Teknisesti nykyaikaisen traktorin kunnostus omin voimin kannattaa – näin käytetty traktori saatiin haudan partaalta takaisin hommiin

Suunnanvaihdon ansiosta perälevyhommat sujuvat joutuisasti. Nyt moottori käynnistyy talvellakin kohtuullisesti. Kuva: Tapio Vesterinen

Ajatuksena oli alun alkaenkin hankkia kunnostuskelpoinen kone, joka tultaisiin käyttämän kylvö-, lannoitus- ja kuljetustöissä sekä erilaisissa sekalaissa töissä. Tavoitteena oli löytää kuormaimella varustettu kone, mutta koska sellaista ei löytynyt, niin kuormain päätettiin hankkia erikseen. Käytettyjä kuormaimia on runsaasti tarjolla, mutta soviteosien löytäminen on hankalampaa.

Mefor Oy ja Y-Maatalous Oy toivat parisenkymmentä uutta 500-sarjan konetta Suomeen, mutta niistä yksikään ei ollut 514. Netin palstoilta löytynyt vuoden 1994 mallia oleva oli tuotu Suomeen 2003. Koneen käyttöhistoria jäi sen sijaan arvoitukseksi, sillä traktoriin ei ollut asennettu edes hydraulisesti nostettavaa vetokoukkua. Toisaalta koneen nostovarret ja sivurajoittimet olivat tuntimäärään nähden erinomaisessa kunnossa, terveisiäkö sillä on ajettu?

Vikalista oli kuitenkin sen verran pitkä, että kone on voitu hankkia ”kun halvalla sai” -mentaliteetillä, mutta edellisten omistajien käyttötarve on ollut niin vähäinen, että motivaatiota traktorin peruskunnostukseen ei ollut.

Yli 200 kilometrin mittainen tuontimatka oli ensimmäinen testiajo, joka sujui onnellisesti. Traktori kulki yllättävän tasaisesti, vaikka etujousitus ei toiminut ja eturenkaat sekä istuin olivat vaihtokunnossa. Perustekniikka toimi, mutta ”pientä laittoa” löytyi runsaasti.

Alkuperäisiin teleskooppivarsiin asennettiin kaksiosaiset peilit, jotka hankittiin Turun Konekeskuksen IKH-valikoimasta. Kuva: Uolevi Oristo

Ruostumattomasta teräksestä tehty pakoputki on alkuperäinen. Työvalot vaihdettiin led-valoihin ja samalla asennettiin useita keltaisia varoitusvilkkuja. Kuva: Uolevi Oristo

Vaihteen vuoksi Favorit 514 C on on kohtalaisen kiitollinen kunnostuskohde, sillä sen diagnostiikkajärjestelmän vikakoodit ovat myös käyttäjien eikä vain jälkimarkkinointiorganisaation käytössä. Yksilöidyt vikakoodit löytyvät ohjekirjasta.

Fendtin varaosaluettelot löytyvät netistä. Niiden lukuun tarvitaan tunnus, jonka saa Agco Suomi Oy:n varaosamyynnistä. Koodin lisäksi tarvitaan koneen valmistenumero, joka löytyy tyyppikilvestä traktorin rungon oikealta puolelta ja etuakselin yläpuolelta.

Fendtin ei ole tarjolla ns. halpisosia, mutta isojen komponentinvalmistajien ja jopa ohjaamon osia löytyy verkkokaupoista.

Projektin tässä vaiheessa voi alkaa laskea sen kannattavuutta. Rahaa on tässä vaiheessa mennyt vasta kohtuullisesti, mutta tunteja sitäkin enemmän. Traktoria on kunnostettu pitokoneeksi ja sen hydrauliikkaa on täydennetty tämän päivän vaatimusten mukaiseksi.

Osmo ja Henri Oristolla on kokemusta koneiden peruskunnostuksesta, (MB-Trac 1500 KV 08/2018), minkä vuoksi he osasivat varautua runsaaseen työmäärään. Tunteja on tarvittu niin paljon, että niiden teettäminen ulkopuolisella olisi vienyt koko projektilta pohjan pois. Ostajan kannalta oli onni, että varsin monet vioista olivat seurausta väärien osien tai öljyjen käytöstä eikä kulumisesta tai varsinaisesta rikkoontumisesta. Traktorilla on jo ajettu yli 100 h, joten lupaavalta vaikuttaa.

