Katso ja osallistu

Onko sinulla koneeseen liittyvä video tai kuva? Jaa se Konedata-yhteisön kanssa!

Lukijoiden videot ja kuvat

Laverda / Fiatagri

Ensimmäinen italialainen ajopuimuri oli vuonna 1956 esitelty Laverda M 60. Laverda oli jo saavuttanut mainetta myös vientimarkkinoilla mm. niittokoneillaan ja sitojillaan ja myös puimurin vientimarkkinat lähtivät hyvin käyntiin. M 60:n tyyppinumero tuli puintikelan leveydestä. Moottori oli 1,9-litrainen Fiat diesel. Puimurin rakenteessa oli yhtäläisyyksiä Massey-Harrisiin: mm. moottori oli etupyörien välissä ja lisävarusteisen säiliön tyhjennysputki samankaltainen. Esitteessä puimuri oli kuvattuna paripyörillä varustettuna.

Seuraavina vuosina M 60:aa seurasivat isommat M 90 ja välimalli M 75. M 90:ssa oli 61-hevosvoimainen OM-diesel ja myöhemmässä M 90 B:ssä tehoa oli 66 hv.

Puimurit

Laverda M 60 – M 90

Vuodella 2012 Laverdan 200 REV -mallisto korvattiin uudella M200-puimurilla, joka lähinnä vastasi entisen malliston pienintä mallia. Moottori oli vaihtunut Ivecosta oman konsernin Agco Poweriin, joka oli varustettu urearuiskutuksella. Puintikelan takana oli edelliselle mallistolle nimensä antanut REV-rumpu, jonka luvattiin lisäävän puintitehoa 20 %. Ohjaamo oli kevyesti uudistettu Elegance Cab. Entistä enemmän säätöjä oli koottu Agritronic Plus II -nimellä kulkevaan ajotietokoneeseen. Myöhemmin tuli myös pienitehoisempi M180.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Laverda M180 – M200

Vuoden 2011 uusitussa Laverda-mallistossa malleja karsittiin ja joiltakin osin puimureita myös halvennettiin. 300-sarjassa oli enää kaksi perusmallia, joista suuremmankin teho oli vain 276 hv. Tätä suuremmista malleista tuli M 400-sarja. MCS-jälkipuintikela oli karsittu perusvarustuksesta ja tilalla oli REV-pöyhintärumpu. Viljasäiliö oli 86-hehtoinen sekä 5- että 6-kohlimisessa mallissa. Vakiona oli GSAX-leikkuupöydän kallistusjärjestelmä ja entistä monipuolisempi Agritronic Plus II -ajotietokone ja säätöjärjestelmä. Ohjaamo oli lähes ennallaan, mutta edellisen version räikeimpiä ylimuotoiltuja yksityiskohtia oli tavanomaistettu. Puimurin koneisto sijoittuu varsin korkealle: jo ensimmäinen puintikela on osittain ohjaamon takana ja jälkipuintikela sijoittuu istuimen korkeudelle.

Tallenna

Tallenna

Laverda M 300 – M 310

Laverdan siirryttyä kokonaisuudessaan Agcon omistukseen kaikissa malleissa käytettiin suomalaisia Agco Power -moottoreita ja Dronningborgin alkujaan kehittämä Power Flow -leikkuupöytä oli nyt saatavana myös Laverdan suurimpiin malleihin. Uusi M 400 Advanced -mallisto muodostettiin entisen M 300 -sarjan tehokkaimmista malleista. Tässäkin mallistossa oli kuitenkin sekä 5- että 6-kohliminen vaihtoehto eli Laverdan mallisarjat menivät varsin paljon päällekkäin. M 400 -sarjassa oli LC-rinnakkaismallit rinnepuintiin sekä vaativampiin olosuhteisiin 30 astetta kallistuva Integrale-koneisto.

Hallintalaitteiltaan hieman uudistettu ohjaamo kantoi nimeä Commodore Cab II ja käyttöjärjestelmänä oli Agcon GTA II 10,5 tuuman värinäytöllä.

