Katso ja osallistu

Onko sinulla koneeseen liittyvä video tai kuva? Jaa se Konedata-yhteisön kanssa!

Lukijoiden videot ja kuvat

Landini

Vuonna 1967 esiteltiin aikaisempaa suurempi Landini-traktori: 8000. Se oli suunniteltu ensisijaisesti nelivetoiseksi, mutta myös takavetomalli oli tarjolla. Nelivedon etuakseli oli Selene.

Seuraavana vuonna Landinit uudistuivat kulmikkaiksi – muutamaa vuotta useimpia muita merkkejä myöhemmin. Ulkonäön lisäksi suuri uutuus oli täysin synkronoitu 12+4 -vaihteisto. Uudet mallit tunnettiin Mark II -sarjana ja myöhemmin pienen tehon lisäyksen jälkeen Mark III:na. Malliston pienin oli nyt 4000. Uutena mallina tarjolle tuli 6000, jonka neloskoneessa oli tehoa 62 hv.

Vuonna 1971 tuli Landini 9500, jossa oli Perkinsin 5,8-litrainen kuutonen teholtaan 98 hv. Tätä mallia myytiin takavetoisena myös USA:ssa merkillä Long. Pienemmät Longit olivat Universaleja ja vuonna 1974 Landini korvattiin Long-mallistossa Zetor Crystalilla.

9500:n rinnalla uutuus oli myös 8500, joka korvasi 8000:n. Näissä malleissa oli maskin alaosassa ritilä vaakaraidoituksen sijasta.

Traktorit

Landini 4000-9500

Landini 6550-8550 on suomalaisillekin varsin tutun näköinen traktori. Keula muuttui 550-sarjassa entistäkin enemmän MF:n tyyliseksi ja Landinin ohjaamon ulkokuori on täsmälleen sama, jonka MF otti muutamaa vuotta myöhemmin 600-sarjaansa. Sisustukseltaan ohjaamo oli kuitenkin selvästi MF 600-sarjaa vaatimattomampi. Yhteistä MF:n 600-sarjan kanssa on myös etuakseli: MF käytti Landinin etuakselia, jossa oli automaattisesti toimiva hammaslukko.

550-sarjan Landinit tulivat 500-sarjan rinnalle vuonna 1978. Moottorit olivat samoja Perkinsejä ja vaihteistot samoja täysin synkronoituja 12+4 -vaihteisia. Vaihdevivut oli sijoitettu istuimen molemmille puolille. Rakenteeltaan uudemmat mallit olivat järeämpiä ja akseliväli noin 20 cm pidempi. Jarrut olivat nyt öljykylpyiset levyjarrut.

Landini 6550-8550

Vuoden 1973 Landini-mallistossa keulan muotoilu oli entistä suoraviivaisempi ja akselivälejä oli pidennetty.

Landinin täysin synkronoidussa 12+4 -vaihteistossa ei ollut MF:n Syncro Powerin tyyppistä pikavaihdetta, vaan aluevaihteistossa oli neljä aluetta. Pieniä vaihteita oli paljon. Jarrut olivat kuivat levyjarrut. Varustelussa oli merkittäviä eroja eri maissa, halvimmat versiot olivat hyvin pelkistettyjä. Normaalimallien rinnalla mallistossa oli viininviljelymalleja sekä telatraktoreita.

Malliston suurinta eli 6-sylinteristä 9500:aa myytiin muutamissa maissa myös nimellä Massey Ferguson 1104.

Landini 5500-9500 (1973-83) / Massey Ferguson 1104

Vuonna 1957 italialainen Landini solmi sopimuksen Perkins-moottorien lisenssivalmistuksesta ja omista puolidieseleistä luovuttiin vähitellen. R 35:een asennettiin 3-sylinterinen ja R 50:een 4-sylinterinen Perkins. Kaksi vuotta myöhemmin Landinin osakekanta siirtyi Massey Fergusonin omistukseen ja markkinoille tuli 28-hevosvoimainen R 25, jossa hyödynnettiin MF 25:n tekniikkaa.

Vuonna 1961 esiteltiin uusi mallisarja, joka oli kokonaisuutena tekniikaltaan hyvin läheistä sukua MF:n traktoreille. Mallisarjan pienimmistä (2000 ja 2500) löytyy niukasti tietoa. R 25:n korvannut 3000 oli varustettu Perkinsin 2-sylinterisellä 1580 cm3 moottorilla ja siinä oli tehoa 30 hv. Myöhemmin tuotannossa oli myös 32-hevosvoimainen 3200.

3-sylinterinen Landini 4000 oli MF 35:n lähisukulainen. Tehoa oli mallimerkinnän mukaisesti 40 hv. Vuonna 1962 esitellyssä 4500:ssa oli tehoa 44 hv. Mallisarjan tehokkain oli aluksi 5000, sitten 5500. Vuonna 1963 esiteltiin 4-sylinterinen Landini 7000, jossa oli tehoa 65 hv DIN. Vaihteita Landineissa oli joko 6+2 tai 8+2, paitsi pienimmissä oli 6+1. Useimmista malleista oli kapeita ja matalia erikoisversioita.

Landinin mallistossa keskeisessä osassa olivat nelivetomallit ja telatraktorit. Massey Ferguson myi mm. Saksassa, Ranskassa ja Australiassa Landineja omalla merkillään, koska omassa mallistossa ei ollut vastaavia nelivetomalleja. Landinin nelivedot tunnettiin merkinnällä DT ja takavetomallit merkinnällä R. Telatraktorien valmistuksen Landini oli aloittanut vuonna 1959 ja mallit olivat hyvin pitkälle yhteneviä pyörätraktorien kanssa.

