Ruiskutuspumpun huollolla on iso merkitys pumpun eliniän kannalta – näin hoituu Simms Minimec -ruiskutuspumpun huolto ja täyskunnostus

Artikkelin kuvissa näkyvä Simms Minimec -rivipumppu on irrotettu arviolta 6000 tuntia ajetusta David Brown 1200-traktorista. Ulkopuolelta tarkasteltuna pumppu oli osiltaan täydellinen. Oikeastaan ainoa ilman purkamista havaittava ja korjaamista tarvitseva vika oli jumiutunut pakkosyöttöpainike. Pumpussa oli saapuessaan vielä voiteluöljy sisällä.

Huolellisen ulkopuolisen pesun jälkeen pumppu purettiin osiksi. Päätykannen avaamisen jälkeen havaittiin pumppu sisuskaluiltaan lähes uudenveroiseksi. Silmin nähden erityisen puhtaaseen pumppuun oli käyttöhistoriansa aikana selvästi vaihdettu voiteluöljy säännöllisesti, koska säätäjän osat ja pumpun akselin laakerit olivat kuin vähäisen käytön jäljiltä.

Pumpun käyttöakseli ja nostajien laakerirullat olivat virheettömässä kunnossa ja pumpun elementitkin vielä ikä ja käyttötunnit huomioiden suhteellisen hyvässä kunnossa. Pakkosyöttöpainikkeen pohjaan jumiutumisen syyksi osoittautui painikkeen palauttavan jousen juuttuminen pohjaan. Tämä kielii siitä, että traktori on saattanut seistä pitkiäkin aikoja, jolloin pumpun yläosassa ja siten öljynpinnan yläpuolella oleva pakkosyöttöpainikkeen mekanismi on päässyt hieman ruostumaan.

Tätä teoriaa vahvisti myös ruoste linkolevyssä. Voiteluöljyn tasopropun kierre pumpun rungossa oli kärsinyt hieman, sen uudelleenkierteyttäminen oli viisasta tehdä ennen pumpun osien laittamista ultraäänipesuriin.

Hyväkuntoinen pumppu. Voiteluöljyn tyhjentämisen jälkeen päätykannen alta paljastui pienimuotoinen aarre. Pumpun sisukset olivat siistissä kunnossa. Tällaisesta lähtökohdasta oli ilo lähteä tekemään täyskunnostusta pumpulle. Kuva: Teijo Markkanen

Huonosti hoidettu pumppu. Läheskään aina kunnostukseen tulevat pumput eivät ole samassa kunnossa kuin DB:n pumppu, kontrasti on erittäin iso. Kuva: Teijo Markkanen

Pesurista päästyään pumpun osat oli helppo tarkastaa. Säätäjän painosarjan pohjalevyssä näkyi vähäistä painosarjan rullien aiheuttamaa kulumista, joten osa vaihdettiin uuteen. Painosarjan rullat olivat lähes täydellisen pyöreät ja rullamekanismien kiilat ehjät, joten painosarjaa ei olisi välttämättä tarvinnut vaihtaa uuteen – mutta koska pumpun muut osat olivat erinomaisessa kunnossa, myös painosarja päätettiin vaihtaa uuteen.

Linkolevy vaihdettiin ruosteettomaan ja pakkosyötön painikekara ehjään, sillä karan päätä oli ilmeisesti joskus naputeltu jollain muullakin kuin sormenpäillä. Ja koska kyse oli täyskunnostuksesta, laakerit, tiivisteet ja uudet elementit olivat luonnollisesti vaihdettavia osia.

Pumpussa alkuperäisesti olevien 8,0 mm:n elementtien saatavuus on heikkoa, joten ne korvattiin isommalla koolla. Seuraava koko olisi ollut 8,5 mm, mutta varastosta löytyi isompi määrä 9,0 mm:n elementtejä, joten sellaiset asennettiin pumppuun. Tällä saavutetaan hieman alkuperäistä parempi kierrosherkkyys. Alkuperäinen säätäjän jousi oli jo muiden vastaavilla elementeillä olevien pumppujen jousia jäykempi, joten elementtien suurentaminen ei edellyttänyt alkuperäisen säätäjän jousen korvaamista jäykemmällä.