Jo vuotta myöhemmin mallisto koki pieniä uudistuksia. Ohjaamo oli nyt perusteellisesti uusittu ja nimetty SkylineCabiksi. Käyttöjärjestelmä oli näytöltään entistä terävämpi TechTouch, joka oli käytännössä Fendtin Varioterminal. Malliston nimestä pudotettiin kehityksestä huolimatta pois sana Advanced. M 400 -sarja kuvaa pitkästi sitä, mikä Laverdan puimureissa on tärkeää: ulkonäkö on moderni, ohjaamovaihtoehtoja mallistossa on valmistusmääriin verrattuna huikea määrä ja ne muuttuvat usein, toiminnot ja säädöt on kattavasti sähköistetty jo halvimmissa malleissa sekä rinnepuintiversioita löytyy joka lähtöön.

Tallenna

Laverda M 400 – M 410

6-kohlimiset 3850 ja 3890 vastasivat suurelta osin 5-kohlimisia malleja. Aikaisempaan 3900:aan verrattuna nämä mallit olivat joiltakin osin pienempiä. 3850:ssa oli mekaaninen 4-vaihteinen vaihteisto ja ilmastointilaite oli lisävaruste. Hydrovetoisessa 3890:ssa oli myös tehokkaampi 200 hv:n moottori. Myös näihin malleihin tuli uusi ohjaamo vuonna 1988. Puintitappiovalvonta ja pinta-alan mittaus olivat vakiovarusteita.

Fiatagri 3850-3890

Pitkittäis- ja sivuttaissuunnassa kallistuvalla rakenteella varustettu rinnepuimuri Laverda AL uudistui vuodelle 2009. Molemmat mallit olivat nyt 5-kohlimisia ja perustuivat aikaisempaan 255 AL:ään. MCS-jälkipuintilaite ja neliveto oli kuitenkin karsittu AL rev -mallista ja myös viljasäiliö oli tässä versiossa pienempi. AL quattro -mallissa puolestaan viljasäiliö oli kasvatettu 65 hehtoon ja moottori oli Ivecon sijasta 7,4-litrainen Sisu Diesel. AL quattro -mallissa oli myös varustellumpi Profi Cab -ohjaamo, jossa oli mm. ilmajousitettu istuin. Myös AL rev:n Elegance-ohjaamossa oli isompia Laverda-malleja vastaava ajotietokone Agritronic Plus. AL-mallien puintikoneisto pysyi vaakasuorassa 30 asteen pitkittäiskallistuksissa ja 40 asteen poikittaiskallistuksissa.

Vuoden 2012 mallistossa oli kaksi nelivetoista, suomalaismoottorein varustettua mallia. Tehokkaammassa Evo-mallissa oli uusi Powerflow-leikkuupöytä ja uudistettu Comfort-ohjaamo, jossa hallintalaitteet oli järjestetty uusiksi. Ajotietokone oli molemmissa malleissa siirtynyt uuteen sukupolveen.

Laverda AL rev – AL quattro

Laverda REV- ja M-sarjojen väliin tulivat vuodelle 2007 LCS-mallit, joiden olennaisin ero REV-malleihin oli jälkipuintikela MCS Plus. Lisäksi vakiona oli leikkuupöydän korkeuden elektronisesti vakaana pitävä GSAX-järjestelmä. Ohjaamo oli isompien mallien kaltainen Profi Cab. Pienemmässä mallissa oli 245-hevosvoimainen Iveco-moottori ja suuremmassa 275-hevosvoimainen Sisu. LCS LS -malleissa koneisto pysyi suorassa 20 asteen sivukallistukseessa ja +/-8 asteen pitkittäiskallistuksessa.

MF:n mallistossa LCS:iä vastasi Activa S ja Fendtillä L-sarja.

Laverda 255 LCS – 296 LCS

Valmistajan muita koneita

MP-messuilla ennätysyleisö – sähköistyminen yleistyy mönkijöissä

Näyttelyn kävijämäärä ylsi uuteen ennätykseen. Lauantaina iltapäivällä halleissa oli jo vaikea liikkua.

Koneviesti

Yritykset ja tapahtumat

Moottorityökoneiden ensirekisteröinnit 2025: Lasku jatkuu, mutta kärjessä kaksi kotimaista

Kuluvasta vuodesta konemyyjät ennakoivat tulevan vuotta 2025 parempi. 

Ajoneuvot ja ympäristö

Testissä pitkä kahdeksanpyöräinen mönkijän perävaunu – Gulon veto-ominaisuudet yllättivät

Kahdeksanpyöräinen perävaunu mönkijän perässä on pitkä.