Landini 3000-8000

Vuoden 2012 alussa Landini 7-sarjan malleihin tuotiin Euro 3B-vaiheen moottorit. Samalla mallinumerot korotettiin vastaamaan nimellistehon sijasta maksimitehoa. Malliston suuremmassa päässä malleja oli yksi entistä vähemmän. Maksimitehot saavutettiin jo 1800 kierroksella ja lisäteholla voimanottoa käytettäessä vääntöä oli entistä enemmän. Techno-mallissakin oli nyt Autopowershift eli mm. pikavaihdeautomatiikka. Kolmen pienimmän mallin nostovoima oli pudotettu 7200 kiloon.

Landini 7-180 – 7-235

Vuodelle 2010 Landini Powermax ja Powermaster nimettiin Landinin uuden käytännön mukaan 7-sarjaksi. Tarjolla oli nyt myös perusmalli Techno ilman pikavaihdeautomatiikkaa ja hydrauliikan sähkölohkoja. Comfort-mallissa sähkölohkoja oli yksi ja Full Tronicissa neljä. Etuakselin jousitus oli nyt lisävaruste kaikissa versioissa.

Yhteispaineruiskutuksella ja 24 venttiilillä varustetut NEF-moottorit olivat saaneet pieniä muutoksia teho- ja vääntöarvoihin. Pikavaihdeportaita oli edelleen kahdeksan. 40 km/h nopeus saavutettiin 1840 kierroksella.

Landini 7-145 – 7-230

Vuoden 2009 lopussa Landini esitteli 5H-malliston, joka oli kehitetty Powerfarm-malliston pohjalta. Merkittävin ero oli taka-akseli ja Top-version 3-portainen pikavaihde. 5H korvasi Vision-sarjan sekä Powerfarm-malliston Power Shuttle -versiot. Moottorit olivat 4,4-litraisia Perkinsejä. Landinin tapaan mallinumerot oli pyöristetty reippaasti ylöspäin teholukemaan nähden. Vaihteita oli 24+12 tai Top-versiossa 36+12. Joissakin maissa oli saatavana myös 12+12-vaihteinen perusversio. Voiman ulosottoon oli monia vaihtoehtoja, vakiona oli nopeudet 540 ja 540E. Erotuksena Powerfarmista voimanoton kytkin oli öljykylpyinen monilevykytkin. Sähkönostolaite oli lisävaruste. Total Viewksi nimetty ohjaamo oli käytännössä sama kuin Powerfarmissa ja lattialla oli keskikoroke. Vastaavasti korkeutta traktorilla oli vain 256 cm. 5H-sarja katkaisi Landinin pitkän perinteen sarjojen nimeämisessä mallinimillä.

Jo vuotta myöhemmin keulan muotoilu muutettiin. Samalla mallistoon lisättiin 110-hevosvoimainen 5-115H. Uusi vaihteistovaihtoehto oli 12+12 hydraulisella suunnanvaihtajalla.

Landini 5-080H – 5-115H

Valmistajan muita koneita

Nokian Renkailta uusi versio Truck D-renkaasta – parempi kulutuskestävyys ja talvipito keskiössä

Parempaa talvipitoa on haettu tiheän ja uudenlaisen 3D-lamelloinnin sekä patentoidun Twin-Bolck -kulutuspintarakenteen yhdistelmällä.


Koneviesti

Uutiset

MP-messuilla ennätysyleisö – sähköistyminen yleistyy mönkijöissä

Näyttelyn kävijämäärä ylsi uuteen ennätykseen. Lauantaina iltapäivällä halleissa oli jo vaikea liikkua.

Yritykset ja tapahtumat

Moottorityökoneiden ensirekisteröinnit 2025: Lasku jatkuu, mutta kärjessä kaksi kotimaista

Kuluvasta vuodesta konemyyjät ennakoivat tulevan vuotta 2025 parempi. 

Ajoneuvot ja ympäristö

Testissä pitkä kahdeksanpyöräinen mönkijän perävaunu – Gulon veto-ominaisuudet yllättivät

Kahdeksanpyöräinen perävaunu mönkijän perässä on pitkä.

Hiljaisuus tekee Can-Am Outlander Electric -sähkömönkijällä ajamisesta elämyksen – pakkanen rokottaa ajomatkaa

Ensimmäinen suuren valmistajan sähkömönkijä on tehty G3-runkoon ja on voimansiirtoa sekä energialähdettä lukuun ottamatta samanlainen muun malliston kanssa.

CFMoto U10 Pro -traktorimönkijän voimalinja uusiksi – myös sähköinen vaihteensiirto ja aluevaihteet ovat uutta rinnakkain istuvassa mallissa

CFMoto U10 Pro Highland edustaa rinnakkain istuttavissa mönkijöissä teknisesti uusinta uutta sähköisellä vaihteensiirrolla sekä säätyvillä venttiileillä.

Hybeko Group laajentaa valikoimaansa Faresin-kurottajilla – valikoimassa sekä diesel- että täyssähkökäyttöisiä malleja

Uusimmat artikkelit

<p>Italialainen Giovanni Landini perusti 1884 viininviljelyssä käytettyjen koneiden korjaukseen ja valmistukseen keskittyneen yrityksen. Vuonna 1910 hän aloitti hehkukuulamoottorien tuotannon. Valmista traktoriaan hän ei koskaan nähnyt, sillä hän kuoli vuonna 1924. Ensimmäinen traktori valmistui vielä saman vuonna. Menestyksekkäin varhaisista malleista oli vuonna 1934 esitelty Super Landini. Vuonna 1957 Landini alkoi käyttää lisenssillä valmistamiaan Perkins-moottoreita. Siihen asti Landineissa oli ollut hehkukuulamoottorit, joiden vanhanaikaisuuden takia merkki oli menettänyt markkinoitaan.
Kaksi vuotta myöhemmin Landinin osakekanta siirtyi Massey Fergusonin omistukseen ja traktoreissa alettiin hyödyntää MF:n tekniikkaa. Landinin mallistossa keskeisessä osassa olivat nelivetomallit ja telatraktorit, joita MF myi myös omalla nimellään. Vuonna 1989 MF myi pääosan Landinin osakkeista ja Landini tuli omalla merkillään moniin maihin, joissa sen traktoreita oli aikaisemmin myyty MF:na. Vuonna 1994 pääomistajaksi tuli Morran perheen Argo. Toinen omistaja oli Iseki. Vuonna 1995 Landini osti pientraktoreita valmistavan Valpadanan. 1990-luvulla mallisarjojen määrä lisääntyi nopeasti ja myös aikaisempaa suurempiin kokoluokkiin. Vuonna 2001 Argo osti entisen Case IH -tehtaan Englannista ja sai samalla oikeudet sen tuotteiden valmistamiseen. Tuotemerkiksi otettiin McCormick.</p>