Kylmäkäynnistys ei ole MWM- moottoreiden vahvin puoli, mutta tämän yksilön käynnistäminen oli todella hankalaa. Traktoriin oli asennettu erillinen käynnistysnappi, minkä vuoksi moottorin kylmäkäynnistyksessä tarvittava hehkutus ei myöskään toiminut.

Käynnistysnapin asennuksen syynä ei suinkaan ollut viallinen virtalukko, vaan väärät anturit. Fendtin vaihdelaatikossa on vapaa-asennon anturi, joka antaa ”luvan” koneen käynnistämiselle. Tämä anturi oli ilmeisesti rikkoontunut, ja sen tilalle oli asennettu samannäköinen ja samaan vaihdelaatikkoon kuuluva, mutta toiminnaltaan väärä anturi – öljynpaineanturi ei näytä vaihteen asentoa. Traktorin käynnistyi avaimesta, kun vaihteistoon oli laitettu oikeat anturit.

Ruiskutuspumppu vietiin korjattavaksi Bosch-huoltoon.

Moottorin venttiilit säädettiin ja suuttimien kärjet vaihdettiin. Jakajatyyppinen Bosch-syöttöpumppu vietiin valtuutettuun merkkihuoltoon, missä siihen asennettiin uusi pumppuyksikkö. Vanha yksikkö ei jaksanut nostaa polttoaineen ruiskutuspainetta riittävän korkealle. Kuva: Uolevi Oristo

Turbiinikytkimen kotelon pohjalta tippuva öljy kieli, että turbiinilta vuotaa öljyä. Syyksi paljastu väärä öljy! Kytkimeen oli öljynvaihdossa laitettu automaattivaihteiston öljyä eikä moottoriöljyä, kuten ohjekirja neuvoo.

Vanha öljy laskettiin pois ja turbiini täytettiin HD SAE 10 W öljyllä. Oikea määrä on jälkitäytössä 8,05 l, eikä sitä saa ylittää tai alittaa. Turbiinikytkimen ominaisuudet muuttuvat, jos öljymäärä ei ole oikea!

Täytön jälkeen turbiinikytkimen toiminnan voi varmistaa kokeella. Traktori käynnistetään, painetaan kytkin ja jarru pohjaan, minkä jälkeen kytketään vaihde. Seuraavaksi nostetaan kytkin ylös, jolloin turbiinikytkin alkaa luistaa ja traktori jää käymään tyhjäkäyntiä. Seuraavaksi lisätään kierroksia, jolloin turbiinin veto lisääntyy, mutta traktori pysyy jarrujen varassa paikoillaan. Öljymäärä on oikea, jos moottori jaksaa nostaa kierrokset 1 200–1 300 kierrokseen. Lukkiutumiskierrosluku riippuu vaihteesta ja öljyn lämpötilasta.

Projektin kohteessa ei ollut vetokoukkua, mikä oli merkittävä puute. Sopiva koukku löytyi internetin ihmemaailmasta. Koukussa oli onneksi myös hydraulinen teleskooppi, joka tarvitse myös yhden venttiilin.

Koneessamme on yhteensä 3 kaksitoimista ulkopuolisen hydrauliikan venttiiliä, mikä oli Favorit 500 C -sarjan vakiovarustus. Säätyvätilavuuksisen järjestelmän ansiosta venttiilien virtausta pystytään säätämään ohjaamon lattiassa olevilla säätöruuveilla. Yhden yksittäisen venttiilin läpäisykyky on noin 70 litraa. Säätövaijerit toimivat koneessa takeltelematta, mikä oli positiivinen yllätys.

Venttiilivarustus on nykypäivän tarpeita ajatellen pieni, sillä traktorissa on myös alkuperäinen nostolaite, jolle ei ole omaa sähköventtiiliä. Traktoriin asennettiin hydraulisella teleskoopilla varustettu vetokoukku ja kallistuksen säädin. Ostimme myös käytetyn etukuormaimen, joka tullaan asentamaan kevään 2021 aikana. Kuormainta tullaan käyttämään Fendtin ristivipuhallinnalla, minkä vuoksi lisähydrauliikkaa tarvitaan.

