Ajoleikkureiden voimansiirrosta löytyy yllättävän hienostunutta tekniikkaa. Suunnittelun lähtökohtana on selkeästi ollut mahdollisimman automaattinen toiminta, käyttövarmuus ja huoltovapaus.
Leikkureiden voimansiirtopaketteja valmistaa maailmassa vain muutama yritys. Näiden valmistamista tuotteista leikkurivalmistajat valitsevat omiin tuotteisiinsa parhaiten sopivat vaihtoehdot. Tilanne on siis vastaava kuin moottoreiden kohdalla. Niidenkään valmistajia ei ole järin monia, ja hyvinä pidettyjä vaihtoehtoja on vielä sitäkin vähemmän.
Tämä näkyi Koneviestin kokeilemissa leikkureissa. Moottorinvalmistajia oli tasan kaksi: Briggs & Stratton ja Kawasaki. Voimansiirtopuolella Tuff Torq ja Hydro Gear ovat johtavia hydrostaattisten vetolaitteiden valmistajia ja niinpä nämä odotetusti olivat mukana ryhmän koneissa.
Voimansiirtopuolella mekaaniset järjestelmät ovat nykyisin käytössä lähinnä vain edullisimmissa leikkureissa. General transmissions vastasi McCullochin portaattomasta voimansiirtopaketista. Edullisemmasta hinnastaan huolimatta tämä vetolaite tarjosi lähes samaa mukavuutta kuin hydrostaattiset järjestelmät.
Hydrostaattinen vetolaite on tavallisesti rakennettu vetoakselin kanssa yhtenäiseksi paketiksi. Leikkurin polttomoottorin voima tulee traktorimallisissa koneissa kiilahihnalla voimansiirtoyksikölle ja etuleikkurimalleissa polttomoottori on tavallisesti suoraan voimansiirtolaitteen päällä.
Hydrostaattien pumput ovat säätyvätilavuuksisia. Nopeuden säätö on tässä tapauksessa äärimmäisen yksinkertaista: kuljettaja painaa ajopoljinta, jonka liike lisää pumpun vinolevyn kulmaa ja öljyvirtaus järjestelmässä kasvaa.
Jarrutus hoituu automaattisesti nostamalla poljinta ja pienentämällä vinolevyn kulmaa, jolloin ajomoottorin pyörintänopeus rajoittuu virtauksen pienentyessä. Suunnanvaihtoa varten tarvitaan vain meno- ja paluukanavan vaihto keskenään suuntaventtiilin avulla.
Ajettavien leikkureiden hydrostaatti on koottu erittäin pienikokoisista osista. Pumppu ja moottori ovat aksiaalimäntärakenteisia. Kierrostilavuus on tavallisesti yksi desilitra.
Tästä syystä sylinteriryhmät ovat kooltaan vain hieman rullarevolverin panosrumpua suurempia. Samassa tilassa hydrauliikkan kanssa ovat alennusvaihteiston hammaspyörät ja pyöränakseleiden välinen tasauspyörästö.
Sauvaohjatuissa leikkureissa hydrostaatteja on kaksi, kummallekin vetopyörälle omansa. Muutoin toimintaperiaate on samanlainen. Ohjainsauvan liike muuttaa pumpun vinolevyn kulmaa. Ajosuunta riippuu siitä kumpaan suuntaan sauvaa liikutetaan.
McCullochin traktorimalliseen leikkuriin on valittu General transmissionsin variaattorivoimansiirto. Siinä on muovisen kotelon sisällä tasauspyörästö, alennusvaihde ja suunnanvaihdon sakarakytkin ja rattaisto.
Varsinainen hihnavariaattori sijaitsee vaihteistokotelon päällä. Variaattorin välityssuhde säätyy ajopolkimen liikkeen mukaan.
Ajoleikkurit on pyritty tekemään niin huoltovapaiksi kuin mahdollista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita täydellistä huolettomuutta. Hydrostaattivaihteiden kotelon päällä on yleensä pieni tuuletinpyörä, jonka tarkoitus on puhaltaa ilmaa vaihteistokotelon jäähdytysripoihin.
Ajan myötä nämä rivat peittyvät roskien alle, mikä huonontaa jäähdytystä. Se taas lyhentää öljyn ja koko voimansiirron kestoikää. Vaihteistokotelon huolellinen pesu sopivin välein on hyväksi.
Useimmissa ajoleikkureissa vaihteisto on suljettu paketti, jossa ei ole edes öljytikkua. Vaihteiston öljynvaihtoa edellytetään yleensä vain tehokkaimmissa malleissa. Tuff Torq -hydrostaateissa öljynvaihtoväli on 200 tuntia. Husqvarnan nelivedossa se suositellaan tehtäväksi kerran vuodessa valtuutetussa korjaamossa ja käyttöönoton öljynvaihto 8 tunnin kohdalla samoin kuin etu- ja takapään pyörimisnopeuden synkronointi.
