Huomio nämä seikat, kun olet käytettyä kaivinkonetta ostamassa – perehdy koneeseen huolella

Käytettyjen telakaivukoneiden valikoima on varsin laaja ja kunnoltaan vaihteleva. Pintamaalauksella ja kauniilla puheilla saadaan kone nopeasti näyttämään kuntoaan paremmalta, joten kaivuintoa uhkuvan konemiehen on syytä olla tarkkana. Tiettyjä asioita tutkimalla saadaan pahimmat akanat karsittua jyvistä.
Laitteen ulkoasusta voi päätellä koneen käyttöhistoriaa.
Laitteen ulkoasusta voi päätellä koneen käyttöhistoriaa. Kuva: Arto Turpeinen
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Konetta kunnioittavasti lähestyttäessä on hyvä tehdä yleissilmäys laitteen ulkoasuun, josta voi päätellä koneen käyttöhistoriaa. Metsässä työskennellyt kaivukone on yleensä pikkunaarmuilla perästä ja havunneulasia löytyy ympäri konetta. Pihka ja pikkunaarmut tosin lähtee kiillottamalla.

Koneen pinnoilta löytyvä kivipöly saattaa olla merkki työskentelystä louhoksella tai iskuvasara käytöstä, jolloin vaarana heikosti huolletulla koneella on pölyn kulkeutuminen moottoriin. Asiaan varmistusta saa vilkaisemalla ilmansuodattimen sisälle. Iskuvasaran käyttö myös rasittaa puomia ja kääntökehää.

Jälkeenpäin tehty maalaus on suhteellisen helppo tunnistaa peittyneistä kolhuista ja maalinrippeistä letkuissa. Kaivukoneen maalauttaminen ammattilaisella maksaa noin 2 500–3 000 euroa, joten se on varsin edullinen tapa nostaa koneen hintaa.

Telasto kolisten

Telaston kunnon tarkasteluun kannattaa uhrata hieman aikaa, sillä uusiminen maksaa tuhansia euroja ja heikkokuntoiset telat ovat todellinen harmi. Koneen tuntimäärä ei välttämättä kerro totuutta telaston kunnosta, sillä metsänparannuksilla koneella ajetaan jatkuvasti hankalassa maastossa, mikä kuluttaa teloja nopeasti. Toisaalta kaupunkiolosuhteissa ei ajoa juurikaan kerry ja telasto pysyy puhtaana.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Kaivinkoneen telaston osat.
Kaivinkoneen telaston osat. Kuva: Arto Turpeinen

Silmämääräisesti helpointa on arvioida vetorattaan kunto. Selvästi kulunut ja mahdollisesti piikkiintyvät hampaiden kärjet kertovat rattaan alkavan lähestyä elinkaarensa loppua. Heikkokuntoinen vetoratas viittaa myös kuluneeseen perusketjuun, sillä yleensä molemmat vaihdetaan kerralla.

Moni on mennyt telojen kuntoa tarkastellessa lankaan tuijottaessaan pelkästään vetoratasta, sillä alustan kuntoa arvioidessa telaholkkien kunto on usein jopa tärkeämpi tekijä. Tela-lappuja kallistaessa kuluneista holkeissa huomaa selvää välystä ja usein ne ovat kuluneet kuopalle. Holkkien kulumisen myötä telan katkeamisen ja telatappien liikkumisen vaara kasvaa. Masentava syysyllätys on huomata telan oienneen liejukkoon.

Venyneen perusketjun merkki on myös johtopyörän ulostulo liukuhahlostaan. Samalla kannattaa tarkistaa johtopyörän kotelon ja ohjurirautojen kunto. Laajentunut kotelo ja ohjuriraudat ovat tosin korjattavissa kotikonstein. Ohjeita löytyy muun muassa Koneviestin numerosta 17/2009.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Vetoratas alkaa olla valmiina kierrätykseen.  Telojen uusiminen maksaa helposti tuhansia euroja, joten niiden tarkasteluun kannattaa varata aikaa. Telojen väliin kertyvän maan poisto on pieni vaiva, mutta säästää telastoa ja herkistää kulkua huomattavasti.
Vetoratas alkaa olla valmiina kierrätykseen. Telojen uusiminen maksaa helposti tuhansia euroja, joten niiden tarkasteluun kannattaa varata aikaa. Telojen väliin kertyvän maan poisto on pieni vaiva, mutta säästää telastoa ja herkistää kulkua huomattavasti. Kuva: Arto Turpeinen

Löysällä löpöttävä tai kireällä soiva oleva tela saattaa myös kieliä ongelmista telankiristysmekanismissa. Esimerkiksi telaa kirivän jousen lukitusmekanismin rikkoontuminen saattaa päästää jousen työntämään johtopyörää rajoittamattomasti ulospäin, jolloin tela kiristyy äärimmilleen.