Italialainen Giovanni Landini perusti 1884 viininviljelyssä käytettyjen koneiden korjaukseen ja valmistukseen keskittyneen yrityksen. Vuonna 1910 hän aloitti hehkukuulamoottorien tuotannon. Valmista traktoriaan hän ei koskaan nähnyt, sillä hän kuoli vuonna 1924. Ensimmäinen traktori valmistui vielä saman vuonna. Menestyksekkäin varhaisista malleista oli vuonna 1934 esitelty Super Landini. Vuonna 1957 Landini alkoi käyttää lisenssillä valmistamiaan Perkins-moottoreita. Siihen asti Landineissa oli ollut hehkukuulamoottorit, joiden vanhanaikaisuuden takia merkki oli menettänyt markkinoitaan.
Kaksi vuotta myöhemmin Landinin osakekanta siirtyi Massey Fergusonin omistukseen ja traktoreissa alettiin hyödyntää MF:n tekniikkaa. Landinin mallistossa keskeisessä osassa olivat nelivetomallit ja telatraktorit, joita MF myi myös omalla nimellään. Vuonna 1989 MF myi pääosan Landinin osakkeista ja Landini tuli omalla merkillään moniin maihin, joissa sen traktoreita oli aikaisemmin myyty MF:na. Vuonna 1994 pääomistajaksi tuli Morran perheen Argo. Toinen omistaja oli Iseki. Vuonna 1995 Landini osti pientraktoreita valmistavan Valpadanan. 1990-luvulla mallisarjojen määrä lisääntyi nopeasti ja myös aikaisempaa suurempiin kokoluokkiin. Vuonna 2001 Argo osti entisen Case IH -tehtaan Englannista ja sai samalla oikeudet sen tuotteiden valmistamiseen. Tuotemerkiksi otettiin McCormick.

Landinin uudistaessa mallistoaan vuonna 1978 tuli 6-sylinterisiä malleja tarjolle kolme. Pienin eli 10000 oli pienemmän 550-malliston kaltainen. Isot 12500 ja 14500 taas poikkesivat näistä enemmän. Niissä oli alkeellisemman näköinen ohjaamo, kun taas 10000:ssa oli sama MF 600-sarjasta tuttu ohjaamo kuin pienemmissä. Ohjaamot olivat Landinin ensimmäisiä kumityynyille asennettuja tasalattiaisia ohjaamoja. Isommissa malleissa vaihdevivut oli sijoitettu kojetauluun. Vaihteisto oli sama täysin synkronoitu 12+4 ilman pikavaihdetta kuin pienemmissäkin malleissa. Myöhemmin sai lisäksi ryömintävaihteet. Jarrut olivat 6-sylinterisissä malleissa öljykylpyiset.

Etuakselilla oli aluksi automaattinen hammaslukko. MF:n tapaan se muuttui myöhemmissä malleissa hydraulisesti kytkettäväksi. Vetovarsitunnustelu oli 6-sylinteristen ominaisuus, joka poikkesi 4-sylinterisistä.

80-luvun puolivälissä Landinin malliston huipulle tuotiin 16000, joka oli siniseksi maalattu MF 2725. Vastaavasti Landini 10000:aa myytiin MF 1014:nä, 12500:aa MF 1114:nä ja 14500:aa 1134:nä.

12500:n korvasi 13000, joka perustui 10000:aan. Myös 14500 sai saman perustekniikan ja vuonna 1989 myös saman ohjaamon, mutta mallimerkintä säilyi entisenä. Samalla 10000 sai hieman lisää tehoa ja muuttui 10000 S mk-II:ksi.

Landini 10000-14500

Vuonna 1983 esiteltiin Landini 500-sarjan mallien tilalle edulliseksi perustraktoriksi 830-sarja. Tekniikka vastasi pääosin 550-sarjaa. Akseliväli oli lyhyempi ja renkaat olivat pienemmät. Etuakselin lukko oli vakiona vasta 7830:sta lähtien. Jarrut olivat hydraulisen sijasta mekaaniset. Hydrauliikan venttiililohkoja oli vakiona vain yksi. Ohjaus oli hydrostaattinen ja varustettu erillisellä pumpulla. Vaihteisto oli sama 12+4 kuin muissakin malleissa. Maantienopeutta löytyi nopeammassa versiossa noin 35 km/h. 11″ kytkinlevy vaikuttaa pieneltä 80 hv traktoriin. Jarrut olivat öljykylpyiset.

Traktoria valmistettiin ilman ohjaamoa. Saksassa asennettiin Mauser-ohjaamoja. Moottoritehot olivat aluksi hieman alhaisempia, taulukossa on vuoden 1987 tiedot. Vastaava mallisto oli myös MF:n valikoimassa 203-sarjana.

Landini 5830-8830

550-sarjan seuraajaksi esiteltiin 880-sarja, joka oli tuotannossa yli vuosikymmenen. Malleja oli neljä ja ne oli kaikki varustettu 4-sylinterisillä Perkinseillä. 9880 oli varustettu hukkaporttiturbolla. Perusvaihteisto oli entinen 12+4 ilman pikavaihdetta. Pian sen korvasi uusi 12+12 -suunnanvaihtajavaihteisto. Vaihtoehtona oli mekaanisella pikavaihteella varustettu 24+12. Pikavaihteen sai joko alentavana tai ylentävänä, jolloin maantienopeus oli 40 km/h. Ylentävällä pikavaihteella varustetuissa traktoreissa oli levyjarrut edessä.