Hiljaisuus tekee Can-Am Outlander Electric -sähkömönkijällä ajamisesta elämyksen – pakkanen rokottaa ajomatkaa

Ensimmäinen suuren valmistajan sähkömönkijä on tehty G3-runkoon ja on voimansiirtoa sekä energialähdettä lukuun ottamatta samanlainen muun malliston kanssa.

CFMoto U10 Pro -traktorimönkijän voimalinja uusiksi – myös sähköinen vaihteensiirto ja aluevaihteet ovat uutta rinnakkain istuvassa mallissa

CFMoto U10 Pro Highland edustaa rinnakkain istuttavissa mönkijöissä teknisesti uusinta uutta sähköisellä vaihteensiirrolla sekä säätyvillä venttiileillä.

Hybeko Group laajentaa valikoimaansa Faresin-kurottajilla – valikoimassa sekä diesel- että täyssähkökäyttöisiä malleja

Uutiset

Can-Am Outlander Electric -sähkömönkijä liikkuu lähes äänettömästi – uutuuden toimintamatkat riittävät perusmönkijälle

Outlander Electric on ensimmäinen täyssähköinen, ison valmistajan mönkijämalli markkinoilla.

Uusimmat artikkelit

Pietro Laverdan uuden ajan puimurimalliston ensimmäinen malli oli vuonna 1963 esitelty M 120. Mallisto laajeni pian pienemmällä mallilla M 84 ja paria vuotta myöhemmin mallilla M 100. Moottorit olivat Perkinsin ja OM:n 4- ja 6-sylinterisiä. Ulkoasussa näkyi teollisen muotoilijan Nizzolin kädenjälki.

Puintikelan ja puhaltimen nopeudet oli mekaanisesti säädettävissä kuljettajan paikalta. Jälkipuintilaite oli lisävarusteena. Kohlinten leveys oli M 84:ssa 87 cm, vaikka puintikela oli leveydeltään vain 73 cm.

Vuonna 1971 esitelty M 100 AL (toinen pikkukuva) oli maailman ensimmäinen puimuri, jossa oli sekä leveys- että pituussuunnassa suorassa pysyvä rinnepuintikoneisto. Samaan aikaan esiteltiin malliston huipulle 5-kohliminen M 150, jossa moottorina käytettiin 6,1-litraista Perkinsiä ja 7,4-litraista OM:ää. M 150 oli saatavissa myös hydrostaattisella ajovoimansiirrolla varustettuna. M 120:sta oli telaketjuilla varustettu rinnakkaismalli M 120 R.

Ruotsissa Laverdaa myytiin Dronningborg-Laverdana, Britanniassa Bamford-Laverdana ja Ranskassa Somecana.

Laverda M 84 – M 150

Vuonna 1975 esitellyssä uudessa puimurisarjassa oli neljä mallia: M 92, M 112, M 132 ja M 152. Muotoilu oli aikaisempaa kulmikkaampaa ja tyhjennysputki oli nyt sijoitettu säiliön päälle. Pienimmässä 3-kohlimisessa mallissa oli 4-sylinterinen Perkins, mutta muiden moottori oli 6-sylinterinen. Fiatin ja OM:n ohella käytettiin Perkinsin ja Fordin moottoreita.

Pienimmän mallin puintikelan leveys oli kasvatettu 87 cm:iin. Kaksi keskimmäistä mallia olivat 4-kohlimisia leveydeltään 119 cm ja M 152:ssa kohlimia oli viisi. Puintikelan ja puhaltimen nopeudet oli mekaanisesti tai sähköisesti säädettävissä kuljettajan paikalta. Jälkipuintilaite oli lisävarusteena. Malleissa M 112 – M 152 oli uusi leikkuupöytä, jossa oli öljykylpyinen teränkäyttö. Tämän mallisarjan ansiosta Laverda nousi Italian markkinoiden ykköseksi ja laajensi vientiä yli 40 maahan maailmanlaajuisesti. Vientimaissa Laverda oli tässä vaiheessa hinnaltaan edullinen.