Kantikkaaksi kuluneet telarullat kertovat jumittumisesta, mikä puolestaan kuluttaa perusketjua. Myös pinnalle kertynyt öljy tai rasva ovat huolestuttavia merkkejä, sillä kuivana ei rulla pitkään pyöri. O-renkaiden uusimisella ja rasvalla tai öljyllä täyttämällä rullien elinikää saadaan hieman jatkettua. Uudet rullat esimerkiksi 14-tonnin koneeseen maksavat verollisena noin 200 euroa.

Konemyyjät ilmoittavat telaston kunnon yleensä prosentteina. Kunnoksi arvioitu 50 prosenttia ei kuitenkaan tarkoita, että teloilla olisi vielä puolet käyttöikää jäljellä, sillä kuluneisiin vetokehiin ei ketju hammastu kunnolla ja telat kuluvat pikavauhtia.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kannattaa myös tarkistaa molemmat telat, sillä usein toinen kuluu toista nopeammin. Syynä tähän lienee vaistomainen tapa kääntää konetta aina toiseen suuntaan, jolloin toisen puolen telaan pakkautuu aina enemmän maata.

Molempien telojen tulisi vetää yhtä voimakkaasti ja koneen kulkea suoraan eteenpäin. Nykiminen tai tehottomuus saattaa kieliä ajomoottorien tai alennusvaihteen häiriöistä. Molemmissa tapauksissa edessä on kallis remontti.

Sähköä ilmassa

Koneetta tutkiessa myös sähköihin on syytä kiinnittää huomiota. Usein maahantuojat vahtivat kytkentäkaavioita ja diagnostiikkalaitteita kuin vanhapiika ainoataan, joten vakavampien sähkövikojen löytäminen ja korjaaminen saattaa olla vaikeaa.

Uudemmissa koneissa sähköviat ovat jo harvinaisempia, mutta vuosituhannen vaihteessa, jolloin elektroniikka koneissa alkoi yleistyä, eriasteisia sähkövikoja esiintyi useasti. Automatiikan sekoittavia anturivikoja tosin esiintyy yhä.

Sähköjohdot, sähkökeskukset kannattaa tarkastaa silmämääräisesti hapettumien varalta, sillä tuontikoneet voivat kuljetuksen aikana altistua meri-ilmastolle tai kone on saattanut upota yms. Hapettuneissa releissä saattaa piillä oikosulun ja tulipalon vaara, joten ainakin puhdistus on syytä suorittaa. Sulakerasioista on aikojen saatossa löytynyt muun muassa nauloja sulakkeita tuuraamassa, joten sinnekin kannattaa kurkistaa. Myös vuotava polttoainejärjestelmä ja lika lisäävät tulipalon riskiä.

Ohjaamossa kaikkien sähkölaitteiden ja kaivuautomatiikan tulisi luonnollisesti toimia virheettömästi. Esimerkiksi uudemmissa koneissa työalueiden esivalinnan häiriöt saattavat kieliä kalliista tietokonevioista. Samalla on hyvä tarkistaa, löytyykö ohjauspaneelista merkkejä olemassa olevista vikakoodeista. Myös omat epämääräiset sähköviritelmät herättävät epäilyksiä koneen ylläpidosta.

Pellit mustana

Työmaalla olevasta koneesta öljyvuodot on helppo havaita, mutta joskus vuodon tarkempi paikallistaminen onkin hankalampi juttu. Esimerkiksi hydrauliikan esiohjauksessa on usein paljon pieniä letkuja, joiden joukosta vuodon löytäminen voi olla vaikeaa. Letkuja voi teettää hydrauliikka-alan yrityksissä halvalla, mutta niiden vaihtaminen voi vaatia paljon työtä. Erityisesti lyhytperäisissä koneissa tilanahtaus tuottaa tuskaa ja letkujen irrottamiseksi saatetaan tarvita lähes fakiirin kykyjä.

Myös hydraulipumppujen öljyiset pellit kertovat työlään remontin tarpeesta, syynä saattaa olla pumpun tai pumppujen vetoakselin stefan vuoto, minkä korjaus vaatii pumppupaketin irrottamista.