Varustelumahdollisuuksia oli muutenkin runsaasti. Suurin uutuus oli sähkönostolaite, joka oli nimeltään Landtronic. Tasauspyörästöjen lukot olivat hydraulisesti kytkettävät. Kääntöympyrä oli aluksi 9,8 metriä, mutta myöhemmissä malleissa 8,8 metriä. Nostovoimaa oli perusversiossa ainoastaan 2600 kg. Apusylintereillä päästiin 3700 kiloon. Myöhemmin tarjolla oli myös luiskakeulainen versio View Master.

Ohjaamon ulkokuori oli entinen, mutta vaihdekepit olivat nyt sivulla ja sisustus viimeistellympi. Melutasoksi ilmoitettiin 78 dB, jota sopii epäillä, sillä vuoden 1998 Evolution- mallissa lukema oli 83 dB. Evolutionissa oli keulan muotoilu muutettu pyöreälinjaiseksi, ohjaamoon oli laitettu lasiovet ja uudistettu katto-osa.

Näiden mallien rinnalla myytiin halvempia 60- ja Blizzard-sarjoja sekä kalliimpana vaihtoehtona siniseksi maalattua MF 3000/3600-sarjaa. Landini 7800-11800 vastasivat malleja 3060-3090 ja Landini 16500-22000 malleja 3650-3690. 880-sarjan rinnakkaismalleja olivat 800-sarjan telatraktorit sekä versiot, joissa kaikki pyörät olivat yhtä suuria.

Landini 6880-9880

MF 303-sarjan rinnakkaismalli Landini-mallistossa oli 60-sarja, joka oli kevyemmin varustettu kuin kalliimmat Blizzard- ja 80-sarjat. Moottoreina oli kaksi 3-sylinteristä ja kolme 4-sylinteristä Perkinsiä. Vaihteisto oli varustettu mekaanisella suunnanvaihtajalla ja lisävarusteena sai mekaanisen pikavaihteen. Aluksi perusvaihteistona oli 12+4. Vaihdevivut olivat keskellä ja polkimet tulivat lattian läpi. Etuakselin hydraulisesti kytkettävä hammaslukko oli vakiona tehokkaimmassa mallissa. Ohjaamoja asennettiin eri maissa paikallisesti.

Landini 7860 ja 8860 ovat tuotannossa vielä 2010-luvulla EU:n ulkopuolisia markkinoita varten. Moottorina ovat 4,4-litraiset Perkinsit ja maskin muoto on hieman pyöristynyt.

Landini 5860-8860

Landini 70-sarja oli sama traktori kuin 60-sarja, mutta tehdasasenteisella ohjaamolla varustettuna.

Landini 5870-8870

90-luvun alussa Landinin perustraktorit olivat 60-sarja, joka oli MF 303-sarjan rinnakkaismalli sekä vuonna 1988 esitelty 70-sarja, jonka seuraajaksi esiteltiin vuonna 1992 pienin muutoksin Blizzard-sarja. Tarjolla oli 6 mallia, joista 2 pienintä oli 3-sylinterisiä. Vaihteisto oli 3-sylinterisissä 12+12 ja 4-sylinterisissä 24+12. 40 km/h nopeus oli lisävaruste. Vakiona oli nelivetomalleissa hydrauliset levyjarrut edessä. Hydrauliikka vastasi kalliimpaa 880-sarjaa. Tekniikassa tapahtuu merkittäviä muutoksia siirryttäessä 65:stä 75:een. Esimerkiksi kytkin muuttuu 11″ orgaanisesta 12″ keraamiseen, jarrulevyjä on enemmän ja etuakseli järeämpi. Myös pituutta tulee tässä vaiheessa 30 cm lisää.

Landini Blizzard 50-95

Vuonna 1994 Landinin osake-enemmistö siirtyi Massey Fergusonilta Morran perheen Argo-yhtiölle. Samaan aikaan Landini esitteli ison luokan Legend-mallistonsa. Malleja oli kolme: 115, 130 ja 145. Kaikissa käytettiin Quadram-sarjan 6-sylinterisiä Perkinsejä. Vakiotehoa luvattiin alueella 1800-2200 r/min. Vaihteisto oli kehitetty Landinin aikaisemmasta modulirakenteisesta vaihteistosta lisäämällä perusvaihteiden määrää kuuteen. Vaihteita oli yhteensä 36+36, joista puolet ryömintävaihteita. Lisävarusteena oli sähköisesti käytettävä pikavaihde. Mekaaninen suunnanvaihtaja oli sijoitettu ratin alle vasemmalle.

Ohjaamo oli täysin uusi. Melutaso oli 74 dB. Lämmitys- ja ilmastointijärjestelmät oli kokonaisuudessaan sijoitettu kojelaudan tasolle. Tasauspyörästöjen lukot olivat hydraulisesti kytkettävät. Sähkönostolaite oli lisävaruste. Nostovoimaa löytyi 6500 kg eli tuntuvasti aikaisempia Landineja enemmän.

Vuonna 1997 esiteltiin uudistetut Legendit. Mallistoon oli lisätty mallit 105 ja 165. Varustevaihtoehtoja oli kaksi: Techno ja Top. Technossa oli mm. ilmastointilaite. Topissa ilmastointi oli automaattinen. Lisäksi Topissa vakiona oli pikavaihde, sähkönostolaite ja digitaalinen mittaristo. Nostovoimaa oli lisätty 7000 kiloon. Sähkönostolaitteessa oli heilahduksenvaimennus. Etuakselit olivat uusia, samoja kuin MF 6100-sarjassa.