Erinäisten mittausten, sovittamisien ja kasaamisen jälkeen pumppu oli valmis vaiheistettavaksi. Vaiheistuksessa pumpun elementit ajoitetaan aloittamaan ruiskutus +/- 1 asteen tarkkuudella referenssipisteeseen nähden. Joissain pumpuissa vaadittava tarkkuus on 0,5 astetta suuntaan tai toiseen.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun esimerkiksi tässä nelisylinterisen Taavetin moottorissa – ja hyvin monessa muussakin traktorissa – sytytysjärjestys on 1-2-4-3, ykkössylinterin elementti on referenssi ja vaiheistetaan ensin pumppukortissa mainitulla tavalla niin sanotusti nollaan asteeseen. Kakkossylinterin elementti vaiheistetaan pumpun pyörimissuuntaan päin 90 asteen kohdalle, nelossylinterin elementti 180 asteen kohdalle ja kolmossylinterin 270 asteen kohdalle (kukin +/- 1 asteen tarkkuudella). Tämä työvaihe on tärkeä toimivan lopputuloksen saavuttamiseksi ja se suoritetaan dieseltestipenkissä.

Säätökortissa mainitaan hyvin tarkasti olosuhteet, säätöarvot ja testit, jotka pumpulle tarvitsee tehdä, jotta sen todetaan toimivan asianmukaisesti. Olosuhteiden osalta määriteltyjä ovat muun muassa testiöljyn lämpötila sekä pumppuun kiinnitettävien testiputkien pituus, paksuus ja sisähalkaisija. Säätöarvoja ovat mm. syötön määrä kuutiosentteinä tietyllä pumpun kierrosluvulla ja tietyllä määrällä iskuja.

Pumppukortti määritteli pyörittämään Taavetin pumppua koestuspenkissä 800 kierrosta minuutissa, ja tällä kierrosluvulla piti kunkin elementin syöttö säätää 13,0–13,2 kuutiosenttimetriin elementin 200 iskulla. Syötön määrän säätöä seurasi pumpun ryntäyskierrosten säätö, säätäjän toiminnan testaus, tyhjäkäynnin polttoainemäärän säätö ja pakkosyötön toiminnan tarkastus sekä syöttömäärältään että myös toiminnaltaan.

Näistä etenkin säätäjän toiminnan testaus on tärkeä, koska jos säätäjä ei toimi oikein, saattaa tuloksena olla lähes rajoittamattomat ryntäyskierrokset ja sen myötä moottorivaurio. Pumpun polttoainelinjat tulpattiin heti koestuspenkistä irrottamisen jälkeen, maksimikierrosten ja syötönsäädön ruuvit saivat sinetit. Testausta varten lisätty voiteluöljy jää pumppuun varastoinnin ajaksi.

Hyvin yleinen korjauskohde Minimecin pumpuissa on kierteiden uusiminen. Kierteet ovat usein korkanneet öljyn tyhjennys- ja tasopropuista, mutta kierrevikoja löytyy myös täyttötulpan kierteistä. Alumiinirunkoisen pumpun proput pitäisi aina muistaa kiriä hellävaroin pienellä avaimella kierteitten korkkaamisten välttämiseksi. Kuva: Teijo Markkanen

Jos taso- ja tyhjennysproppuja sekä kierteitä pitää uusia, tulee huomioida, että uusi proppu ei ole pidempi kuin alkuperäinen. Pidempi proppu osuu säätimen pohjalevyyn joka pyörii juuri samalla kohdalla, jolloin seurauksena on ensimmäisen starttauksen yhteydessä vaurio. Kuva: Teijo Markkanen

Koneet, joissa on esimerkiksi artikkelin Minimec-ruiskutuspumppu, ovat iältään jo vähintään kymmeniä vuosia vanhoja. Silti näitä koneita ja pumppuja on vähintään viisinumeroinen lukumäärä aktiivisessa käytössä.

Säännöllisesti tehtävä huolto pitää nämä koneet käyttökunnossa. Hyvin yleisesti tuon ikäisessä työkoneessa moottori itsessään on peruskorjattava kohde. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että myös polttoainejärjestelmä on kuluva osa, ja vähintään yhtä tärkeä kunnostettava kohde kuin itse moottori. Jos ruiskutuspumppu alkaa olla väljä, täyttä hyötyä ei muutoin täydellisesti kunnostetusta moottorista saada. Pumpun kunnostaminen kannattaa antaa dieselhuoltoon perehtyneen tehtäväksi, koska kunnostaminen vaatii vahvan dieseltietämyksen lisäksi erityisen suurta puhtautta, erikoistyökaluja ja oikeat varaosat.

Itse korjattu tai ruuvattu pumppu saattaa rikkoa lopullisesti sen juuri täydellisesti remontoidun moottorin, jolloin niin sanotusti vitosta säästöstä tulee kympin vahinko. Dieselhuolto puolestaan myöntää täyskunnostetulle pumpulle useimmiten 6–12 kuukauden takuun.