Vuonna 1981 sarjaa täydensi 6-kohliminen M 182, joka oli ensimmäinen sähköisillä valvontatoiminnoilla varustettu malli. Leikkuuleveys oli 420-660 cm ja viljasäiliön tilavuus 70 hl. Moottori oli 225-hevosvoimainen Fiat-kuutonen. M 182 valmistettiin uudessa tehtaassa Breganzessa. 80-luvulla myös keskikokoisia malleja oli saatavana hydrovetoisina.

Laverda M 92 – M 182

Vuonna 1983 Laverdat muuttuivat 3000-sarjaksi. 3300 poikkesi isommista malleista, sillä se oli vain kevyesti uudistettu aikaisemmasta M92-mallista. Viljasäiliö oli entistä suurempi. Moottorina oli edelleen 4-sylinterinen Perkins. Puintikoneiston leveys oli 87 cm ja kohlimia oli kolme.

Aikaisemman M112:n korvasi 3350, jossa oli Ivecon 6-sylinterinen moottori. M132:n seuraaja oli vastaavasti 3450. Näissä puimureissa oli 360 cm leikkuuleveys ja varustetaso oli tuntuvasti pikkumallia korkeampi. Laonnostokelan nopeussäätö oli sähköinen ja pituussäätö hydraulinen. Viljaseula oli vaihdettava, lisävarusteena sai säädettävän. Kohlimet ja seulat oli tehty sinkitystä pellistä. Viljasäiliö oli varsin suuri. Kohlimia oli vain neljä, vaikka puintikoneiston leveys oli 119 cm.

Laverdan 20 vuotta kestänyt yhteistyö Fiat-ryhmän kanssa oli käynnistynyt vuonna 1981 ja 80-luvun puolivälissä Laverdat maalattiin Fiatagrin väreihin ja merkki vaihtui Fiatagriksi.

Laverda/Fiatagri 3300-3450

Vuonna 1983 esitellyssä Laverda-mallistossa 5-kohlimiset 3600 ja 3700 olivat pienempiin malleihin verrattuna varsin suurikokoisia puimureita. Tekniikka sen sijaan oli suurelta osin samankaltaista kuin pienemmissä malleissa. Seulastot olivat huomattavasti suurempia kuin edeltävissä malleissa. 3600 oli varustettu 5,5-litraisella ja 3700 8,1-litraisella moottorilla. Ajovoimansiirto oli mekaaninen. Ajonopeus ja laonnostokelan nopeus säädettiin vasemman jalan polkimilla. Viljasäiliöt olivat suuria. Kaarevalasinen ohjaamo oli lisävaruste.

Suurin Laverda oli 6-kohliminen M182:n seuraaja 3900, jossa oli 12,9-litrainen 225-hevosvoimainen V6. Ajovoimansiirto oli hydrostaattinen ja ohjaamo oli puimurin keskilinjan vasemmalla puolella. Ilmastointilaite ja 19 toiminnon valvontajärjestelmä olivat vakiovarusteita. Hallintalaitteet poikkesivat täysin pienemmistä malleista. Kooltaan 3900 vastasi Claasin 108:aa.

80-luvun puolivälistä lähtien puimurien merkki oli Fiatagri.

Laverda/Fiatagri 3600-3900

Toisen sukupolven 3000-sarjassa vanhaan tekniikkaan perustunut 3-kohliminen pikkumalli poistui ja pienimpien mallien puintikoneiston leveys kavennettiin 108 cm:iin. Kaikissa malleissa oli 6-sylinteriset moottorit. 3400:ssa ja 3500:ssa oli mekaaninen ajovoimansiirto ja 3550:ssa hydraulinen. Muuten kolmen pienimmän mallin erot olivat vähäisiä. Väritys poikkesi isommista malleista, joiden yläosa oli valkoinen ja peräpään pyöreälinjainen ja viisto muotoilu muistutti vanhempia Laverdoja.

Leikkuupöydän kaikki säädöt olivat nyt hydraulisia ja takaisinpyöritys oli vakiona. Perinteisiä Laverda-erikoisuuksia olivat kuljetusrumpu kolakuljettimen edessä, jalkapolkimilla hallittavat ajonopeus ja laonnostokelan nopeus sekä puintivälin erillinen etu- ja takaväli. Tyhjennysputki oli hydraulisesti käännettävä. Uudessa ohjaamossa hallintalaitteet oli uusittu edeltäviin malleihin verrattuna ja mittaristo oli sijoitettu sivupaneelin takaosaan. 3550:n AL-versiossa oli pitkittäiskallistus säädettävissä -10…+30%.

