Polttoainekulut kuriin työmailla ‒ näillä vinkeillä saat enemmän katetta urakasta

Polttoainekustannukset muodostavat jopa yli 30 % maarakennusyritysten konekustannuksista. Koneiden polttoaineenkulutuksen luvataan pienenevän mallisarjasta toiseen, mutta vastaavasti löpönhinta on ollut tasaisessa nousussa. Uuden teknologian lisäksi konevalmistajat pyrkivät parantamaan koneidensa tuottavuutta käyttäjiä kouluttamalla ja jakamalla käytännön työstä saatuja kokemuksia.

Pelkkään koneen tuntikulutukseen tuijottaminen ei kerro koko totuutta, vaan oleellista on polttoainetehokkuus, joka puolestaan kertoo, kuinka paljon yhdellä kulutetulla litralla on saatu aikaan. Helpoin tapa laskea polttoainetehokkuus on suhteuttaa siirretyn maan määrä kulutettuun polttoaineeseen. Urakoinnissa pienellä kulutuksella ei ole merkitystä, mikäli työteho ja sitä myötä saavutettu tulos on olematon.

Käytännössä helpoin tapa pienentää polttoaineenkulutusta on vähentää tyhjäkäynnin määrää. Asia saattaa tuntua näpertelyltä, mutta vuositasolla säästetyt litramäärät ovat suuria. Koneissa onkin yleistymässä automaattinen sammutustoiminto sekä niin sanottu start/stop-järjestelmä. Ilman erillisiä järjestelmiäkin nyrkkisääntönä voisi pitää, että moottori tulisi sammuttaa viimeistään 5 minuutin tyhjäkäynnin jälkeen.

Caterpillarin Vision Link-telemetriajärjestelmän mukaan toukokuussa 2016 Catin koneiden tyhjäkäyntiaika on ollut lähes 30 % käyntitunneista. Data sisältää kaikenlaista kalustoa pienistä kaivukoneista isoihin kiviautoihin. ”Tuotantokoneissa on tyhjäkäyntiä pääsääntöisesti vähemmän ja pienemmissä yleiskoneissa enemmän. Mitä enemmän tyhjäkäyntiä, sitä pienempi kokonaispolttoainekulutus, mutta mikä tärkeämpää, sitä pienempi tehokkuus (tonnia/litra). Tyhjäkäyntiaikaan käyttäjä pystyy itse vaikuttamaan paljon, tyhjäkäyntikulutukseen ei niinkään”, kertoo Witraktorin tuotepäällikkö Timo Salin.

Salin mainitsee tyypilliseksi esimerkiksi noin 20-tonnisen kaivukoneen, jonka tyhjäkäyntiaika on 28 % kaikista käyttötunneista ja tyhjäkäyntikulutus 3 litraa tunnissa. Mikäli työtunteja on vuodessa esim. 1 800, niin joutokäyntiä kertyy 504 tuntia. Polttoainetta kuluu siis hukkaan peräti 1 512 litraa.

Kurottaja on tyypillisesti kone, jolle kertyy joutokäyntiä jopa 50 % työtunneista. Vuositasolla polttoainetta kuluu satoja litroja turhaan. Kuva: Arto Turpeinen

Kurottaja on tyyppiesimerkki koneesta, jonka joutokäyntiaste on suuri – eräissä tapauksissa jopa 50 % tuntimittariin kertyneestä ajasta. Esimerkiksi Merlo 38.10 -maatalouskurottajan tyhjäkäyntikulutus on 1,8 litraa. Vuodessa 850 tuntia työskenneltäessä joutokäyntiä saattaa siis kertyä 425 tuntia, jolloin polttoainetta kuluu hukkaa 765 litraa.

Volvo CE:n käyttökouluttaja Timo Siironen korostaa, että tyhjäkäynnillä on merkitystä myös muihin kustannuksiin. ”Turhalla joutokäynnillä on merkitystä myös huoltokustannuksiin, sillä esim. suodattimien vaihtovälit ovat samat, vaikka kone olisikin pyörinyt 30–40 % ajasta joutokäyntiä. Asia vaikuttaa myös koneen vaihtohintaan – tunteja saattaa olla mittarissa 3 000, vaikka koneella olisikin tehty tehokasta työtä ainoastaan osa ajasta”, Siironen pohtii.

Kuljettajan asenteella on luonnollisesti tärkeä rooli polttoaineenkulutuksen vähentämisessä. Caterpillarin tilastojen mukaan taitavat ja taloudelliset kuljettajat voivat olla jopa 25 % polttoainetehokkaampia kuin aloittelevat kuskit. Koneen käyttöasteeseen voi vaikuttaa jo ennen työskentelyn aloittamista tekemällä päivittäiset tarkistukset ja huollot ajallaan, jolloin mahdolliset ongelmat huomataan jo alkuvaiheessa.