Landini Legend 105-165

1990-luvun aikana Landini esitteli kaksi täysin uutta mallisarjaa: 6-sylinterisen Legendin ja pienen Globuksen, jonka rinnalle ja yläpuolelle jäi tilaa vanhoille 60/70/80- ja Blizzard-mallistoille, jotka kulmikkaine muotoiluineen näyttivät aivan eri aikakauden tuotteilta kuin modernisti muotoillut uutuudet. Vuonna 1996 esitellyssä Globus-mallistossa oli aluksi 3-sylinterinen 50 ja pienellä 3,0-litraisella nelosella varustetut 60 ja 70. Tätä lyhytiskuista Perkins 704:ää ei liene käytetty muissa Euroopassa myydyissä traktoreissa. Vaihteisto oli varustettu mekaanisella suunnanvaihtajalla. Vaihteistovaihtoehtoja oli monia, 40 km/h Top-versiossa vaihteita oli vähimmillään 15+15 (3 aluetta x 5 vaihdetta). Ryömintävaihteilla määräksi saatiin 25+25. Techno-perusmallissa nopeus oli 30 km/h ja vaihteita 12+12 tai 20+20. Lisävarusteena sai hydraulisen Speed-Shift -pikavaihteen, jonka avulla vaihteita oli 30 km/h versiossa 24+24 tai 40+40 ja 40 km/h versiossa 30+30 tai 50+50.

Dana-etuakselin kääntökulma oli peräti 60 astetta. Vakiona oli etuakselin jarrut. Nostovoimaa oli vähimmillään 2100 kg ja kahdella apusylinterillä varustettuna 3400 kg. Voa:n nopeus voitiin valita kuljettajan paikalta. Lisävarusteena sai automaattisen nelivedon kytkennän, joka vapautti nelivedon yli 35 asteen kääntökulmilla tai vaihteiston nopeimmalla alueella. Concept Cabiksi nimetyn ohjaamon melutaso oli 82 dB. Rinnakkaismallina oli matala Globus Sherpa, jossa maavaraa oli vähennetty 6 cm ja painopistettä pudotettu alemmaksi monin keinoin.

Keväällä 1999 esiteltiin 4,2-litraisella Perkinsillä varustettu Globus 75. Vuodelle 2000 tuli 4,0-litrainen Globus 65 sekä aikaisempaa tehokkaampi 3-sylinterinen Globus 55. Kytkin oli nyt 4-sylinterisissä aiemman 11-tuumaisen sijasta 12-tuumainen.

Vuoden 2001 alussa Globus 75:n korvasi 5 hv tehokkaampi 80. Ryömintävaihteiden määrää lisättiin niin, että vaihteita oli parhaimmillaan 60+60.

Globuksen alapuolella Landini-mallistossa olivat 40-60 hevosvoiman luokan Mistral sekä kapea viinin- ja hedelmänviljelytraktori Rex.

Landini Globus 50-80

Vuonna 1999 esitelty Landini Atlas oli kooltaan Globus-sarjaa suurempi, mutta tekniikaltaan joiltakin osin yksinkertaisempi. Atlaksella oli paljon yhteistä tasokkaalla ohjaamolla varustetun Ghiblin kanssa. Atlas oli tarjolla sekä turvakaarella että yksinkertaisella ohjaamolla varustettuna. Moottorit olivat 4-sylinterisiä Perkinsejä. Perusvaihteisto oli 12+12, mutta yleisimmin Atlas oli varustettu 40 km/h nopeuteen pystyvällä 24+12 -vaihteistolla, jossa oli mekaaninen pikavaihde. Vaihdevivut olivat kojetaulun reunoissa. Muita ominaisuuksia olivat työntövarsitunnustelu, nelipyöräjarrut ja hydraulisesti kytkettävät tasauspyörästön lukot.

Vuodesta 2001 lähtien mallistoa kutsuttiin Euroopassa nimellä Atlantis.

Landini Atlas/Atlantis 70-100

2000-lukua varten Landini esitteli keskiluokkaan Mythos-malliston, joka korvasi pitkäikäisen 80-sarjan. Modernisti muotoiltu Mythos oli varustettu Perkinsin 1000-sarjan moottoreilla. Perusvaihteisto oli Landinin tapaan varustettu mekaanisella suunnanvaihtajalla ja ryömintävaihteilla. Vaihteita oli 20+15. Powerfive-versiossa hydraulinen pikavaihde tuplasi vaihteiden määrän. Kalleimmassa Deltafivessa pikavaihde oli kolmiportainen, suunnanvaihtaja hydraulinen ja lisänä oli nappikytkin.

Voimanoton nopeuksia oli vakiona neljä. Nostolaite oli vakiona mekaaninen ja Deltafivessa sähköinen. Nostovoimaa oli 3700-4200 kg ja lisävarusteisilla apusylintereillä saatiin lisää voimaa. Tunnustelu tapahtui vetovarsien kautta. Etuakselilla oli erilliset jarrut. Ohjaamon melutasoksi ilmoitettiin 76-77 dB, mutta DLG mittasi 82 dB. Deltafive-version varusteita oli mm. automaatti-ilmastointi ja ilmaistuin. Ilmoitetut pituudet sisältävät etupainot. Saksassa ilmoitettiin perusmallin pituudeksi ilman etupainoja 390 cm.

Landini Mythos 80-110

Landini Ghibli oli läheistä sukua Atlas-malliston kanssa, mutta aina ohjaamolla varustettu ja varustetasoltaan hieman korkealuokkaisempi. Vaihdevivut olivat sivulla ja vaihteita oli 24+12. Mekaanisen pikavaihteen sijasta voitiin varusteeksi valita ryömintävaihteet. Sähkönostolaitteen sai lisävarusteena. Myös etuakselilla oli öljykylpyiset levyjarrut. Mittaristo oli digitaalinen. Ohjaamon melutasoksi ilmoitettiin 77-79 dB. Pakoputki oli pilarin läheisyydessä.