Suomeen tuotiin parikymmentä Fiatagri 3500- ja 3550-puimuria vuosina 1990-1991.

Fiatagri 3400-3550

Uudistetussa 3000-sarjassa oli kolme 5-kohlimista mallia. 3650:ssa ja 3750:ssa oli 5,9-litraiset ja hydrovetoisessa 3790:ssa 8,1-litrainen moottori. Leikkuupöydät olivat uutta E-mallia, jossa kaikki säädöt olivat hydraulisia ja syöttösormia oli koko syöttörummun leveydeltä. 3650:aa lukuun ottamatta leikkuupöydän takana oli kuljetusrumpu kolakuljettimen edessä. 3750:ssa ja 3790:ssa puintitappiovalvonta vakiona ja 3790:ssa (myöhemmin myös 3750:ssa) lisäksi pinta-alan mittaus. Vuonna 1988 tuli uusi, väriltään musta panoraamaohjaamo, jossa valvontatoiminnot oli sijoitettu varren päässä olevaan ”satelliittiin.”

Fiatagri 3650-3790

Laverdan ensimmäiset ja ainoat lieriöpuimurit olivat vuonna 1986 esitellyt MX 240 ja MX 300. Mallinumero kertoi teholukeman hevosvoimina. Molemmissa malleissa oli 13,8-litrainen moottori, tehokkaammassa ahdettuna. Ajovoimansiirto oli hydrostaattinen. Leikkuuleveys oli 480, 540, 600 tai 660 cm. Leikkuukorkeus säätyi automaattisesti ja lisävarusteena myös laonnostokelan nopeus suhteessa ajonopeuteen.

Laverdan ratkaisussa puintikelan paikalla oli 260 cm leveä poikittain sijoitettu lieriö. Vilja johdettiin halkaisijaltaan 65-senttisen lieriön oikeaan reunaan, jossa oli 104 cm leveä puintikelaosuus. Lieriön toinen reuna korvasi kohlimet ja sen leveys oli 155 cm. Sieltä vilja lähti pitkälle matkalle kolakuljettimen, 4-metrisen kierukan, jakokierukoiden, kiihdytyskelan ja esipuhdistimen kautta seulastolle. Jakokierukoiden tarkoituksena oli levittää massa koko seulaston leveydelle. Kiihdytyskelan alapuolella oli esipuhdistin, jonka luvattiin poistavan pääosan oljista ja roskista. Sen alapuolella oli perinteinen seulasto, jossa oli 20 asteen kallistus rinnepuintia varten.

Viljasäiliölle jäi rakenteessa hyvin tilaa ja sen koko oli 90 hl. Ohjaamossa oli mm. ilmastointilaite, puintitappiomittarin näyttö ja 29 toiminnon valvontajärjestelmä. MX:n myynti jäi ilmeisesti vähäiseksi, sillä myyntilistoilla niitä ei ole näkynyt.

Fiatagri Laverda MX 240/300

Vuonna 1992 esitellyssä L-sarjassa nelikohlimiset mallit oli aluksi pudotettu pois. Vuosina 1995-96 valmistettiin malleja L413, L416, L516 ja AL519 Collina, joka oli rinneversio. Leikkuuleveydet pienissä malleissa olivat 305-518 cm.

5-kohlimisen sarjan pienin malli oli nyt moottoriteholtaan 168-hevosvoimainen ja se oli myös ainoa malli, jonka sai mekaanisella ajovoimansiirrolla ja ilman MCS (Multi Crop Separator) -jälkipuintikelaa.

Viljasäiliön tilavuus oli pienimmillään sama 6000 litraa kuin ennenkin. Siemenseula oli nyt säädettävä ja seulaston pinta-ala suhteessa kohlimiin hieman aikaisempaa suurempi. Ohjaamo oli perusrakenteeltaan entinen, mutta aikaisempaa enemmän valvontatoimintoja oli koottu etupilarin Agritronic- monitoriin, joka myös oli lisävaruste L517:ssä. Melutasoksi ilmoitettiin 79 dB.