Mekaanisella hanalla valitaan, käytetäänkö koukkua vai kallistuksensäätöä. Valinta on helppo tehdä samalla, kun kuljettaja kytkee perävaunun tai työkoneen letkut traktoriin. Kuva: Uolevi Oristo

Vakiohydrauliikkaa täydennettiin asentamalla sähköinen vaihtoventtiili, jonka punainen käyttökatkaisin asennettiin sivupaneelissa olleeseen valmiiseen paikkaan. Venttiilien mekaaninen virtaussäätö kuului 104/l min tuottavan vakiopainehydrauliikan varustukseen. Ohjaamosta tehtävä virtauksen säätö helpottaa hydrauliikan käyttöä. Kuva: Uolevi Oristo

Traktoriin kolmannen hydrauliikkaventtiilin piiriin asennettiin sähköinen kolmitiehana. Traktorin ulkopuolinen hydrauliikka toimii normaalisti, kun hana ei ole aktivoituna. Ohjaamossa olevaa keinukytkintä painamalla kolmas venttiili kytkeytyy koukun ja kallistuksen vaimentimen käytölle. Sähköisen kolmitiehanan jälkeen on mekaaninen valintaventtiili/sulkuhana, jolla valitaan joko koukun tai kallistuksensäätimen käyttö.

Järjestely saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta esim. koukun teleskooppia tai kallistuksen säädintä ei tarvita samaan aikaan, ei myöskään koukun teleskooppia ja ulkopuolisia venttiilejä.

Ristivivulla olevat venttiilit ovat myös käytössä silloin, kun kuormaimen ja etunostolaitteen hanat on suljettuna.

Sähköhydraulisten lisäventtiilien asennus olisi toiminnallisesti mukava, mutta kallis ja tilaa vievä ratkaisu. Mekaanisia venttiilejä käyttämällä traktorin hydrauliikkajärjestelmään ei tarvitse tehdä muutoksia, mikä on aina varma ratkaisu.

Fendtin jarrut toimivat tyydyttävästi. Etuakselin kardaanille asennettu jarrulevy oli riittävän paksu ja kummankin jarrusatulan paloissa oli kulumisvaraa.

Fendt Favorit 514 C -mallissa on takana kuivat levyjarrut, jotka sijaitsevat tasauspyörästön ja portaali-tyyppisellä taka-akselilla olevan vähennyspyörästön välissä. Jarrujen käyttösylinteri on kotelon ulkopuolella.

Etuvedon kardaaniakselilla on jarrulevy, joka jarruttaa etupyörien kautta myös silloin, kun neliveto ei ole kytkettynä. Etuakselin tasauspyörästön lukko jakaa jarruvoiman kummallekin etupyörälle. Jarrulevy oli hyväkuntoinen eikä sitä tai paloja tarvinnut vaihtaa. Kuva: Uolevi Oristo

Takajarrujen teho osoittautui huonoksi, syyksi paljastui nestevuoto. Nesteitä ei oltu ilmeisestikään vaihdettu, koska nesteessä oleva vesi oli ruostuttanut jarrusylinterit niin pahoin, että ne piti vaihtaa.

Takajarrujen sylinterit ovat hyvin käsillä, sillä ne sijaitsevat taka-akselin takapuolella. Jarrujen kotelon pohjassa on luukku, jonka kautta mitataan jarrulevyjen paksuus. Mittaus tehdään työntämällä poranterä jarrulevyjen väliin. Levyjen väli suurenee sitä mukaa kun levyt kuluvat. Kulumisraja saavutetaan, kun 12,5 mm poranterä mahtuu levyjen väliin.

Fendtissä on tavallisella jarrunesteellä toimivat kuivat levyjarrut. Jarrusylinterit jouduttiin uusimaan, koska ne olivat hapettuneet pilalle siksi, että jarrunestettä ei ole ohjeen mukaan vaihdettu parin vuoden välein. Jarrusylinterin vaihto on helppoa. Laiminlyönti aiheutti silti runsaasti työtä, koska nestettä oli valunut jarrukoteloon. Mustan suojakuvun alla on jarrujen säätöruuvi. Kuva: Uolevi Oristo

Jarrulevyt oli vaihdettu hiljattain, mikä säästi aikaa ja rahaa. Jarrukoteloon kerääntyy levyjen kulumisen vuoksi pölyä, mikä kannattaa pudistaa silloin puhaltamalla paineilmalla tms. Työ on likaista hommaa, minkä vuoksi puhalluspuhdistukset kannattaa ajoittaa saunapäivään.

Jarrujen koteloon oli valunut pilalle hapettuneiden sylintereiden vuoksi nestettä, minkä vuoksi kotelot olivat täynnä kosteaa ”mömmöä”. Se saatiin onneksi pois huuhtelemalla koteloita kuumavesipesurin avulla.