Landini Ghibli 80-100

Uudet Legendit esiteltiin vuonna 2001. Muotoilu oli aikaisempaa pyöreämpi ja kaikkien mallien moottorit olivat ahdettuja. Mallisto oli myös laajentunut suurempaan teholuokkaan 176-hevosvoimaisella 180:lla. Varustevaihtoehdot olivat Top ja Deltasix. Jälkimmäisessä oli 3-portainen pikavaihde, jolloin vaihteita oli yhteensä 102+36. Deltasix-mallissa oli öljykylpyinen monilevykytkin ja hydraulinen suunnanvaihtaja. Nappikytkin vaihdekepin päässä oli aina vakiona. Etuakselin jousitus oli uusi lisävaruste. Top-mallissa ei enää ollut vakiona automaatti-ilmastointia. Ohjaamon sisustus oli uusittu. Myös taka-akseli oli uusi.

Landini Legend 120-180

  Landinin 2000-luvun tärkeimpiin sarjoihin kuulunut Vision tuli Ghiblin tilalle vuoden 2002 lopussa. Mallien 4-sylinteriset Perkins-moottorit olivat samoja, mutta Visionissa oli eri vaihteistot ja kytkin oli 13-tuumainen. Vaihteita oli 20+20 tai ryömintävaihtein 20+20. Power Shuttle -versiossa oli öljykylpyinen monilevykytkin, hydraulinen suunnanvaihtaja ja nappikytkin. Vaihteita oli 20+20 tai pikavaihteella varustettuna 40+40. Sähkönostolaite oli lisävarusteena. Etuakselit olivat uusia, mutta kääntöympyrä oli edelleen 9,0 m. Ohjaamon melutaso oli 78 dB.

Vuonna 2004 tulivat Euro 2 -vaatimusten mukaiset mallit, joissa oli 4,4-litraisiksi kasvaneet moottorit.

Vuonna 2008 vaihdettiin Euro 3 -mukaisiin moottoreihin. Samalla varustetasot vaihtuivat Technoksi ja Topiksi. Perusvarustusta karsittiin hieman aikaisemmasta.

Landini Vision 80-105

Landini hankki traktorimallistonsa huipulle kanadalaiselta Buhlerilta 205-270 -hevosvoimaiset suurtraktorit, jotka olivat läheistä sukua samassa tehtaassa valmistetulle New Hollandin G-sarjalle. Sähköisesti ohjattujen 7,5-litraisten New Holland -moottorien ISO-tehot olivat 205, 237 ja 269 hv. Vääntömomentin nousua luvattin 35 %. Vaihteisto oli 18+9 täyspowershift. Myös Twin Steer -etuakseli oli saatavissa lisävarusteena.

Landini Starland 210-270

Landini Legendin viimeinen kehitysaskel oli vuonna 2003 esitelty TDI-mallisto. Moottoreina oli uudet Perkins 1100-sarjan Euro 2-normin mukaiset välijäähdytetyt kuutoset. Tehot ilmoitettiin ISO-hevosvoimina. Pienimmissä malleissa vääntöä oli tuntuvasti entistä enemmän, mutta suurimmissa entistä vähemmän. Vaihteisto oli Top-mallissa 72+72 ja Top-Tronicissa sekä uudessa Transportissa 108+36 kolmiportaisen pikavaihteen avulla. Transportissa oli muuten runsas varustelu, mutta nostolaite oli mekaaninen ja ilmastointi käsisäätöinen. Ohjaamoa oli jälleen uudistettu ja sitä kutsuttiin nyt nimellä Business Class. Hydraulijärjestelmä oli avoin ja suoritusarvot alkoivat jäädä jälkeen kilpailijoiden tasosta. Legendien hintataso vastasi suunnilleen New Hollandin TM-sarjaa eli sijoittui teholuokkansa halvempaan päähän. Vuonna 2005 seuraajaksi esitelty Landpower-sarja oli teknisesti hyvin lähellä Legend-sarjaa.

Landini Legend 125-185 TDI

Landini Alpine oli aivan uusi mallisarja, joka oli saatavana myös McCormickin mallistossa nimellä CX-L. Moottorina oli harvemmin käytetty Perkins 804 eli 4-sylinterinen ahdettu 3,3-litrainen. Perusvaihteisto oli 30+30, jossa oli mekaaninen suunnanvaihtaja ja ryömintävaihteet. Power Shuttle-versiossa vaihteita oli 60+60. Siinä oli 2-portainen pikavaihde, hydraulinen suunnanvaihtaja sekä nappikytkin. Nostovoimaa oli kahden apusylinterin avulla 3400 kg. Sähkönostolaitteen sai lisävarusteena.

Etupyörien kääntökulma oli 60 astetta ja ilmoitettu kääntöympyrä 6,0 m. Etuakselilla oli erilliset jarrut ja tasauspyörästöjen lukot olivat hydraulisesti kytkettävät. Standard-mallin rinnalla oli matalampi ja myös akseliväliltään lyhyempi GT-versio, jossa oli ohjauspyörän kierroksia 30 % vähentävä Fast-Run -järjestelmä. Ohjaamo oli 4-pilarinen.

Landini Alpine 65-85

Landini Powerfarm korvasi sekä Atlantis- että Ghibli-mallistot Landinin halvemmassa tarjonnassa. Saatavilla oli sekä turvakaarella että ohjaamolla varustettu versio. Moottorit olivat Euro 2 -mukaisia 1100-sarjan Perkinsejä. Perusmallissa eli Speed Fourissa oli 12+12 vaihdetta mekaanisella suunnanvaihtajalla. Mekaaninen pikavaihde oli lisävaruste. Power Shuttle -mallissa oli hydraulinen suunnanvaihtaja ja nappikytkin. Voimanoton ja nelivedon kytkennät olivat Power Shuttlessa sähköiset. Hydrauliikan arvot vastasivat edeltäjiä: nostovoima ilman apusylintereitä jäi 2600 kiloon. Traktorin korkeus oli aikaisempaa matalampi, mikä osittain saavutettiin lattian pienellä keskikorokkeella. Melutasoksi luvattiin 80 dB.