Vakiovarustelu oli runsas: ilmastointilaite oli vakiovaruste ja pienintä mallia lukuun ottamatta myös pellon pintaa automaattisesti myötäilevä pöytä. L524:ssä oli lisäksi leikkuupöydän 20 asteen kallistus vakiona. L521:stä oli Integrale-rinnakkaismalli, jossa puintikoneistoa kallistettiin vaakasuoraan niin pituus- kuin leveyssuunnassa taka-akselilla olevien sylinterien avulla. Lisäksi mallistossa oli vielä 3550 AL ja myöhemmin 3560 AL, jossa pitkittäiskallistusta saatiin peräti 30 astetta ja sivuttaiskallistusta 40 astetta.

Merkin vaihtuessa New Hollandiksi väritys muuttui osittain belgialaisserkkujen mukaiseksi vaaleankeltaiseksi ja mallistoa uudistettiin. Moottoritehot olivat aikaisempaa suuremmat ja viljasäiliö kasvoi kaikissa malleissa 7000-litraiseksi. Pienin malli oli nyt hydrovetoinen, mutta ilman MCS-jälkipuintilaitetta. Tehot ilmoitettiin nyt New Holland-tyyliin ISO TR 14396 -normin mukaisina.

Fiatagri / New Holland L 517 – L 525

Vuonna 1992 esiteltyjen L-sarjan Fiatagri-puimurien mallinumeron ensimmäinen merkki kertoi kohlimien määrän ja toinen moottoritehon. Mallimerkinnän lyhenne MCS kertoi, että vakiovarusteena oli puintikelan takana toinen 60-senttinen kela varstasiltoineen. Rinnakkaismallin Integrale puolestaan ilmaisi, että puimuri oli varustettu rinnepuintivarustuksella eli sekä pituus- että leveyssuunnassa kallistuvalla rakenteella.

Alkuvaiheessa suurin malli oli 8,1-litraisella ja 240-hevosvoimaisella Iveco-moottorilla varustettu L 624. Myöhemmin tuli myös uudemman sukupolven 7,7-litraisella moottorilla varustettu L 626. Hydrostaattisessa voimansiirrossa oli neljä nopeusaluetta.

Vakiovarusteluun sisältyi mm. ilmastointilaite, monipuolinen valvontajärjestelmä, säädettävä seulat ja 20 astetta kallistuva leikkuupöytä, joka seuraili automaattisesti maanpinnan muotoja.

Merkin vaihtuessa New Hollandiksi väritys muuttui ja mallistoa uudistettiin. Moottoritehot ilmoitettiin ISO TR 14396 -normin mukaisena ja viljasäiliö kasvoi 7500-litraiseksi.

Fiatagri / New Holland L 624 – L 627

Vuonna 2000 Laverda siirtyi New Hollandilta italialaiselle perheyritykselle Argolle, joka tunnettiin Landini-traktoreistaan. Laverdat väritettiin punaisiksi ja mallivalikoima koki muutoksia.

L 518:sta tuli 1950, L 520 MCS:stä 2050, L 523 MCS:stä 2350 ja L 627 MCS:stä 2760 MCS. 6-kohlimisen mallin pienitehoisemman mallin 2560 MCS:n moottoriteho oli aikaisempaa pienempi. Kokonaisuutena malliversioiden määrä oli entistä pienempi. Mekaanisella voimansiirrolla varustetut versiot poistuivat. Vakiorenkaat olivat aikaisempaa suuremmat. Puimurin ulkomitoiksi ja painoiksi ilmoitettiin entistä suurempia lukemia.

Laverda 1950 – 2760

Jo vuoden kuluttua puimurien muututtua jälleen Laverdoiksi mallisto koki uudistuksia ja se nimettiin LX-sarjaksi. Tärkeimmät uudistukset olivat uusi, tilavampi ohjaamo, uusittu viljasäiliön tyhjennys ja uudet sähköhydrauliset käytöt puintikoneiston, leikkuupöydän ja tyhjennysruuvin käytölle.

Pienimpien mallien polttoainesäiliöt suurenivat ja leikkuupöydän automaattikellunta tuli vakiovarusteeksi. Malleissa 2350 ja 2760 oli nyt vakiovarusteena 20 asteen sivukallistus ja 8 asteen pitkittäiskallistus rinnepuintia varten.