Tiivisteiden vaihtaminen vuotaviin sylintereihin ei ole vaikea operaatio, mutta kolhuiset varret voivat vaatia vaihtamista tai korjauskromausta. Erityisesti kaivusylinteri on vaaravyöhykkeessä.
Tiivisteiden vaihtaminen vuotaviin sylintereihin ei ole vaikea operaatio, mutta kolhuiset varret voivat vaatia vaihtamista tai korjauskromausta. Erityisesti kaivusylinteri on vaaravyöhykkeessä. Kuva: Arto Turpeinen

Sylinterimäntien vuodot ilmenevät selvän öljyisyyden lisäksi, jos puomin jättää suorana ilmaan ja jokin osa liikkuu ajan kuluessa itsekseen. Sylinterin varret kannattaa myös tarkistaa, sillä isommat kolhut kuluttavat tiivisteitä ja vääntynyt varsi saattaa jopa vaurioittaa sylinteriputken seinämiä. Ruttujen vuoksi ei koko sylinteri ole välttämättä menetetty, sillä varsia voidaan kromata jälkikäteen ja sitä myydään myös metritavarana.

Pikakyselyn perusteella halkaisijaltaan 110–125 millisen ja 1,5 metriä pitkän sylinterivarren kromaus maksaa ruttujen syvyydestä riippuen noin 450–550 euroa. Samanpituinen ja 110 mm varsi maksaa metritavarana noin 440 euroa.

Hitsi, puomi poikki

Puomin ratkeamat ja korjaushitsaukset ovat usein huonoja merkkejä. Siistinkin näköinen, mutta väärin tehty korjaushitsaus kuormittaa puomia väärällä tavalla. Esimerkiksi liian paksusta materiaalista tehty paikka jäykistää puomia väärästä paikasta aiheuttaen rasitusta toisaalle, jolloin uusia ratkeamia on tiedossa.

Rasvarien yleistyttyä tappien ja puslien kuluminen on vähentynyt ja lonksuvia tappeja näkee harvemmin. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että rasvari toimii ja kaikki voiteluputket ovat ehjiä. Puomia liikuteltaessa narina ja kolina ovat huonoja merkkejä ja edessä saattaa olla tappien uusiminen.

Siistitkin mutta väärin tehdyt korjaushitsaukset voivat rasittaa puomia väärästä kohtaa. Esimerkiksi liian paksut paikat saattavat jäykistää rakennetta. Omistajan mukaan kuvan koneen hitsaukset ovat ”kuin koko kylän pojat olisivat opetelleet hitsaamaan”. Kevyessä käytössä tosin sekin riittää.
Siistitkin mutta väärin tehdyt korjaushitsaukset voivat rasittaa puomia väärästä kohtaa. Esimerkiksi liian paksut paikat saattavat jäykistää rakennetta. Omistajan mukaan kuvan koneen hitsaukset ovat ”kuin koko kylän pojat olisivat opetelleet hitsaamaan”. Kevyessä käytössä tosin sekin riittää. Kuva: Arto Turpeinen

Tapin ja puslien vaihtaminen korjaavat asian, mutta heikommalla tuurilla myös pesä on kulunut, jolloin pelkällä tapituksella ei pärjätä. Paisuntapulteilla eli expandereilla väljätkin pesät saadaan korjattua helposti, mutta ne ovat suhteellisen kallis ratkaisu. Expander-pultti perusholkkeineen sallii rei’issä kahden millimetrin soikeuden. Lisähinnalla saatavilla on kuitenkin erikoisholkit, jotka mahdollistavat jopa neljän millimetrin reikäsoikeuden korjaamisen. Valmistaja lupaa liitoksille 10 vuoden toimintatakuun. Hintaa kaivusylinterin tapeilla on 300–500 euroa kappale + alv.

Puomia heilutellessa on syytä tarkastaa myös käännön kehä väljyyden varalta. Tämä tapahtuu painamalla kevyesti kauhaa maahan, jolloin mahdollinen kehän väljyys tulee esille. Erityisesti iskuvasarakäytössä kehä joutuu koville.

Moottori on koneen sydän

Ihannetilanteessa konetta pääsee koeajamaan työmaaolosuhteissa, mutta moottori kannattaa käyttää lämpimäksi myös liikkeen pihalla. Työlämpötilassa ilmenevä liikkeiden hidastuminen tai pumppujen ullitus kertovat väljistä hydraulipumpuista, mikä taas tietää rahapussin kaivelua remontin muodossa. Mikäli kunnostus ei onnistu, joutuu uuteen hydraulipumppuun sijoittamaan helposti 10 000 euroa.