Landinin perinteiseen tyyliin tarjolla oli myös 68 cm maavaralla varustetut HC-mallit, joissa kaikki pyörät olivat kokoa 9.5R48 tai 13.6-38.

Landini Powerfarm 60-105

Vuoden 2005 alussa esitellyissä Mythos-malliston Tier 2 -versioissa oli Perkins 1100-sarjan moottorit. 6-sylinterisessä 115-mallissa oli nyt myös ahdin ja lisäksi sen ruiskutus oli sähköisesti ohjattu, mikä mahdollisti vakionopeussäädintoiminnon. Huippumalli ja sen 50+15 -vaihteisto oli nimetty uudelleen Top-Troniciksi.

Landini Mythos 105-115 TDI

Landini Legend uudistettiin Landpoweriksi keväällä 2005. Muutokset olivat minimaalisia. Moottorit olivat sähköisesti ohjattuja 6,0-litraisia Perkinsejä. Malleissa 145 ja 165 oli Dual Poweriksi nimetty lisäteho-ominaisuus. Uutta oli myös perusmalli Techno, jossa ei ollut pikavaihdetta, vaan vaihteita oli vain 36+36. Lisäksi oli karsittu sähkönostolaite ja öljykylpyinen voa:n kytkin. Top-versiossa vaihteita oli 72+72 ja Top-Tronic- ja Transport-versioissa 108+36 kolmiportaisen pikavaihteen avulla. Avoimen hydrauliikan tuotto oli 62 tai 80 l/min, mikä tässä luokassa oli melko pieni arvo. Hydrauliikkalohkoja sen sijaan oli Top-Tronic -mallissa vakiona viisi. Jousitettu etuakseli oli lisävaruste.

Landini Landpower 125-185 TDI

McCormickin harvinaiseksi jääneestä ZTX-mallistosta tehtiin myös Landini-versio vuonna 2005. Esitteissä sininen versio on muotoiltu Landinin tyyliin, mutta nämä kuvat on ilmeisesti tehty kuvankäsittelyllä ja todellisuudessa Powerfulit vastasivat väritystä lukuun ottamatta McCormickin muotoilua. Landinina näitä traktoreja myytiin lähinnä Itä-Euroopan suurtiloille. Moottorit olivat 8,3-litraisia Cumminseja, voimansiirto Funkin täyspowershift ja etuakseli Carraro ilman jousitusta.

Landini Powerful 230-280

Vuonna 2005 esitelty Landini Powermaster oli läheistä sukua McCormick XTX:lle. Moottorit olivat 6,7-litraisia 24-venttiilisiä Iveco NEF:ejä. Voimansiirto oli kehitetty McCormickin voimasiirrosta, jossa 4-portainen pikavaihde oli korvattu 8-portaisella. Autopowershift oli Landinissa vakiona eli maantieajoon oli pikavaihdeautomatiikka, aluevaihde oli sähköinen ja vaihteisto haki sopivimman pikavaihdeportaan aluevaihdetta vaihdettaessa. Suurin nopeus oli 50 km/h ja 40 km/h versio tehtiin kierroslukua rajoittamalla.

Nostovoimaa oli 11 tonnia ja hydrauliikan tuotto oli 130 l/min. Uutta nelipilarista ohjaamoa kutsuttiin Master Classiksi. Ohjaamon jousitus oli lisävaruste, etuakselin jousitus vakiovaruste. Hallintalaitekyynärnoja oli uutta Landinille. Ilmastointi oli automaattinen.

Vuoden 2008 mallistossa teholukemat yhtenäistettiin vastaavien McCormickien kanssa, ja mallinumerot pyöristettiin muiden Landinien tapaan teholukemia suuremmiksi.

Landini Powermaster 180-230

Vuoden 2006 alussa Landini Powermasterille tuotiin pienempi sisarmallisto Powermax. Eroa oli lähinnä akselivälissä ja hydrauliikan suoritusarvoissa. Vastaavat mallit tulivat myös McCormickin XTX-sarjaan. Moottorit olivat 24-venttiilisiä Iveco NEF:ejä, joissa oli lisäteho-ominaisuus voiman ulosottoa käytettäessä. Vaihteistossa oli 8 pikavaihdetta ja Autopowershift-ominaisuudet, kuten pikavaihdeautomatiikka maantiekäyttöön ja vakionopeussäädin. Jousitettu etuakseli oli vakiovaruste. Hydraulikkalohkoja oli vakiona kaksi sähköistä ja kolme mekaanista. McCormickin perustekniikkaan perustuva Powermax (ja sisarmalli Powermaster) oli ominaisuuksissa suuri askel siitä, mitä Landinilta oli totuttu. Vakiovarustelu oli korkeatasoinen, ja esim. kuormantunteva hydrauliikka ja alle 75 dB melutaso oli Landinissa nähty aikaisemmin vain ulkoa ostetussa Starlandissa.

Landini Powermax 145-180

Landinin vuodelle 2006 esitelty perussarja Technofarm oli yhtenevä McCormick C-L:n kanssa. Technofarm oli ensisijaisesti hytitön traktori, johon kuitenkin asennettiin ulkopuolisten valmistajien ohjaamoja. Carraron Intiassa valmistamassa vaihteistossa vaihteita oli 12+12 mekaanisella suunnanvaihtajalla. Ajokytkin oli kuiva, kaksilevyinen.