Minimecin täyskunnostushinta riippuu paljolti vaihdettavien osien määrästä, pumpun tyypistä ja erityisesti pumpun sylinteri­luvusta, mutta hinta liikkuu haarukassa 500–1250 euroa. Useilla dieselhuoltoa suorittavilla on vaihtopumppuja varastossa, jolloin asiakas saa parhaassa tapauksessa lähes viiveettä täyskunnostetun pumpun koneeseensa ja toimittaa käytetyn pumppunsa dieselhuoltoon täyskunnostettavaksi seuraavaa asiakasta varten.

Dieselhuollon hintavuudesta käydään kahvipöydissä ja eri keskustelufoorumeilla sananvaihtoa. Kustannuksia punnitessa pitää kuitenkin ottaa huomioon, että erityispuhtaiden tilojen rakentaminen ja ylläpito, testipenkit kaikkine pumppumallikohtaisine lisätarvikkeineen, erikoistyökalut, varaosatoimittajien vuosilisenssit (säätökorttikirjastoineen) sekä jopa tuhannesosamillimetrin tarkkuudella valmistetut varaosat eivät ole aivan ilmaisia.

Akseli ja säädin tarvitsee voitelun. Koneen ruiskutuspumppu on huoltoa vaativa kohde. Tämä ei luonnollisestikaan päde kaikkiin ruiskutuspumpputyyppeihin, mutta Minimecin pumpuissa on variaatiosta riippuen joko erillinen voiteluöljy, joka vaihdetaan samaan aikaan moottoriöljyjen kanssa tai sitten pumpussa kiertää moottorin voiteluöljy, jolloin huolto tulee tehdyksi pelkästään moottoriöljyjen vaihdolla. Öljyhuollon suorittaminen näkyy pumpun kunnossa. Ylempänä näkyy virheetön Taavetin pumpun akseli ennen pesua ja säätimen kunnostusta, alempana akseli sellaisesta pumpusta, jossa huolto on jäänyt säännöllisesti suorittamatta. Kuva: Teijo Markkanen

Säännöllinen käyttö suositeltavaa. DB:n pumpussa pakkosyötön painikekara, sen palautusjousi ja linkolevy piti vaihtaa. Syynä lienee se, että osat eivät ole olleet aina öljykalvon suojassa, koska traktori on saattanut seistä käyttämättömänä pitkiä aikoja. Pumpun sisään pääsee lämpötilan vaihteluiden johdosta kondensoitumaan kosteutta, mikä saa aikaan suojaamattomien rautaosien ruostumisen. Tästä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että käyntikuntoisia mutta pitkään kylmissäkin olosuhteissa seisovia koneita olisi syytä käyttää edes muutama kerta vuodessa ruostumisen ja juuttumisten välttämiseksi. Kuva: Teijo Markkanen

Lähikuvassa pumpun pakkosyötön palautusjousi. Kuva: Teijo Markkanen

Koolla on väliä. Millin kokoero elementissä ei äkkiseltään kuulosta kovin suurelta, mutta kokoeron näkee selkeästi vertailemalla niitä vierekkäin. DB:n alkuperäiset 8,0 mm:n elementit olivat vielä vähäisistä käyttötunneista johtuen hyväkuntoiset, Helix-uran yläpuolelta tarkasteltuna harmaantumista ei vielä ollut havaittavissa elementtien männissä eikä myöskään elementtirungon yläpäässä. Milliä isommat elementit mahdollistavat suurempien polttoainemäärien syöttämisen ilman että ruiskutusaika pitenee, koska männän päälle saadaan samaisella kampikulmalla ja elementin iskun pituudella tarvittaessa enemmän polttoainetta elementin suurentuneen pinta-alan ansiosta. Kuva: Teijo Markkanen

Juuttunut pakkosyötön painike. Pakkosyötön painike oli joskus kokenut lievää törkeämpää väkivaltaa painikekaran pään muodosta päätellen. Käytännössä painike pysyi pohjassa koko ajan, mikä tarkoittaa pakkosyötön jatkuvaa päällä oloa. Vikana tämä oli kuitenkin helppo korjata, kun pumppu purettiin kokonaan. Kuva: Teijo Markkanen

Nostimien rullat. Pumpun akselin pyörivä liike välittyy pumpun nokilta elementtien mäntiä nostavaksi liikkeeksi kuvassa ylösalaisin olevien nostimien välityksellä. Nostimien pohjassa olevat rullat toimivat samalla laakerina rullamekanismin muodostuessa kahdesta sisäkkäin olevasta rullasta ja sisemmän rullan läpi menevästä tapista, jolla rullamekanismi kiinnittyy nostimeen. DB:n pumpun nostimien rullat olivat uutta vastaavassa kunnossa, kiitos hyvin hoidetun huollon. Voitelun puute olisi näkynyt kuvan oikeanpuoleisten rullien tapaisena kulumisena ja hakkautumisina. Kuva: Teijo Markkanen