Eräs tärkeimmistä seikoista on suhteuttaa moottorin kierrokset kulloisenkin työtehtävän mukaan. On turhaa käyttää suuria moottorikierroksia, mikäli työtehtävät eivät sitä vaadi. Nykyaikaisissa koneissa on useita eri työskentelyalueita, joita hyödyntämällä kulutusta saadaan vähennettyä. Eri asetuksiin onkin syytä tutustua huolella.

Tehokkuuteen vaikuttavat omalta osaltaan myös lisälaitteet. Esim. rototiltti vähentää tarvetta liikutella konetta. Myös koneohjausjärjestelmät pienentävät esim. ylikaivun vaaraa ja tehostavat työskentelyä. Kuva: Arto Turpeinen

Kaivukonetta käytettäessä liikkeiden tulisi olla pehmeitä, ilman turhaa hydrauliikan rasittamista. Esimerkiksi kuormatessa kaivukone olisi hyvä saada korkealle penkalle, jolloin nostoliikettä tarvitsee käyttää mahdollisimman vähän. Osaltaan kulutukseen ja työrytmiin vaikuttaa myös kaivuetäisyys. Ensimmäiset kauhalliset kannattaa ottaa penkan ylälaidasta ja edetä syvemmälle portaittain, jolloin työsykli on mahdollisimman nopea ja liikkeet lyhyitä.

Kuormatessa kone olisi hyvä saada penkalle mielellään lastattavan ajoneuvon lavan tasalle. Lastattava ajoneuvo tulisi olla koneen sivulla tai etuviistossa. 180 astetta selän taakse kuormatessa tehokkuus tippuu nopeasti. Kuva: Arto Turpeinen

Polttoainetehokkuutta parantaa myös työmaan järkevä organisointi. Suunnittelussa on syytä huomioida myös urakan etenemisen tuomat muutokset työskentelyyn. Esimerkiksi kaivukoneella tuli pyrkiä mahdollisimman lyhyeen ylävaunun kiertoon. Lastaustyössä kuorma-auto tai dumpperi oli syytä saada koneen sivulle tai jopa etuviistoon. Selän taakse 180 astetta kuormatessa työsykli ja tehokkuus tippuvat nopeasti. Kauhan täyttöasteen pitäisi luonnollisesti olla mahdollisimman korkea.

Myös pyöräkuormaimella kuormatessa lastattavan ajoneuvon on syytä olla oikeassa paikassa ja kulmassa. Tehokkuutta parantaa myös kuiva ja tasainen lastausalue. Siironen kertoo esimerkin etäisyyden vaikutuksesta tehokkuuteen. Jos lastattava ajoneuvo on 5 metriä kauempana oikeasta sijainnista, tarkoittaa se kauhallisella 10 metrin ylimääräistä matkaa. Jos yhteen kuormaan lastataan neljä kauhallista, turhaa ajoa tulee jo 40 metriä. Sadalla kuormalla lukema on jo 4 000 metriä, Siironen valottaa.

Pyöräkuormaimella voidaan siirtää maata tehokkaasti aina 120 metriin saakka. Tätä pidemmillä matkoilla on syytä käyttää apuna lava-ajoneuvoa. Kuva: Arto Turpeinen

Komatsun ohjeiden mukaan lastattavan ajoneuvon ja kuormaimen välisen kulman tulisi olla noin 30 astetta. Tämä säästää jopa rengaskuluissa, sillä vekslaamisen tarve vähenee. Ihanteellisessa tilanteessa matka maakasalle ja lastattavalle ajoneuvolle on ainoastaan kaksi koneenmittaa molempiin suuntiin.

Kuormaaminen olisi myös hyvä rytmittää työtilanteen mukaan. On varsin tyypillistä, että pyöräkuormaimen kuljettaja kiihdyttää täyttä vauhti lastauspaikalle ja odottaa tyhjänpanttina auton tai dumpperin saapumista. Verkkaisempi rytmi ja odotusajan vähentäminen pienentävät koneeseen kohdistuvaa rasitusta ja polttoaineenkulutusta jo pelkästään tyhjäkäyntiajan lyhentyessä.

Polttoainetehokkuuden kannalta on oleellista, että työmaalle valitaan oikea kone suoritettavan tehtävän mukaan. Kuvainnollisesti ottaen soppaa ei kannata kauhoa syömäpuikoilla, eikä itikkaa nitistää kanuunalla. Tässäkin asiassa on kyse polttoainetehokkuudesta – murskan syöttäminen 5-tonnisella kaivukoneella ei kuluta juurikaan polttoainetta, mutta laihat ovat tuloksetkin. Sama pätee toki päinvastoinkin.