Laverda 1950 LX – 2760 LX

Vuonna 2002 Laverda toi LX-mallien rinnalle LXE-mallit, joissa oli aikaisempaa tehokkaammat moottorit ja sivuttaissuunnassa kallistuva leikkuupöytä. Pienin malli oli merkinnältään LE ja siitä puuttui muihin malleihin verrattuna MCS-jälkipuintikela ja viljasäiliö oli huomattavasti pienempi. Kahdessa suurimmassa mallissa moottorintoimittaja oli vaihdettu Caterpillariksi.

LXE-mallisto jatkoi myynnissä kehittyvissä maissa vielä uuden REV-malliston esittelyn jälkeenkin.

Laverda 20.50 LE – 28.60 LXE

Maailman ensimmäinen sekä pitkittäis- ja sivuttaissuunnassa kallistuvalla rakenteella varustettu rinnepuimuri Laverda M 100 AL tuli markkinoille vuonna 1971. Sen jälkeen AL-malleja oli mm. M 112:sta, M 3300:sta ja M 3350:sta. 90-luvun L-sarjan aikaan rinnemallit 3550 AL ja New Holland 3560 AL perustuivat edelleen 3000-sarjan tekniikkaan. 3560 AL oli nelikohliminen malli, jossa oli 170 hv moottori ja 480 cm:n leikkuupöytä. 2000-luvun alussa tuli 5-kohliminen 2450 AL, joka vastaa tekniikaltaan muita saman ajan 5-kohlimisia Laverdoja. Samalla 3560 korvattiin 1740 AL:llä.

1740 AL:n seuraaja on vuonna 2003 esitelty 184 AL, jossa on tehokkaampi moottori ja suurempi viljasäiliö sekä uudemman mallin ohjaamo. 2450 AL:n seuraajaksi esiteltiin 5-kohliminen 255 AL, joka on aina nelivetoinen. Se on pikkuveljestään poiketen varustettu MCS-jälkipuintilaitteella. AL-mallien puintikoneisto pysyy vaakasuorassa 30 asteen pitkittäiskallistuksissa ja 40 asteen poikittaiskallistuksissa. Myöhemmissä 255 AL 4WD-malleissa moottorin teho oli 245 hv.

Laverda 184 AL – 255 AL

Futuristisesti muotoiltu Laverda M-sarja esiteltiin vuonna 2003. Sen mallivalikoima vastasi aikaisemman malliston neljää suurinta mallia. M 303:ssa oli Ivecon Common Rail -moottori, muissa oli pumppusuuttimilla varustetut Caterpillarin koneet.

Leikkuupöydässä oli automaattinen 8 asteen sivuttaiskallistus. Tuttua Laverdaa olivat nyt PFR:ksi (Prepare and Feeding Roller) nimetty rumpu syöttöruuvin ja kolakuljettimen välissä ja MCS (Multi Crop Separator) eli jälkipuintikela, joka myös oli nyt vakiona kaikissa malleissa. Jälkipuintikelan varstasillan pystyi siirtämään sähköisesti pois käytöstä. Viljasäiliöt olivat tuntuvasti aikaisempaa suurempia (82-90 hl).

Ohjaamo oli myös kokenut vahvasti muotoilijan käden jäljen. Vain monitoimikahva oli samanlainen kuin ennen. Suurimmassa mallissa oli vakiovarusteena oljenlevitin. 304:stä ja 306:sta oli myös nelivetoiset LS-rinnakkaismallit, joissa puintikoneisto pysyi suorassa maaston kallistuessa niin leveys- (20 %) kuin pituussuunnassa (+/-8 %). LS Integrale -mallissa oli vielä perän nosto, joka mahdollisti koneiston vaakasuoruuden 30 % ylämäessä.

Mallisto tuli myyntiin myös MF Beta-sarjana ja Fendt C-sarjana Agcon tehtyä sopimuksen ”pienten” puimuriensa valmistamisesta Laverdan tehtaalla.

Vuoden 2007 uudistetussa Special Power -mallistossa Caterpillarin koneet korvattiin Sisu Dieseleillä. Elektroninen GSAX-järjestelmä sääti leikkuupöydän korkeutta. Jälkipuintikela sai nyt merkinnän MCS Plus, kun puintikelojen väliin oli asennettu pienemmissä Laverdoissa jälkipuintikelan sijasta käytetty REV-moduli eli eräänlainen pöyhintäkela.