Mallit 55 ja 65 oli tarkoitettu EU:n ulkopuolelle. EU:ssa myytiin malleja 60, 70, 75 ja 80. Standard-mallin rinnalla oli tarjolla kapeampia ja matalampia GT-versioita. Technofarmin alapuolella Landinin mallistossa oli Rex- ja Mistral-sarjat, joista löytyi pienikokoisia ja kapeita malleja mm. vihannes-, hedelmä- ja viininviljelyn tarpeisiin.

Landini Technofarm 55-80

Landini Powerfarmin Euro 3 -normin mukaiset mallit tulivat syksyllä 2007. Moottorit olivat 3,3- ja 4,4-litraisia Perkinsejä. Vaihteisto oli useimmissa maissa mekaanisella pikavaihteella varustettu 24+12 tai Power Shuttle -malleissa sama varustettuna hydraulisella pikavaihteella ja hydraulisella suunnanvaihtajalla. Ohjaamon melutasoksi ilmoitettiin 78 dB ja Profi-lehti mittasi 80 dB.

Vuodelle 2010 kolmisylinteriset mallit poistettiin. Samalla varustellummat Power Shuttle -mallit karsittiin mallistosta samaan rakenteeseen pohjautuvien 5H-mallien tieltä.

Landini Powerfarm 65-110

Vuodelle 2008 siirryttiin Landpowereissa Euro 3 -vaiheeseen. Moottorit vaihdettiin Perkinseistä kotimarkkinoiden päävihollisen Fiat Power Technologiesin NEF-moottoreihin. Tehot olivat hieman pienempiä, mutta väännöt korkeampia kuin ennen. Mallivaihtoehdot olivat nyt nimeltään Techno, Top Tronic ja Comfort. Keskimmäinen vaihteistovaihtoehto oli karsittu eli nyt joko ei ollut lainkaan pikavaihdetta tai sitten se oli 3-portainen. Myöhemmässä vaiheessa ryömintävaihteisto jäi lisävarusteeksi, jolloin perusvaihteisto oli 18+18. Sähkönostolaitteen yhteydessä hydrauliikan tuotto oli nyt 87 l/min. Keulan muoto oli uusittu.

Landini Landpower 125-180

Syksyllä 2007 Landini esitteli 100 hevosvoiman luokkaan uuden Powermondial-malliston. Edeltävästä Mythos-mallistosta poiketen kaikki mallit olivat 4-sylinterisiä. Perusvaihteisto oli sama 15+15 kuin Visionissa. Top-versiossa oli hydraulinen suunnanvaihtaja ja 3-portainen pikavaihde. Myös sähkönostolaite oli vakiona vain Top-versiossa. Nostovoimaa oli vakiona 5150 kg. Hydrauliikkalohkoja oli vakiona kolme. Etuakselilla oli öljykylpyiset levyjarrut. Nelipilarinen ohjaamo oli nimitetty Master Classiksi.

Syksyllä 2010 esiteltiin sähköisellä moottorinohjauksella, yhteispaineruiskutuksella ja 16 venttiilillä varustettu Powermondial 120. Siinä 40 km/h nopeus saavutettiin kierroksilla 1830. Sama moottori ja voimansiirto oli käytössä myös McCormickin X60.50 -mallissa.

Vuonna 2011 tehtiin erikoiserä Powermondialeja Landinin historiallisissa väreissä.

Landini Powermondial 90-120

Landini Alpinen uudistetut mallit esiteltiin vuoden 2008 alussa. Perkinsit olivat vaihtuneet 3,3-litraisiin Yanmareihin, joissa oli entistä enemmän vääntöä. Alpine 60 oli uusi, aikaisempaa pienitehoisempi malliversio, joka oli kuitenkin tuotannossa vain kaksi vuotta. Vaihteita oli edelleen runsaasti ja ryömintävaihteet vakiona. Nostolaitteen apusylinterit olivat nyt vakiovaruste.

Landini Alpine 60-85

Abati Titanium

Acam

Ackermeister

Acremaster

Aebi

Aecherli

Aérocentre

Agco

Agco-Allis

Agcostar

Agra Farmer

AgraCat

Agrale

Agrar

Agratrac

Agri

Agri Boss

Agri King

Agri-Power

Agria

Agricat

Agrico

Agrifarm

Agrifull

Agrinar

Agrindo

Agrip

Agrisa-Bungartz

Agrison

Agritec

Agritech

Agromash

Agroservis

Agrostroj/Agrozet

Agtor

AgTrac

AH-Goldoni

Airone

Al-Frat

Al-Ghazi

Al-Jadah

Al Jahad

Allgaier

Allgaier-Suisse

Allis-Chalmers

Alpenland

Alpina Oekonom

Altai

Amat-Calvet

Amobil

AMOG

Angad

Ansaldo

Ansaldo Fossati

Antar

Antonio Carraro

Apache Solis

Aprile

Arbos

Arbos Bubba

Arjun

ArmaTrac

Arnoux

Arvid

Ascot Universal

Asian Tractors

Astoa

Austin-Leyland

Austrak

Austro

Aveling-Marshall

Avenger

Avery

Avto

B.M.B President

Babiole

Baldwin

Baltiets

Balwan

Bamford

Barreiros

Basak

Bauchet

Bautz

Bean

Harkov

Vladimirets

Kirovets

YuMZ

Belarus

Bell

Benye

Beriko

Bernard

Bernardin

Bernson

Big Bud

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.

Anna palautetta

Kuuntele uusin jakso

Kuuntele Suomen koneuskottavinta podcastia koneosaajille ja koneista kiinnostuneille.

Konepodi

Näköislehtiarkistoon

Koneviestin uudistunut näköislehtiarkisto on nyt täällä. Lue konearviot, korjausohjeet ja käyttövinkit vuodesta 1952 lähtien.

Koneviestin näköislehdet

<p>Italialainen Giovanni Landini perusti 1884 viininviljelyssä käytettyjen koneiden korjaukseen ja valmistukseen keskittyneen yrityksen. Vuonna 1910 hän...</p>