Säätäjän jouset. Minimecin säätimissä on kahdenlaista jousityyppiä. Yleinen jousityyppi henkilö- ja kuorma-autojen sekä joidenkin työkoneiden pumpuissa on ns. lehtijousi. Traktorikäytössä yleisempi jousityyppi on kierrejousi, joita on yli kymmenen erilaista mallia. Säätäjän jousi painaa käpälillään – jotka kuluvat käytössä – painosarjaa painekehän ja sen välissä olevan painelaakerin välityksellä. Vasemmalla uusi jousi, DB:n alkuperäinen jousi (kesk.) on kulunut hyvin vähän johtuen hyvästä voitelusta. Oikeanpuoleinen jousi on pumpusta, jossa ei ole aina ollut voiteluöljyä. Kuva: Teijo Markkanen

Pohjalevyt. Säätäjän painosarjan pohjalevy on tyypillisesti kuluva osa Minimecin pumpussa. Painosarjan rullat tekevät keskipakovoiman ansiosta leviävää ja supistuvaa liikettä pohjalevyä vasten, mikä kuluttaa sekä painosarjan rullia että pohjalevyä. Montut pohjalevyssä häiritsevät painosarjan toimintaa siten, että tarvitaan suurempi keskipakovoima (eli käyntikierrokset) jotta painosarjan rullat pääsevät leviämään montun pohjalta. DB:n pumpun pohjalevy (vas.) on kulunut neljästä kohdasta hieman montulle ja olisi vielä korjattavissa hiomalla. Oikeanpuoleista levyä ei kannata enää hioa, koska se ohenee liian ohueksi. Kuva: Teijo Markkanen

Painekehän voitelu. Kun kaasuvipua käännetään suuremmalle syötölle, painaa säätäjän jousi painekehän välittämänä säätäjän painosarjan pohjalevyn suuntaan. Voitelun ollessa kunnossa painekehän pinta kuluu huomattavasti hitaammin kuin ilman voitelua. Tämän näkee DB:n painekehästä (vas.), jossa pinta on lähinnä kiillottunut. Keskimmäinen painekehä on öljyn puutteessa pyörinyt huomattavasti DB:n osaa kauemmin ja jyystänyt rosoisen uran painekehään. Oikeanpuoleisin on jopa lakannut pyörimästä, koska jousen käpälät ovat tehneet painekehään näkyvät montut. Kuva: Teijo Markkanen

Älä murjo pitimiä! Kunnostukseen tulee hyvin usein sellaisia pumppuja, joita on yritetty korjata niin sanotusti kotiolosuhteissa. Päällepäin näkyvimmät jäljet ovat poikkeuksetta paineventtiilin pitimissä, joita on koitettu avata papukaija- tai putkipihdeillä. Ongelma tämän tempauksen jälkeen on se, että pitimiä ei voi enää avata eikä kiriä kunnostuksen jälkeen vaadittuun momenttiin alkuperäisellä boorihylsyllä dieselhuollossa, koska hienoboorinen hylsy ei mene murjottuun pitimeen kuin vasaralla lyöden – ja tämän jälkeen myös boorihylsy on entinen. Kunnostuksessa nämä pitimet menevät vaihtoon, mikä näkyy myös kunnostuksen loppuhinnassa. Kuva: Teijo Markkanen

Pumpuissa paljon variaatiota. Alkujaan Simms ja myöhemmin fuusioiden myötä CAV- ja Lucas Minimec -rivipumppu oli hyvin yleisesti uusiin moottoreihin asennettu ruiskutuspumppu 1960-luvun alkupuolelta aina 1990-luvulle asti. Pumppua käytettiin muutaman David Brownin mallin lisäksi mm. AEC:n, Bedfordin, Fordin, Fordsonin, IH:n, JCB:n, Nuffieldin, Leylandin, Sisun, Valmetin ja Volvon tuotteissa. Eroja pumppumallin eri variaatioissa on mm. säätimessä, akselin laakerityypissä ja laakereiden koossa, elementeissä kokoineen ja kätisyyksineen, paineventtiileissä ja niiden tiivistyksissä, paineventtiilin pitimissä, pumpun kiinnitys- ja vetotavoissa ja kätisyyksissä, voitelutavassa sekä luonnollisesti sylinteriluvussa. Joissain pumpputyypeissä on esimerkiksi paikka siirtopumpulle, lähtö tuntimittarin vaijerille tai akselilähtö vaikkapa alipainepumpulle. Kaikkiaan variaatioita on satoja erilaisia. Kuva: Teijo Markkanen