Käytetyn Åkerman-kaivinkoneen sähköremontti: Lähes kaikki johtimien päissä olevat liittimet kaipasivat uusimista

Koneviestin numerossa 13/2015 kerrottiin tämän Åkermanin alavaunun korjaushitsauksesta. Sen jälkeen kone ehdittiin vielä maalata, ennen kuin vuorossa oli huonoon tilaan päässeen sähköjärjestelmän elvytys. Kuva: Jussi Laukkanen

Jossain vaiheessa projektikoneen sähköjärjestelmää oli purettu rankalla kädellä. Koneen johtosarjat, kojetaulun katkaisijat ja koneen vähäiset mittarit oli jätetty paikoilleen, mutta syystä tai toisesta lähes kaikki johtimien liittimet oli vedetty irti niin kojetaulun alta kuin moottorin puoleisessakin päästä.

Ainoastaan Åkermanin starttinappi ja pääkatkaisija toimivat. Tämän ansiosta koneen liikuttaminen oli sentään mahdollista. Koska kaivinkoneella oli kuitenkin tarkoitus tehdä töitä, oli sähköasialle tehtävä jotain.

Kaikkein ensimmäiseksi oli hankittava koneeseen sopiva kytkentäkaavio ja käyttöohjekirja, sillä mitään kirjallista materiaalia ei seurannut konekaupan mukana. Molemmat löytyivät netistä, tarkemmin sanottuna ruotsalaisen Masinisten-foorumin downloads-osuuden valikoimista.

Ennen kuin varsinaiset sähkötyöt aloitettiin, pestiin koneistotila perusteellisesti. Kuva: Jussi Laukkanen

Käytännön elämä on osoittanut, että kytkentäkaavio yleensä vähintään helpottaa sähkökorjauksia ja monasti se on jopa ehdoton edellytys koko työn onnistumiselle. Onneksi tämän ikäisen kaivinkoneen sähköjärjestelmä on niin yksinkertainen, että johdotuksien luominen olisi onnistunut hätätilanteessa myös ”tyhjästä”.

Moottoritilan johtimet olivat kirjaimellisesti sekaisin. Onneksi itse johtosarjat olivat tallella. Kuva: Jussi Laukkanen

Tässä tapauksessa ainakin pääosa koneen johtosarjoista näytti olevan edelleen paikoillaan konehuoneessa. Johtosarjojen lähempi tarkastelu paljasti niiden olevan päälisin puolin eheitä. Vain johtimien päissä olevat liittimet olivat osin vaihtokunnossa.

Yleensä vanhat johtosarjat kannattaa säilyttää. Alkuperäiset johdot ovat tavallisesti hyvälaatuisia ja johdotuksen uusiminen kokonaan on kova työn takana. Tässä tapauksessa uusittavaksi tulivat vain moottorin ympärillä olevat johdot sekä kojetaulun alle tulevat johdot.

Moottoritilan jakorasia hankittiin sähkötarvikeliikkeestä. Se maksoi ilman liittimiä pari euroa. Liitäntöjä varten otettiin vanhasta pesukoneesta sopiva lattaliitinkisko. Eristenauhalla tehty korjaus ei kestä öljyä eikä kuumuutta – liima menettää otteensa. Kuva: Jussi Laukkanen

Eristenauhalla tehty korjaus ei kestä öljyä eikä kuumuutta – liima menettää otteensa. Kuva: Jussi Laukkanen

Lähes kaikki johtimien päissä olevat liittimet kaipasivat uusimista. Tavallisesti auto- ja konesähkötöissä käytetään niin sanottuja Abiko-liittimiä, joissa on valmiina eristävä muoviholkki.

Vasemmalla tavallinen Abiko, keskellä alkuperäismallinen lattaliitin ja oikealla lattaliittimen päälle tuleva muovieriste. Kuva: Jussi Laukkanen

Ne ovat helppoja käyttää, mutta eivät kestävyydeltään parhaita. Selvästi parempi vaihtoehto on hankkia eristeettömiä lattaliittimiä, joissa johto asetetaan u-muotoiseen kouruun. Kourun reunat puristetaan tähän tarkoitukseen tehdyillä pihdeillä 180 astetta sisäänpäin lukitsemaan johto paikoilleen.