Takajarrujen säätö on helppoa. Takapyörä nostetaan kaksitoimisen nostolaitteen avulla ylös ja varmistetaan, että pyörä pääsee pyörimään vapaasti. Sen jälkeen kiristetään jarrusylinterissä olevia säätömuttereita vähän kerrallaan niin kauan, kunnes pyörää pyörittämällä tunnetaan, että palat ottavat kiinni ja jarruttavat. Sen jälkeen mutteria löysätään 1 ja 1/6 kierros ja kokeillaan vielä, että pyörä pyörii kevyesti. Näiden toimenpiteiden jälkeen jarrut toimivat moitteetta.

Traktorissa on paineilmalla toimivat perävaunujarrut, joiden paineensäädin jouduttiin myös vaihtamaan.

Ohjaamon fiksaaminen aloitettiin oviremontilla. Oven akselitappi oli kulunut, minkä vuoksi se vaihdettiin. Samalla uusittiin toinen ovipumppu. Ovi sulkeutuu nyt kuin uudessa 1980-luvun mersussa, mutta tarvikkeena hankitun oven kaasujousen kiinnityspallossa on enemmän välystä kuin oikean oven alkuperäisessä kaasujousessa.

Istuin oli selkeästi seuraava korjausta kaipaava kohta. Grammer-istuimen jousitusmekanismin puslat ja laakerit vaihdettiin uusiin, jotka hankittiin Agcon varaosamyynnistä.

Lokasuojan sisäpinnat on verhoiltu polyuretaanista valetuilla paneeleilla, joiden pinnassa on sitkeä ja hyvin viiltoja kestävä muovi. Paneeleita ei tässä vaiheessa vaihdettu, sillä alkuperäiset olivat vielä kohtuullisessa kunnossa. Kuva: Uolevi Oristo

Kaikki istuimen jousitusosan puslat ja laakerit vaihdettiin uusiin, jotta jousitus toimii herkästi. Varsinainen istuin pehmikkeineen korvattiin netistä löytyneellä ja uuden veroisella osalla, joka on ilmeisesti ollut trukissa tms. Kuva: Uolevi Oristo

Ohjauspyörän säätö ei toiminut. Korkeus- ja pituussäädön mekanismi on nestevälitteinen, mutta nestesäiliötä tai täyttötulppaa ei ole. Toimimattomuuden syyksi todettiin nestevaje, minkä vuoksi sylinterin ja vivun välinen putki irrotettiin ja järjestelmää ”juotettiin” valuttamalla nestettä tippakannulla hitaasti letkuun. Sitkeys palkittiin ja nyt säätö toimii.

Verhoiluissa ja lattiamatoissa näkyy käytön jälkiä, mutta ei pahoja repeämiä tms, minkä vuoksi ne puhdistettiin perusteellisesti. Lokasuojien päällä on polyuretaanista valetut verhoilupalat, jotka on päällystetty kestävällä, nahkaa jäljittelevällä muovimateriaalilla. Fendt käytti samoja verhoiluosia ainakin Vario 400 -sarjan ohjaamossa, minkä vuoksi osia on ainakin toistaiseksi saatavissa melko kohtuulliseen hintaan.

Kattoverhoilu oli myös ehjä, mutta todella likainen. Se pestiin pariin kertaan verhoilun puhdistusaineella. Astianpesuaine sopii hyvin arkojenkin muovipintojen puhdistukseen.

Aika oli kutistanut kattoluukun sisäverhoiltua niin paljon, että sen ja luukun reunassa oli rako. Verhoilu painettiin paikoilleen ja reunoihin laitettiin silikonia.

Tuuletuksen katkaisijapaneelin rikkoutunut kehys korvattiin uudella alkuperäisvaraosalla. Samalla tilattiin keskipaneeli, jota ei kuitenkaan ole kuulunut, minkä vuoksi se korvattiin käytetyllä kierrätysosalla. Kuva: Uolevi Oristo

Lämmityslaitteen puhallinmoottorit uusittiin. Ohjaamon sähkölaitteet ovat kunnossa, ainoa vika on oikean katkaisinpaneelin merkkivalojen himmeä kiiluminen silloin, kun ne eivät ole käytössä.

Lasikuidusta valmistettu katto maalattiin veneliikkeestä hankitulla maalilla. Maalaus nosti lasikuidun ”karvoja” näkyviin. Ne hiottiin pois ja maalaus sekä hionta tehtiin niin kauan, että katto oli tasainen.