nopeuserolla, mikä sovetuu vain normaalille käärintäkalvolle. Lopullinen tiukimmillaan 15 %:n kiristys saadaan kiristyslaitteen puoleisella hihnapyörällä, jonka yhteydessä on säädettävä variaattori. Näin kokonaiskiristys voi normaalilla käärintäkalvolla olla 70 %, mikä maahantuojan mukaan laskee muovisidonnan käärintäkuluja.

Muovisidonta muuttuvakammioisessa on periaatteeltaan samanlainen kuin kiinteäkammioisissakin. Paalaimen etuosassa on kaksi muovinkiristintä, jotka ovat aloitusasennossa pystyssä. Pystyssä olevien rullien ansiosta muovi on sidontalaitteen teloilla ja syöttövarrella kapeana nauhana. Muovin kiristimet on kytketty toisiinsa reaktiotangolla, jonka ansiosta rullien kääntyminen tapahtuu täysin samanaikaisesti. Sidonnan alettua muovia ehtii mennä paalin ympärille kapeana nauhana noin puoli kierrosta, jonka jälkeen rullat kääntyvät vaaka-asentoon. Rullien ollessa vaaka-asennossa, muovikalvo leviää tasaisesti paalin päälle siten, että keskelle menee muutaman sentin tuplakerros. Käyttölaiteesta määritetyn muovikerrosten määrän täytyttyä alkavat kiristimet kääntyä hydraulisesti pystyyn, jolloin lopussa muovit jälleen kapenevat ja jättävät katkaisun jälkeen uuden hännän odottamaan seuraavaa paalia.

Käärintärullien kallistuttua täysin vaaka-asentoon kalvo kattaa paalin leveyden kokonaan, keskelle jää muutaman sentin levyinen tuplakerros. Kuva: Seppo Nykänen

Paali on valmis ja sitä lastataan käärijälle. Käärintämuovi puristaa paalia tehokkaasti koko paalin ”eliniän” ajan. Kuva: Seppo Nykänen

Kaikilla muovinsidontatavoilla tärkein tavoite on muovin saaminen pyörimään paalin mukana kammiossa eikä kietoutumaan telojen tai silppurin ympärille. Kaikki ovat ratkaisseet pulman samalla tavalla: muovikalvo kavennetaan kapeaksi nauhaksi, jolloin se lähtee paalin mukaan helposti, eikä pyri karkaamaan telojen ympärille.

Kuhnin ratkaisu käärintämuovin käyttämiseen myös sidonnassa on hieman vaikeampi kuin muilla, jotka käyttävät vain yhtä muovirullaa. Kuhnin tavalla on kuitenkin puolensa. Koneessa tarvitaan vain yhtä muovimateriaalia, mikä on kierrätyksen kannalta tärkeää. Käärintämuovilla on myös ”muisti”, jonka ansiosta se pyrkii palautumaan alkuperäiseen mittaansa. Käärintämuovi puristaa paalia hieman kovemmalla voimalla kuin tarkoitusta varten tehdyt sidontakalvot, joita ei kiristetä yhtä voimakkaasti.

Verkko on hieman muovia varmatoimisempi, mutta sillä on omat ongelmansa käytön jälkeen. Erottelu muoveista ja sen puhdistaminen on työläämpää. Kierrätysmuovin pitää olla puhdasta, säilörehujäämät eivät tee hyvää, etenkin jos lämpimällä kelillä kasa alkaa höyrytä.

Lyhyen peltonäytöksen perusteella näyttää käärintämuovisidonta toimivan myös Kuhnin muuttuvakammioisessa koneessa. Paalattava heinä oli kuivaa ja karhe melko runsas. Viime vuonna seurasin kiinteäkammioisen vastaavalla sidonnalla varustetun kiinteäkammioisen FBP 3135 -paalaimen toimintaa ja tämä näytti pitkälti samanlaiselta. Ääriolosuhteissa on kuitenkin odotettavissa ongelmia – syksyinen lyhyt vesimärkä heinä aiheuttanee ongelmia. Onneksi koneessa on käytössä myös verkkosidonta, joka yleensä toimii äärimmäisen huonoissakin oloissa.