Caterpillarin mukaan pyöräkuormain on maansiirrossa erittäin tehokas 120 metriin saakka. Tätä pidemmillä matkoilla on tehokkaampaa alkaa kuormata maamassat lava-ajoneuvon kyytiin. Alle sadan metrin siirrot hoituvat polttoainetehokkaimmin siis kuormaimella kantamalla.

Kotimaassa koneet varustellaan kattavasti jo myyntihetkellä, joten polttoainetehokkuus ei useinkaan jää kiinni työlaitteista. Esimerkiksi Euroopassa rototiltit ovat vasta nyt yleistymässä, Pohjois-Amerikassa jopa pikakiinnikkeet ovat vielä harvinaisia. Kauhanpyörittäjien ansiosta konetta ei tarvitse liikutella niin paljon, mikä puolestaan tehostaa työskentelyä.

Taloudellista ajotapaa voidaan seurata myös etänä. Montaa konetta hallinnoiva yrittäjä voi esim. Visionlinkin tai Volvon CareTrack-telemetriajärjestelmän avulla seurata eri kuljettajien sekä koneiden polttoaineenkulutusta ja reagoida poikkeaviin työskentelytottumuksiin lisäkoulutuksella. Volvon koneista saadaan ladattua MATRIS-luku, josta ilmenee koneen seikkaperäinen käyttöhistoria. Analyysin perusteella voidaan yhteistyössä kuljettajan kanssa pohtia mahdollisesti parannettavia asioita. Vastaavia järjestelmiä on toki muillakin valmistajilla.

Koneiden säätömahdollisuuksien lisääntyessä maahantuojat panostavat yhä enemmän käyttökoulutukseen ja opastukseen. Volvo Ce järjestää myös taloudellisempaan ajotapaan tähtäävää erillistä Eco Operator -koulutusta. Ruotsissa ja muualla Euroopassa kurssit ovat jo varsin yleisiä, mutta hiljalleen valistus alkaa saavuttaa myös härmäläiset urakoitsijat.

Koulutuksien avulla on saavutettu merkittäviä tuloksia. Yleensä koulutuksen tilanneet yritykset ovat olleet jo lähtökohtaisesti valmiita parantamaan ja tehostamaan toimintaansa.

Lassila & Tikanojan Uudenkaupungin materiaalinkäsittelykeskuksessa opastus otettiin vastaan avoimin mielin. Vaaka-asemanhoitaja Niina Mäkinen kertoo, että Eco Operator -koulutus oli jatkumoa alkuvuodesta alkaneelle koulutukselle. ”Meillä työskentelee vakituisesti kaksi työntekijää, joille järjestettiin opintoihin liittyvä koulutus koneiden huollosta ja käytöstä. Totesimme, että tarvitsemme myös lisäkoulutusta”, Mäkinen muistelee.

Volvon käyttökouluttaja Timo Siironen järjestää Eco Operator -koulutuksia, joiden tavoitteena on käytännön vinkkien ja koneiden säätöihin perehtymisen avulla parantaa yritysten polttoainetehokkuutta. Kuva: Arto Turpeinen

Koulutuksessa käsiteltiin mm. lastaustekniikoita sekä ylä-ja alamäkiajon tekniikkaa. Tärkeä rooli oli myös koneen oikeiden säätöjen opastaminen eri tilanteissa. Koulutuksen aluksi Siironen seurasi työskentelyä ja havannoi mahdollisia ongelmakohtia.

Mäkinen oli koulutukseen erittäin tyytyväinen, vaikka tarkempia tuloksia ei vielä ollutkaan käytössä. ”Työnjohto ja kuljettajat suhtautuivat kurssiin innolla. Saimme runsaasti käytännönläheisiä vinkkejä tehokkaampaan ja taloudellisempaan ajotapaan. Myöhemmin syksyllä meillä on vielä seurantapalaveri, jossa tutkimme saavutettuja tuloksia”, Mäkinen kertoo.

Kokonaisuutena polttoainesäästöt muodostuvat pienistä asioista. Esimerkiksi rengasvalinnoilla voidaan säästää 10 %, Myös kauha- ja puomiratkaisut saattavat vähentää kulutusta 5–10 %. Numeroina säästöt ovatkin suhteellisen pieniä, mutta kokonaisuutena ja pitkällä aikavälillä pienistä puroista muodostuu puhdasta rahaa tuottava joki.