Öljyisyys ja sekalaiset riippuvat sähköjohdot eivät herätä luottamusta. Öljyvuotojen paikantaminen ja letkujen vaihtaminen saattaa olla ahtaissa tiloissa työläs operaatio. Vanhemmissa koneissa voi olla omia ”sähköpatentteja”, jotka saattavat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa tulipalovaaran.
Öljyisyys ja sekalaiset riippuvat sähköjohdot eivät herätä luottamusta. Öljyvuotojen paikantaminen ja letkujen vaihtaminen saattaa olla ahtaissa tiloissa työläs operaatio. Vanhemmissa koneissa voi olla omia ”sähköpatentteja”, jotka saattavat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa tulipalovaaran. Kuva: Arto Turpeinen

Moottoriöljyn kulutus on selkein merkki heikkokuntoisesta moottorista, mutta tätä oiretta on lyhyessä koeajossa vaikeaa todeta. Koneen kulumisesta ja käyttötunneista kertoo kuitenkin runsas huohotus venttiilikopasta. Moottorin käyntiääntä voi kuunnella myös stetoskoopilla, jolloin mahdolliset laakeriviat kuulee helpommin.

Koneen tulisi käynnistyä normaaliolosuhteissa helposti ja savuttamatta. Heikko käynnistyvyys saattaa kieliä esimerkiksi suutinvioista tai polttoaineensyötön häiriöistä. Toisaalta joidenkin vanhempien moottorimallien ”ominaisuuksiin” kuuluu runsaampi savuttaminen. Esimerkiksi runsas valkea savutus voi olla merkki kannen tiivisteen vuotamisesta, jolloin jäähdytysnestettä pääsee moottoriin. Myös kuplinta ja paine jäähdytysjärjestelmässä ovat viallisen kansipahvin oireita. Vesivuodon merkkejä ovat myös moottoriöljyn harmaus ja vaahtoaminen.

Moottori kannattaa koeajotilanteessa lämmittää kunnolla, jolloin esimerkiksi hydrauliikan laiskistuminen tulee esille. Sankka savutus ja moottorin huohottaminen ovat huonoja enteitä.
Moottori kannattaa koeajotilanteessa lämmittää kunnolla, jolloin esimerkiksi hydrauliikan laiskistuminen tulee esille. Sankka savutus ja moottorin huohottaminen ovat huonoja enteitä.

Myös paperit kuntoon

Mahdollisuuksien mukaan myös koneen huoltohistoriaan olisi hyvä tutustua. Tiheäkään öljynvaihtoväli ei enää auta, jos ensimmäisillä öljyillä on ajettu 5 000 tuntia. Yleinen epäsiisteys saattaa kertoa myös huolimattomista huolloista.

Useissa uusissa koneissa huoltotiedot lähetetään ja tallennetaan telemetrisesti maahantuojan tietokantaan, joten kadonneeseen huoltokirjaan ei enää tulevaisuudessa voi vedota. Etähuoltojärjestelmä yleistyy valtamerkeillä hiljalleen.

Koneen kunnostustarvetta arvioitaessa on syytä tehdä myös itsetutkiskelua omista remonttitaidoista. Omien taitojen loppuessa esimerkiksi sähkövikoja korjatessa paikalle saattaa joutua kutsumaan virallisen huoltomiehen, mikä nostaa kustannuksia selvästi.

Mahdolliset viat kannattaa kirjata kauppakirjaan ja sopia myyjän kanssa niiden korjausvastuusta. Kannattaa muistaa, että virallisista liikkeistä kone hankittaessa ostajaa suojelee kuluttajansuojalainsäädäntö. Yksityiseltä ostettaessa vastuu on ostajan ja tehty kauppa on sitova.

Koneeseen tuleekin perehtyä huolella. Juuri ostetun koneen hajottua työmaalle ei piruilupuhelut myyjälle lämmitä kuin hetken henkisesti.

Jatkamme asian käsittelyä seuraavan Koneviestin numerossa, jossa on luvassa merkkivaraosien hintavertailu.

Kaivurinostajan tarkistuslista

1. Koneen yleisasu ja mahdollinen huoltohistoria

2. Telaston kunto

3. Epänormaalit äänet

4. Sähkölaitteiden toiminta

5. Öljy- ja nestevuodot

6. Moottorin savutus ja huohotus

7. Puomin kunto ja välykset, myös kääntökehä

8. Hydrauliikan voimat, myös lämpimänä

9. Alavaunun vetoteho

10. Kunnollinen kauppakirja

Avaa artikkelin PDF