Laverda M 303 – M 306

Vuoden 2004 lopussa Laverda toi uuden M-sarjan rinnalle halvemman REV-sarjan, jossa oli luovuttu Laverdan pitkään käyttämästä MCS-jälkipuintikelasta. Sen tilalla oli pieni REV-rumpu, jonka sanottiin lisäävän erottelun tehokkuutta 20 %:lla. Mallistoon kuului kaksi 5-kohlimista ja yksi 6-kohliminen malli. Muotoilu oli huomattavasti M-sarjaa perinteisempää niin ulkona kuin ohjaamossa.

Moottorit olivat M-sarjasta poiketen kaikissa malleissa Ivecon Common Rail -dieseleitä. Voimansiirrossa oli nopeusalueita vain kolme. Laverdan perinteisesti käyttämät kohlinten puulaakerit oli korvattu ”itsevoitelevilla liuskoilla.” Vakiovarustelu oli lähes yhtä runsas kuin Laverdan kalliimmissakin sarjoissa. Esimerkiksi lähes kaikki säädöt tehtiin sähköisesti ohjaamosta.

Mallisto tuli myyntiin myös MF Activa- ja Fendt E-sarjana.

Laverda 225 REV – 256 REV

Bautz

Bizon

Braud

Case IH

Claas

Deutz / Deutz-Fahr

Dronningborg

Fendt

Fortschritt

Gleaner

John Deere

Köla

Massey Ferguson

New Holland

Rostselmash

Sampo Rosenlew

Volvo BM

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.

Anna palautetta

Kuuntele uusin jakso

Kuuntele Suomen koneuskottavinta podcastia koneosaajille ja koneista kiinnostuneille.

Konepodi

Näköislehtiarkistoon

Koneviestin uudistunut näköislehtiarkisto on nyt täällä. Lue konearviot, korjausohjeet ja käyttövinkit vuodesta 1952 lähtien.

Koneviestin näköislehdet

Etusivu

Huolto ja tekniikka

Lukijan idea

Maarakennus

Maatalous

Osastot

Metsä

Pääkirjoitus

Weteraani

Lukijan kuvat

Lehdet

Konedata

Palvelut

Tilaa Koneviesti

Asiakaspalvelu

Jätä ilmoitus

Tilaa uutiskirje

Lähetä uutisvinkki

Lähetä oikaisupyyntö

Toimituksen yhteystiedot

Mediamyynnin yhteystiedot

Ota yhteyttä

Subscribe

Paywall

Automaattiohjauksen siirtosarjan asennus leikkuupuimuriin – Efix on helppo vaihtaa koneesta toiseen

Siirtosarjan antennin jalusta asennettiin traktorin katolle. Antennijalkojen kaksipuolinen teippi tarttui tukevasti puimurin kattoon. 

Koeruutupuimurit ovat tärkeä tuoteryhmä Sampo-Rosenlewille – C2-malli kuuluu koeruutupuimureiden raskaaseen sarjaan

C2-koeruutupuimuri on suunniteltu helposti puhdistettavaksi.

Sampoja on myyty koeruutujen puintiin yli 60 vuotta – ensimmäinen koeruutujen erikoismalli esiteltiin 1985

Sampo Rosenlew on valmistanut yli 4000 koeruutupuimuria. Kuvassa Västankvarnissa käytössä oleva Sampo 130 -koeruutupuimuri. Kuva: Juho Ryyppö 

Lukijan idea: Avain parempaan paikkaan

Euroopan paras tekninen tietokanta osaksi Koneviestin verkkopalveluita

Konedatan ulkoasu muuttuu, ja se löytyy jatkossa Koneviestin verkkosivujen yhteydestä. Käytettävyyttä on myös parannettu erityisesti mobiilikäyttäjiä silmällä pitäen.

Deutz-Fahrin puimureiden valmistus päättyy

Deutz-Fahrin puimureiden valmistus päättyy 28.2.2025. Emoyhtiö SDF aikoo keskittyä jatkossa traktoreiden ja viininviljelyn erikoiskoneiden valmistukseen.

John Deeren T- ja S-sarjojen puimurit uudistuvat – molemmissa on X9-malleista tuttu ohjaamo ja uusia varusteita

John Deeren S- ja T-sarjojen puimurit uudistuvat. Puintikoneistot pysyvät suurin piirtein ennallaan. Suurimmat muutokset ovat ohjaamossa ja elektroniikassa.