Moottorin ja rungon välinen maadoituskaapeli uusittiin. Tämä on asia, joka usein unohtuu. Puuttuva maadoitus saattaa aiheuttaa yllättäviä sähköongelmia. Kuva: Jussi Laukkanen

Nämä ovat periaatteessa samanlaisia kuin alkuperäisetkin johtoliittimet. Lattaliitinjärjestelmässä käytetään metallisten liitinosien suojana kulmikkaita muovisia eristinkappaleita. Näiden muovipalikoiden avulla saadaan useamman johtimen liittimet koottua haluttaessa ryhmäliittimiksi.

Nykyisin on saatavana myös melko hyvin vettä kestäviä liittimiä kuten AMP Superseal. Näitä liittimiä ovat monet konevalmistajat käyttäneet alkuperäisasennuksissaan.

Startin plusnavan isokokoinen liitin suojattiin vulkanoituvalla teipillä. Kuva: Jussi Laukkanen

Erinomaisia paksumpien kaapeleiden kaapelikenkiä ja kaapelinipuille soveltuvia liittimiä saa verkkovirtatarvikevalikoimista. Yleensä näissä liittimissä ei ole valmiina mitään eristeitä, mutta työkoneympäristössä on hyvä käyttää joko kutistesukkaa tai vulkanoituvia teippejä estämässä tahattomia kontakteja.

Kaapelipäiden suojaukseen käytettiin lämmitettävää kutistesukkaa kaikkialla, missä se oli mahdollista. Kuva: Jussi Laukkanen

Tämän lisäksi verkkovirtatuotteista voi hyödyntää esimerkiksi muovisia suojakoteloita ja erilaisia kytkentärimoja. Verkkovirtapuolella suositaan edelleen ruuvattavia liitoksia. Ne toimivat myös työkonepuolella. Ruuvattavan liitoksen etu on sen avattavuus, mikäli liitokseen on tarvis lisätä esimerkiksi uusi johdin.

Kaikkein paksuimpien kaapeleiden päihin asennettiin ruuveilla kiristettävät verkkovirtapuolen kaapelipäät. Kuva: Jussi Laukkanen

Tämän Åkermanin kohdalla päädyttiin tekemään sähköjärjestelmästä hieman alkuperäistä yksinkertaisempi. Pois jätettäviksi asioiksi valikoitui eräitä sinänsä tarpeellisia toimintoja, kuten hydraulitankin sulkuventtiiliin liitetty käynnistyksenesto katkaisin.

Åkermaneissa alkuperäisten johtimien päissä on joko johtimen kooditunnus tai selväkielisesti sen kiinnityspaikka. Kuva: Jussi Laukkanen

Kaikista virtapiireistä tehtiin kuvalliset muistiinpanot, joista selviää johtojen värit ja niiden kautta kulkevien virtapiirien tarkoitus. Näin on mahdollisuus saada vielä tulevaisuudessakin selkoa tämän koneen sähkökytkennöistä.

Laturi ei ladannut korjausta aloitettaessa. Syyksi paljastui se, ettei herätevirtajohdin ollut toisesta päästään kiinni missään.  Kuva: Jussi Laukkanen

Laturin hapertuneet johtimet uusittiin ja suojattiin.  Kuva: Jussi Laukkanen

Laturin toiminta tarkastettiin lopuksi yleismittarilla. Mittarin tulee 24 voltin järjestelmässä näyttää lukemia 27–29,6 V. Akkujännitteen lukema 23 volttia kertoo, että laturi ei toimi ja akut ovat lähes tyhjät. Mittarilukeman ollessa noin 25 volttia lataus ei toimi, mutta akut ovat täynnä. 12 voltin järjestelmässä vastaavasti sopiva latausjännite on 13,5–14,8 volttia lämpötilasta riippuen. Kuva: Jussi Laukkanen